Blogin uusi ilme

Blogin ilme päivittyy, mutta sisältö pysyy ennallaan. Väliaikainen sekavuus blogissa voi siis johtua näistä muutostuulista. Maisema on viime postauksesta muuttunut melkoisesti, kinokset on tiessään ja luonnossa on jo pieni häivähdys vihreää..  Täällä on haaveiltu kesälomasta ja ensimmäisestä kunnon kesästä omassa kodissa kaikkien näiden rakennusvuosien jälkeen. Juuri nyt elämässä tapahtuu paljon asioita, jotka vaativat keskittymistäni ja sen vuoksi blogi voi olla vähän hiljaisempi.

Postauksen kuvan olen muistaakseni räpsäissyt kirjasta Kuningattaren kaupungissa. Tuollainen sabluunamaalaus väreineen sopisi medän keittiöön.. ah, näitä haaveita kyllä riittää!

Komeat pohjalaistalot

On pitänyt jo aikoja sitten kirjoittaa postaus tästä upeasta kirjasta, mutta jotenkin asia on vain jäänyt kiireiden alle. Palaan vielä siis viime kesän asuntomessuihin sen verran, että asuntomessujen teemanahan oli pohjalaistalot ja meidän talo sivukohteena edusti tällaista perinteistä pohjalaistaloa. Aivan huikeaa oli, että saimme vielä messuille jakoon tämän Helsingin yliopiston Ruralia instituutin toteuttaman Komeat pohjalaistalot -kirjan aivan uunituoreena. Moni meillä messuilla vierraillut on vielä jälkikäteenkin kiitellyt ja ihastellen ihmetellyt kirjaa. Tämän tiiviin tietokirjan pohjalaistalokulttuurista ovat kirjoittaneet Matti Mäkelä ja Sulevi Riukulehto.

Muistan vielä selvästi, kun aloimme tosissamme pohtia oman pohjalaistalon hankkimista tai rakentamista ja yritimme etsiä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Eipä ollut kovin helppoa löytää kirjastostakaan juuri mitään aiheeseen liittyvää. Myöhemmin käsiini saamaani Toivo Vuorelan Etelä-Pohjanmaan kansanrakennukset kirjaa olisi silloin kaivattu kovasti. Kirja on kirjoitettu vuonna 1949, joten pohjalaistalokulttuurista kertovalle uudemmalle kirjallisuudelle tuntui jo kovasti olevan tilausta. Tätä aukkoa paikkaamaan saimme siis tämän upean kirjan, Komeat pohjalaistalot.

Kirjassa on myös todella hieno ja havainnollistava kuvitus. Kirja sisältää aiemmin julkaisematonta kuvamateriaalia, kuten Julia Widgrenin varhaisia valokuvia jo 1870 -luvulta, Toivo Salervon sekä Alvar Aallon akvarelleja ja piirroksia.

Tämä kirja on todella merkittävä kaikille pohjalaistalokulttuurista kiinnostuneille. Tulevaisuus näyttää mielenkiintoiselta pohjalaistalojen näkökulmasta ja uskallan toivoa, että saamme lisää aihepiiriä käsitteleviä kirjoja. Tätä kirjaa jaettiin asuntomessuilla muistaakseni 3000 kappaletta. Onnekas, joka sait tämän kirjahyllyysi. :)

Yläkerran kattoa ja seinäpintojen mietiskelyä

Mies aloitti eilen laudoittamaan yläkerran kattoja. Aikamoisia jiirejä näissä keskiosan huoneissa onkin. Toisaalta hienoa, että monimuotoiset kattorakenteet jää näkyville, mutta on näitä vaan aika työlästä ja hidasta laudoittaa. Mies ei halunnut jiireihin listoja, joten laudoitus tehdään varmasti haastavimmalla tavalla jokainen lauta oikeaan kulmaan viistäen..

Olen välillä miettinyt tapettejakin yläkerran huoneisiin, mutta lumppupaperiin taidetaan kuitenkin päätyä. Sillä vain tulee niin vanhahtava tunnelma, että tämän ikäiseen taloon se tuntuu juuri oikealta tavalta paperoida seinät. Poikien huoneessa seinät paperoidaan kauttaaltaan. Tytön huoneeseen tulee laudoitetut seinät, paitsi yksi seinä paperoidaan. Paperoidulle seinälle haluaisin maalata sablonilla. Taas on tullut larattua ihania kirjoja läpi ja etsiskeltyä ideoita yläkertaan. Alla olevassa kuvassa on ihana tunnelma ja värit! Lumppupaperiseinänkin voisi maalata alaosasta eriväriseksi ja laittaa vain listan ylä- ja alaosan väliin. Tätä voisi harkita poikien huoneessa.

Kuva kirjasta Kartanoista huvimajaan

Kaunis sablonikuvio löytyi kirjasta Kuningattaren kaupungissa. Tätä täytyy harkita tytön huoneeseen.

Kuva kirjasta Kuningattaren kaupungissa

Aulassa jää pari hirsiseinää näkyville, loput laudoitetaan. Kevättalvella ihastuin näihin liimamaalattuihin hirsiseiniin Jyväskylän Toivolan vanhassa pihassa. Onko kenelläkään kokemusta liimamaalilla maalaamisesta? Tuleeko pinnasta peittävä yhdellä maalikerroksella? Miten maali toimii uudessa laudoitetussa seinässä? Olisipa mukava kuulla kokemuksia.

Kirjan sain

Tämä kirja oli poistettu kirjastosta ja ilmeisesti huonokuntoisuutensa vuoksi joutunut aivan roskikseen asti, mutta tuttu kirjaston työntekijä oli poiminut kirjan talteen ja tuonut sen postilaatikkoomme. Voi, minkä kirjan sainkaan käsiini ja aivan omaan kirjahyllyyni! Kirjan on kirjoittanut Toivo Vuorela ja se on julkaistu vuonna 1949. Olen varovaisesti lueskellut kirjaa ja todennut, että pohjalaistalon omistajana, sain kyllä aarteen käsiini. :)

Vaikka omaa taloa ei ole ollut tarkoitus museoksi kunnostaa ja kalustaa, minusta on todella mielenkiintoista silti tietää, miten pohjaistalot ovat kehittyneet aina huippuunsa asti, kuinka ne on aikoinaan kalustettu, missä käyttötarkoituksessa huoneet ovat olleet, kuinka pihapiiri on rakentunut jne.  Tässä kirjassa on mielestäni myös aivan ainutlaatuisia kuvia pohjalaistaloista ja vanhoja kuvia. Taloja ei ole vielä ehditty tärvellä eriste- ja ikkunamuutoksin.

Jo 40-luvulla on oltu huolissaan siitä, että pohjalaistalot ovat häviämässä tutkimuksen ulottuvilta.

Kirjan kirjoittaja arvosteli ankarin sanoin jälkeenpäin rakennettuja kuisteja. Kuistit kertoivat häneen mukaansa kansanomaisen tyylitajun katkeamisesta.

Oikein perinteiseen tyyliin sisustavalle nämä piirrokset ovat mainioita! Meillä kalustus on niin vaillinainen, että ei olisi edes mahdollista kalustaa näin.

Piharakennukset ovatkin sitten aivan oma lukunsa. Emme ole ehtineet keskittymään niihin kovin perusteellisesti. Haaveissa olisi, että joskus tulevaisuudessa meilläkin olisi umpipiha. Saataisiin vielä pieniä aittoja riviin myös tontin pohjoissivulle.

Tästä kirjasta on meille valtavasti apua ja hyötyä. Suosittelisin tätä myös kaikille, jotka haaveilevat pohjalaistalon kunnostamisesta tai rakentamisesta tai ovat muuten kiinnostuneita pohjalaistalojen historiasta.

Kaappi käyttöön!

Renginkaappi on ollut tyhjillään seinällä, kunnes keksin täyttää sen maalaustarvikkeilla. Pienet bigmenttipurkit sujahtivat juuri sopivasti kaapin hyllyille. Nyt on pieni varasto maalaustarvikkeita käden ulottuvilla inspiraation varalle. Punaisia ja ruskeita sävyjä hankin juuri keittiönpöydän käsittelyä varten. Kunhan pakkaset hellittävät laitamme verstaalla lämmöt päälle ja miehen rakentama pöytä saa lähteä ensimmäisenä maalattavaksi.

Joululahjaksi saamassani kirjassa Dalmåleri on taas inspiraatiota kerrakseen!

Seinäkaappi ja vähän muutakin

Tänään oli melkein häkellyttävä aamuauringon paiste, jonka ensimmäiset säteet ylsivät suoraan juuri eilen illalla seinälle kiinnitettyyn kaappiin. Tämä kaappi tuli meille viime viikolla, kun tein vähän vaihtokauppaa huonekaluilla, jotka ei oikein meillä ole löytänyt paikkaansa.

Ovet alkavat olla nyt maalauskunnossa. Ne ovat olleet aikoinaan punaruskeat, peilit ovat olleet ulkokehyksiä vaaleammat. Tekisi jo kovasti mieli päästä maalaamaan näitä ovia ja koristemaalauksiakin, mutta täytynee odottaa kevääseen, että voimme hetkeksi sulkea alakerran pois käytöstä. On ihan turha kuvitella mitään maalaustöitä tässä, kun asutaan muutamassa huoneessa tiiviisti lasten kanssa. Toisaalta on hyvä, kun on ollut aikaa katsella paikkoja ja miettiä ihan rauhassa valintoja.

Tämä kirjanen Gunilla Lång-Kivilinnan sarjasta Rakennusperinteen vaaliminen olisi pitänyt saada käsiin jo vuosia sitten! Ihmettelen, että luen sitä vasta nyt. Olen samasta sarjasta lainannut kyllä ikkuna- ja kuistikirjaa, mutta tätä en ole onnistunut saamaan käsiini. Ilmeisesti se on aika suosittu tällä alueella, kun ei ole koskaan aiemmin sattunut olemaan kirjaston hyllyssä.

Sain olla viime viikonlopun yksin kotona, kun mies lähti lasten kanssa mummolaan. Minulla oli töitä, mutta illat meni lehtiä ja kirjoja tutkiessa. Ihanaa, kun oli aikaa lukea rauhassa! Päätin jo ennalta, että käytän tämän ajan talomme sisustamisen miettimiseen. Kaivoin esille kaikki lehdet ja kirjat ja selasin antaumuksella niitä läpi. Tässä kirjassa oli muutama kuva Stundarsin rakennuskorjauskeskuksen näyttelytalosta. Jotenkin näissä kuvissa oli jotakin tuttuakin. Uuni, punaiset seinät, valkoinen katto ja tuo ovikuvakin vain vahvisti suunnitelmaani syventää ovien väriä tummemmaksi. Tuntuu, että meillä olisi pian alkamassa jännittävä matka talon sisustamiseen ja esineistön keräämiseen. Vähitellen olen alkanut kaipaamaan myös verhoja ja mattoja!

Kurssilta..

Muutama kuvamaistiainen pohjalaistalokurssilta, kaikkiin tutustumiskohteisiin en päässyt itse paikalle. Tämä talo hiveli estetiikallaan. Tuvassa oli täydellisen kaunis katto ja savirappaus seinissä. Yläkerran huoneissa niin upeat roiskemaalaukset. Todellinen helmi, jossa olisi voinut viipyä pitkään..

 

Taas yksi hyvä ja erittäin tarpeellinen kirja tarttui mukaan.

Pellavaa

Kävin ystäväni kanssa naistenpäivän kunniaksi Antiikkimessuilla. Eipä tuolta tyhjin käsin voinut kotiin lähteä, vaikka mitään erityistä en lähtenyt etsimään. Heti ensimmäisessä kojussa odotti kaksi aivan priimakuntoista paksua, vanhaa ja harvinaisen pitkää pellavalakanaa upeilla pitsireunuksilla.

Ja samaan teemaan liittyen löysin pellavasta ja vuodevaatteista kertovan kirjan upealla kuvituksella varustettuna.

Olen aiemmin luottanut vanhoihin puuvillalakanoihin, joita olen saanut jonkin verran äidiltäni ja tiiviiseen satiinipuuvillaan, mutta nyt olen löytänyt myös pellavan vuodevaatteisiin ja ihanampaa materiaalia en kyllä tiedä!

Kirjavinkki

Tänään oli mukava tulla kotiin, kun postilaatikossa odotti kirja Invändig renovering. Ehdin nykyään harmittavan vähän lukemaan ja käymään kirjastossa. Pitäisi opetella käyttämään kirjastoautoa, joka pyörähtää viikoittain tuossa kodin nurkalla. Nopeasti selattuna tässä kirjassa oli juuri sellaisia asioita esiteltynä, joihin haluan vielä paneutua nyt, kun sisustustyöt alkavat olla käsillä. Tietenkin saan pinnistellä ruotsinkielen kanssa, mutta ei haittaa, kun aihe on kiinnostava. :)

Alla olevassa kuvassa on paljon samoja elementtejä kuin meidän tulevassa tuvassamme. Kuurilattia, leveä vaakasuuntainen rintapaneeli, leveät kattolaudat, jopa ovikin on samanlainen kuin meidän sisäovet. Meillä vain tulee roiskemaalaus tuohon rintapaneelin ja kattolistan väliin.

Taas löytyi hyvä inspiraatiokuva kuistin paneloinnin maalaukseen. Tässä yläosa on roiskemaalattu.

Kirjassa on hyviä havainnekuvia muun muassa listoista, ovista, paneeleista ja keittiönkaapeistakin aikakausittain.

 

Kirja on neljäs osa viisiosaisesta kirjasarjasta Byggnadsvård i praktiken. Tilasin kirjan Adlibris -verkkokaupasta.

Lopuksi vielä kuulumiset talolta. Talolla viimeistellään tänään kylpyhuoneen vedeneristys. Ensi viikolla ehkä laatoitetaan lattia. Sisäkatot on saatu maalattua kylpyhuonetta lukuun ottamatta. Kylpyhuone on pieni tila talossa, mutta ainoa paikka, jossa kaikuu!

Kolmiorimahuopakatto

No niin taas palataan sirkkelin vonkunaan ja vasaran paukkeeseen. Edellisen postauksen kommentteja oli mielenkiintoista lukea ja saada myös kuulla muiden näkemyksiä uusien asioiden liittämisestä vanhaan taloon. Kiitos pohdinnan avanneelle lukijalleni kysymyksestäsi.

Piharakennuksen vesikatto on saatu valmiiksi. Piharakennukseen päädyimme tekemään kolmiorimahuopakaton. Tällainen katto olisi voinut ihan hyvin tulla myös päärakennukseenkin. Huopakatto ei ole kovin kallis, jos sen pystyy itse tekemään. Tässäpä kuvia työvaiheista.

Piipun paikka.

Voisin mainita varmasti jo monelle niin tutusta Hannu Rinteen Perinnemestarin remonttikirjasta, että tuo opus on ainakin meillä ollut ahkerassa käytössä ja sieltä löytyy paljon hyviä ja selkeitä rakennus- ja kunnostusohjeita. Kirja kaivettiin taas esille, kun oli aika tehdä katto piharakennukseen.

Tykkään Hannu Rinteen vähän  runollisesta, mutta silti niin käytännöllisestä tavasta kirjoittaa. Uusimmassa Maalla-lehdessä oli myös juttu Hannun ja hänen vaimonsa remonttiprojektista. Samaisessa lehdessä oli myös kirjoitus Pia Kuurman eli Metsäkylän Navetan perustajan upeasta tallikodista. Kaksi mínua inspiroivaa juttua samoissa kansissa, joten tällä kertaa Maalla -lehti nappasi.

Uuni siellä talolla kohoaa ja hahmottuu, siitä seuraavaksi!