27. toukokuuta 2014

Katto

Katon pellitys on päässyt tänään hyvään vauhtiin. Katto tulee 0,6 mm vahvasta galvanoidusta pellistä. Talo näyttää melkoiselta häkkyrältä, kun koolaus on tehty ulkopuolelle. Me sitkeästi miehen kanssa sairastetaan. Kovasti tekisi mieli jo raksalle, mutta ei auta, kuin levätä. Lapset ovat onneksi pysyneet terveinä. Katon pellityksen jälkeen puhalletaan selluvilla ulkoseiniin.




24. toukokuuta 2014

Inspiraatiokuvia

Uimakoulua, kaverisynttäreitä, vähän sairasteluakin..kylläpä on päivät menneet nopeasti. Talolle en ole ehtinyt koko viikkona ollenkaan käymään. Piharakennuksen perustuskivet siellä on laitettua kuntoon ja päärakennuksen koolausta tehty lisälämmöneristystä varten.

Tällä viikolla on saanut kuulla myös mukavia uutisia. Tulevan kotikylämme kyläseura jakaa ensimmäisen sijan ruotsalaisen Döda Fallet Världsarv AB:n kanssa  Pohjoismaisesta kulttuuripalkinnosta, joka on myönnetty perinnekyläalueemme perustamisen ansiosta! Keskipohjolan temaattisen kulttuuripalkinnon aiheena oli maailmanperintö ja kulttuuriperintö.

Kirpparilta tarttui mukaan vanha Hyvänolonsisustus-kirja, jossa oli joitakin inspiroivia sisustuskuvia. Uusi sänky sai päiväpeitokseen patjakangastyyppistä kangasta.




Ihana makuuhuone.



Tässä tilassa on minusta onnistuneesti tehty kylpyhuoneesta kodikas tila. 

18. toukokuuta 2014

Kuluneelta viikolta

Talo ilta-auringossa.
 
Taas on yksi viikko takana, tässä muutama kuva kuluneelta viikolta. Talossamme on nyt piippu. Perustuskivien välit saatiin umpeen. Otsalautoja tehtiin valmiiksi katon pellitystä varten. Peltisepän tulo vähän viivästyy, mutta ei haittaa, kun meillä riittää aina jotakin tekemistä. Lisälämmöneristys päätettiin kuitenkin tehdä vasta, kun vesikatto on turvallisesti päällä. Siirryimme tekemään piharakennuksen perustuksia. Kiven järkäleitä halkaistiin jälleen, saimme ne riittämään myös rengintupaan, jes!

Tykkään tosi paljon tästä muuratusta tiilipiipusta.
Maalaamme otsalaudat ja nurkat myös punamullalla.



Kävimme vuosi sitten Billnäsin rakennusapteekissa, jota pihan puolelta oltiin juuri maalaamassa. Ihastuin ikihyväksi punamultamaaliin, jonka pigmentin sävynä oli lämmin italianpunainen. Päätimme maalata "seuraavan talomme" juuri tuolla sävyllä ja kuten tässä rakennuksessa, myös otsalaudat ja nurkat samalla värillä. 

Emme vielä tuolloin tienneet, että alamme siirtämään taloa alueelle, jonka rakennustapaohje kehoitti maalaamaan talon nimenomaan tuolla maalilla ja sävyllä. Kun piipahdin sisälle rakennusapteekkiin, mies jäi pihalle lasten kanssa katselamaan hirrenveistoa. Nuorimmaisemme oli ennättänyt myös maalareiden apulaiseksi, niin että saimme maalia kotiinviemisenä myös hänen uutukaisissa kesävaatteissa.


Työpäivän päätteeksi.



Kivenhalkaisua jälleen.

Evästauolla.

15. toukokuuta 2014

Suomalaisia pappiloita

Kuvat kirjasta Suomalaiset pappilat.
En malta olla laittamatta tänne blogiin näitä kuvia, joita olen viime päivinä ihaillut. Kylläpä Suomesta löytyy valtavan kauniita pappilarakennuksia. Tutkin mielelläni rakennuspiirustuksia, mutta nämä vanhat..voih, nämä on niin kauniita! Nykyään näkee harvoin mielenkiintoisia piirustuksia, vaikka tehtäisiin kuinka taidokas mallinnus, niissä leijuu usein hieman teennäinen tunnelma. Mutta, mitä syntyy, kun arkkitehti siirtää mielikuvansa ja suunnitelmansa talosta oman käden kautta paperille.


Nämä taidokkaat 1800-luvun piirustukset pappiloista ovat upeita. Detaljikuvia katsoessa tulee mieleen, miksi 2000-luvun asuinrakennusarkkitehtuurista puuttuu usein mielikuvitus. Ja usein kuulee myös sanottavan, että siellä ja siellä oli niin kaunis ja tunnelmallinen vanhakaupunki. Mistä se tunnelma ja kauneus näihin vanhoihin asuinalueisiin on syntynyt, voitaisiinko sellaista tunnelmaa saada myös uusille asuinalueille.


Vanhojen pohjakaavojen tutkiminen on siinäkin mielessä mielenkiintoista, että huoneiden käyttötarkoitusten perusteella pääsee sisälle myös rakennuksen rakennusajankohtana vallitseviin arvoihin, tyylivaikutuksiin ja tapakulttuuriin. Valtavasta rakennuksesta saattaa löytyä salia, ruokailuhuonetta, vierashuonetta, kansliaa, keittiötä, mutta vain yksi sänkyhuone. Edustushuoneiden määrä voi olla suuri, mutta perheen arkitoiminnoille tai yksityisyydelle suunnatut tilat vaatimattoman pienet. Rakennusten kokokin oli tarkoin määrätty esimerkiksi papin tai virkamiehen aseman mukaan.

Voi sitä takkojen määrää.

11. toukokuuta 2014

Keittiöunelmia..

Kuva perinnemestarin sivuilta. Kuva on 1920-luvun keittiöstä palanderin talosta Hämeenlinnasta.

Äitienpäivän rauhaa.. Lapset on saaneet isin houkuteltua legoilla rakentelemaan ja pienin nukkuu, minä karkasin haaveilemaan keittiöstä. Aamulla sain nousta viimeisenä ja herätä keittiöstä kuuluvaan kilinään ja kolinaan, kihinään ja kuhinaan, vähän riitelyäkin sieltä ehti kuulua, kunnes saivat kaiken valmiiksi. :) Lasten itse tekemät paketit ja kortit, jännityksestä loistavat silmät ja pienet kaulaan kiertyvät kädet ovat paras äitienpäivälahja ikinä. <3

Mutta itse asiaan..tämän kuvan inspiroimana, olen miettinyt keittiömme värimaailmaa uudelleen. Perinnemestarin sivuilla on muutoinkin mielenkiintoinen luku keittiön tuomisesta vanhaan taloon, kannattaa käydä lukemassa. Tässä kuvassa on minusta jälleen hyvä esimerkki värien yhdistelemisestä, tunnelma on kodikas, harmoninen ja lämmin. Allaskaapissa on sama malli kuin suunnittelemassamme keittiössä. 

Minusta keittiön suunnitteleminen on ehkä haastavin kohta talossa. On oikeastaan vaikea kuvailla minkälaista keittiötä haluaisimme, kun en oikein ole löytänyt kuviakaan sellaisista keittiöistä. Vanhan keittiön tunnelman luominen on haastavaa, jos haluaa välttää uusromanttista tunnelmaa. Kauneimman omaan makuun iskevän "vanhan uuden keittiön" olen varmasti nähnyt Ett gammalt timmerhus- blogissa.

Helmipaneelia on meillä tulossa ainakin kuistiin ja kylpyhuoneeseen, puolipaneelina ja johonkin kauniiseen tapettiin yhdistettynä se toisi kodikkuutta keittiöön. Kuvan tapetti on oikeastaan kaunis ja sitä voisi vaikka harkita keittiöömme. Minkälaisia ajatuksia ja ideoita teillä lukijat on vanhoista keittiöistä? Olisi mielenkiintoista kuulla.

8. toukokuuta 2014

Savupiippu ja suunnitelmia

Meillä on kohta valmis savupiippu. Maanantaista lähtien muurari on tehnyt piippua. Uuni muurataan myöhemmin syyskesällä. Peltiseppä tulee tekemään katon, kunhan piippu on valmis. Ikkunatkin tulevat lähipäivinä, joten siirrymme pikin miten tekemään lisälämmöneristystä ja ulkovuorta, niin ikkunat saadaan myös sitten asentaa.

Piippu alakerrassa. Sähkövinssi on osoittautunut hyväksi tiilien ja laastin ylös nostamisessa.
Piippu yläkerrassa.
Katosta läpi, ulkopuolelle tuleva osa muurataan vanhaan malliin keskeltä kapenevaksi.
Aulasta tuvan päälliseen huoneeseen.
Kuistin ja lyhdyn jiirit kohtaa harjalla.
Kävin tänään ensimmäisen kerran yläkerrassa. Tykkään yläkerrasta tosi paljon, paritupapohja on kyllä yksinkertainen ja selkeä. Tupien päälle tulevat huoneet ovat vaikuttavan kokoiset.
Perustuskivien välejä on laitettu umpeen laastilla. Laastin väri vaalenee kuivuessaan.

7. toukokuuta 2014

Pohdintoja talostamme

Meillä on käynyt paljon ihmisiä katsomassa rakentamistamme. Aika usein meiltä tiedustellaan jääkö hirret näkyviin. Meillä hirret menee pääsääntöisesti peittoon. Joku on jopa ihmetellyt, että mitä järkeä on rakentaa hirsitaloa, jos hirret ei jää näkyville. Samanlaisen talonhan voisi tehdä silloin tavallisista rakennusmateriaaleista.


Eihän me hirsitaloa siitä syystä rakenneta, että haluaisimme mahdollisimman paljon hirsiseinää näkyville. Rakennamme hirsitaloa sen terveellisyyden, pitkäikäisyyden ja ekologisuuden vuoksi ja vanhaa taloa myös siksi, että haluamme pelastaa pienen palan kulttuurihistoriaa talteen. Vanhaan taloon ja sen kunnostukseen voi suhtautua monella tavalla. Ajattelen, että ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa kunnostaa vanhaa taloa omaksi kodikseen. Tärkeintä on ymmärtää, ettei tuhoa vanhaa taloa sopimattomilla rakennusmateriaaleilla.

Olemme valinneet monista vaihtoehdoista sen, että haluamme hienovaraisesti kunnioittaa talon alkuperäisiä ja myös myöhempiä tyylikerrostumia ja tuoda omat modernit vaatimuksemme mahdollisimman vähäeleisesti osaksi taloa. Meillä ei ole tarkkaa tietoa, minkälainen talo on ollut valmistuttuaan, mutta hirsissä on viestejä menneistä, joiden pohjalta voimme rakentaa mielikuvaa myös vanhimmista maalausmenetelmistä.

Voisiko tuossa olla malli porstuakamarimme sabluunamaalaukseen?
Hirsien peittämiselle on parikin syytä. Ensinnäkään emme hae talossa savupirttitunnelmaa, vaikka hirsitupakin on kaunis ja tunnelmallinen. Historiallisestikkin tarkastellen hirsien peittämiselle löytyy myös vahvat perustelut. Hirsiseinän esilläolo on aikoinaan viestinyt köyhyydestä ja jokainen kynnelle kykenevä on pyrkinyt ensisijaisesti paperoimaan tai käsittelemään seinänsä. Tämä on synnyttänyt mitä hienoimpia maalausmenetelmiä, ja jos mitkä, niin ne ovat mielestäni konservoimisen tai restauroimisen arvoista käsityötä. Roiskemaalauksella on jäljitelty kiveä, ootrauksilla jalopuuta. Näistä molemmista käsittelytavoista on vieläkin jälkiä talomme hirsissä.


Vanhan talon viehätys rakentuukin monenlaisista kerrostumista, jotka kertovat aikakautensa tyyli-ihanteista ja pyrkimyksistä. Meidän talossa tulee näkymään vuosisadan vaihteen tyylipiirteitä ulkoasussa. Kaksikerroksinen kuisti on se talomme uudempi kuisti ja ajoittuu oletettavasti 1900-luvun alkupuolelle. Myös ikkunapielien voimakas profilointi ja ristimalli ikkunoissa yleistyi vuosisadan vaihteeseen tultaessa.


Tupaamme tulevat roiskemaalaukset saavat kertoa vanhemmasta ajasta, keittiöön haemme puolestaan 1900-luvun alkupuoliskon tunnelmaa. Kun talossa eletään useita vuosikymmeniä, sihen tulee väistämättäkin kerrostumia eri aikakausilta ja eri sukupolvilta. Minusta on hyvä hyväksyä myös se uudempi vanha osaksi talon tarinaa ja historiaa. Ja onhan kuitenkin eri asia tehdä talosta kotia ja tuoda siihen myös oma elämänjälkensä kuin museoida se esimerkiksi kertomaan 1850-luvun elintavoista.

4. toukokuuta 2014

Vanha sänky ja uunin paikka


Sänky ja tuolit ovat vanhan etelä-Suomeen muuttaneen pohjalaistalon jäämistöä. Samasta paikasta ostimme myös vanhoja työkaluja ja muuta pientä sälää. Meidän pitäisi hankkia mattoja ja päiväpeittoja, jotka sopivat näihin huonekaluihin. Nämä kalusteet eivät ole mitoitettu tämän päivän huonekokoihin, tässä sängyssä on leveyttä 95 cm, joten odotan innolla, että tämä ja myös muut sängyt saadaan kantaa talomme yläkertaan vähän suurempiin huoneisiin.





Aiemmin hankkimamme sivustavedettävän sängyn maalausta.
Eilen valmisteltiin talolla uuninurkkausta piipun muurausta varten kuntoon. Olen jännittänyt, tuleekohan uunista liian massiivinen. Hyppelin välipohjapalkkeja pitkin tuvan perälle tarkastelemaan asiaa ja totesin, ettei siitä ehkä liian massiivinen tule. Huuva kevenee parrun oikealle puolelle ja avotakka tuo uuniin keveyttä. Oikealla näkyvän aukon kohdalla on ollut jossain vaiheessa kylpyhuone.. ja kas kummaa juuri tässä nurkassa tai oikeastaan väliseinän pätkässä oli lahoa.



1. toukokuuta 2014

Uunin pohjaa ja piharakennuksen anturoita

Vappu mennä viuhahti, meillä tehtiin hiki päässä töitä, jotta kaikki saatiin valmiiksi sovittua valupäivää varten. Ollaan lasten kanssa lähes päivittäin "ulkoiltu" tontilla, on niin mukavaa, kun maa on kuivunut ja ilmat on olleet hyviä.  Pojat viihtyvät paukutellen pienillä vasaroillaan ja sahaten sahoillaan styroksia. Täällä saa myös vapaasti kuopsuttaa maata lapioilla. Välillä ollaan otettu eväät mukaan ja paistettu makkaraa. Vauva nukahtaa mennessä autoon ja ehdin itsekkin vähän ympäristöä siistimään ja lautaa ojentamaan.

Piharakennuksen anturat valetaan pian.
Uunille on tehty pohja valmiiksi, piipun muuraus alkaa myös pian.
Mukavaa olla sateelta suojassa. Aluskate on valmis, piipunmuurauksen jälkeen peltiseppä pääsee tekemään kattoa.