Silkinhimmeää kuusilankkua

Lattiapesun jälkeen tulee aina seisahduttua ja ihailtua lattialankkujen silkinhimmeää hohtoa, joka syntyy pellavaöljysaippuasta. Miten käsittelemätön puulattia voikaan olla kaunis, lämmin ja niin miellyttävä jalan alla. Lattiapinta sen kuin paranee kulutuksen ja pesukertojen myötä! Lähimetsien kuusista tehty lattia kestänee ainakin pari vuosisataa.

Kun äiti talvea toivoi

Ei tarvitse miettiä, mitä tänään tekee.

Leppoisaa loppiaista!

Villamatto, futon-patja? ja kompostorin kuulumisia

Tänä aamuna oli huvittava tilanne, kun yllättäin meidän ovelle saapui matto. Olin tilannut maton viime viikolla, mutta en osannut odottaa sen saapuvan parissa arkipäivässä. Hyvä, kun olimme sängystä ehtineet nousta ylös! Maton tuojaa oli vastassa oven takana varmasti melko pöllähtäneen näköinen porukka, joista joku taisi kirmata ilman housujakin. Tämä matto oli ehkä hieman odotettua tummempi, mutta pidän siitä silti kovasti. Olen aina ollut villamattojen ystävä ja tämä lämpimän ruskeanharmaa matto kyllä sopii meillä moneen paikkaan.

 
Meidän on pitänyt hankkia myös uusi patja sänkyymme jo vuosia sitten, mutta aina se on vain jäänyt. Ajattelimme, että viimeistään muuton myötä hankimme uuden patjan, mutta kukapa siinä rumbassa olisi ehtinyt testaamaan patjaominaisuuksia. Patja on kallis hankinta, joten sen toivoisi olevan hintansa arvoinen. Tutustuin jo vuosia sitten futoniin, mutta epäilin silloin sen "muhkuraista" ulkonäköä. Joululomalla mies valitti jälleen monta kertaa nukkuneensa huonosti ja selän kipeytyvän. Toki hän oli tehnyt monta päivää aika rasittavaa katon paperointia yläkerrassa, joten selkä taatusti oli koetuksella.

Tämä sai kuitenkin minut taas selvittelemään patjaominaisuuksi. Futonia kehutaan kovasti selkävaivoista kärsivillekin. Lukemani perusteella en löytänyt futonista muuta arvelluttavaa, kuin tuon rullaamisvaivan, mutta kyllä kait siihenkin tottuu. Hintansa puolesta patjassa ei ole mitään valittamista. Onko teillä lukijat kokemuksia futonista? Meillä on kohtuullisen suuri painoero, joten mietimme, onko yhtenäinen patja kuitenkaan kannattava valinta?

Täällä on nyt vihdoinkin valkoista ja kirskuvaa pakkasta, toki lumivaipan paksuudella ei voi vielä kerskailla. Pakkasta ei sisällä huomaa, täällä minä kävelen avojaloin ja nautin puulattian ja villamaton pehmeydestä ja lämmöstä. Meistä on tullut myös mahdottomia lämpömittareiden tarkkailijoita. Mies seuraa alapohjan lämpöjä ja minä kompostorin. Nyt ollaan menty monta päivää oikein reippaasti pakkasen puolella ( tänäkin aamuna -19 astetta) ja saa nähdä laskeeko kompostorin  pitkään vakiintunut 20-30 asteen lämpötila. Kompostori on toiminut moitteettomasti tähän saakka. On mielenkiintoista, kuinka suuri lämpötilaero ulkoilmaan verrattuna tuossa pöntössä onkaan. Sitä saisi jo tyhjentää, mutta ajattelimme pitää sitä nyt pakkasten ajan mahdollisimman täytenä. Olen iloinen, että siitä on tullut luonnollinen osa elämäämme ja roska-auto ajelee joka toinen kerta täällä kulkiessaan talomme ohitse!

 Hip hurraa, mutta nyt nautitaan lumesta, pakkasesta ja auringosta!

Uutta vuotta

Monta pitkää päivää joutenoloa takana. Sisällä oli kyllä mukavaa ja tunnelmallista jouluna, mutta ulkona ei niinkään. Varsinkin joulupäivän vesisade oli jo vähän liikaa pohjoisemman jouluihin tottuneelle. Lumettomuuteen vielä kait jotenkin tottuu, mutta vesisateeseen jouluna ei. Minä, joka lapsuuden olen peuhannut lumessa, luistellut järven jäällä, hiihdellyt hiljaisissa metsissä, lasketellut ja hiihtovaeltanut Lapin tuntureilla, kaipaan lunta tähän vuodenaikaan. Ikuisuudelta tuntuva syksy nostattaa välillä ikävän lapsuuden maisemiin ja valkoiseen valoisaan talveen.

 Pääasia kuitenkin, että saatiin levätä ja olla vain. :) Ja onneksi saatiin nyt edes pientä pakkasta ja huurrepuita! Maisema kummasti taas kaunistui.

Miehellä toki on kylmemmät oltavat tuolla välikaton päällä. Siellä on nyt paukuteltu taas välipäivinä. Kattorakenteet ovat aika monihyväiset yläkerrassa ja niitä on nyt ryhdytty valmistelemaan villan puhallusta varten. Myös lattioita on paperoitu ja koolattu.

Kuistin päälle tuleva huone ja tämä takalyhdyn yläosa on villoitettu selluvillalla.

Eiköhän tämä tästä taas käynnisty. Vaikka mukava olisi vain laiskotella, kun miehelläkin on pidempi loma. ;) Tätä se uusi vuosi tietää, yläkerran pakerrusta. Mutta sitä jaksaa, kun tietää, miten upeita huoneita sinne on tulossa! Huonekorkeus ja kauniit hyväkuntoiset hirret oli positiivinen yllätys tässä yläkerrassa. Näen mielessäni jo hieman askeettisen yksinkertaiset ja levolliset makuuhuoneet.

Mitä muuta tämä alkava vuosi tuo tullessaan. Toivoisin, että ehdimme aloittamaan puutarhan laittoa ja sieltä voitaisiin pikkuhiljaa saada luomua ruokapöytään. Näinä rakennusvuosina olen ehkä eniten kärsinyt siitä, että ruokapuoli on liian usein hoidettu nopeasti ja kaupasta on haettu kiireellä helppoja ruokia. Leipominen on jäänyt vähälle ja marjat poimimatta. Onneksi ystäväperheen teinipojat poimivat meille mustikoita syksyllä, kun muuttorumban keskellä voimat eivät riittäneet marjametsiin.

Hyvää Uutta Vuotta toivotellen,

Elina

Ensimmäinen Joulu

Nyt joulun valkeat välkkyy,
kun juhlan vietto jo on.
Taas lasten lauluna helkkyy,
jo riemu lausumaton.

 Oi armas auvojen ilta,
oi joulun aatto ja yö.
Kun loistaa tähtien silta
ja lapset leikkiä lyö!


Tupa täynnä on tuoksua kuusen
ja tuiketta kynttiläin.
Soi riemukas juhlavirsi,
läpi sydänten syttyväin.

– Immi Hellen –

Täällä rauhoitutaan ensimmäiseen jouluun uudessa vanhassa kodissamme. Tämäkin joulu jää muistoihimme varmasti raksa-ajan jouluna. Näistä raksa-ajan jouluista olen silti nauttinut valtavasti, joulu on jotenkin yksinkertaistettu ja yhdessäolon ihanuus on korostunut kiireisen ajan keskellä. Jouluvalmistelujen kanssa on menty jälleen yksinkertaisesti ja mahdollisimman helpolla. Kun koti tuntui olevan ajoissa valmiina vastaanottamaan joulun, huomasin, että ehdin ommella ilman stressiä vielä verhot tupaan. :)

Joulu voi varmasti olla monella tavalla vietettynä kaunis ja iloinen juhla. Minun lapsuuteni jouluun kuului kirkkossakäynti, jouluevankeliumi, tiernapojat/tytöt ja myös myöhäisillan kevennyksenä joulupukki. Lapsuuden jouluista on jäänyt päällimmäisenä mieleen iloinen, arvokas ja juhlava tunnelma. Jotakin sellaista, jota haluan välittää omille lapsilleni unohtamatta joulun sanomaa ja merkitystä. Ilokseni olen huomannut, että lasten piirustuksissa ja askarteluissa on näin joulun alla näkynyt useampaan otteeseen ensimmäisen joulun tapahtumat. Keskelle arkea on tullut tuoksahdus tallin, olkien ja vastasyntyneen tuoksua!

Onnellista Joulua blogin lukijoille!

-Elina-

Verhoja ikkunoihin

Olen täällä jo hetken aikaa pyöritellyt verhoideoita mielessä. Verhojen kanssa mennään edullisesti ja kierrättäen meidän vanhoja valkoisia pellavaverhoja, joita on käytetty vuosi toisensa jälkeen kaikissa kodeissa, missä olemme asuneet.  Nyt ne taitavat vielä palvella lopunikäänsä tuvan salusiiniverhoina. Tuollainen ensimmäisen kuvan rullaverhokin olisi kaunis. Olen miettinyt, että rullaverhot voisivat olla hyvä vaihtoehto keittiöön. Pysyisivät puhtaampana tuolla yläilmoissa.

Kuva Stundarsista.

Porstuakamariin, johon tulee hieman tupaa hienostuneempi sisustus, olen ajatellut laittaa vähän pidemmät sivuverhot. Sine kävisi myös ilmavat pitsiverhot. Tuollaiset verhojen pidikkeet olisi myös kauniit.

Kuva Kuddnäsin museosta.

Kuva Ilmajoen Yli-Lauroselasta.

Kuva Stundarsista.

Raitaiset verhotkin kävisivät, mutta meillä taitaa tulla kauttaaltaan alakertaan valkoiset pellavaiset tai puuvillaiset verhot. Minusta ne ovat raikkaita ja sopivat jokaiseen vuodenaikaan.

Kuva Yli-Lauroselasta.

Perinnetaloissa verhot näyttävät myös ulos kauniilta ja luovat kodikkuuden tunnetta.

Kuva Seinäjoelta Liinamaan tuvasta.

Nyt pitäisi vain kaivaa ompelukoneet esille varaston kätköistä niin saisi vähän lisää kodikkuutta tähänkin tupaan! Onneksi nämä verhot ei tarvitse kovin ihmeellisiä ompelutaitoja, joten eiköhän tänne verhot  saada kohtuudella ripusteltua. Niin ja matoillekin löytyi kutoja, niitä aletaan suunnitella tammikuussa. Olen yrittänyt tuloksetta löytää vanhoja mattoja ja parin homeisen virheostoksen jälkeen päätimme hankkia uudet räsymatot.

Asioilla on tapana järjestyä

Ajatelkaas, olen koko syksyn huokaillut, että kun olisi edes pieni lämmin ikkunallinen työhuone, jossa voisi kunnostaa kaikenlaista, kuten ikkunoita, ovia, huonekaluja jne. Välillä olen selaillut jopa vuokrattavia työtiloja, mutta on tuntunut vähän turhan tyyriiltä satunnaiseen harrastajakäyttöön vuokrata tiloja jostakin kaupungin teollisuusalueelta. Lopulta laitoin jo pari projektia eteenpäinkin, kun ajattelin, ettei ole mahdollisuutta kunnostaa niitä talviaikaan. Miehellekin sanoin, että enään ei kyllä haalita yhtään projektia varaston täytteeksi.

Vaan mitä teki mies. Ostaa paukautti ison kuorman kaikenlaisia vanhoja mööpeleitä korkoossängystä hervottoman kokoiseen lautaskaappiin ja minä ehdin jo hätäilemään, että mitäs me nyt niille tehdään, kun ei ole minkäänlaista tilaa kunnostamiseen. Mutta hullunkauppojen iltana mies soittikin puhelun ja parin tunnin päästä hän oli katsomassa tyhjäksi jäänyttä puusepänverstasta. Ja tuota verstasta olen joka aamu katsonut keittiön ikkunasta aamukahvia juodessa tietämättä, että rakennuksen sisällä on todellakin tyhjillään oleva puusepänverstas. Samaisena iltana saimme vielä avaimen verstaalle. Asiaa on nyt tässä sulateltu viikonpäivät ja samaan aikaan aivot on raksuttaneet tuhatta ja sataa, mitä kaikkea voisikaan tehdä! :D