Kristiinankaupungissa, osa 2

Oho, reilu viikko vierähti hetkessä edellisestä postauksesta. Olenkin tässä ihmetellyt, miten töissä käyvät perheenäidit ylipäätään ehtivät pitämään blogia. :D Minulla on kaksi täyttä työviikkoa takana, eikä ylimääräistä aikaa tunnu enään olevan lainkaan. Illat kun haluaa viettää tiiviisti lasten kanssa ja kotihommatkin kasaantuvat uhkaavasti ilta-aikaa. Tässäpä syy, miksi blogi voi olla vähän hiljaisen puoleinen.

Mutta tässä vielä muutama kuva jatkoksi edelliselle postaukselle. Ulrika Eleonoran kirkosta jatkoimme matkaa Lebellin kauppiaan talomuseoon, joka on yksi lemppari talomuseoni Suomessa. Rakennus on museoitu jo 1930-luvulla ja vaikka sitä on restauroitu myöhemmin, tunnelma on hyvin autenttinen ja viehättävä. Museossa vierailu on aikamatka 1700- ja 1800-luvun porvarisperheen elämään.

Yläkerran salin kattomaalausta.

Viimeinen kohteemme oli Carlsron huvilamuseo hieman sivummalla Kristiinankaupungin keskustasta Suurjärven rannalla. Tämä valtava huvilarakennus on kauppaneuvos ja laivanrakennuttaja Carl Alfred Carlströmin rakennuttama 1800-luvulla. Kurkistus siis kaupungin hienoston kesähuvilaelämään 1800-1900-luvulla. Täytyy sanoa, että rakennus oli niin valtaisan kokoinen ja täynnä kerättyä esineistöä, etten jaksanut edes valokuvata sen enempää, vaan keskityin katselemaan ympärilleni.

Talon uunit oli kyllä vaikuttavia ja niitä oli valtavasti.

Tervemenoa siis kesäretkelle Kristiinankaupunkiin! :)

Kristiinankaupungissa, osa 1

Olin sunnuntaina Pohjalainen rakennusperintö ry:n kesäretkellä Kristiinankaupungissa. Olemme lähes joka kesä tehneet perheen kanssa retken Kristiinankaupunkiin, mutta nyt koko kaupunki avautui aivan erilailla, kun pääsimme paikallisoppaan mukana kiertelemään kaupungin merkittäviin vanhoihin rakennuksiin. Tässä pieni pintaraapaisu reissusta. Päivä oli niin tiivis, sisälsi niin paljon kiinnostavaa nähtävää ja kuultavaa, että sen jäsentelemiseen johdonmukaiseksi kertomukseksi, menisi liikaa aikaa. Joten esittelen siis reissun ihan lyhyesti, enemmän kuvin kuin sanoin. Ulkokuvat jäi näköjään ottamatta, sillä aamupäivällä ripsi vähän vettä.

Ensimmäisenä saimme kuulla oppaamme kotitalon, Stendahlin talon, värikästä historiaa. Talon ruokasalissa oli jäljellä upeat katto-ja seinämaalaukset muistona talossa asuneesta maalarimestarista.

Toinen kohteemme oli Kruununvouti Starckenin talo, joka oli Pro Kirkkokatu yhdistyksen omistuksessa ja tälläkin rakennuksella oli varsin räväkkä historia. Rakennuksesta löytyi taidenäyttelytila ja erilaisia tiloja kurssitoimintaan. Täällä järjestetään muun muassa pintäkäsittelykursseja, joten voi olla, että löydän vielä joskus itseni täältä uudelleen. ;) Voisiko ympäristö tällaiseen kurssitoimintaan olla enään inspiroivampi!

Kolmas kohteemme oli Ulrika Eleonoran kirkko, joka on rakennettu vuonna 1700 ja kuuluu maamme merkittävimpiin puukirkkoihin. Kirkossa oli uskomattoman autenttinen tunnelma ja upeita maalauksia. Enpä muista myöskään nähneeni tällaista valaistusratkaisua aiemmin vanhoissa kirkoissa, kynttiläpidikkeitä oli kiinnitetty valtava määrä kirkonpenkkeihin. Olisi hieno nähdä tämä kirkko myös kynttilävalaistuksessa.

Laitan vielä lisää kuvia reissusta toisessa postauksessa.

Niitä näitä kesäkuulta

Istutettiin viime kesänä kolme omenapuuta ja koko alkukesän ne on hyvin kituliaasti avanneet pieniä lehtiään. Pelkäsimme jo, että ne eivät ole selvinneet talvesta ja kylmästä keväästä. Mutta kuinka ollakkaan, eilen huomasin yhden niistä kukkivan! Toisessakin oli kukat nupulla. Ehkä näistä vielä joskus saadaan satoakin.

Mun ihana pieni Eemelini näytti eilen suloiselta heinäpellossa, mutta ei ollut oikein kuvaustuulella, vaikka onkin yleensä meidän perheen helpoin kuvattava.

Kasvimaalla näyttää kasvavan muutakin kuin rikkaruohoja.

Mies ehti vielä viimeisinä lomapäivinään mylläämään pihan perälle pienen perunamaan.

Ja minun työpiste on nyt käytössä!

Lastenhuoneet käyttöön!

Tänään on loistaneet esikoistyttären silmät hänen kantaessaan tärkeitä tavaroitaan omaan pesään. <3

Vaikka täällä on sateinen ja harmaa päivä ja iltakin jo ehtinyt pitkälle, valoa tuntuu tässä pienessä huoneessa riittävän. Lattian sävystä tykkään tosi paljon täällä yläkerrassa.

Huomenna jatketaan sisustamista täältä toisesta huoneesta, jonne on nyt saatu kannettua sänky..

Kaapit pitäisi löytää molempiin huoneisiin.

Vinokattojen alla

Miehellä on ollut kaksi viikkoa työlomaa. Kyllä onkin tämä loma mennyt huhkiessa, milloin pihatöiden ja milloin yläkerran parissa. Lisäksi mies on hoitanut lapsia, kun itse olen välillä tehnyt töitä.. onneksi toinen puoli lomasta vielä odottaa ja silloin pidetään sitä oikeaa lomaa ja mies päästetään heti alkuun opettelemaan purjehtimisen jaloja taitoja. Vaikka takana onkin paljon työtä ja hikipisaroita, niin lopussa kiitos seisoo. Ja tämän venymisen tuloksista, en malta olla vähän hihkumatta. :D

Olen malttamattomana kurkistellut portaiden yläpäästä aulaan, täällä on valoa ja avaruutta! Yläkerta on niin valmis, että se voidaan viimeisen lattiamaalikerroksen kuivumisen jälkeen ottaa käyttöön. Ja kun ensi viikolla aloitan kokoaikaisesti työt, saan kuin saankin aloittaa ne uutukaisessa työpisteessä. Työviikko myös käynnistyy minulla mielenkiintoisella projektilla, jossa suunnitellaan kotia vanhaan kansakouluun.

Lähiviikkoina on varmasti tiedossa enemmänkin kuvia yläkerrasta.
Ihanaa päästä sisustamaan myös lasten huoneita, vihdoinkin!

"Puutarhan" ensimmäinen kukka

Meidän "puutarhaan" on puhjennut ensimmäinen kukka! :D Veikkaan, ettei tämä narsissi arvannut sitä ihmettelyn määrää, minkä osakseen sai. Monta pyöreää silmäparia on jännityksellä seurannut sen avautumista.

Pietarsaari ja Lundagård

Eilen pääsi koululaiset kesälaitumille ja tuli sellainen olo, että olisi mukava käydä vähän jossakin tuulettumassa. Ja kun lattiamaali oli päässyt yläkerrassa loppumaan, päätettiin suunnata Pietarsaareen ja käydä samalla tutustumassa Lundagårdin uuteen myymälään. Putiikki oli kerrassaan hurmaava ja kaikki niin kivasti laitettua ja kodikasta. Kaupassa olisi voinut viipyä vaikka kuinka pitkään ja lapsetkin viihtyivät niin hyvin, että kyselivät autossa, miksi me jo nyt lähdettiin. :D

Meillä on maalattu paljon Ottossonin pellavaöljymaaleilla ja niitä saa myös Lundagårdista. Näihin maaleihin ollaan oltu tosi tyytyväisiä ja niiden tuoksu on myös hyvin miellyttävä moniin muihin pellavaöljymaaleihin verraten. Mistähän lie sekin johtunee. Tämän kassahuoneen roiskemaalaukset ja upean keltainen lattia oli kyllä minun mieleen. :)

Suosittelen käymään putiikissa paikan päällä. Nämä nopeaa räpsimäni kuvat ei tee parhaimmalla tavalla oikeutta tälle aivan ihastuttavalle paikalle.

Talossa on useita kauniita kaakeliuuneja.

Kaikki tavarat on laitettu kauniisti esille.

Ja gramofoni tietenkin soitteli tunnelmamusiikkia..

Rakennussuunnittelija kiinnittää aina huomiota rakennuspiirustuksiin. ;)

Nuppeja ja kahvoja moneen makuun. Tänne palaamme varmasti toistekkin!

Olen aika hyvin pysynyt siinä ajatuksessa, että omaan kotiin ei kanneta tarvaraa jatkuvasti. Ja kun yritin muistella, niin enpä muistanut talven aikana ostaneeni mitään huonekalua tai sisustusesinettä taloomme. Päinvastoin olen myynyt pois tarpeettomia. Mutta en tiedä, onko tämä kevät sitten jotenkin vaarallista aikaa heräteostoksille, sillä Lundagårdista lähti maalien lisäksi pari esinettä mukaan..

En kerää Arabiaa enkä muutakaan, mutta savivadit, niille en mahda mitään..

Lisäksi mukaan lähti vanha taikinakaukalo, joka oli tosi hyvässä kunnossa. Tähän olisi kiva kerätä syksyllä omenat (sitten kun  niitä tulee)..