50-luvun korituoli ja pari sisustusjuttua

Meille kotiutui muutama viikko sitten vanha korituoli. Tälle olisi monta paikkaa talossa, mutta saa nyt toistaiseksi olla keittiön nurkassa. Tykkään tästä mallista tosi paljon. Myös vanhan tuolin patina on kaunis.

Keittiöön hankin kaksi perusmattoa. Matot ovat Elloksen Himla -mattoja, sävy betoninharmaa. Luovuin lopulta räsymattojen teettämisestä, koska minusta tuntui, ettei räsymatoista tule oikeanlaisia, jos ne tehdään trikookuteista. Tupaan edelleen haaveilen aidoista räsymatoista ja kutojakin on löytynyt, mutta kuteet pitäisi ehtiä itse leikkaamaan. Joten tuvan matot jää vielä toistaiseksi odottamaan tuloaan.

Näiden Himla-mattojen hyvä puoli on se, että ne ovat ohuita, konepestäviä puuvillamattoja. Meidän keittiöön siis täydellisiä, kun voi nakata tarpeen vaatiessä pesuun omaan koneeseen. Lapsiperheen keittiömattoja, kun joutuu aika usein pesemään.

Matot vaikuttavat ohuudestaan huolimatta laadukkailta, ne on tosi tiiviisti kudotut. Lämmin eläväisen harmaa väri on minusta myös ihana.

Tämä on huono kuva, mutta tykkään tästä näkymästä keittiöstä kylppäriin. Syvän punaruskea ovi yhtyy nyt kauniisti kennolaattoihin.

Sain maalattua myös ulko-ovet sisäpuolelta munaöljytemperalla. Mukava, kun vaaleaan kuistiinkin tuli ryhtiä.

Sitten kysymys? Tietääkö kukaan minkälaisella käsittelyllä/maalillla lampun jalan voisi patinoittaa? Olen tämän jalkalampun hankkinut jo vuosia sitten Ellokselta. Malli on mukava, mutta messingin väri tosi keltainen. (Ei näy tässä kuvassa) Haluaisin sen tummemmaksi, vähän vanhemman näköiseksi.

Huomenna tai viimeistään ylihuomenna palaamme takaisin kotiin! Tämä sielukas talovanhus on jo niin koti, ettei enempää olla voisi. Ja lintujen valtava konsertti takametsässä on jälleen alkanut ja toivottaa taas tulijat tervetulleeksi. Ihanaa! <3

Eteisen kaappien maalausta

Ajattelin laittaa muutaman kuvan vielä keskeneräisistä eteisen kaapeista. Yläosan olen maalannut temperalla. Alaosaan aloin eilen illalla maalata pohjaväriä ootrausta ajatellen. Bigmentti sekoittui huonosti öljyyn ja lopulta otin rätin käteeni ja pyyhin maalin (melkein) pois. Ja sitten kävi niin kuin usein taidekoulussa. Vahingossa tehdystä tai epäonnistuneesta alkoikin poikia uusi idea. Rätin jättämät pyöreät jäljet alkoivatkin ihastuttaa ja mietin tarviiko näille muuta tehdäkkään! Sehän on siinä tai ehkä vähän tummaa pigmenttiä vernissaan nostattamaan värejä ja kuviota. Tuohon ylä- ja alaosan yhtymäkohtaan maalaan tumman ohuen raidan, kuten näissä usein on ollutkin.

Huh huh huhtikuu!

Huhtikuu on mennä humahtanut. Kuukausi on ollut niin kiireinen, että välillä on tuntunut, ettemme ole ehtineet paljonkaan talolla. Mutta onhan sentään jotakin. Nämä ovatkin varmasti hommia hitaimmasta päästää. Huonekalujen kunnostusta, ikkunan kunnostusta, maalausta ja taas maalausta..

Ikkuna on nyt viimeistä maalausta vaille valmis.  Tupa on muuttunut taas melkoiseksi rakennustyömaatantereeksi.

Ovet on maalattu, karmit ja kynnykset täytyy vielä kertaalleen maalata.

Kuistin seinät ovat viimeistä maalikerrosta vaille valmiit, eteisen kaappeja olen aloittanut maalaamaan. Alakertahan alkaa pian olemaan hyvinkin valmis. Sabluunamaalaukset taitavat olla sitten  loppukevään ja alkukesän viimeisimmät sisätyöt alakerrassa. Huonekalujen kunnostamista, kalustamista ja sisustamista tietenkin riittää vielä pikäksi aikaa. Se homma ei taidakkaan koskaan aivan valmiiksi tulla. Rymsteeraaja, kun olen pahimmasta päästä. :)

Munaöljytempera

Maalasin jokin aika sitten itsesekoittamallani pellavaöljymaalilla eteisestä keittiöön menevän oven. En ole ollut ihan täysin tyytyväinen oven sävyyn. Tänään päätin koittaa oveen munaöljytemperamaalia. Temperamaali on kulutusta ja pesua kestävä ja sopii siis hyvin oviin ja huonekaluihin tai ylipäätänsä sellaisiin paikkoihin, joissa pintoja olisi hyvä voida pestä.

Ohje, jota käytin on Lena Nesslen kirjasta Sablonimaalaus. Ensimmäinen ohje riittää hyvin vaikkapa välioven maalaukseen. Jälkimmäisestä ohjeesta saa tuntumaa maalin riittävyydestä suurempien seinäalojen maalaamiseen. Maalia säilytetään jääkaapissa.

Tässä ovi on juuri maalattu, mutta sen pinnassa on jo tuo kaunis silkinhimmeä hohto. Saapa nähdä tummennanko sitä vielä hieman, nimittäin makkarin ovesta tein tummemman ja pidän siitä kovasti. Ovet ovatkin joutuneet todenteolla väri- ja maalikokeilujeni kohteeksi. Temperaa olen aiemmin käyttänyt taidemaalauksessa, mutta kyllä tämä on mahtava maali näin sissustusmaaliksikin. Kananmunia vain kuluu vähän eri tahdilla.  :)

Ajattelin maalata myös kuistin seinät ja ehkä listat temperalla, joten näitä kokeiluja nähdään täällä sitten vähän enemmänkin.

Ikkunan kunnostusta

Meillä on aloitettu kunnostamaan kuistin isoa yläikkunaa. Poistin siitä maalit jo vuosi sitten, nyt mies purki ensimmäisen ikkunapokan osiin. Poistettiin vanhat kitit lasien urista. Osa puutapeista oli myös tippunut pois ja ne uusittiin.  Puuosiltaan ikkuna on tosi hyväkuntoinen, eikä tarvitse tehdä puukorjauksia lainkaan. Ikkuna ei luultavasti ole niin kovin vanha. Olisikohan 30-luvulta. Lasit ovat tuollaisissa urissa, eli nämä eivät ole pelkällä kitillä kiinnitetyt.

Ensimmäisessä pokassa on jo lasit paikallaan sekä uudet puutapit ja kittaukset. Ihan mukavaa vähän ikkunan kunnostustakin kokeilla ja ennen kaikkea mukava saada vihdoin viimeinen ikkuna taloon paikalleen!

Keittiön lattia valmis

Täällä sataa vettä ja päivä on mitä harmain, eikä ole oikein otollinen hyville valokuville, mutta päätin muutaman räpsäistä. Keittiön lattia on valmis, mutta annamme sen vielä kuivua rauhassa ennen kalusteiden paikalleen laittoa. Lattia näytti aika siniseltä aiemmissa kuvissa, kun siinä oli vain pohjamaali, mutta lopullinen sävy on lämmin ruskeanharmaa. Aika paljon lattian maalaus toi valoa keittiöön. Sen huomaa erityisesti näin harmaana päivänä.

Kylppärin ovi uudessa tummemmassa ilmeessään. Ovet ovat olleet tosi työläät kokonaisuudessaan.. välillä on tullut mieleen, että vetäisiskö jonkun helpon peittävän maalin vaan päälle. Mutta en ole vielä antanut periksi, kun mielessä on kuva tummista ovista, joista hieman puu saa kuultaa alta. Jos ei onnistu, niin maalataan sitten päälle.

Nyt olisi niin hyvä maalata myös nämä eteisen kaapit, mutta en millään osaa päättää, mitä niihin tekisin ja  haluaisin. Tai oikeastaan tiedänkin, mutta samalla epäilen, osaanko kylmiltään tehdä ootrausta ja marmorointia?? Hah, ehkä olisi syytä vähän harjoitella..  ;) Mies sanoi, että koita pois, saahan sen maalattua päälle.

Näissä Ruotsissa otetuissa kuvissa on jotakin sen suuntaista, jota näkisin mielelläni meilläkin eteisessä.

Pahoittelen tätä epätarkkaa kuvaa, mutta minä niin tyykkään näistä muhkuraisista elämää nähneistä kynnyksistä!

Tänään mieleni oli yhtä harmaa, kuin kurja keli ulkona, mutta talolla piipahdus oli jotenkin taas voimaannuttava kokemus. Mistä sitä virtaa tuleekaan, kun katselee hetken ympärilleen ja alkaa miettiä, mitä tuolle tekisin, minkä väriseksi tuon maalaisin.

Toivottavasti pian paistaa taas kevätaurinko!

Kirjan sain

Tämä kirja oli poistettu kirjastosta ja ilmeisesti huonokuntoisuutensa vuoksi joutunut aivan roskikseen asti, mutta tuttu kirjaston työntekijä oli poiminut kirjan talteen ja tuonut sen postilaatikkoomme. Voi, minkä kirjan sainkaan käsiini ja aivan omaan kirjahyllyyni! Kirjan on kirjoittanut Toivo Vuorela ja se on julkaistu vuonna 1949. Olen varovaisesti lueskellut kirjaa ja todennut, että pohjalaistalon omistajana, sain kyllä aarteen käsiini. :)

Vaikka omaa taloa ei ole ollut tarkoitus museoksi kunnostaa ja kalustaa, minusta on todella mielenkiintoista silti tietää, miten pohjaistalot ovat kehittyneet aina huippuunsa asti, kuinka ne on aikoinaan kalustettu, missä käyttötarkoituksessa huoneet ovat olleet, kuinka pihapiiri on rakentunut jne.  Tässä kirjassa on mielestäni myös aivan ainutlaatuisia kuvia pohjalaistaloista ja vanhoja kuvia. Taloja ei ole vielä ehditty tärvellä eriste- ja ikkunamuutoksin.

Jo 40-luvulla on oltu huolissaan siitä, että pohjalaistalot ovat häviämässä tutkimuksen ulottuvilta.

Kirjan kirjoittaja arvosteli ankarin sanoin jälkeenpäin rakennettuja kuisteja. Kuistit kertoivat häneen mukaansa kansanomaisen tyylitajun katkeamisesta.

Oikein perinteiseen tyyliin sisustavalle nämä piirrokset ovat mainioita! Meillä kalustus on niin vaillinainen, että ei olisi edes mahdollista kalustaa näin.

Piharakennukset ovatkin sitten aivan oma lukunsa. Emme ole ehtineet keskittymään niihin kovin perusteellisesti. Haaveissa olisi, että joskus tulevaisuudessa meilläkin olisi umpipiha. Saataisiin vielä pieniä aittoja riviin myös tontin pohjoissivulle.

Tästä kirjasta on meille valtavasti apua ja hyötyä. Suosittelisin tätä myös kaikille, jotka haaveilevat pohjalaistalon kunnostamisesta tai rakentamisesta tai ovat muuten kiinnostuneita pohjalaistalojen historiasta.