Niitä näitä kesäkuulta

Istutettiin viime kesänä kolme omenapuuta ja koko alkukesän ne on hyvin kituliaasti avanneet pieniä lehtiään. Pelkäsimme jo, että ne eivät ole selvinneet talvesta ja kylmästä keväästä. Mutta kuinka ollakkaan, eilen huomasin yhden niistä kukkivan! Toisessakin oli kukat nupulla. Ehkä näistä vielä joskus saadaan satoakin.

Mun ihana pieni Eemelini näytti eilen suloiselta heinäpellossa, mutta ei ollut oikein kuvaustuulella, vaikka onkin yleensä meidän perheen helpoin kuvattava.

Kasvimaalla näyttää kasvavan muutakin kuin rikkaruohoja.

Mies ehti vielä viimeisinä lomapäivinään mylläämään pihan perälle pienen perunamaan.

Ja minun työpiste on nyt käytössä!

Viherrystä ja tehtävälistoja!

Miten hyvää tekeekään tuo viherrys maisemassa.. Näistä muutamasta vähän lämpimämmästä päivästä täällä on kyllä nautittu täysin siemauksin. Äitienpäiväruusu ilahduttaa vielä keittiössä, sen ajattelin istuttaa joko talon tai piharakennuksen seinustalle. Istutuksista täällä puhellaan muutenkin jatkuvasti, koivut ja syreenit täytyy kyllä tänä kesänä ehtiä istuttamaan.. Ruusupensaita haluan myös mahdollisimman nopeasti kasvamaan.

Nyt kun katsoo talven jälkeen paljasta pihamaata, tuntuu se oikein huutavan istutuksia vähän sinne ja tänne. Mietin aika paljon sitä, minkä väriset kukat sopii tuota punaista taloa vasten. Niin paljon kuin väreistä tykkäänkin, kukissa (kuin myös astioissa ja liinavaatteissa) suosin usein valkoista. Kyllä tänne muunkin värisiä kukkia on tulossa, mutta lähtisin aika varovaisesti kukkaistutusten kanssa liikkeelle. Mikään ei ole minusta ihastuttavampi näky, kuin valtoimenaan kukkiva juhannusruusupensas punaisen pohjalaistalon seinustalla. Joten juhannusruusua on ainakin tulossa.

Istutusten lisäksi piharakennuksen ovet olisi mukava saada maalatuksi. 

Piharakennuksessa sauna ja vilpola odottaa myös viimeistelyä. Niin ja se kasvimaakin.. Kummasti tuo tehtävälista vaan venyy, kun kesä lähenee. Edelleen pitää muistuttaa itseä siitä, että ilman näitäkin talossa voi jo elää varsin mukavasti ja tehdään se, mitä jaksetaan.

Sekä talon että piharakennuksien ikkunoiden ja ovien vuorilaudat haluaisin myös maalata uudelleen ja ehkä myös ikkunoiden ulkopokat. Kaikenlaisia vaihtoehtoja on käynyt mielessä.. ei kuitenkaan taida olla tämän kesän hommia. Keltaiset pokat ovat jääneet mieleen kummittelemaan, sillä ikkunatilausta tehdessä harkitsin niitä viimeiseen saakka. Keltaisia ulkopokia puoltaisi myös se, että talossamme on saattanut olla aikoinaan keltaiset ulkopokat. Olemme näitä kuvia talostamme ennen purkua tutkineet suurennuslasin kanssa ja niiden perusteella sellaisen oletuksen voisi tehdä. Aina näissä kohdin vähän harmittaa, ettei ole nähnyt taloa koskaan pystyssä ennen purkua.

Talomme ennen purkua

Omenapuut ja marjapensaat

Se joka istuttaa puun,

vaikka tietää,

ettei koskaan näe sen kukkivan,

ei ole hölmö,

ei itsekäs.

Hän saa nautintonsa siitä,

että joku muu tulee

joskus iloitsemaan

ja nauttimaan sen kukinnasta.

Hän elää sananmukaisesti 

kahdessa ajassa:

hänelle ei kesä lopu syksyllä.

- Tommy Tabermann-

Meidän tontti on hyvin paljas peltotontti. Puutarhaa lähdemme rakentamaan täysin puhtaalta pöydältä. Kestää siis kauan aikaa, että tämän talon ympärillä nähdään korkeita puita ja rehevä puutarha. Olemme kuitenkin sen verran nuoria, että jos elämä on meille hyvä, saamme nähdä puutarhan jo aika mukavassa loistossa. Tulevat sukupolvet pääsevät varmasti jo nauttimaan aidon vanhan pihapiirin tunnelmasta puutarhoineen.

Miehellä on tänään kesän ensimmäinen lomapäivä ja ensitöikseen hän päätti istuttaa omenapuut ja marjapensaat. Pikkuapulaisella oli aamulla riemu ylimmillään, kun hän huomasi isin puuhailevan pihamaalla. Siinä ei meinattu edes aamupalaa ehtiä syömään, kun poika kaiveli kaapista kenkiä ja "tööhanskan" käteensä. Marjapensaiden istutukseen hän ehtikin vielä hyvin mukaan.

Kolme viinimarjapensasta asettui piharakennuksen taakse. Ensimmäiset kompostorimullat pääsivät myös käyttöön.

Ja omenapuut istutettiin talon eteläsivulle.

Asuntomessut tuovat nyt sen verran tohinaa tähän kesään, että istutustyöt suurimmalta osin siirtyvät ensikesään. Toiveissa olisi, että tänä kesänä saisimme ainakin puita ja pensaita istutettua. Listalla ovat ensimmäisenä koivut, syreenit, juhannusruusu, pihlaja ja kuusi. Perennapenkit ja kasvimaat jäävät ensi kesään. Puitakin varmasti tulevina kesinä istutetaan lisää. Omenapuiden lisäksi haluaisin istuttaa myös luumu - ja kirsikkapuun. Perennoita on jo moni tarjonnut ja se on ilahduttanut. Tulemme niitä myös varmasti hakemaan. Ajattelimme kuitenkin  suunnitella niille paikat rauhassa ja huolella. Nyt joudumme vielä keskittymään paljolti vain rakennuspuuhiin

Vihertyy ja valmistuu

Kevät etenee hurjaa vauhtia, talon ympärillä vihertää jo mukavasti. Viime päivät on vietetty ulkosalla pihamaata siistien rakennusajan jäljiltä. Olemme myös rajanneet ja siistineet pihateiden reunoja. On mukavaa laittaa pihaa. Tuntuu, että pihan parissa menisi, vaikka koko kesä. Mutta paljon on muutakin ehdittävää.. Tonttimme on hieman alle puoli hehtaaria ja talo on tontin perällä, joten piha-alue on aika suuri. Enkäpä tässä pian saan näytettyä myös paperille hahmoteltuja pihasuunnitelmia  täällä blogissa. Talokin on saanut taas jotakin pientä ulkoilmeeseensä. Ulkoportaisiin on ilmestyneet kaidepuut ja ne on maalattu kertaalleen. Lapsetkin ovat ihailtavan hienosti varoneet maalattuja kaiteita ja kaikkea muutakin maalattua. Kuistin yläikkunaan on aloitettu tekemään vuorilautoja, ne tulevat samalla mallilla kuin muutkin vuorilaudat.

Meillä on myös vielä melko suuri alue tontilla, johon ei ole kylvetty mitään. Olemme miettineet tuolle alueelle joko kukkaniittyä tai lammasaitausta. Tämä vähentäisi kiitettävästi myös leikattavaa nurmikkoaluetta, jota meillä on jo nyt riittämiin. Istutuksetkin alkavat hahmottua, vaikka tänä kesänä emme vielä niitä ehdi kovin paljon tekemään. Toiveissa olisi, että saisimme puut ja marjapensaat istutettua ja ehkä jo joitakin kukkaistutuksiakin ainakin talon eteen. Katsotaan, mihin aika riittää. Rakennustapaohjeen mukaisesti tontillemme tulevan tien reunaan istutetaan koivuja ja ne haluamme ehdottomasti jo tänä kesänä istuttaa. Tässä vielä lähikuva kaiteista. Portaat käsitellään mustiksi, kuten jo viime kesänä suunnittelin. Tummat portaat skarppaavat sisääntulon. Jospa seuraavissa ulkokuvissa jo nähtäisiin talo ulkoapäin täysin valmiina! :)

Tuleva kesä onkin meillä mielenkiintoisella tavalla erilainen. Talomme on Seinäjoen asuntomessujen oheiskohteena. Tulen tekemään tästä aiheesta vielä lähemmin oman postauksen tänne blogiin. Asuntomessujen sivuilta messuinfosta löytyy myös tietoa oheiskohteista. On mielenkiintoista olla mukana messuilla näin erilaisen rakennustavan ja asumismuodon kanssa. Aiemmin perinnerakentamista on asuntomessuilla nähty ainakin Kokkolassa, jossa oli oheiskohde Knapen talo vanhassakaupungissa Neristanissa. Toivotan jo nyt omasta puolestani messuvieraat tervetulleiksi Seinäjoelle tulevana kesänä!

Maisemia

Eilen vietimme iltaa naisporukalla ja juttelimme luonnosta ja sielunmaisemista. Meidän tonttissa on oikeastaan paljon samaa kuin lapsuuteni kodin maisemassa, paitsi järvinäkymän korvaa meillä pelto. Ennen kuin syntyi ajatus rakentaa juuri tähän kylään, pyöräilimme usein näillä seuduilla ja ihastelimme kaunista maalaismaisemaa. Olen alkanut odottamaan maallemuuttoa.. eräänä iltana ajelin yksin tontille, kuljin pimenevässä illassa hiljalleen hahmottuvissa huoneissamme. Jostakin kuului lehmän ammuminen, se veti hymyn huulille. Me ollaan maalla. Niin maalla, että äänimaailmakin on aivan erityinen.

Toinen ihana kokemus tässä rakentamisen varrella oli, kun lähdimme ilta-ajelulle ja suuntasimme automme jälleen kerran tonttia kohden. Mennessä lapset nukahtivat autoon. Pakkasta oli oikein reippaasti ja luntakin vielä maassa, maisema oli hyvin kaunis. Miehen kanssa kiipesimme perustuskivien päälle ja ihailimme hiljaisuudessa pitkän tovin tuikkivaa tähtitaivasta. Valo- ja melusaaste oli konkreettisesti kaukana.

Eilisten keskustelujen pohjalta jäin miettimään omaa maisemaani. Tulin siihen tulokseen, että avara maisema on minulle tutumpi ja omempi kuin metsä, vaikka rakastankin vanhoja puita ja metsän tuoksua.  Mikä hauskinta, tonttiimme kuuluu pieni suikale takametsää, vaikka luulimme ostavamme pelkän peltotontin! Minulle on jo valikoitunut metsästä lempipuu -vanha viisaan näköinen mänty. :) Sitä on hyvä katsella istutettavien pihapuiden kasvua odoteltaessa.

Huomenna palaan jälleen rakennuskuvien kanssa, sitten on edessä viikon talviloma. Loma on päätetty pitää lomana, pysytään poissa rakennustyömaalta, tehdään aivan muuta koko perheen voimin ja ladataan akut kevättä varten.

Näkymiä tontilta ja muutama ajatus keittiöstä

Tässä muutama kuva tontista ja avautuvista näkymistä. Peltoa, peltoa ja peltoa..sitähän täällä riittää ja sinnehän ne pohjalaistalot kuuluukin ellei sitten joenrantaan. :)

  

Tuonne oikealle metsää vasten pitäisi talomme sitten joskus nousta. Tontti on ainakin ihanan valoisa aamusta iltaan.

Näkymä etelään.

 

Näkymä luoteeseen.

Keittiötä ja myös kylpyhuonetta joutuu pohtimaan heti suunnittelun alkumetreillä. Koska varsinaisia keittiönkaapistoja ja kylpyhuoneita ei vanhoissa taloissa ole ollutkaan niin näiden saaminen luontevaksi osaksi talon henkeä on kutkuttavan haasteellista. Olenkin napannut joitakin lehtileikkeleitä sisustuslehdistä talteen keittiön ideoimista varten. Tässä pari kaunista ja yksinkertaista keittiötä, joista tykkään kovasti. Molemmat Kvänumin mallistoista, kuvat ovat Glorian koti-lehdestä.

  

Kylpyhuonekuva kirjasta Puhdas tyyli, nuo tiilenpunaiset kuusikulmaiset laatat lattiassa ovat ihanat! Ja iso ikkuna maisemineen tuo kauniisti luonnonvaloa kylpyhuoneeseen. Sellainen pitäisi nyt tulla meillekin, mikäli luonnokset ei  enään suuremmin muutu..

Keittiönkaapit olemme ajatelleet tehdä itse tulevana talvena, kun tontilla ei varmasti tapahdu juuri mitään. Vuokrakodissamme on lämmin iso autotalli ja aivan mainio kaikenlaiseen nikkarointiin. Kohta saamme sieltä ulos pohjalaistalohenkisen leikkimökin ja laitan siitä postausta sitten myöhemmin.