Kevättä kohti

Blogi on elänyt hiljaiseloa. Täällä on elämä sen verran täyttä, että blogin päivitys on jäänyt taka-alalle. Rakennusaikana hoidin lapsia kotona ja silloin oli hyvää aikaa kirjoitella blogia. Nyt on työt täyttäneet päivät, mutta mukavaahan se on suunnitella taloja muillekin. :)

Nyt onkin saatu oikea talvi, on lunta ja pakkasta. Ihanaa, kun päivät pitenee ja välillä on saatu nauttia aurinkoisistakin päivistä. Takassa ja uunissa on pidetty tulta ahkerasti.

Joululomalla saimme kunnostettua ja asennettua yläkertaan lastenhuoneiden oviin vanhat lukot. Nämä kamarinlukot ovat kyllä mukavan näköisiä yksityiskohtia.

 

Lasten huoneet pikkuhiljaa täydentyvät kalustuksen ja sisustuksen osalta, ehkä niistä voisi tehdä pian oman postauksensa.

 

Tuvan viihtyisyys taas nousi huomattavasti, kun vihdoin löysimme sinne sohvan. Kyllä olenkin nauttinut tästä vanhasta puusohvasta!

Kunnon talvi on tuntunut hyvältä ilmastonmuutoksen keskellä, mutta välillä huomaa, että mieli alkaa jo kääntymään kohti kevään odotusta.. Toivottavasti tässä kevään aikana ehtisi useammin päivittämään kuulumisia tännekin.

Tulkoon joulu!

Täällä on palattu pieneltä Helsinginreissulta. Helsingissä oli aurinkoista ja kaunista. Nautin täysin siemauksin, mutta paluumatkalla mieli kiirehti jo kotiin. Kotona odotti vielä yksi mööpeli paikalleen asettumista. Klaffipöytä ostettiin keittiöön, mutta se jää tupaan siihen saakka, että korkoossänky on paikallaan. Pöydällä on syvyyttä mukavasti ja siihen mahtuu kaksi istumaan päätyihin. Tähän pöytään mahtuu siis kahdeksan ihan mukavasti.. Meillä vaan kaivattaisiin tuoleja lisää kipeästi, mistä löytää vanhoja käyttökuntoisia tuoleja? Nämä meinaa jo hajota käsiin. :D

Ajattelin kattaa jouluaterian tuvan puolelle klaffipöytään.

Koti alkaa tuntua koko ajan enemmän oman näköiseltä.

Olisin jo ihan valmis viettämään joulua, vaikka en ole vielä ehtinyt leipomaan lainkaan! 

Eihän tuota pöytää edes raski peittää liinalla, niin ihanat nuo kannen lankut.

Minun puolestani joulu saa tulla. <3

Tupatunnelmia

Viikon loma takana. Tuli jonkin verran räpsittyä kuvia ja ajattelinkin koota vähitellen tänne blogiin vähän tunnelmapostauksia eri huoneista. Ajattelin nostaa esille sellaisia asioita, joista nautin talossamme päivittäin, mutta myös sisustuksen ongelmakohtia, joihin haen ratkaisua. Aloitetaan tuvasta, meidän talon sydämmestä.

Tässä vaiheessa voisin myös sanoa, että aiemmin mainitsemani kotisivut ovat myös auki  ja aivan pian on tulossa tänne lupailemani postaus, jossa kerron työstäni...

Tällaisen perinnetalon sisustus ei tule  kovin nopeasti valmiiksi, vaan täydentyy vuosien saatossa, sillä oikeanlaisten kalusteiden löytyminen vie aikaa. Samalla kodista tulee taatusti persoonallinen, sillä vanhat orginaalit huonekalut ovat sellaisia, että toista samanmoista harvoin tulee vastaan. Talonpoikaiset ovat vielä siinä mielessä oma lukunsa, että ne eivät ole orjallisesti sidottu tyylipuhtauteen, vaan niistä löytyy meilenkiintoisia tyylien yhdistelmiä ja rohkeita värityksiä, mikä tekeekin niistää erityisen jännittäviä. Ehkä juuri sen vuoksi niistä joko tykkää tai sitten ei.

Vaikka huoneet tuntuvat sisustuksen ja kalustuksen puolesta vähän keskeneräisiltä, minusta tässä talossa on ihanaa  pienten yksikohtien paljous, joita voi tutkailla ja jotka näyttävät aina eri valossa hieman toisenlaisilta.

 

Uuni on tuvan sydän. Se on minusta onnistunut hienosti ja on mittasuhteiltaan tähän tilaan juuri oikean kokoinen. Nautin siitä aina tupaan astuesssa. Minusta tällainen pohjalaisuuni on yksi perinteisen pohjalaistalon tärkeimpiä elementtejä. Se on antanut aikoinaan lämpöä, valoa, siinä on valmistettu ruokaa. Siihen kulminoituu sellaiset elämän välttämättömyydet, joihin meillä tällä aikakaudella elävillä ei ole enään kosketuspintaa. Pian avotakassa räiskyy taas tuli, pimeys ja viileys on hiipinyt iltoihin kuin varkain.

Tästä suunnasta en ole tainnut juuri kuvia ottaa. Tällä hetkellä tuvassa on tuo sininen sivustavedettävä, joka ei minusta parhaimmalla tavalla täällä pääse oikeuksiinsa. Se on yksi lempihuonekalujani upean pintansa vuoksi. Orginaalista asusta tulee mieleen vanhat kirkkomaalaukset.

Näiden kahden ikkunan eteen olemme ajatelleet laittaa pitkän seinänvieruspenkin ja pöydän. Sopivaa penkkiä ei vain ole löytynyt ja olemme jo miettineet ryhdymmekö tekemään sitä itse. Vanhoja penkin etumaskeja on välillä ollut myynnissä ja niitä voisi hyödyntää tässä kohdin. 

 

Sivustavedettävän pintaa läheltä kuvattuna.

Olemme miehen kanssa usein pohtineet tätä tupaa, kuinka se on jännä tila. Aina kun laittaa jotakin keskemmälle, huonetta tulee tunne, että se on väärässä paikassa. Näissä pohjalaistuvissa huonekalut ovat kiertäneet pitkin seiniä, oikeastaan pöytä on ainoa hieman keskemmälle sijoittuva huonekalu. Jotenkin sellainen avaruus vain kuuluu vanhaan tupaan. Nojatuolitkin häiritsevät välillä silmääni, mutta jossakin on sentään istuttava. :D

Tuvan kalustaminen ja sisustaminen tulee olemaan siis melko pitkä projekti, etsinnässä on nyt korkoossänky ja pitkä seinänvieruspenkki. Räsymatot palaavat lattialle, kunhan pikkuveitikka kasvaa vähän isommaksi ja mamma jaksaa taas kantaa montakymmentä metriä mattorullaa tuulettumaan.. Tupa kaipaa myös korkeampia huonekaluja, tuossa nurkassa toivottavasti joskus on miltei kattoon asti korkea vanha pohjalainen kerrossänky verhoineen.

Syksyn tuntee jo väistämättäkin hiljaa lähenevän. Ilmojen viilentyessä, on mukava laittaa käsinojille vilttejä, jotka luo kotoista ja lämpöisää tunnelmaa.

Sivustavedettävät ovat minusta aika hauskoja lastensänkyjä, sellaisia turvallisen oloisi pesiä pienille ihmisillä. Meillä myös lapset usein vetäytyvät niiden suojiin lueskelemaan. Sivusvedettävät saavatkin tulevaisuudessa muuttaa tuvan päälle tulevaan suureen lastenhuoneeseen korkoossängyn ja seinänvieruspenkin tieltä.

Tuvasta tulee luultavasti meidän talon perinteitä kunnioittavin huone. Minulle sopii mainiosti, että sen tunnelma hipoo museomaista fiilistä. Muualla talossa on kuitenkin enemmän uuden ja vanhan yhdistelmää. Lasten toiveesta yläkertaan on hankittu myös aivan uusia ja heidän käyttöönsä soveltuvia huonekaluja loman aikana. Niistä lisää myöhemmin.

Tunnelmallista ja lempeää elokuuta toivotelle,

Elina

Ihana syksy!

Lämmin kiitos kaikille edellisen postauksen vauvaonnitteluista!

 

Tämä on sitä aikaa vuodesta, josta tykkään ihan hirveästi. Puissa on vielä lehdet ja ruska. Tuntuu, että lenkille ja luontoon on päästävä päivittäin. Onneksi olen ollut hyvässä voinnissa vauvan syntymän jälkeen ja päässyt nauttimaan lenkkipolulle näistä syysilmoista. Mahtavaa on myös tulla kotiin syyskirpeästä ulkoilmasta, kun takassa leiskuaa tuli. Mies on nyt muutamana päivänä laittanut takkaan tulen. Liekit näkyvät ikkunasta ulos heti kotitielle kääntyessä. Joskus mietin, tuleeko tätä takkaa käytettyä, mutta tämähän on aivan mahtava tunnelmanluoja ja siitä saa myös nopeaa lämmön tupaan.

Takassa palaa valkea jälleen

Rakennusaikana polttelimme välillä kulmatakassa tulta, mutta keväästä syksyyn takka oli käyttämättä. Kun syksyllä laitoimme siihen taas tulet, saimme oikein reilusti savua sisälle. Siitä vähän säikähtäneenä, olemme antaneet takan olla. Myöskin oikeanlaisen polttopuun puuttuminen on hidastanut takan käyttöä. Leivinuuni on ollut sitä vastoin ahkerasti käytössä.

Suurin ongelma on tuntunut kuitenkin olevan hormi, joka ei ehdi vetää muodostuvaa savua. Ennen kulmatakan hormi onkin ollut jopa kahden tiilen suuruinen. Meillä hormi on yhden tiilen kokoinen, mikä on aivan normaali nykyisin käytettävä hormikoko. Onneksemme takasta oli mahdollisuus puhkaista aukko ylimääräiseen puolen tiilen hormiin ja tämä tuntui auttavan. Kun tänään varovasti laitoimme pienet tulet takkaan, ei savua tullut huoneeseen lainkaan. Hyvästä vedosta innostuneena mies laittoi puita lisää liian reilusti, jolloin saimme jälleen testata palovaroittimien toimivuuden.

Nyt on kuitenkin tuntuma, että takan kanssa pärjätään hyvin, kun maltetaan tehdä tulet maltillisesti. Tulipahan tämänkin tulisijan sielunelämä taas tutummaksi. Aivan mahtava tunnelma tällaisesta "avotulesta" kyllä tulee. Ehdin jo harmitella takan käyttämättömyyttä, mutta enään en epäröi, että tämä jäisi vain kynttilöiden polttelupaikaksi.

Muuton kynnyksellä

Voitte arvata, että kulunut viikko on ollut työntäyteinen. Talolla on käynyt melkoinen vilske. Putkimies ja sähkömies vielä viimeistelivät osuuttaan ja mies vietti jokaisen liikenevän minuutin rakentamisen parissa. Eilen meillä oli käyttöönottotarkastus talolla. Illalla menin vielä siivoamaan ja täytyi todeta, että syksy ja pimeät illat ovat tosiaankin taas tulleet. Kiitin mielessäni sähkömiestä, joka halusi välttämättä asentaa valaisimet paikoilleen. Tänään taas oli mukava tulla päivänvalon aikaan talolle siivottuihin ja tyhjiin huoneisiin. Mennessäni vein jo ensimmäiset kipot ja kupit keittiöön.

Kuvia tulee tässä melkoinen sarja. Mutta luulen, etten hetkeen jaksa kameraan tarttua,  kun muuttokuorma saadaan sisälle. Tupa muuttuuu väliaikaisesti lasten makuuhuoneeksi ja sitä rataa. Väliaikaisia ratkaisuja joudutaan tekemään yläkerran makuuhuoneiden rakentumista odotellessa. Kerronpa vielä lyhyesti, mitä talolla on viime päivinä puuhasteltu.

Lattioita paranneltiin vielä käsihöylällä, siitä johtuu niiden kirjava väri, kun lankut olivat jo jonkin verran ehtineet patinoitua. Väri tasoittuu siitä ajan myötä, kun valo tekee tehtävänsä. Lattiat on myös kuurattu ensimmäisen kerran. Uuni on saanut eduspellit.

Patterit on maalattu toiseen kertaan.

Keittiö on saanut vetimet. Päädyimme lopulta perinteisiin messinkinuppeihin.

Keittiöön on tulossa suutarinlamput, valkoiset valaisimet ovat väliaikaisesti keittiössä. Ne tulevat yläkertaan lastenhuoneisiin.

Keittiöön halusin korkeamman lattialistan raikastamaan puisen seinän ja lattian yhdistelmää.

Keittotasoksi valitsimme induktiolieden. Aika moderni tähän tilaan, mutta toisaalta aika huomaamaton.

Työtaso lopulta öljyttiin.

 Wc-istuimen viereen on rakennettu kaappi.

Kylpyhuoneeseen mahtuu paljon. Tykkään, että tällaisessa monitoimitilassa asiat ovat aika simppeleitä ja eleettömiä, kuten tämä wc-istuin.

 

Kylpyhuoneeseen laitettiin myös messinkinupit.

Vielä on paljon pakkaamista ja vuokra-asunnon siivousta tiedossa ennen muuttoauton saapumista. Luulen, että meillä huokaistaan hetki, kun muutto on ohi. Palaan tänne taas, kun rakentaminen elpyy! Muuten, tämä on minun lempivuodenaikani, on ihmeellistä muuttaa omaan kotiin juuri nyt.

Ihanaa syksyä kaikille!

Elina

Tuvan seinien maalaus

Tänään sain tilaisuuden singahtaa hetkeksi talolle maalaamaan. Tuvan seinät sai pohjavärin, päälle vielä roiskutellaan valkoisia ja tummia roiskeita. Lumppupaperia oli helppo ja mukava maalata.

Muistaakseni Gysingen malliseinässä poltetun terran osuus oli 7%, mutta sekoitin maalista aika reilusti vahvempaa.

Uunin muodot nousi mukavasti esille maalattua seinää vasten. 

Mattapellavaöljymaalin pitäisi kuivua nopeasti, mutta niin kostea lösyilma täällä on ollut koko päivän, että maali kiilteli märkyyttään vielä illallakin. Nyt saa sitten hetken totutella tuvan uuteen ilmeeseen. :) Hmm.. vaaleanpunaiset seinät olohuoneeseen, kuka olisikaan uskonut.. Mies kaikkein vähiten! ;)

Uunin maalaus, yläkaappien runkoja ja rintapaneeleita

Maalasin uunin maitoliitumaalilla. Etsin monesta paikasta ohjeita, mutta missään ei oikein kerrottu paljonko liitua laitetaan tai kuinka riittoisaa maali on.  Tietenkin maalattava pinta vaikuttaa riittoisuuteen, mutta jotakin konkreettisempaa silti usein kaipaisi ohjeisiin. Ajattelinkin kirjata omat maalikokeiluni kokemuksineen tänne muistiin.

Jostakin muistan kuitenkin kauan sitten lukeneeni, että sopiva määrä liitua on kilo per litra (?). Oma maalini muistutti lähinnä löysää lettutaikinaa. Neljän litran annoksella maalasi uunin kolmeen kertaan. Uunin koko on n. 2m x 2m. Neljänteenkin kertaan maali olisi riittänyt hyvin. Maalin tulee olla löysää, liian paksu maali rapisee pois.

Valmistin maalin näin; sekoitin 4 litraan rasvatonta maitoa 4 kiloa liitua. Käytin aluksi sekoittamiseen porakoneeseen kiinnitettävää maalinsekoittajaa. Annoin maalin tekeytyä kolme ja puoli tuntia (ohjeissa sanottiin muutama tunti). Sekoitin uudelleen ennen maalausta ja maalasin uunin kolmeen kertaan. Maalia kannattaa sekoittaa välillä maalatessa, koska liitu painuu pohjaan. Sivelin maalin ristiin rastiin aika suurella perussiveltimellä. Maali näyttää kuivuessaan kirjavalta ja lopputuloksen näkee kunnolla vasta seuraavana päivänä.

Uuni maalauspäivän iltana kolmannen maalauskerran jälkeen.

Ja seuraavana aamuna. Voi, kun uuni olikin hohtavan valkoinen! Maalasin nokeentuvat tulitiilikohdatkin, nähtäväksi jää pysyykö maali niissä.

Keittiössä on päästy tekemään yläkaappien runkoja.

Porstuakamari on saanut rintapaneelit.