26. maaliskuuta 2017

Mööpelien pyöritystä ja kasvunihmettä



Tuvan nurkasta lähti tällä viikolla punainen rekisänky uuteen hyvään kotiin.. ehkäpä sänky näkyy pian toisessa blogissa, jossa niin ikään kunnostetaan vanhaa pohjalaistaloa. :) Meille on kertynyt lastensänkyjä ja sivustavedettäviä yli tarpeen, joten jostakin oli luovuttava. Nyt makustellaan makuuhuoneen puolelta siirtynyttä sivustavedettävää tuvassa. Piristävää välillä pyörittää näitä mööpeleitä uusille paikoille.




Oikealla näkyvä lelukori on paikallisesta halpamarketista. Joskus tekee yllättäviä löytöjä sieltä mistä vähiten uskoisi. Korit on tosi käteviä ja niihin mahtuu hyvin lasten isommatkin lelut. Tuohon vasemmanpuoleiselle seinälle olen pitkään etsinyt vanhaa kynttilälampettia tai seinälamppua, mutta oikeanlaista ei näytä löytyvän. Sähköistetty seinämallinen öljylamppu voisi olla yksi vaihtoehto.




Meillä on myös seurattu ensimmäisten istutusten tuomaa kasvunihmettä jännityksellä. Lapset saivat nämä istuttaa ja kaikki lähtivät kyllä hyvin  itämään. Ensimmäisenä kasvamaan laitettiin keltasipulia, ruohosipulia, basilikaa, persiljaa, jäävuorisalaattia ja tomaatteja. Taitaa vaan olla siemeniä vähän yli ohjeistuksen aina yhdessä purkissa..




Onnistutaankohan me saamaan ensimmäiset omat tomaatit ja yrtit tänä kesänä. Jännää!



15. maaliskuuta 2017

Hiljaiseloa ja kurkottelua tulevaisuuteen



Täällä rakentaminen on ollut seisahduksissa hetken. Miehellä oli viime viikolla lomaa ja teimme pienen reissun koko perheen voimin. Tämä viikko menee tiukasti töiden parissa myös minulla mammalomalaisella..




Saan olla suunnittelemassa ja piirtämässä rakennuslupakuvia harvinaiseen siirrettävään vanhaan hirsirakennukseen. Parasta tässä on se, kun saa pienen pienellä panoksella olla taas mukana talonpelastusoperaatiossa ja oppia samalla uutta maamme vanhasta rakennuskannasta ja -historiasta. Ajattelin tässä kevään aikana muutenkin kertoa enemmän siitä, minkälaista työtä tulen tekemään äitiysloman jälkeen. Tämä aika, jonka nyt olen saanut viettää rauhassa kotona, on kypsyttänyt ajatukset lopulliseen päätökseen. Katson siis tulevaisuuteen odottavasti, uteliaasti ja innokkaasti!




Yläkerrassa taas ei tainnut viime viikolla muuta tapahtua kuin että mies puhdisti tytön huoneen oven vanhasta maalista ja asensi sen paikoilleen. Näin vanhan maalaistalon tuvanovi pääsi uudelleen käyttöön.




Mitä yläkerrassa sitten on vielä tekemättä? Listojen, lattioiden ja ovien maalaus. Pattereiden, pistorasioiden ja valokytkimien asennus. Kaiteiden rakentaminen portaisiin.




Tuntuu, että tytön huoneen ovi kruunasi yläkerran. Ikkunallinen ovi päästää mukavasti valoa aulaan myös oven ollessa kiinni.




Luultavasti hiljaiselo jatkuu nyt hetken täällä blogissa. Ja toivottavasti seuraavalla kerralla ollaan taas hivenen lähempänä yläkerran käyttöönottoa!



6. maaliskuuta 2017

Inspiroivaa kevätvaloa



Talo kylpee jälleen ihanasti kevätvalossa. Talvihorroksesta heräilevän vain täytyy vielä säädellä häikäisevää valoa pellavarullaverhoilla.




Tämä on niin vaarallista aikaa, kun inspiraatio toisensa perään tahtoo iskeä ja uusia maalaussuunnitelmia alkaa viritä päässä.. Mies jo kyseli, että aiotko kenties maalata koko talon uusiksi. :) No en sentään. Mutta olen pitkän pimeän talven ajan silmäillyt eteistä ja kuistia, joiden maalaustyöt on edelleen vaiheessa ja miettinyt, mitä niihin lopulta laittaisin. Tänään taas keräsin kaikki ihanat kirjani kasaan ja katselin antaumuksella kuvia vanhoista rakennuksista. Monta ideaahan niistä lähti taas syntymään.




Nämä kolme alimmaista kuvaa on Lena Nesslen kirjasta Sablonimaalaus. Tätä ensimmäisen kuvan kuviota olen jo pitkään katsellut ja miettinyt, voisinko hyödyntää sitä meidän eteisen ja ehkä kuistinkin lautaseiniin ja kaappeihin. Pieni yksinkertainen kuvio, mutta isona alana tehtynä näyttää upealta. Tätä olisi myös aika näppärä käydä tekemässä aina muutama kuvio kerrallansa. Köyhän tapettia siis, mutta eikö se köyhyys ollut perinnerakentajan hyvä ystävä. ;)







Tämä kuvio olisi myös kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.




Katsotaanpa liikenisikö jo aikaa tällaisten suunnitelmien toteuttamiseen, vai jäävätkö nämä vielä hautumaan ja odottamaan parempaa hetkeä.. Sen olen oivaltanut, että matkalla olo on parasta perinnerakentamisessa ja tylsäksi menisi, jos kaikki olisi hetkessä täysin valmista -siitäkin huolimatta, että keskeneräisyys välillä stressaa ja jopa tuskastuttaa.


Inspiroivia kevätpäiviä kaikille!




2. maaliskuuta 2017

Uusi maalituttavuus



Jokin aika sitten kävin vanhaa taloa kunnostavan ystäväni luona ja hän oli juuri maalannut kuistin kattoa ja vähän hirsiseiniäkin minulle tuntemattomalla pellavaöljyemulsiomaalilla. Ihastuin heti tuohon mattamaaliin ja minunkin täytyi tilata maalia kokeeksi. Tätä Allbäckin maalia saa siis Rakennusapteekista.





Eilen hipsin vauvan päiväunien aikana yläkertaan ja ajatus oli vain vähän koittaa, miltä maali näyttää. Yhtäkkiä olinkin sutinut toisen aulan hirsiseinän kokonaan.. Tällä oli kyllä ilo maalata! Maalista löytyy valmiita sävyjä, jotka itse sekoitetaan. Bigmentit tulee siis pussissa mukana. Tämä on minusta aika kätevääkin. Tilasin valkoista maalia kolme litraa ja erilaisia bigmenttejä, joista voin sekoitella sopivia sävyjä.




Tähän hirsiseinään laitoin vintagen harmaata, mutta en laitanut bigmenttiä niin paljon kuin valmiissa sävyssä kehoitettiin laittamaan. Maali kuivuu nopeaa ja mikä parasta, tämä ei tuoksu juuri millekään. Maali on vesiliukoinen, joten pensselitkin puhdistuvat helposti miedolla suopavedellä. Valmiista seinästä minulla tuli jotenkin mieleen synnyinpitäjäni vanhan puukirkon maalatut hirsiseinät, joita lapsena aina joulukirkossa käydessämme tutkailin ja ihailin.