23. toukokuuta 2017

Ystävän puutarhasta



Kävin aamupäivällä ystävääni tervehtimässä ja kotiin palatessa mukaani lähti peräkontillinen taimia. Miten paljon voikaan olla puhuttavaa kahdella vanhoihin taloihin ja puutarhoihin höyrähtäneellä! Se on aivan uskomaton miten suut vaan käy taukoamatta monta tuntia. Mies onkin sitten illan heilunut lapion varressa pihalla pikkuapulaisineen ja minä olen yrittänyt pysyä tietokoneella töitä tekemässä. Pihalle saatiin syreeneitä, juhannusruusuja, kieloja ja aivan pikkuriikkinen vaahteran alkukin otettiin kokeeksi. Pian haetaan taas lisää taimia ja viikonlopulle on suunniteltu myös kasvimaan laittoa..





22. toukokuuta 2017

Auringon kiertoa ja vähän keittiöstä



Huomasin, että kameraan on tallentunut taas melkoinen määrä kuvia. Keräsin niistä muutaman kuvan sarjan tännekin. Kuvissa taas näkyy tämä meidän arkinen todellisuutemme leluineen ja lehtipinoineen. :) Mutta se mistä oikeastaan ajattelin kirjoittaa, näkyy näissä kuvissa aika hyvin. Nimittäin auringon kiertokulku.


Aamuaurinkoa tuvassa


Meidän taloa ei juuri varjosta mikään. Vain aivan varhaisin aamuauringon nousu jää metsän taakse. Mutta sen olen kokenut vain hyväksi asiaksi, ettei aurinko herätä kesäisin neljältä yöllä.. Talo kylpee auringossa kuitenkin varhaisesta aamusta iltayöhön. Nautin tästä valon kiertokulusta talossamme tosi paljon, vaikkakin talo myös lämpenee toisinaan turhan tehokkaasti, kun mikään ei päiväaikaan varjosta taloa.

Aamu-aurinko paistaa siis ensimmäisenä makuuhuoneeseemme. Olen huomannut, että se tekee heräämisestä helppoa, unisuus katoaa hetkessä ja olo on virkeä. Muuten makuuhuone pysyy päivän ajan varjossa ja on illalla viileä ja hämärä, mikä antaa levollisen tien uneen.




Tupa, meidän kodin sydän ja oleskeluhuone, on taas valoisa koko päivän. Kolmeen ilmansuuntaan, itään, etelään ja länteen, avautuvat ikkunat pitävät siitä huolen. Yksi parhaimpia hankintoja taloomme ovat olleet nuo pellavarullaverhot. Niillä saa todella hyvin säädeltyä pahinta auringon porotusta ja niiden läpi siivilöityvä valo on lempeän kaunista. Sellaiset pitää hankkia vielä kuistiinkin, joka myös on hyvin valoisa etelään ja länteen avautuvien ikkunoiden ansiosta ja toisinaan myös paahtavan kuumakin.. Kotiin on silti ihanaa tulla, kun tulijaa tervehtii aurinkoinen kuisti!




Keittiö pysyy myös viileänä, kun pahin aamupäivän auringon porotus ei osu suoraan siihen. Mutta koko iltapäivän aina myöhäiseen iltaan saakka sekin kylpee auringossa. Eli juuri ne ajat jolloin koko perhe on koolla ja nautitaan yhteiset ateriat, päivällinen ja iltapala. Ilta-aurinko on myös aivan erityisen ihana keittiössä, sellainen lämmin, mutta rauhallisen lempeä. Ilmansuuntien kannalta tämä talo onkin tuntunut istuvan juuri oikein tälle tontille. Valolla on minusta valtava suuri merkitys viihtyisyyteen ja korostan sitä myös suunnittelutyössäni.




Kesän lähestyessä olen taas alkanut kaipaamaan pitkiä räsymattojamme keittiöön. Räsymatot piti rullata varastoon, kun pienin oli vauvana niin kova pulauttelemaan ja monimetrisiä mattoja ei niin vain pestä..






Keittiötäpä en ole tainnut kovin paljon kuvata. Syynä taitaa olla se, että se on tilana herkin keräämään sotkua. Aina kun on joku välipalan syöjä keittiössä.. Keittiön pöytä on myös sellainen, jonka ääressä tehdään läksyt ja piirretään..












20. toukokuuta 2017

Viherrystä ja tehtävälistoja!



Miten hyvää tekeekään tuo viherrys maisemassa.. Näistä muutamasta vähän lämpimämmästä päivästä täällä on kyllä nautittu täysin siemauksin. Äitienpäiväruusu ilahduttaa vielä keittiössä, sen ajattelin istuttaa joko talon tai piharakennuksen seinustalle. Istutuksista täällä puhellaan muutenkin jatkuvasti, koivut ja syreenit täytyy kyllä tänä kesänä ehtiä istuttamaan.. Ruusupensaita haluan myös mahdollisimman nopeasti kasvamaan.




Nyt kun katsoo talven jälkeen paljasta pihamaata, tuntuu se oikein huutavan istutuksia vähän sinne ja tänne. Mietin aika paljon sitä, minkä väriset kukat sopii tuota punaista taloa vasten. Niin paljon kuin väreistä tykkäänkin, kukissa (kuin myös astioissa ja liinavaatteissa) suosin usein valkoista. Kyllä tänne muunkin värisiä kukkia on tulossa, mutta lähtisin aika varovaisesti kukkaistutusten kanssa liikkeelle. Mikään ei ole minusta ihastuttavampi näky, kuin valtoimenaan kukkiva juhannusruusupensas punaisen pohjalaistalon seinustalla. Joten juhannusruusua on ainakin tulossa.




Istutusten lisäksi piharakennuksen ovet olisi mukava saada maalatuksi. 




Piharakennuksessa sauna ja vilpola odottaa myös viimeistelyä. Niin ja se kasvimaakin.. Kummasti tuo tehtävälista vaan venyy, kun kesä lähenee. Edelleen pitää muistuttaa itseä siitä, että ilman näitäkin talossa voi jo elää varsin mukavasti ja tehdään se, mitä jaksetaan.

Sekä talon että piharakennuksien ikkunoiden ja ovien vuorilaudat haluaisin myös maalata uudelleen ja ehkä myös ikkunoiden ulkopokat. Kaikenlaisia vaihtoehtoja on käynyt mielessä.. ei kuitenkaan taida olla tämän kesän hommia. Keltaiset pokat ovat jääneet mieleen kummittelemaan, sillä ikkunatilausta tehdessä harkitsin niitä viimeiseen saakka. Keltaisia ulkopokia puoltaisi myös se, että talossamme on saattanut olla aikoinaan keltaiset ulkopokat. Olemme näitä kuvia talostamme ennen purkua tutkineet suurennuslasin kanssa ja niiden perusteella sellaisen oletuksen voisi tehdä. Aina näissä kohdin vähän harmittaa, ettei ole nähnyt taloa koskaan pystyssä ennen purkua.


Talomme ennen purkua





9. toukokuuta 2017

Arkikuvia ja kevätsiivouksen aika?



Facebookissa kiertänyt arkikuvahaaste toi hymyn huulille ja sai välillä naurunkin hörähtämään kunnolla, mutta kummasti nuo omat rytökasat ei hymyilytä ollenkaan. Tänä aamuna koti tuntui siltä, kuin tornado olisi pyyhkäissyt talomme läpi. Jokaisessa huoneessa vallitseva kaaostila sai enemmän kuin ahdistustunteen aikaiseksi. Ja kun kaaosta ei voinut edes paeta toiseen siistimpään huoneeseen, alkoi tuntua, että nyt ei enään riitä edes tavaroiden järjestely ja viikkosiivous. Talommehan kaipaa kipeästi ensimmäistä perusteellista kevätsiivousta! Siihen kuulukoon myös lattioiden suopakuuraus ja uunin maitomaalaus.

Kaunis tupakaappimme kätkee sisäänsä lastenkirjat, sarjakuvat, askartelutarvikkeita ja leluja. Kaapin ovet ovatkin siitä syystä useimmiten auki ja kun sisältö vielä pääsee epäjärjestykseen, on näky entistä karmeampi.





Tuvan pöydällä on usein lasten rakentelema leikki, jota ei mistään hinnasta saa siivota pois, koska sitä jatketaan tietenkin seuraavana päivänä.




Äidin kirja- ja lehtipinot jostakin syystä tuppaavat kasaantumaan keittiön työtasolle.. Argh!




Kaapista perkatut talvivaatteet vieläkin empivät siirtymistä piharakennuksen puolelle. Huoh!




Kylpyhuoneessa hommasta ei saanut enään mitään tolkkua, joten päätin aloittaa kevätsiivouksen täältä.




Eikä näky helpottanut täysin edes ulos katsoessa.




Eipä auta kuin ottaa härkää sarvista kiinni!




7. toukokuuta 2017

Blogin uusi ilme



Blogin ilme päivittyy, mutta sisältö pysyy ennallaan. Väliaikainen sekavuus blogissa voi siis johtua näistä muutostuulista. Maisema on viime postauksesta muuttunut melkoisesti, kinokset on tiessään ja luonnossa on jo pieni häivähdys vihreää..  Täällä on haaveiltu kesälomasta ja ensimmäisestä kunnon kesästä omassa kodissa kaikkien näiden rakennusvuosien jälkeen. Juuri nyt elämässä tapahtuu paljon asioita, jotka vaativat keskittymistäni ja sen vuoksi blogi voi olla vähän hiljaisempi.




Postauksen kuvan olen muistaakseni räpsäissyt kirjasta Kuningattaren kaupungissa. Tuollainen sabluunamaalaus väreineen sopisi medän keittiöön.. ah, näitä haaveita kyllä riittää!