Kaappeja ja kuulumisia

Viikonloppuna reissattiin Keski-Suomessa, kyllä olimmekin pienen irtioton tarpeessa! Rakentaminen unohtui hetkeksi lähes täysin ja se teki hyvää kaikille. Sen verran vain ajattelin rakentamista, että ostin matkalukemiseksi uusimman Gård & Torp -lehden ja löysin tämänkertaisesta numerosta monta ideaa keittiönkaappeihin. Mukavaa, että tämä keittiökin alkaa jo mielessä asettua kohdillensa. Kaappien paikat ei ole sisänsä muuttuneet mihinkään alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta niiden tyyli ja väri on hakenut suuntaa pidemmän aikaa.

Olemme todenneet, että keittiössämme on todella kauniit hirret. Niitä emme halua maalata, nyt olemme miettineet myös raskimmeko peittää niitä! Jospa keittiö olisikin talomme alakerrassa se paikka, jossa hirsiseinä saa olla näkyvissä. Keittiössä ikkunat ovat pohjoiseen ja länteen, sen vuoksi emme halua keittiöstä myöskään liian tummaa. Katto maalataan valkoiseksi, kaapistot voisivat seurata samaa aavistuksen vihreänharmaaseen taittuvaa vaaleaa sävyä, jota olemme ajatelleet kylpyhuoneen kaappien sävyksi. Lattia on myös vaalea kuurilattia.

Haluaisin, että keittiönkaapit olisi kiinteitä, komeromaisia kaappeja, kuten ensimmäiset lautarakenteiset ruokakomerot, eteisen komemerot tai portaitten alle rakennetut kaapit. Välitila toteutetaan alla olevan kuvan tapaan. Välitilaan ei tule laattoja vaan maalatut laudat. Minusta nämä paikalleen rakennetut kuvan kaapit henkivät kauniista vanhaa tunnelmaa.

Kuva lehdestä Gård & Torp.

Nyt on ajatukset siirtyneet jo vahvasti sisäpuolen töihin. Talolla on tilkitty ikkunan ympäryksiä, paperoitu kattoja, villoitettu kuistia ja asennettu väliaikainen ulko-ovi paikoilleen. Kattolautojen pitäisi saapua viikon sisällä sahalta. Niiden asentamisen jälkeen tehdään putki- ja sähkövetoja ja sitten saadaan puhaltaa villat väli- ja alapohjaan. Kovin pitkä matka ei pitäisi olla siihen, että alakerta saadaan lämpimäksi.

Suihkuja ja hanoja

Nyt on tullut ajankohtaiseksi ensimmäisten pintamateriaalien hankinnat lähinnä piharakennukseen. Lattilaatat onkin jo tilattu. Saunapaneelit pitäisi myös hankkia, vanha käyttämätön aitokiuas löytyi naapurustosta yhden varaston perukoilta. Toisen romu -toisen aarre! :)

Suihku on myös mietinnässä. Keräsin tänne muistiin joitakin löytämiäni suihkuja ja hanoja. Ensimmäinen Granan malli on minusta aika yksinkertainen ja kaunis. Vähän näissä suihkuissa ja hanoissa mietityttää lasten kannalta tuo, jos kuumaa ja kylmää vettä täytyy säätää erikseen, että onkos se jotenkin hankalaa? Aiempaa kokemusta meillä ei niistä ole. Tykkään myös enemmän noista suihkuista ja hanoista, joiden pinta on mattamainen vanha hopea kuin aivan kiiltävän krominen. Yllätys yllätys ne on tietenkin myös niitä kalliimpia vaihtoehtoja, huah!

 

Saunasta tulee ilmeeltään ehkä hieman askeettinenkin. Suihku tulee rapatulle seinälle, lattiassa on kitinväriset laatat. Paneeleita ja lauteita vielä pohditaan, niistäkin on mielikuva, mutta pitää vielä tiedustella löytyykö oikeanlaista puutavaraa. Laitoin tähän postaukseen myös pari kylpyhuonekuvaa, joissa suihku on rapatulla seinällä. Jostakin syystä tykkään tosi paljon näistä vähän karuistakin kylppäreistä. Suihkujen nostalginen muotoilu tuo kivasti kontrastia muutoin yksinkertaisiin ja rauhallisiin tiloihin. Kuvat ovat kirjasta Skandinaavisen tyylikäs koti.

Kuva Grana

Hafan hana, kuva Taloon.com

Kuva Mora classic

Kuva Domus classica

Kuva Grana

Kuva Domus classica

Kuva Domus classica

Kuva Ikea

Kuva Mora classic

                                           

Kuva Mora classic

                                                  

Lämpöeristys piharakennukseen ja tulevia töitä

Piharakennukseen saatiin villat puhallettua ja lämmöt  päälle. Piharakennuksessa saisi jo periaatteessa seuraavaksi vesieristää, laatoittaa ja laittaa saunan paneelit paikoilleen. Nyt annetaan kuitenkin lämpöjen olla päällä jonkin aikaa, jotta betoni on varmasti riittävästi kuivunut ennen laatoitusta. Saunan ja pukuhuoneen ovet olisi myös jostakin hankittava.

Miehen muuraama piippu onnistui hienosti.

Pukuhuoneesta saunaan.

Nyt on ilmat viilentyneet huomattavasti, seuraavaksi keskitymme päärakennuksen alapohjan ja välipohjan eristyksiin. Myös kuistissa on oma työnsä, että se saadaan lämpimäksi. Pyrimme saamaan lämmöt alakertaan päälle, jotta siellä voidaan sen jälkeen aloitella SISUSTUSTÖITÄ! Uskomatonta, että tuokaan asia ei enään tunnu niin hirmuisen kaukaiselta, vaikka kyllähän siihen vaiheeseen vielä viikkoja vierahtää useampia, kun piharakennustakin siinä lomassa aina välillä tehdään valmiimmaksi.

Kuisti on saanut pari ikkunaa lisää, vähän hassulta nuo vielä näyttävät ilman vuorilautoja.

Olemme välillä pohtineet, että muuttaisimmeko alakerran valmistuttua. Makuuhuoneita alakerrassa on vain yksi, mutta onneksi keittiö on erillinen ja niin tilava, että käy puoliksi olohuoneestakin alkuun. Yläkerrassa sisustustöitä helpottaa se, että ajattelimme jättää hirret sellaisinaan näkyville tupien päälle tuleviin suuriin huoneisiin. Siellähän on jo siis seinäpintaa reilusti pesua vaille valmiina. Varastotilaa meillä on nyt myös piharakennuksessa mukavasti.

Uunin muuraaminen, kolmas osa

Nyt on uuni muurajien osalta valmis. Meidän pieni osuutemme on vielä maalata se myöhemmin valkoiseksi kalkkimaalilla. Voi, kun on hieno tunne, kun talossa on uuni -talon sydän! Minusta uuni onnistui todella hyvin, suuri kiitos siittä uuninmuuraajille!

Taas on yksi ja merkittävä osa talosta valmiina, pala palalta tämä kokonaisuus rakentuu aina valmiimmaksi. Uuni saa kuivua rauhassa pari kuukautta, ennen kuin sitä päästään kunnolla kokeilemaan. Nyt olisi ehkä realistista sanoa, että jouluna pirakennuksessa voi käydä saunomassa ja lämpimässä tuvassa tunnelmoimassa takkatulen ääressä. Mutta muutosta aletaan puhua vasta ennen seuraavaa joulua.. :)

Lattialaatat

Nyt on laatat tilattu! Kylpyhuoneen lattialaataksi haaveilemani terran värinen Rakennusapteekin kuusikulmainen laatta onkin ilmeisesti koodeista arvaten Pukkilan natura sarjan klassikkolaatta. Sen verran tietokoneen näyttö onnistui huijaamaan, että tuo melko tumma punaruskea laatta näytti silmääni enemmän vaaleammalta terran sävyltä, vähän saman sävyiseltä kuin aito tiililattia. Pukkilan punaruskea väri on silti minusta hyvin lähellä hakemaamme tiilensävyä ja on myös kovasti miehenkin mieleen, niin päädyimme ottamaan sitä kylpyhuoneen lattiaan. Valkoista tulee sitten piharakennuksen saunaan ja pukuhuoneeseen.

Tänään saapui postilaatikkoomme näytelaatta, kiitos H, siitä oli paljon tukea nopeaan päätöksentekoon! :)  Kävin vielä paikallisessa Pukkilan laattoja jälleenmyyvässä laattakaupassa tutkimassa valkoista laattaa. Valkoinen on lähellä kitinvalkoista, mutta se oli mielestäni yllättävän kaunis sävy. Koko talon lattialaatta-asiat ratkesivat nopeasti, sillä Pukkilan myymälöissä nämä kuusikulmaiset natura sarjan laataat ovat tämän viikon Habitare kampanjan ansiosta 35% alennuksessa. Kiitos kampanjan, että asiaa ei tarvinnut vatvoa sen pidempään :D Seiniinhän meillä ei sitten laattoja tule lainkaan.

Punaruskean laatan sävy elää aika voimakkaasti valon mukaan.

Uunin muuraaminen, toinen osa

Tervehdys täältä meidän talolta ja tervetuloa uudet lukijat! Täällä on vain muurattu ja muurattu, uunia ja piharakennuksen piippua. Uuni hahmottuu jo hyvin, huuva on enään muuraamatta ja tietenkin viimeistelyt pitää vielä lopuksi tehdä uuniin.

Olen nauttinut niin tästä syksystä maalla. Usvaiset peltoaukeat ovat äärettömän kauniita, täällä on hiljaisuus, levollisuus, tähtitaivas ja kuutamoillat. Olen yrittänyt ottaa kuvia, mutta luopunut yrityksestä. En osaa tallentaa kameralla sitä tunnelmaa ja kauneutta, mutta sitäkin enemmän olen tallentanut sitä mieleni sopukoihin. :)

Kaunista syksyä kaikille!

Piharakennus edistyy

Piharakennuksen sisälle on nyt rakennettu "huone huoneen sisälle" ajatuksella saunaosastoa, eli saunaosasto on irti hirsikehikosta, jolloin kehikko saa painua rauhassa ja elää omaa elämäänsä.

Tästä lähdettiin liikkeelle, oikeanpuoleiselle sivulle tulee sauna ja pukuhuone.

Runko ja tuulensuoja tehtynä. Vilpolasta pukuhuoneeseen.

Tuleva saunan paikka.Ikkuna-aukkoa ei ole vielä tehty.

 Saunasta pukuhuoneeseen. Oviaukko vilpolaan oikealla.

Mies päätyi itse muuraamaan saunan kaksihormisen piipun. 

Olen yrittänyt ratkaista saunan lattiapintamateriaalia. Täällä ei oikein vallitse vanha savusaunatunnelmakaan puulattioineen. Aivan uutukaiselta nykyajan saunaltakaan en toivoisi saunan näyttävän. Yhtenä iltana minulle tuli mieleen kuva vanhemmista n. 50-luvun saunoista, joissa on ollut usein betonilattia. Sehän olisi ihan toteutettavissa vedeneristyksen sekä lattialämmityksenkin kanssa.

Raksavapaa viikonloppu ja pieniä luonnoksia

Melko tiivisti olemme rakentaneet koko syksyn. Sunnuntait aina huilimme, mutta lauantaisin pyrimme tekemään työpäivän raksalla. Nytpä huilimme lauantainkin, kun ystävät joukolla tuli kauniina aurinkoisena syyspäivänä viettämään lettukestejä pihallemme. Emännän ei tarvinnut eväänsä letkauttaa näiden pitojen eteen, sillä ystävät saapuivat taikinakulhot ja herkut kainalossa, olipa jollakin puutarhatuolitkin mukanaan. :D Kyllä oli mukava ilta ja arkihuolet painuivat hetkeksi aivan unholaan. Kiitos teille!

Sunnuntai on lasten juhlapäivä, kun isi on kotona aamusta iltaan. Mies parka ei vaan saa täysin lepopäivää rakennuspuuhista silloinkaan, sillä lapset mankuvat hänet rakennusmestariksi legotyömaillensa. Näinä hetkinä, minä saan rauhan ja usein karkaan ajatuksissani suunnittelemaan jotakin yksityiskohtaa. Tällä kertaa yritin silmät sirrillään jäljittää pienestä malliuunikuvastamme koristeprofiileihin luonnoksia, kylläpä niissä olikin koukeroita! Ilmankos tämä uuni olikin niin viehättävä! ;D

Erinlaisten profiileiden ja ornamentiikan tutkiminen on minusta mielenkiintoista ja mukavaa. Koristeelliset profiilit ikkunan pokissa, ovissa, listoissa, huonekaluissa jopa uunin yksityiskohdissa taittavat valoa kauniisti. Tuntuukin, että vanhat talot ovat kuin taidolla rakennettuja taideteoksia, joiden kaikkia yksityiskohtia ei pysty kerralla havaitsemaan. Siinäkö piilee niiden viehätys. Kun yksityiskohdat on käsityönä tehty, useiden ihmisten ajatusten, taidonnäytteiden ja kauneudentajun kohtaaminen tekee talosta luonteikkaan ja uniikin.

Uunin muuraaminen, ensimmäinen osa

Uuninmuuraja aloitti uunin muuraamisen yhdessä apulaisensa kanssa maanantaina. Koska muurarit tulevat melko kaukaa, muuraus on jaksotettu kolmeen muurauskeikkaan. Torstaina muurarit päättivät ensimmäisen reissunsa ja maanantaina taas tulevat jatkamaan.

Muurarien työskentelyä on ollut ilo seurata, niin tarkkaa ja huolellista työtä he ovat tehneet. Pieneen tilaan saatiin soviteltua avotakka ja leivinuuni ja ulkonäöllisesti uunista tulee melko samanlainen kuin malliuunimme, vaikka tila on pienempi ja kattoparru vielä kaventaa tilaa.

       

Uunin holvauksen teko on aika mielenkiintoinen, jokainen tiili täytyy sahata kiilamaiseen muotoon.

 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Kolmiorimahuopakatto

No niin taas palataan sirkkelin vonkunaan ja vasaran paukkeeseen. Edellisen postauksen kommentteja oli mielenkiintoista lukea ja saada myös kuulla muiden näkemyksiä uusien asioiden liittämisestä vanhaan taloon. Kiitos pohdinnan avanneelle lukijalleni kysymyksestäsi.

Piharakennuksen vesikatto on saatu valmiiksi. Piharakennukseen päädyimme tekemään kolmiorimahuopakaton. Tällainen katto olisi voinut ihan hyvin tulla myös päärakennukseenkin. Huopakatto ei ole kovin kallis, jos sen pystyy itse tekemään. Tässäpä kuvia työvaiheista.

Piipun paikka.

Voisin mainita varmasti jo monelle niin tutusta Hannu Rinteen Perinnemestarin remonttikirjasta, että tuo opus on ainakin meillä ollut ahkerassa käytössä ja sieltä löytyy paljon hyviä ja selkeitä rakennus- ja kunnostusohjeita. Kirja kaivettiin taas esille, kun oli aika tehdä katto piharakennukseen.

Tykkään Hannu Rinteen vähän  runollisesta, mutta silti niin käytännöllisestä tavasta kirjoittaa. Uusimmassa Maalla-lehdessä oli myös juttu Hannun ja hänen vaimonsa remonttiprojektista. Samaisessa lehdessä oli myös kirjoitus Pia Kuurman eli Metsäkylän Navetan perustajan upeasta tallikodista. Kaksi mínua inspiroivaa juttua samoissa kansissa, joten tällä kertaa Maalla -lehti nappasi.

Uuni siellä talolla kohoaa ja hahmottuu, siitä seuraavaksi!

Ajatuksia oman kodin rakentamisesta

Jokin aika sitten eräs blogiani lukeva tuttavani, kysyi minulta rakennusfilosofiastamme. Hänestä Ikean hanat olivat ristiriidassa rakentamisemme kanssa. Havahduinpa itsekkin pohtimaan suhdettani perinnerakentamiseen ja siihen minkälaista kuvaa välitän tämän blogin kautta. Kun mielessäni mietin perustelua Ikean hanojen käytölle, en heti keksinyt muuta kuin raha. Niin, jos rahaa olisi loputtomasti käytössä voisinpa palkata meille, vaikka muutaman ihmisen oikomaan vanhoja taottuja nauloja.

Mutta koska rakennusbudjettimme on pieni ja kuusihenkisellä perheellä on muitakin rahanreikiä, kuin rakentaminen ja tärkeämpää ajankäyttöä kuin vanhojen naulojen oikominen, joudumme tekemään kompromisseja väistämättäkin. Kehikon siirto on loppujenlopuksi pitkälle samaa kuin uuden talon rakennus. Vuokralla asuminen asettaa yhdessä lainanlyhentämisen aloituksen kanssa paineita sille, että muuttamaan on joskus päästävä.

Aivan pienenä esimerkkinä voisin kertoa, että esim. Ikean hanaa vastaava malli Domus Classicalla maksaa nelinkertaisen hinnan tai lamppu jopa kymmenenkertaisen hinnan. Kun näitä laitetaan moninkertaisesti taloon, säästössä puhutaan tonneista. Kun joutuu tarkasti miettimään mihin nuo käytettävissä olevat tonnit sijoitetaan, niin mieluummin, vaikka paksuun lattialankkuun, jonka elinkaari voi olla huikean pitkä. Putki- ja sähköasiat ovat sellaisia moderneja juttuja, jotka museaalisesta näkökulmasta ei näihin taloihin kuuluisi lainkaan.

Iloitsen niistä isoista ja kauemmaskantoisimmista asioista, joita olemme saaneet tässä projektissa toteuttaa. Niitä ovat mm. vanhojen hirsikehikkojen sekä muiden materiaalien kierrätys, vanhan arvotalon pelastaminen uuteen elämään, ekologisen lämmitysjärjestelmän toteutus ja terveellisten ja myös ekologisten rakennusmateriaalien käyttö. Mielestäni yksittäisten Ikean hanojen tai lamppujen käyttö ei tee kodistamme mitenkään huonompaa.

Perinnerakentaminen voi olla mukava harrastus, mutta pohjimmiltaan rakennamme vain kotia perheellemme ja niillä olemassa olevilla resursseilla. Pohdiskelujeni jälkeen olin iloinen huomatessani, että tämä ei ole niin vakavaa minulle! Tarkoitus ei ole myöskään elämäntavoissa taantua vuosisatojen taakse, vaikka sunnuntaisin voisikin kahvit avotakassa kiehauttaa. :) Tiedän, että perinnerakentaminen on monelle vielä paljon enemmän elämäntapa, intohimo ja kurinalainen harrastus jokaista naulankantaa ja hanan nipukkaa tai puhallettua lasinpalasta myöten. Se saa olla sitä, mutta se ei tee pitkässä juoksussa rakennuksesta sen pitkäikäisempää tai parempaa elää.

Perinnerakentaminen ei missään nimessä ole ainoa oikea tapa elää ekologisesti asumisen näkökulmasta. Samoja ja energia-asioiden kanssa ympäristöystävällisiä valintoja voimme tehdä minkätyylisen talon kanssa tahansa. Vanha on kaunista omaan silmääni, mutta nautin myös erinlaisista aivan moderneistakin arkkitehtuuriltaan huolitelluista ja ympäristöönsä sopivista taloista.

Talohan on lopuksi vain tila, jossa elämme. Tärkeämpää on se, että tunnemme olomme onnelliseksi ja hyväksi yhdessä rakkaitten läheistemme kanssa olipa elämämme, missä tahansa.  Siitä tunteesta syntyy todellinen koti. Iloitkaamme kodeistamme, isoista, pienistä, uusista, vanhoista, kaiken näköisistä, värisistä ja muotoisista, maalla tai kaupungissa, mutta ennen kaikkea siellä asuvista ihmisistä!

Uuniasioita

Viime viikolla haimme vanhan uuninluukun ja avotakkaan tulevan valurautaisen pohjalevyn Antiqista. Kraakun varsi löytyi pihakirpparilta Stundarsista ja  eräs isäntä naapurustosta lahjoitti pannunkannattimen. Monesta kierrätetystä osasta nämäkin lopulta saatiin kasaan.

Ensin poistettiin ruoste teräsharjalla. Käytimme porakoneeseen asennettavaa harjaa.

Antiqin Arto neuvoi kuumentamaan metallin ennen liesimustan laittoa, jotta se imeytyy paremmin. Aika puhdas luukusta tuli jo pelkällä harjaamisella.

Kuumentamisen jälkeen hierrettiin rätillä liesimusta pintaan.

Olipa onni, ettemme ostaneet uutta luukkua, kun näin hyvä tuli kunnostamalla ja kovin edullisesti. Muutenkin luukku ei ole aivan musta vaan kauniisti metallinhohtoinen ja tietenkin vähän rosoinen vanha, kun on.

Siinä ovat kaikki valmiina. Avotakan pohjalevyssä on vuosiluku 1908, se täytyy vielä rälläköidä sopivan kokoiseksi. Huuvan tukirauta ja nuohousluukut tulevat uusina.

Tänään alkaa uunin muuraaminen, sen edistymistä seuraillen alkavaan viikkoon!