Uutta vuotta

Monta pitkää päivää joutenoloa takana. Sisällä oli kyllä mukavaa ja tunnelmallista jouluna, mutta ulkona ei niinkään. Varsinkin joulupäivän vesisade oli jo vähän liikaa pohjoisemman jouluihin tottuneelle. Lumettomuuteen vielä kait jotenkin tottuu, mutta vesisateeseen jouluna ei. Minä, joka lapsuuden olen peuhannut lumessa, luistellut järven jäällä, hiihdellyt hiljaisissa metsissä, lasketellut ja hiihtovaeltanut Lapin tuntureilla, kaipaan lunta tähän vuodenaikaan. Ikuisuudelta tuntuva syksy nostattaa välillä ikävän lapsuuden maisemiin ja valkoiseen valoisaan talveen.

 Pääasia kuitenkin, että saatiin levätä ja olla vain. :) Ja onneksi saatiin nyt edes pientä pakkasta ja huurrepuita! Maisema kummasti taas kaunistui.

Miehellä toki on kylmemmät oltavat tuolla välikaton päällä. Siellä on nyt paukuteltu taas välipäivinä. Kattorakenteet ovat aika monihyväiset yläkerrassa ja niitä on nyt ryhdytty valmistelemaan villan puhallusta varten. Myös lattioita on paperoitu ja koolattu.

Kuistin päälle tuleva huone ja tämä takalyhdyn yläosa on villoitettu selluvillalla.

Eiköhän tämä tästä taas käynnisty. Vaikka mukava olisi vain laiskotella, kun miehelläkin on pidempi loma. ;) Tätä se uusi vuosi tietää, yläkerran pakerrusta. Mutta sitä jaksaa, kun tietää, miten upeita huoneita sinne on tulossa! Huonekorkeus ja kauniit hyväkuntoiset hirret oli positiivinen yllätys tässä yläkerrassa. Näen mielessäni jo hieman askeettisen yksinkertaiset ja levolliset makuuhuoneet.

Mitä muuta tämä alkava vuosi tuo tullessaan. Toivoisin, että ehdimme aloittamaan puutarhan laittoa ja sieltä voitaisiin pikkuhiljaa saada luomua ruokapöytään. Näinä rakennusvuosina olen ehkä eniten kärsinyt siitä, että ruokapuoli on liian usein hoidettu nopeasti ja kaupasta on haettu kiireellä helppoja ruokia. Leipominen on jäänyt vähälle ja marjat poimimatta. Onneksi ystäväperheen teinipojat poimivat meille mustikoita syksyllä, kun muuttorumban keskellä voimat eivät riittäneet marjametsiin.

Hyvää Uutta Vuotta toivotellen,

Elina

Ensimmäinen Joulu

Nyt joulun valkeat välkkyy,
kun juhlan vietto jo on.
Taas lasten lauluna helkkyy,
jo riemu lausumaton.

 Oi armas auvojen ilta,
oi joulun aatto ja yö.
Kun loistaa tähtien silta
ja lapset leikkiä lyö!


Tupa täynnä on tuoksua kuusen
ja tuiketta kynttiläin.
Soi riemukas juhlavirsi,
läpi sydänten syttyväin.

– Immi Hellen –

Täällä rauhoitutaan ensimmäiseen jouluun uudessa vanhassa kodissamme. Tämäkin joulu jää muistoihimme varmasti raksa-ajan jouluna. Näistä raksa-ajan jouluista olen silti nauttinut valtavasti, joulu on jotenkin yksinkertaistettu ja yhdessäolon ihanuus on korostunut kiireisen ajan keskellä. Jouluvalmistelujen kanssa on menty jälleen yksinkertaisesti ja mahdollisimman helpolla. Kun koti tuntui olevan ajoissa valmiina vastaanottamaan joulun, huomasin, että ehdin ommella ilman stressiä vielä verhot tupaan. :)

Joulu voi varmasti olla monella tavalla vietettynä kaunis ja iloinen juhla. Minun lapsuuteni jouluun kuului kirkkossakäynti, jouluevankeliumi, tiernapojat/tytöt ja myös myöhäisillan kevennyksenä joulupukki. Lapsuuden jouluista on jäänyt päällimmäisenä mieleen iloinen, arvokas ja juhlava tunnelma. Jotakin sellaista, jota haluan välittää omille lapsilleni unohtamatta joulun sanomaa ja merkitystä. Ilokseni olen huomannut, että lasten piirustuksissa ja askarteluissa on näin joulun alla näkynyt useampaan otteeseen ensimmäisen joulun tapahtumat. Keskelle arkea on tullut tuoksahdus tallin, olkien ja vastasyntyneen tuoksua!

Onnellista Joulua blogin lukijoille!

-Elina-

Verhoja ikkunoihin

Olen täällä jo hetken aikaa pyöritellyt verhoideoita mielessä. Verhojen kanssa mennään edullisesti ja kierrättäen meidän vanhoja valkoisia pellavaverhoja, joita on käytetty vuosi toisensa jälkeen kaikissa kodeissa, missä olemme asuneet.  Nyt ne taitavat vielä palvella lopunikäänsä tuvan salusiiniverhoina. Tuollainen ensimmäisen kuvan rullaverhokin olisi kaunis. Olen miettinyt, että rullaverhot voisivat olla hyvä vaihtoehto keittiöön. Pysyisivät puhtaampana tuolla yläilmoissa.

Kuva Stundarsista.

Porstuakamariin, johon tulee hieman tupaa hienostuneempi sisustus, olen ajatellut laittaa vähän pidemmät sivuverhot. Sine kävisi myös ilmavat pitsiverhot. Tuollaiset verhojen pidikkeet olisi myös kauniit.

Kuva Kuddnäsin museosta.

Kuva Ilmajoen Yli-Lauroselasta.

Kuva Stundarsista.

Raitaiset verhotkin kävisivät, mutta meillä taitaa tulla kauttaaltaan alakertaan valkoiset pellavaiset tai puuvillaiset verhot. Minusta ne ovat raikkaita ja sopivat jokaiseen vuodenaikaan.

Kuva Yli-Lauroselasta.

Perinnetaloissa verhot näyttävät myös ulos kauniilta ja luovat kodikkuuden tunnetta.

Kuva Seinäjoelta Liinamaan tuvasta.

Nyt pitäisi vain kaivaa ompelukoneet esille varaston kätköistä niin saisi vähän lisää kodikkuutta tähänkin tupaan! Onneksi nämä verhot ei tarvitse kovin ihmeellisiä ompelutaitoja, joten eiköhän tänne verhot  saada kohtuudella ripusteltua. Niin ja matoillekin löytyi kutoja, niitä aletaan suunnitella tammikuussa. Olen yrittänyt tuloksetta löytää vanhoja mattoja ja parin homeisen virheostoksen jälkeen päätimme hankkia uudet räsymatot.

Asioilla on tapana järjestyä

Ajatelkaas, olen koko syksyn huokaillut, että kun olisi edes pieni lämmin ikkunallinen työhuone, jossa voisi kunnostaa kaikenlaista, kuten ikkunoita, ovia, huonekaluja jne. Välillä olen selaillut jopa vuokrattavia työtiloja, mutta on tuntunut vähän turhan tyyriiltä satunnaiseen harrastajakäyttöön vuokrata tiloja jostakin kaupungin teollisuusalueelta. Lopulta laitoin jo pari projektia eteenpäinkin, kun ajattelin, ettei ole mahdollisuutta kunnostaa niitä talviaikaan. Miehellekin sanoin, että enään ei kyllä haalita yhtään projektia varaston täytteeksi.

Vaan mitä teki mies. Ostaa paukautti ison kuorman kaikenlaisia vanhoja mööpeleitä korkoossängystä hervottoman kokoiseen lautaskaappiin ja minä ehdin jo hätäilemään, että mitäs me nyt niille tehdään, kun ei ole minkäänlaista tilaa kunnostamiseen. Mutta hullunkauppojen iltana mies soittikin puhelun ja parin tunnin päästä hän oli katsomassa tyhjäksi jäänyttä puusepänverstasta. Ja tuota verstasta olen joka aamu katsonut keittiön ikkunasta aamukahvia juodessa tietämättä, että rakennuksen sisällä on todellakin tyhjillään oleva puusepänverstas. Samaisena iltana saimme vielä avaimen verstaalle. Asiaa on nyt tässä sulateltu viikonpäivät ja samaan aikaan aivot on raksuttaneet tuhatta ja sataa, mitä kaikkea voisikaan tehdä! :D 

Seinäkaappi ja vähän muutakin

Tänään oli melkein häkellyttävä aamuauringon paiste, jonka ensimmäiset säteet ylsivät suoraan juuri eilen illalla seinälle kiinnitettyyn kaappiin. Tämä kaappi tuli meille viime viikolla, kun tein vähän vaihtokauppaa huonekaluilla, jotka ei oikein meillä ole löytänyt paikkaansa.

Ovet alkavat olla nyt maalauskunnossa. Ne ovat olleet aikoinaan punaruskeat, peilit ovat olleet ulkokehyksiä vaaleammat. Tekisi jo kovasti mieli päästä maalaamaan näitä ovia ja koristemaalauksiakin, mutta täytynee odottaa kevääseen, että voimme hetkeksi sulkea alakerran pois käytöstä. On ihan turha kuvitella mitään maalaustöitä tässä, kun asutaan muutamassa huoneessa tiiviisti lasten kanssa. Toisaalta on hyvä, kun on ollut aikaa katsella paikkoja ja miettiä ihan rauhassa valintoja.

Tämä kirjanen Gunilla Lång-Kivilinnan sarjasta Rakennusperinteen vaaliminen olisi pitänyt saada käsiin jo vuosia sitten! Ihmettelen, että luen sitä vasta nyt. Olen samasta sarjasta lainannut kyllä ikkuna- ja kuistikirjaa, mutta tätä en ole onnistunut saamaan käsiini. Ilmeisesti se on aika suosittu tällä alueella, kun ei ole koskaan aiemmin sattunut olemaan kirjaston hyllyssä.

Sain olla viime viikonlopun yksin kotona, kun mies lähti lasten kanssa mummolaan. Minulla oli töitä, mutta illat meni lehtiä ja kirjoja tutkiessa. Ihanaa, kun oli aikaa lukea rauhassa! Päätin jo ennalta, että käytän tämän ajan talomme sisustamisen miettimiseen. Kaivoin esille kaikki lehdet ja kirjat ja selasin antaumuksella niitä läpi. Tässä kirjassa oli muutama kuva Stundarsin rakennuskorjauskeskuksen näyttelytalosta. Jotenkin näissä kuvissa oli jotakin tuttuakin. Uuni, punaiset seinät, valkoinen katto ja tuo ovikuvakin vain vahvisti suunnitelmaani syventää ovien väriä tummemmaksi. Tuntuu, että meillä olisi pian alkamassa jännittävä matka talon sisustamiseen ja esineistön keräämiseen. Vähitellen olen alkanut kaipaamaan myös verhoja ja mattoja!

Istuinmukavuutta etsimässä

Meillä on nyt yläkerrassa laitettu tuulensuojalevyä kattoon. En ole paljon jaksanut kiivetä tuonne kylmään yläkertaan, olen lähinnä keskittynyt pitämään pikkumiehet poissa yläkerrasta.. Moni on sanonut, että on se nyt helpompaa rakentaa, kun saatte asua siinä alakerrassa.  Juu en ole ihan varma kyllä tästä asiasta, ainakin itsellä menee aika lähinnä turvallisuuspoliisina päivystäessä. Aina on jonkinmoinen jonontynkä pyrkimässä yläkertaan, eikä portaissa ole edes kaidetta. Välillä joku pääseekin sinne miehen mukaan apulaiseksi, mutta vielä siellä ei ole oikein turvalliset oltavat lapsilla. Varsinkin pienin on ikänsä puolesta aivan päätön kaveri ja tietenkin se kaikista uteliain ja innoikkain apulaiseksi pyrkijä.

Mutta kuulumisia yläkerrasta kuvien kera sitten aikanaan, tulin tänne kirjoittamaan pienestä sisustusongelmasta. Meidän tupa eli olohuoneemme on tällä hetkellä lasten makuuhuoneena ja sen vuoksi sitä hallitsee kolme vanhaa puusänkyä eikä varsinaista istuintilaa ole ollenkaan. Lähestyvän joulun myötä tässä on tullut mietittyä, miten tupaan saataisiin vähän istuinmukavuutta. Vaikka tuskinpa tässä ennen joulua ryhdytään sohvakauppoihin, kun ei tänne tupaan mitään mahdukkaan ja rahanmenoa on tiedossa ilman sohvahankintojakin. Pari nojatuolia korkeintaan voisi saada jotenkin sijoiteltua tupaan.

Haluamme ehdottomasti jotakin pehmeämpää istuinta myös tupaan. Jos sohvan kanssa päädytään puusohvaan, kaveriksi voisi tulla pari pehmoista nojatuolia. Mutta mistä saa kauniita nojatuoleja, jotka ei ole valtavan möhkömäisiä? Olisi myös suotavaa, ettei sohva lössähtäisi ikävästi parissa vuodessa. Esimerkiksi tuollainen alla olevan kuvan nojatuoli olisi minusta aivan mainio, mutta mistä sellaisia löytäisi. Olen huomannut, että tykkään kapeista siroista käsinojista ja muutenkin melko simppeleistä malleista. Moderneja sohvia tuntuu olevan joka lähtöön, mutta vanhaan taloon kauniisti istuvia ei löydä mistään. Tai minä en ole vain löytänyt niitä.

Herraskaisempaan taloon on ehkä paremmin tarjolla muun muassa Howard-tyylisiä sohvia, mutta jotenkin en meidän taloon osaa ajatella niin muhkeaa ja hienostunutta sohvaa, vaikka sellaisesta pidänkin. Pentikin Miro-sohva on mukavan mallinen, erityisesti pidän noista käsinojien muodoista, mutta sohva on tosi pieni. Gripsholm- tuolit sopisi varmasti aika hyvin, mutta entäs nuo naruilla kiinnitettävät pehmusteet. Luultavasti ne vaeltaisivat meillä pitkin taloa lasten leikeissä. Ikeasta löytyy ihan mukava nojatuoli, mutta siitäkin mielelläni oikaisisin vähän käsinojien pyöreyttä ja Ikean sohvien laatu myös vähän mietityttää. Tuleeko teillä mieleen sohva- tai nojatuolimalleja, jotka sopisivat talonpoikaiseen tupaan?

Kuva 1 ja 2 kirjasta Puhdas tyyli

Kuva Ikea

Kuva Pentik/ Miro-sohva

Kuva Ikea