Nyt maalataan!

No nyt on päästy maalaamaan piharakennusta Kylläpä maali tekee ihmeitä vanhalle hirsipinnalle. Tuskin tässä malttaa odottaa työn etenemistä! Tuore keittomaali on vielä niin punaista, kuin olla voi.

Mies maalaamassa uskollisen apulaisensa kanssa.

Tästä yhdistelmästä minä niin tykkään -vanha vastamaalattu hirsiseinä ja luonnonkivijalka!

Leikkimökki maalataan samalla uudelleen.

Hiljaa hyvä tulee

Blogi on viettänyt vähän hiljaiseloa. Täällä on ollut niin paljon tekemistä, että tuntuu, ettei enään ehdi raportoimaan kuulumisia. Ennen myrskyn saapumista siivosimme taas pihamaata, kokosimme leikkimökin, jonka rakentelimme jo pari vuotta sitten. Monenlaisia muita pieniä talon ulkopuolisia hommia on saatettu loppuun. Nyt odotellaan, että säiden puolesta pääsisimme maalaamaan piharakennuksen. Maalitkin odottavat valmiina. Piharakennus maalataan myös keittomaalilla. Tällä kertaa ostimme maalin valmiiksi keitettynä.

Olen iltaisin "puhdetöinä" pikkuhiljaa maalannut valkoisia kuvioita kamarin seiniin, nyt alan olla loppusuoralla. Huoneeseen on tullut aivan omanlaisensa tunnelma.. On ihanaa nähdä, kun omat sisustussuunnitelmat, jotka on laadittu jo pari vuotta sitten,  pala kerrallansa valmistuvat ja kokonaisuus näyttää aina valmiimmalta. Näitä sabluunamaalauksia on tulossa lisää tänne alakertaan muun muassa kattolistoihin.

Varastossa etenee myös tuvan sohvaprojekti hitaasti, mutta varmasti.  Maalinpoisto oli tämän huonekalun kohdalla kaamea urakka. No nyt tuntuu, että ollaan jo voiton puolella, kun sohva on saanut pohjavärinsä!

Vanhat räsymatot!

Monen vuoden etsiskelyn jälkeen olin jo menettänyt uskoni siihen, että löytäisimme aidot vanhat räsymatot. Vieläpä sellaiset aivan käyttökuntoiset. Yksittäisiä mattoja on silloin tällöin tullut vastaan, mutta kokonainen sarja pitkiä mattoja, joista riittää suuren tuvan matoiksi, on tuntunut melkein mahdottomalta löytää. Nyt meillä on seitsemän mattoa naapuripitäjästä ja näistä riittää matot myös keittiöön. Matottomuuteen kyllästyneenä ehdin jo hankkimaan muita väliaikaisia mattoja, mutta nytpähän ei matot ainakaan lopu kesken, eikä yläkertaan tarvitse enään hankkia maton mattoa.

Siitä alkaa olla pian kolme vuotta, kun ostimme tämän tontin ja aloimme suunnittelemaan rakentamista. Minkälaiselle matkalle arvaamatta lähdimmekään. Tämä matka on ollut täynnä mielenkiintoisia kohtaamisia, olemme saaneet tutustua moniin aivan ihaniin ihmisiin, jotka ovat osaltaan halunneet olla avuksi puuttuvan palasen löytymisessä kierrätystaloomme. Myös näiden mattojen takana on ihminen, jonka intohimona on perinteiset tekstiilit. Nyt olemme saaneet olla pienellä perehdytysmatkalla perinnetekstiileiden maailmaan. :)

Minulla oli mielessäni kuva melko hillityn värisistä räsymatoista. Mutta kun pohjanmaalla ollaan, täällä on kuulemma tavannut komian tähren olla matoissa vähintäänkin korean väriset raidat. Sain kuin sainkin kuitenkin meille tällaiset melko hillityt matot ja nämä ovatkin kuulemma Lapuan harmaimmat. Tulipa vaatimaton olo, kun oma värimieltymykseni olikin haalistuneiden torpan mattojen puolella!  :D Oli miten oli, ne sointuvat kauniisti sekä keittiöön että tupaan ja näyttävät siltä, kuin olisivat täällä aina olleetkin.

Laitan lisää kuvia matoista sitten kun lattiat saadaan kuurattua ja "uudet" matot vaihdetaan tuvan matoiksi. Tuntuu kuin yksi tärkeä pieni palanen olisi taas loksahtanut paikoilleen.

Viime päiviltä

Piharakennukseen on nyt laitettu nurkkalautoja. Kunhan loputkin laudat saadaan paikoilleen, vuorossa olisi piharakennuksen maalaus ja ympäristön siistiminen. Oikeanpuoleiseen varastoon täytyy tehdä myös luiska, jotta sinne voi ajaa ruohonleikkurin sisään.

Kuistin yläikkuna on saanut vuorilaudat, enään puuttuu vain portaiden käsittely. Mitenkähän siitä selviydytään, kun tämä on talon ainoa sisäänkäynti ja innokkaita kulkijoita edestakaisin näin kesäaikaan on koko ajan! :)

Nyt on pihamaata, missä juoksennella. Metsän siimeksessä on lasten maja, joka pikkuhijaa maastoutuu puiden sekaan kokonaan.

Varastossa on kunnostettu kustavilaista puusohvaa, pian sohva saadaan maalata.

Toinen huonekaluprojekti odottaa myös maalausta. Huonekalut ovat täällä nyt pyörineet ympäri tupaa etsien paikkaansa..  Juuttimatot sopivat minusta tupaan yllättävän hyvin. Saavat toimia tuvan mattoina niin kauan kunnes saadaan aidot räsymatot. Nämä saavat sitten siirtyä yläkerran suurien huoneiden matoiksi.

Olemme jo pitkään kaivanneet tupaan pehmeämpiä istuimia puisten kalusteiden rinnalle. Olisi tietenkin mukavaa, jos ei tarvitsisi tehdä kompromisseja kalusteiden kanssa, mutta näiden nojatuolien kanssa jouduttiin päätymään edulliseen ratkaisuun. Olen jo monta vuotta etsinyt sekä käytettynä että uutena sopivia nojatuoleja, mutta en ole löytänyt. Sohvan hankinnasta olemme jo luopuneet kokonaan, kustavilainen puusohva saa toimittaa sitä virkaa. Gripsholm -nojatuolit ruskealla rungolla olisi minusta aika täydelliset meidän tupaan, mutta ne eivät mitenkään mahdu hintansa puolesta hankintalistalle vielä vuosikausiin.

Lopulta löysin käytettyinä Ikean ruutupäälliset, joita ei enään ole mallistossa. Tuolien rungot ovat uudet. Nämä taitavatkin olla sitten tuvan ainoat uudet huonekalut. Näitä nojatuoleja on siis kaksi kappaletta. Pelkäsin, että nämäkin ovat liian maalaisromanttisen näköiset, mutta muut rouheat kalusteet kyllä kompensoivat vaikutelmaa aika mukavasti. Suuressa tuvassa yksittäinen nojatuoli ei myöskään ryöstä liikaa huomiota itselleen. Mutta miten vaikeaa onkaan löytää tällaiseen tupamiljööseen sopivat nojatuolit! Korituoleistakaan en ole oikein löytänyt sopivalta tuntuvaa mallia.

Koukussa kuvioihin

Oi joi, ymmärrän hyvin himovirkkaajia tai -kutojia. Tähän sabluunamaalaukseenkin tahtoo jäädä koukkuun. Tekee mieli tehdä vielä yksi kuvio, vaikka muut hommat jo kutsuisi.. :)

Nämä lumppupaperoinnin saumakohdat ovat minusta hauskan näköisiä ja antavat koko seinälle aivan omanlaisen elävän luonteensa. Tähän huoneeseen olemme harkinneet myös kattomaalausta. Kävin taannoin purkuun menevässä pohjalaistalossa, jossa oli ihana koristeellinen peräkamari kattomaalauksineen. Huoneen tunnelma on jäänyt mieleen ja jotakin sellaista tavoittelen myös tähän meidän kamariimme. On mukavaa, että yksi huone on vähän heinostuneempi muuten melko rouheassa talonpoikaistalossa. Kun joskus tulevaisuudessa saamme kaikki makuutilat rakennettua yläkertaan, tämä huone saa jäädä tällaiseksi vähän ylimääräiseksi vieras- tai kirjastohuoneeksi.

Olen muokannut oman sabluunani Gysingen sabluunavihosta. En halunnut aivan näin pallomaista, moniväristä ja tiivistä kuviota. Näiden maalaamieni kuvioiden väleihin tulee kyllä toinen kuvio pohjaväriä tummemmalla sävyllä.

Siitä se lähtee

Vihdoinkin olen päässyt aluille porstuakamarin sablonimaalauksessa. Päädyin maalaamaan kuviot munatemperalla. Onhan tässä maalaamista, mutta toisaalta tätä voi tehdä vaikka muutaman kuvion päivässä, kun sopiva joutilas hetki koittaa. :) Haastavaa on löytää hyvä tuntuma maaliin. Ensimmäinen kuvio menikin plörinäksi, mutta pienen korjailun jälkeen jätin senkin paikalleen kertomaan omaa tarinaansa tämän urakan kulusta.

Listamaalauksien välivaiheita

Kuistin listat on nyt saaneet pari viikkoa kuivua rauhassa. Maalaan niihin vielä yhden kuviota nostattavan kerroksen tummemman ruskealla bigmentillä. Kuistista tuli niin vaalea lattia- ja seinämaalauksien jälkeen, että aloin välittömästi kaivata siihen jotakin vahvempaa väriä tuomaan ryhtiä ja luonteikkuutta. Minulle on aina ollut jotenkin vaikeita sellaiset aivan vaaleat ja eteeriset tilat, vaikka niitä mielelläni muiden kodeissa näen ja ihastelen. Jotenkin itse kaipaan aina ympärilleni tumman ja vaalean luomaa kontrastia.

Kaikkea hyvää alkavaan viikkoon!

-Elina-