Tänään saapui peltiseppä viimeistelemään kattotyöt. Nyt talossa on perinteiset syöksytorvet suppilokupeilla. Sateli jälleen, kun menin kuvaamaan. Ensimmäisen kuvan jälkeen kameran akku simahti ja puhelinkin oli kotona. Joten laitan kuvia myöhemmin lisää. Pihan teko on taas pysähtynyt tyystin sateisten ilmojen vuoksi.
Portaitakin on tehty. Niiden väritystä vielä mietitään. Minusta porrasosuus voisi harmaantua luonnollisesti, mutta jokin suoja-aine niihin pitäisi keksiä. Jotenkin näitten portaitten ajattelu on väsyttänyt. Mies tiedusteli hyvissä ajoin, että minkälaiset portaat nyt tehtäisiin. Minusta tuntui, että aivot löi ihan tyhjää tässä kohdin, joten mies on tehnyt portaat aivan oman mielensä mukaan. Ilmeisesti viimeisen parin vuoden aikana on saanut vähän liikaakin miettiä, tehdä valintoja ja päätöksiä.
Tässä kuvia kuistista ennen talon purkua. Olisikohan viimeiset portaat jostakin 70-luvulta. Talo on kuvista päätellen ollut hieman rinteessä ja kuistiin on menty reilusti portaita pitkin. Useinhan kuistit ovat hieman alempana hirsikehikosta, jolloin ulkoportaita ei juuri tarvita. Kuistin sisällä taas noustaan muutama porrasaskelma, mutta meidän talossa näin ei ole ollut. Olen yrittänyt selvittää kuvista, kuinka kuisti on talossa ollut. Minusta se näyttää lähtevän samasta korkeudesta hirsikehikon kanssa.Olisihan tähän voinut soveltaa aivan toisenlaisenkin kuistin, mutta minusta tämä kuisti on ollut sopusuhtainen ja kaunis, pyrimme siis parhaamme mukaan kopioimaan sitä uudelleen.
Meillä päädyttiin umpikuistiin tilaratkaisuiden vuoksi, mutta avokuisti olisi ollut minusta mielenkiintoisempi tehdä. Ruotsinreissulla tuli kuvattua upeita avokuisteja, portaikkoja ja ovia.. Näin matkakuumeen kouristellessa piti palata vielä hetkeksi kevään reissukuviin.
Punaiset kaiteet ovat kauniit ja huomaamattomat, portaat voisivat myös olla mustat.