Tuvan uudet verhot

Ekaluokkalaisella oli tänään naurussa pitelemistä, kun äiti hakkasi uudet verhot ikkunaan lihanuijalla. Laiskuuttaani, kun en jaksanut lähteä vasaraa etsimään. Pojalla taitaa olla jo paremmin vasaran käyttö hallussa, kuin äidillään, joten homma taisi näyttää muutenkin vähän huvittavalta. :)  Meidän tuvalla onkin nyt kahdet "vaatteet" - räsymatot ja salusiiniverhot museomaisempaan tunnelmaan ja juuttimatot ja rullaverhot vähän raikkaamman ilmeen luomiseen. Tekstiilien vaihtelu virkistää kyllä mukavasti.

Näissä rullaverhoissa on se hyvä puoli, että ylös vedettyinä, ne eivät peitä lainkaan ikkunoista avautuvaa maisemaa. Niillä on myös helppo säädellä häikäisevää auringon valoa. Verhot ovat Ellokselta ja ne ovat samanlaiset pellavaiset Gustav -verhot, kuin aiemmin keittiöön hankkimani. Lähestyvä kastejuhla on kummasti antanut vauhtia myös pinnasohvan istuinpehmusteen tekemiseen. Patjan hankin jo aikoja sitten, mutta verhoilun ompelu ei ole oikein ottanut tuulta purjeisiinsa aiemmin.

Sähköistetty öljylamppu

Mies sähköisti kesällä löytämäni öljylampun. Meillä onkin tuvan valaistus ollut melko onnettomalla tolalla. Tähän saakka on menty pelkän lattiavalaisimen ja takkatulen valossa. :) Tämäkään lamppu ei kovin paljon valaise, mutta antaa kyllä kaunista lämpöisää tunnelmavaloa. Johto täytyy vielä laittaa vähän nätimmin. Nyt kun illat alkavat hämärtyä aina vain varhaisemmin, täytynee ryhtyä tosissaan etsimään lamppuja tupaan.

Tässä äitiyslomalaisena olen paljon kotona ja on aikaa taas katsella ympärilleen. Ehkäpä nyt olisi enemmän aikaa unohduksiin jääneen kuvablogini päivittämiseen.

Sähkömiestä odotellessa

Todettiin, ettei yläkerrassa kannata aloittaa mitään hommaa, ennen kuin sähkömies ehtii tekemään välttämättömiä sähkötöitä alta pois. Niin mukavaa kuin onkin, että mies on tässä lastenhoidossa illat mukana, niin vähän malttamattomana taas odotan, että pääsisimme pian jatkamaan lastenhuoneiden rakentamista. Tässä odotellessa laitan kuvapläjäyksen yläkerrasta.

Poikien huoneen kattoa.

Aulasta poikien huoneeseen. Tilat hahmottuu jo mukavasti, kun väliseiniä on laudoitettu.

Aulasta kuistin päälle tulevaan huoneeseen.

Oikealla porrasaukko.

Isojen päätyhuoneiden oviaukoissa käyn aina huokailemassa, ehkä nämä sitten muutaman vuoden päästä valmistuvat. :)

Esitellään vielä lopuksi toinenkin uusi perheenjäsen. Vanhin lapsi on toivonut kissaa jo monta vuotta ja nyt tuo toive saatiin toteutettua. Tämä kissanpoika matkasin monta sataa kilometriä meille. Oli ainokainen, joka oli jäänyt kissapentueesta vaille kotia.  Oman allergiani vuoksi, kissasta tulee ulkokissa. Rakensimme sille lämmitetyn kopin piharakennukseen. Eilen yritin saada kissasta kuvaa, vaan enpä oikein onnistunut, kun kissa oli niin vauhdissa puista lentelevien lehtien kanssa. Onhan se ihanaa katsoa, kun pihamaalla viilettää leikkisä kissanpoika ja lapset tykkäävät, kun saavat hoivata.