Tunnelmia porstuakamarista

Porstuakamari eli makuuhuoneemme on tällä hetkellä sisustuksen puolesta ehkä valmiimman tuntuinen. Siitäkin huolimatta, että sabluunamaalauksen välikuviot on edelleen maalaamatta. Tänne en oikeastaan muuta huonekalua kaipaa, kuin vanhaa vaatekaappia. Olen välillä miettinyt tuvan nykyisen kaapin siirtämistä tähän huoneeseen, koska tulppaanikaapissa on käytännölliset hyllyt ja se niiden puolesta soveltuisi vaatteiden säilytykseen täydellisesti. Muutenkin punasävyiset huonekalut tuntuvat sopivan tähän huoneeseen ja sabluunamaalauksen välikuviot olen ajatellut maalata punaisella sävyllä. Voi olla että kaappi joskus siirtyy tänne, jos saan mahdollisuuden ostaa toisen korkean kaapin tupaan. Vanhat talonpoikaiskaapit ovat vain sen verran arvokkaita, että tuskin kuitenkaan kovin nopeasti olen toista hankkimassa.

Porstuakamarissa on kivoja yksityiskohtia, joista tykkään aina vaan, kuten nämä verhojen pidikkeet.

Huoneeseen voisi hankkia kevyen räsymaton, lattia huoneessa on niin kaunis, ettei sitä raski enemmälti peittää. Puu on myös lämmin jalan alla ja kuurilattia maalattua lämpimämpi. Uusi kuurilattia vaatii kärsivällisyyttä. Huomasin, että lattia alkuun kellastui ja silloin teki mieli maalata se, mutta nyt se on alkanut hivenen punertua ja sävy muuttuu koko ajan kauniimmaksi. Pitää jaksaa siis olla kärsivällinen. Kuurilattia vaatii useamman vuoden aikaa patinoituakseen ja saadakseen kauniin himmeän kiillon. Kunhan ehdin, teen kuurilattiasta oman postauksen. Olen saanut siitä paljon kysymyksiä sähköpostiini ja paljon on myös kysytty lattian kuurausohjeita.

Päiväpeitto makuuhuoneessa taas on turhan arka tahroille. Lapset usein juoksevat keittiöstä suoraan köllöttelemään sängyn päälle ja kas kummaa jostakin ilmestyy tahra valkoiseen päiväpeittoon, vaikka kuinka suita ja käsiä pestäisiin ruokailun jälkeen. Parisängyn päiväpeitto on raskas pestävä, jos sen joutuu tekemään usein.

Ehdin jo ajatella, ettei meidän pienin opi koskaan nukkumaan sängyssä, saatikka nukahtamaan sinne. Mutta viimeinen kuukausi on nukuttu mallikkaasti isopapan tekemässä sängyssä aivan äidin sängyn kyljessä. Onneksi pappani huomasi yli kahdeksankymmentä vuotta sitten rakentaa sänkyyn irroitettavan laidan, mitä harvemmin vanhemmissa lastensängyissä on. Muuten ei pojantyttärentytär olisi huolinut tätä sängykseen. ;) Löysin Ikeasta kivan tähtikuosisen pinnasängyn laitasuojan, joka tekee sängystä kotoisan pesän.

Mikään ei ole niin kaunista katseltavaa, kuin levollisesti nukkuva lapsi.

Makuuhuoneeseen pitäisi ommella uudet verhot. Nämä Ikean valmisverhot ovat minusta vähän liian lyhyet. Haluaisin, että verhot ei roiku nipsuttimissa, vaan lähtevät suoraan tangosta läheltä kattoa. Silloin olisi myös kätevä piilottaa pimennysverho verhotangon alle. Olen aikoinaan lukiolaisena ostanut nämä verhot ensimmäiseen omaan kämppääni. Ne olivat silloin Ikean edullisimmat verhot ja köyhällä lukiolaistytölläkin oli mahdollisuus kankkia ne. Kangas on itseasiassa aika kaunista, mutta valitettavasti pituus jää vähän lyhyeksi.

Ilta-aurinko paistaa kivasti keittiön kautta makuuhuoneeseen luoden lämmintä tunnelmaa myös iltaisin.

Blogin uusi ilme

Blogin ilme päivittyy, mutta sisältö pysyy ennallaan. Väliaikainen sekavuus blogissa voi siis johtua näistä muutostuulista. Maisema on viime postauksesta muuttunut melkoisesti, kinokset on tiessään ja luonnossa on jo pieni häivähdys vihreää..  Täällä on haaveiltu kesälomasta ja ensimmäisestä kunnon kesästä omassa kodissa kaikkien näiden rakennusvuosien jälkeen. Juuri nyt elämässä tapahtuu paljon asioita, jotka vaativat keskittymistäni ja sen vuoksi blogi voi olla vähän hiljaisempi.

Postauksen kuvan olen muistaakseni räpsäissyt kirjasta Kuningattaren kaupungissa. Tuollainen sabluunamaalaus väreineen sopisi medän keittiöön.. ah, näitä haaveita kyllä riittää!

Inspiroivaa kevätvaloa

Talo kylpee jälleen ihanasti kevätvalossa. Talvihorroksesta heräilevän vain täytyy vielä säädellä häikäisevää valoa pellavarullaverhoilla.

Tämä on niin vaarallista aikaa, kun inspiraatio toisensa perään tahtoo iskeä ja uusia maalaussuunnitelmia alkaa viritä päässä.. Mies jo kyseli, että aiotko kenties maalata koko talon uusiksi. :) No en sentään. Mutta olen pitkän pimeän talven ajan silmäillyt eteistä ja kuistia, joiden maalaustyöt on edelleen vaiheessa ja miettinyt, mitä niihin lopulta laittaisin. Tänään taas keräsin kaikki ihanat kirjani kasaan ja katselin antaumuksella kuvia vanhoista rakennuksista. Monta ideaahan niistä lähti taas syntymään.

Nämä kolme alimmaista kuvaa on Lena Nesslen kirjasta Sablonimaalaus. Tätä ensimmäisen kuvan kuviota olen jo pitkään katsellut ja miettinyt, voisinko hyödyntää sitä meidän eteisen ja ehkä kuistinkin lautaseiniin ja kaappeihin. Pieni yksinkertainen kuvio, mutta isona alana tehtynä näyttää upealta. Tätä olisi myös aika näppärä käydä tekemässä aina muutama kuvio kerrallansa. Köyhän tapettia siis, mutta eikö se köyhyys ollut perinnerakentajan hyvä ystävä. ;)

Tämä kuvio olisi myös kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Katsotaanpa liikenisikö jo aikaa tällaisten suunnitelmien toteuttamiseen, vai jäävätkö nämä vielä hautumaan ja odottamaan parempaa hetkeä.. Sen olen oivaltanut, että matkalla olo on parasta perinnerakentamisessa ja tylsäksi menisi, jos kaikki olisi hetkessä täysin valmista -siitäkin huolimatta, että keskeneräisyys välillä stressaa ja jopa tuskastuttaa.

Inspiroivia kevätpäiviä kaikille!

Keskikesän kuulumiset

On ollut niin paljon tekemistä, menemistä ja ehtimistä, monenmoista, että blogikin on jäänyt hetkeksi unholaan. Mutta välillä on myös nautittu lomapäivien suomista kiireettömistä hetkistä, yhdessäolosta, keskikesän valosta ja lämmöstä. Asumme nyt ensimmäistä kesää tässä talossa ja olen nauttinut valtavasti auringon kiertokulusta täällä. Heräämisen jälkeen on ihanaa aloittaa päivä aamuaurinkoisessa kylpyhuoneessa. Nykyään heräänkin aina ensimmäisenä ja nautiskelen aamun rauhasta itsekseni.

Myös makuuhuone on valoisa aamuisin. Välillä olen harkinnut pimennysverhon hankkimista, mutta toisaalta on ihanaa herätä kesäaamun aurinkoon. Valkoinen kuvio tuli tehdyksi seiniin, mutta välikuvion taidan tehdä syksymmällä.

Kuluneella viikolla meidän kodissa on tuoksunut juhannusruusu. Myös pihamaalle istutettiin ensimmäinen ruusupensas.

Nämä kuvat pihalta olen napsaissut yhdentoista jälkeen iltayöstä. Täällä on saatu nauttia auringon kiertokulusta aamusta iltamyöhään, vain aivan varhaisin auringonnousu jää metsän taakse, mutta siivilöityy hurmaavasti pohjoispuolen pelloille. Kurjet tuntuvat viihtyvän aamuvarhaisin ympäröivien peltojen rauhassa. Olemme nähneet pelloilla iltamyöhäsellä myös hirviä.

Piharakennuskin on ollut tovin aikaa maalattuna, vielä pitäisi kunnostaa ovet ja luukut. Nyt ei ole raskinut tehdä oikein mitään. Lämpö tuntuu niin harvinaiselta herkulta, että siitä on pitänyt nauttia täysin siemauksin.

Hiljaa hyvä tulee

Blogi on viettänyt vähän hiljaiseloa. Täällä on ollut niin paljon tekemistä, että tuntuu, ettei enään ehdi raportoimaan kuulumisia. Ennen myrskyn saapumista siivosimme taas pihamaata, kokosimme leikkimökin, jonka rakentelimme jo pari vuotta sitten. Monenlaisia muita pieniä talon ulkopuolisia hommia on saatettu loppuun. Nyt odotellaan, että säiden puolesta pääsisimme maalaamaan piharakennuksen. Maalitkin odottavat valmiina. Piharakennus maalataan myös keittomaalilla. Tällä kertaa ostimme maalin valmiiksi keitettynä.

Olen iltaisin "puhdetöinä" pikkuhiljaa maalannut valkoisia kuvioita kamarin seiniin, nyt alan olla loppusuoralla. Huoneeseen on tullut aivan omanlaisensa tunnelma.. On ihanaa nähdä, kun omat sisustussuunnitelmat, jotka on laadittu jo pari vuotta sitten,  pala kerrallansa valmistuvat ja kokonaisuus näyttää aina valmiimmalta. Näitä sabluunamaalauksia on tulossa lisää tänne alakertaan muun muassa kattolistoihin.

Varastossa etenee myös tuvan sohvaprojekti hitaasti, mutta varmasti.  Maalinpoisto oli tämän huonekalun kohdalla kaamea urakka. No nyt tuntuu, että ollaan jo voiton puolella, kun sohva on saanut pohjavärinsä!

Koukussa kuvioihin

Oi joi, ymmärrän hyvin himovirkkaajia tai -kutojia. Tähän sabluunamaalaukseenkin tahtoo jäädä koukkuun. Tekee mieli tehdä vielä yksi kuvio, vaikka muut hommat jo kutsuisi.. :)

Nämä lumppupaperoinnin saumakohdat ovat minusta hauskan näköisiä ja antavat koko seinälle aivan omanlaisen elävän luonteensa. Tähän huoneeseen olemme harkinneet myös kattomaalausta. Kävin taannoin purkuun menevässä pohjalaistalossa, jossa oli ihana koristeellinen peräkamari kattomaalauksineen. Huoneen tunnelma on jäänyt mieleen ja jotakin sellaista tavoittelen myös tähän meidän kamariimme. On mukavaa, että yksi huone on vähän heinostuneempi muuten melko rouheassa talonpoikaistalossa. Kun joskus tulevaisuudessa saamme kaikki makuutilat rakennettua yläkertaan, tämä huone saa jäädä tällaiseksi vähän ylimääräiseksi vieras- tai kirjastohuoneeksi.

Olen muokannut oman sabluunani Gysingen sabluunavihosta. En halunnut aivan näin pallomaista, moniväristä ja tiivistä kuviota. Näiden maalaamieni kuvioiden väleihin tulee kyllä toinen kuvio pohjaväriä tummemmalla sävyllä.

Siitä se lähtee

Vihdoinkin olen päässyt aluille porstuakamarin sablonimaalauksessa. Päädyin maalaamaan kuviot munatemperalla. Onhan tässä maalaamista, mutta toisaalta tätä voi tehdä vaikka muutaman kuvion päivässä, kun sopiva joutilas hetki koittaa. :) Haastavaa on löytää hyvä tuntuma maaliin. Ensimmäinen kuvio menikin plörinäksi, mutta pienen korjailun jälkeen jätin senkin paikalleen kertomaan omaa tarinaansa tämän urakan kulusta.

Viimeisiä puutöitä

Koulun, eskarin ja töiden aloitus sekä kauniit ilmat ovat täällä pitäneet ajatuksia vähän muuallakin, kuin rakentamisen parissa. Talolla on silti edetty tasaiseen tahtiin ja minulle on kyllä tullut sellainen tunne, että täällä voi hyvinkin pian asua. Joitakin maalaustöitä jää, mutta puutöiden osalta talo saadaan valmiiksi ja loput listat paikoilleen.

Portaisiin täytyy vielä tehdä kaiteet. Näihin lautaseiniin tekisi mieli koittaa kaikenlaista, vaihtoehtoja olisi monenlaisia! Näitä kuistin seiniä ei maalata ennen muuttoa, koska haluamme rauhassa miettiä, miten ne käsiteltäisiin.

Tämä on sitten alakerran viimeinen puutyö eli portaiden alle eteisen puolelle rakennettava kaappi, joka kätkee sisäänsä sähköpääkeskuksen. Lopulta tähän ei tarvittu vinokattoa, kun ylimmät portaat mahtuivat kaapin sisään.

Kylpyhuoneeseen on saatu wc-istuin paikoilleen. Paneeliseinä ja sen viereen rakentuva komero täytyy vielä maalata.

Tupaan on saatu kattolistat. Näihin tulee vielä koristemaalausta. Nyt listat näyttävät aika voimakkailta, mutta vaalenevat koristemaalauksen myötä. Tarkkasilmäinen huomaa, että meillä on nyt myös pistorasiat.

Tuvan kattolistoihin ajateltu kuvio löytyi Lena Nesslen kirjasta Sablonimaalaus. Jouduin hieman muokkaamaan kuviota, jotta se mahtuu listaan. Saa nähdä, kuinka kauan tämän maalaamiseen menee, metrejä on ihan mukavasti..

          

Mutta nautitaan nyt näistä lämpimistä alkusyksyn päivistä!!

Sablonimaalauksesta ja tiskikoneen piilottamisesta

Olen tehnyt muutaman sablonin kokeeksi. Aikani odotin, että jossakin järjestettäisiin kurssi, jossa olisi mahdollista opetella sablonimaalausta, mutta ei sellaista ole silmääni sattunut. No nyt on tullut sitten itse opeteltua.

Ostin muovikalvoa Antiikkiverstas Wilmasta. Tämä pehmeä, mutta sitkeä kalvo vaikutti hyvältä, arkitkin ovat reilun kokoisia. Kirurginveitsi leikkaa hyvin kuviot irti. Sablonisiveltimet ovat Rakennusapteekista. Eiköhän näillä alkuun päästä. Koekuvio on mahdollisesti tulossa tuvan ja keittiön väliseen kamariin. Minusta sablonin leikkaaminen ei ollut mitenkään vaikeaa, mutta tarkkaa tekemistä!

Viimeisin näkymä keittiöstä, tiskikone saatiin vuorattua paikoilleen.

Kylmälaitteille saatiin pistorasia, joten ne pääsi lopullisesti paikoilleen.

Tässä kulmassa on tiskikone.  

Helimipaneelista saatiin tehtyä koristelistaa..

Ensimmäinen näkyvä pistorasia. Meillä saadaan melko hyvin pistorasiat piiloon, joten montaa tällaista näkyville tulevaa ei tarvitse asentaa.

Nyt loppupäiväksi oppimaan lisää pohjalaistaloista, mukavaa!