Klassisen kaunis kylpyhuone

Vaikka täällä vielä eletään muuton jälkeisissä tunnelmissa, ajatukset välillä jo käyvät yläkerran rakentamisessa. Eikä ihme, sillä yläkertaan tulee kaikki makuuhuoneemme. Vanhempien makuuhuoneen yhteyteen tulee myös tilava vaatehuone ja pieni wc/ kylpyhuone.

Alakerran huoneista kylpyhuone on tällä hetkellä sisustuksellisesti kaikista valmein tila, vaikka täältäkin toki vielä jotakin puuttuu. Alakerran kylpyhuoneessa tunnelmaa luo mukavasti suuri ikkuna ja miehen rakentamat puiset kaapistot. Jokainen neliö on hyödynnetty tehokkaasti ja niinpä tästä tilasta lötyy niin wc, suihkutila kuin pyykinhuoltopistekin. Pöytätasoa on hyvin pyykin viikkaamiseen, kaapistoja riittävästi pyyhkeille ja lakanoille. Tällä hetkellä myös lasten arkivaatteetkin on mahdutettu kylpyhuoneen kaappeihin.

Yläkerrassa kylpyhuone tulee taas olemaan pienempi ja toiminnoiltaan yksinkertaisempi. Oman haasteensa  tilaan tuo myös vino katto. Olenkin miettinyt, kuinka yläkerran kylpyhuoneeseen saataisiin vanhaa tunnelmaa niin, että se liittyisi kauniiksi osaksi yläkerran sisustusta. Kylpyhuoneen rakentaminen vanhaan taloon onkin paitsi rakenteellisesti, että tyylillisesti haastavaa. Nämä ajatukset ovat varmasti tuttuja monelle nykyaikaista, mutta vanhaa tyyliä mukailevaa, kylpyhuonetta hirsirakenteiseen taloon suunnittelevalle.

  
Uskon kuitenkin, että yksinkertaisimpaankin tilaan vanhaa tunnelmaa saadaan materiaali- ja kalustevalinnoilla. Yläkerran kylpyhuoneen seiniin ajattelimme laittaa perinteistä helmipaneelia ja lattiaan on jo hankittu Pukkilan kitinvalkoista kennolaattaa. Kylpyhuoneen tunnelman luojiksi meille tulee Klassisen Kylpyhuoneen kalustevalikoimista englantilaisen valmistajan Burlington Bathroomsin vanhaa muotokieltä henkivä jalallinen pesuallas, kaksiotehana ja wc-istuin.

Kuvat Klassinen Kylpyhuone.

Monelle klassista muotoilua hakevalle on varmasti tuttua myös se, että meillä Suomessa vanhan tyylisten kylpyhuoneen kalusteiden tarjonta on melko niukkaa. Klassisen kylpyhuoneen valikoimista löytyy kuitenkin monipuolisesti vanhan tyylisiä ja toinen toistaan hurmaavampia pesualtaita, hanoja, suihkuja, wc-istuimia ja valurautaisia kylpyammeita.

Tuotevalikoimista löytyy lisäksi kauniita kylpyhuoneen tarvikkeita, perinteisiä Edwin Jagger parranajotuotteita sekä  maailman vanhimman vuonna 1730 perustetun ja yhä itsenäisesti toimivan englantilaisen parfyymitalo Floriksen ylellisiä kylpytuotteita. Saippuapullot ja pakkauslaatikotkin ovat jo tyylikkyydessään aivan omaa luokkaansa. :) Näitä meillä ei kyllä aivan jokapäiväisessä käytössä olisi mahdollista pitää, pieniä pestäviä kätösiä, kun on usein. Mutta pieni ripaus ylellisyyttä vanhempien kylpyhuoneeseen on tervetullutta ja raikastavaa.

Klassisen kylpyhuoneen tuotteisiin voit tutustua täällä.

Käsisaippua sekä kylpy - ja suihkugeeli Floris. Partasaippua ja -suti Edwin Jagger.

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Klassisen Kylpyhuoneen kanssa.

Aamu-usva

Alati muuttuvat maisemat saavat täällä usein tarttumaan kameraan. Jotakin pientä on myös saatu aikaiseksi, ulko-oven vuorilautoja soviteltiin paikoilleen. Toisiksi alimmassa kuvassa näkyy pieni talo koivujen keskellä. Ennen kuin tiesimmekään rakentavamme tänne, sanoin aina miehelle, että jos tuo tulee myyntiin, niin ostetaan se. En arvannut, että tulemme asumaan tässä kivenheiton päässä puolet suuremmassa punaisessa tuvassa.

Kelpo kaappi

Ihmeen hyvin olemme saaneet tavarat soviteltua täällä jotenkin paikoilleen. Kuitenkin kirjat ja lelut ovat vielä pyörineet laatikoissa ja koreissa pitkin nurkkia. Tähän akuuttiin säilytystilaongelmaan en mitenkään ehdi kunnostamaan melko työlästä tupakaappiamme, joten päätimme hankkia kaapin, joka käy suoraan käyttöön.

Sellaiset unelmakaapit alkuperäisine värityksineen ovat valitettavasti niin kalliita ja vaikeasti saatavilla, että päädyimme tähän kaappiin, joka aikoinaan on puhdistettu kokonaan maalista ja lakattu. Kaappi on kuitenkin ollut tähän päivään asti käytössä ja lämpimissä tiloissa, on puuosiltaan täysin terve eikä siinä ole pahoja hajuja. Kaappi maalataan ulkopuolelta pellavaöljymaalilla, mutta senkään kanssa ei tarvitse kiirehtiä.

Kaappi on omalla tavallaan yksinkertaisen kaunis. Se on myös litteä, eikä suuresta koostaan huolimatta syö tilaa juurikaan keittiöstä. Seuraava ongelma sitten onkin, minkä värin kaappi saa pintaansa. ;) Keittiössä on aika paljon tummia sävyjä, ruskeat hirsiseinät, tumma ruokailupöytä ja tuolit. Keltaiset keittiönkaapit. Mietin, pitäisikö kaappi maalata keittiön yläkaappien kanssa samalla sävyllä, jolloin se voisi mukavasti raikastaa keittiön ilmettä. Toisaalta siihen sopisi syvä tumma punaruskeasävy, mutta ehkä sitten sen paikka olisi paremmin tuvassa.

Kun kaappi oli kannettu sisään, minulla tuli heti mieleen kuva, jonka otin joskus talteen Gård&Torp -lehdestä. Tähänkin voisi myös sopia tuollainen jalkalista, mutta katsotaan, mihin suuntaan kaappi muotoutuu. Nyt menen asettelemaan kirjoja kaappiin, vaikka astioitahan tuonne kuuluisi laittaa. Se on tämä väliaikaisuus..

Sadepäivän iloja

Näkymä keittiöstä kylpyhuoneeseen on minusta mukavan raikas. Vielä mukavampi olisi, kun saisi oven puhdistettua maalista.. mutta eihän täällä enään jakseta mitään tehdä, kun on päästy taloksi asettumaan. Kylpyhuone on kyllä ollut melko valjun näköinen vielä. Mutta tänään keksimme lähteä piristämään harmaata sadepäivää kirpputorille ja sieltä löytyi pieni vaalea räsymatto lattialle, juuri sopivan kokoinen pärekori ikkunalaudalle sekä juhlava messinkinen kynttilänjalka. Siinäpä se, kylpyhuoneeseen tuli pienellä rahalla lämpöä ja kodikkuutta. Posliininen wc-paperiteline ja pyyhekoukku on aiemmin hankittu Domus Classicalta.

Vanhan talon rauha

Muuton jälkeen on vain oltu. Pikkuhiljaa laitettu tavaraa paikoilleen. Levätty, ihasteltu maisemia ja valon kiertoa talossa. Kiire loppui yhtäkkiä. On ihmeellistä, kun on aikaa lähteä joelle kalaan tai metsään kävelylle. Aamulla usvaiset pellot ovat tavattoman kauniita, illalla saa vuoteelta katsella kirkasta tähtitaivasta. Lapset nukkuvat tuvassa kuin menneinä aikoina. Sanovat, että se on parasta täällä, kun saadaan nukkua tuvassa, eikä pelota ollenkaan. Itse pelkäsin, ettei lapset rauhoitu yöunille samassa huoneessa, mutta uni tuntuu tulevan täällä kaikkien silmään nopeammin kuin koskaan. Vanhan talon sanomaton rauha hellii mieltä. Unelma, josta joskus vain haaveiltiin, välillä päätettiin unohtaa ja kuopata, onkin tässä ja nyt.

Maanantaiaamuna

Luulin, etten jaksa kuvata muuton jälkeen mitään. Mutta toisin kävi, jokaisesta pienestä edistysaskeleesta tulee niin hyvä mieli, että kamera on tullut otettua usein esille. Tämän aamun projekti oli makuuhuoneen puusohvan saattaminen jonkinlaiseen järjestykseen. Päiväpeitoksi laitoin keväällä antiikkimessuilta ostamani paksun pellavalakanan. Kangas on niin jämpti, että sopii hyvin tähän tarkoitukseen. Nyt on pienelle pojalle isompi sänky.

Kaikenlaista tavaraa putkahtaa laatikoista. Taidekortti on muisto viiden vuoden takaisesta käynnistä taidekeskus Retrettissä, jossa silloin oli Helene Schjerfbeckin elämää ja taidetta käsittelevä näyttely.  Pikkutytöstä lähtien olen ahminut kaikki Helenen taiteesta ja elämästä kertovat kirjat. Ikkunalaudalla yksi minun suosikkityö - Elämänpuun tyttö/ Girl from the Tree of Life 1907.

Tässä sänky kuvattuna vielä lintuperspektiivistä, kun huoneen ahtauden vuoksi oli niin vaikea saada kokonaan mahtumaan kuvaan. Aivan mahtavaa, kun nämä vuosien mittaan kerätyt tavarat tuntuvat nyt olevan, kuin kotonaan.

Kirppislöytö

Löysin tämän vanhan valmiiksi sähköistetyn öljylampun jo melkein vuosi sitten kirpparilta. Nyt se on päässyt tuvan kattoon. Tupa on tämän talon huoneista sellainen silmäterämme, sen perinteistä tunnelmaa pyrimme vaalimaan.

Kotona

Täällä ollaan! Talosta ja raksasta on tullut koti. Vaikka olo on muuttorumbasta kovin väsynyt, on se myös valtavan helpottunut. Suurin ponnistus tämän urakan kanssa on takana ja nyt saadaan nauttia uurastuksen tuloksesta. Kotimme on silti melkoinen muuttotanner vielä, tavaraa ajelehtii siellä täällä vailla paikkaansa. Tänään näin jopa makuuhuoneessamme jotakin järjestyksen tapaista ja kodikkaan oloista. :)

Isoisäni tekemä pinnasänky, joka on auttamattomasti liian pieni pian kaksivuotiaalle kuopuksellemme laitettiin vielä huoneen nurkkaan, kun en raskinut varastoonkaan viedä. Isompi sänky odottaa jo seinänvierustalla. Sänkyä katsellessa olen usein ajatellut isoisääni, jota en ole koskaan tavannut. Hän on ehtinyt kuolla ennen syntymääni. Olen varma, että meitä yhdistäisi ainakin yksi asia, kiinnostus käsillä tekemiseen, puurakentamiseen ja kauniiden mittasuhteiden luomiseen. Tämä ei ole ainoa isoisäni tekemä kaluste, kaikki hänen käsistään syntyneet kalusteet ovat minusta kauniin sopusuhtaisia ja kauniilla sävyllä ootrattuja. Voisin suoraan kantaa ne kotiimme. Isoisäni rakensi vielä 50-luvulla uuden hirsitalon.

Makuuhuoneeseen on mahdutettu myös surkuhupaisan kohtalon kokenut klaffipiironkimme, jonka sain vihdoin pudistettua huolellisemmin. Piironki on minusta erityisen hyvin ja huolellisesti tehty. Siinä on kivoja yksityiskohtia ja kauniit mittasuhteet. Valitettavasti tämä joudutaan maalaamaan, sillä en ole saanut töherryksiä nätisti puhdistettua.

Välillä täällä vain katselee ympärilleen, sekavuudesta huolimatta talo on täynnä jännittäviä yksityiskohtia ja valon leikkejä.. Ikkunoista avautuvat peltomaisemat ovat levollista katseltavaa. Yhdessäkään ikkunassa ei ole verhoja, mutta se ei häiritse lainkaan. Katselkoot hirvet ja peurat elämäämme, mikäli kiinostaa! ;)  Hyvin on täällä myös nukuttu kuutamoisista öistä huolimatta.