Piharakennus edistyy

Piharakennuksen sisälle on nyt rakennettu "huone huoneen sisälle" ajatuksella saunaosastoa, eli saunaosasto on irti hirsikehikosta, jolloin kehikko saa painua rauhassa ja elää omaa elämäänsä.

Tästä lähdettiin liikkeelle, oikeanpuoleiselle sivulle tulee sauna ja pukuhuone.

Runko ja tuulensuoja tehtynä. Vilpolasta pukuhuoneeseen.

Tuleva saunan paikka.Ikkuna-aukkoa ei ole vielä tehty.

 Saunasta pukuhuoneeseen. Oviaukko vilpolaan oikealla.

Mies päätyi itse muuraamaan saunan kaksihormisen piipun. 

Olen yrittänyt ratkaista saunan lattiapintamateriaalia. Täällä ei oikein vallitse vanha savusaunatunnelmakaan puulattioineen. Aivan uutukaiselta nykyajan saunaltakaan en toivoisi saunan näyttävän. Yhtenä iltana minulle tuli mieleen kuva vanhemmista n. 50-luvun saunoista, joissa on ollut usein betonilattia. Sehän olisi ihan toteutettavissa vedeneristyksen sekä lattialämmityksenkin kanssa.

Raksavapaa viikonloppu ja pieniä luonnoksia

Melko tiivisti olemme rakentaneet koko syksyn. Sunnuntait aina huilimme, mutta lauantaisin pyrimme tekemään työpäivän raksalla. Nytpä huilimme lauantainkin, kun ystävät joukolla tuli kauniina aurinkoisena syyspäivänä viettämään lettukestejä pihallemme. Emännän ei tarvinnut eväänsä letkauttaa näiden pitojen eteen, sillä ystävät saapuivat taikinakulhot ja herkut kainalossa, olipa jollakin puutarhatuolitkin mukanaan. :D Kyllä oli mukava ilta ja arkihuolet painuivat hetkeksi aivan unholaan. Kiitos teille!

Sunnuntai on lasten juhlapäivä, kun isi on kotona aamusta iltaan. Mies parka ei vaan saa täysin lepopäivää rakennuspuuhista silloinkaan, sillä lapset mankuvat hänet rakennusmestariksi legotyömaillensa. Näinä hetkinä, minä saan rauhan ja usein karkaan ajatuksissani suunnittelemaan jotakin yksityiskohtaa. Tällä kertaa yritin silmät sirrillään jäljittää pienestä malliuunikuvastamme koristeprofiileihin luonnoksia, kylläpä niissä olikin koukeroita! Ilmankos tämä uuni olikin niin viehättävä! ;D

Erinlaisten profiileiden ja ornamentiikan tutkiminen on minusta mielenkiintoista ja mukavaa. Koristeelliset profiilit ikkunan pokissa, ovissa, listoissa, huonekaluissa jopa uunin yksityiskohdissa taittavat valoa kauniisti. Tuntuukin, että vanhat talot ovat kuin taidolla rakennettuja taideteoksia, joiden kaikkia yksityiskohtia ei pysty kerralla havaitsemaan. Siinäkö piilee niiden viehätys. Kun yksityiskohdat on käsityönä tehty, useiden ihmisten ajatusten, taidonnäytteiden ja kauneudentajun kohtaaminen tekee talosta luonteikkaan ja uniikin.

Uunin muuraaminen, ensimmäinen osa

Uuninmuuraja aloitti uunin muuraamisen yhdessä apulaisensa kanssa maanantaina. Koska muurarit tulevat melko kaukaa, muuraus on jaksotettu kolmeen muurauskeikkaan. Torstaina muurarit päättivät ensimmäisen reissunsa ja maanantaina taas tulevat jatkamaan.

Muurarien työskentelyä on ollut ilo seurata, niin tarkkaa ja huolellista työtä he ovat tehneet. Pieneen tilaan saatiin soviteltua avotakka ja leivinuuni ja ulkonäöllisesti uunista tulee melko samanlainen kuin malliuunimme, vaikka tila on pienempi ja kattoparru vielä kaventaa tilaa.

       

Uunin holvauksen teko on aika mielenkiintoinen, jokainen tiili täytyy sahata kiilamaiseen muotoon.

 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Kolmiorimahuopakatto

No niin taas palataan sirkkelin vonkunaan ja vasaran paukkeeseen. Edellisen postauksen kommentteja oli mielenkiintoista lukea ja saada myös kuulla muiden näkemyksiä uusien asioiden liittämisestä vanhaan taloon. Kiitos pohdinnan avanneelle lukijalleni kysymyksestäsi.

Piharakennuksen vesikatto on saatu valmiiksi. Piharakennukseen päädyimme tekemään kolmiorimahuopakaton. Tällainen katto olisi voinut ihan hyvin tulla myös päärakennukseenkin. Huopakatto ei ole kovin kallis, jos sen pystyy itse tekemään. Tässäpä kuvia työvaiheista.

Piipun paikka.

Voisin mainita varmasti jo monelle niin tutusta Hannu Rinteen Perinnemestarin remonttikirjasta, että tuo opus on ainakin meillä ollut ahkerassa käytössä ja sieltä löytyy paljon hyviä ja selkeitä rakennus- ja kunnostusohjeita. Kirja kaivettiin taas esille, kun oli aika tehdä katto piharakennukseen.

Tykkään Hannu Rinteen vähän  runollisesta, mutta silti niin käytännöllisestä tavasta kirjoittaa. Uusimmassa Maalla-lehdessä oli myös juttu Hannun ja hänen vaimonsa remonttiprojektista. Samaisessa lehdessä oli myös kirjoitus Pia Kuurman eli Metsäkylän Navetan perustajan upeasta tallikodista. Kaksi mínua inspiroivaa juttua samoissa kansissa, joten tällä kertaa Maalla -lehti nappasi.

Uuni siellä talolla kohoaa ja hahmottuu, siitä seuraavaksi!

Ajatuksia oman kodin rakentamisesta

Jokin aika sitten eräs blogiani lukeva tuttavani, kysyi minulta rakennusfilosofiastamme. Hänestä Ikean hanat olivat ristiriidassa rakentamisemme kanssa. Havahduinpa itsekkin pohtimaan suhdettani perinnerakentamiseen ja siihen minkälaista kuvaa välitän tämän blogin kautta. Kun mielessäni mietin perustelua Ikean hanojen käytölle, en heti keksinyt muuta kuin raha. Niin, jos rahaa olisi loputtomasti käytössä voisinpa palkata meille, vaikka muutaman ihmisen oikomaan vanhoja taottuja nauloja.

Mutta koska rakennusbudjettimme on pieni ja kuusihenkisellä perheellä on muitakin rahanreikiä, kuin rakentaminen ja tärkeämpää ajankäyttöä kuin vanhojen naulojen oikominen, joudumme tekemään kompromisseja väistämättäkin. Kehikon siirto on loppujenlopuksi pitkälle samaa kuin uuden talon rakennus. Vuokralla asuminen asettaa yhdessä lainanlyhentämisen aloituksen kanssa paineita sille, että muuttamaan on joskus päästävä.

Aivan pienenä esimerkkinä voisin kertoa, että esim. Ikean hanaa vastaava malli Domus Classicalla maksaa nelinkertaisen hinnan tai lamppu jopa kymmenenkertaisen hinnan. Kun näitä laitetaan moninkertaisesti taloon, säästössä puhutaan tonneista. Kun joutuu tarkasti miettimään mihin nuo käytettävissä olevat tonnit sijoitetaan, niin mieluummin, vaikka paksuun lattialankkuun, jonka elinkaari voi olla huikean pitkä. Putki- ja sähköasiat ovat sellaisia moderneja juttuja, jotka museaalisesta näkökulmasta ei näihin taloihin kuuluisi lainkaan.

Iloitsen niistä isoista ja kauemmaskantoisimmista asioista, joita olemme saaneet tässä projektissa toteuttaa. Niitä ovat mm. vanhojen hirsikehikkojen sekä muiden materiaalien kierrätys, vanhan arvotalon pelastaminen uuteen elämään, ekologisen lämmitysjärjestelmän toteutus ja terveellisten ja myös ekologisten rakennusmateriaalien käyttö. Mielestäni yksittäisten Ikean hanojen tai lamppujen käyttö ei tee kodistamme mitenkään huonompaa.

Perinnerakentaminen voi olla mukava harrastus, mutta pohjimmiltaan rakennamme vain kotia perheellemme ja niillä olemassa olevilla resursseilla. Pohdiskelujeni jälkeen olin iloinen huomatessani, että tämä ei ole niin vakavaa minulle! Tarkoitus ei ole myöskään elämäntavoissa taantua vuosisatojen taakse, vaikka sunnuntaisin voisikin kahvit avotakassa kiehauttaa. :) Tiedän, että perinnerakentaminen on monelle vielä paljon enemmän elämäntapa, intohimo ja kurinalainen harrastus jokaista naulankantaa ja hanan nipukkaa tai puhallettua lasinpalasta myöten. Se saa olla sitä, mutta se ei tee pitkässä juoksussa rakennuksesta sen pitkäikäisempää tai parempaa elää.

Perinnerakentaminen ei missään nimessä ole ainoa oikea tapa elää ekologisesti asumisen näkökulmasta. Samoja ja energia-asioiden kanssa ympäristöystävällisiä valintoja voimme tehdä minkätyylisen talon kanssa tahansa. Vanha on kaunista omaan silmääni, mutta nautin myös erinlaisista aivan moderneistakin arkkitehtuuriltaan huolitelluista ja ympäristöönsä sopivista taloista.

Talohan on lopuksi vain tila, jossa elämme. Tärkeämpää on se, että tunnemme olomme onnelliseksi ja hyväksi yhdessä rakkaitten läheistemme kanssa olipa elämämme, missä tahansa.  Siitä tunteesta syntyy todellinen koti. Iloitkaamme kodeistamme, isoista, pienistä, uusista, vanhoista, kaiken näköisistä, värisistä ja muotoisista, maalla tai kaupungissa, mutta ennen kaikkea siellä asuvista ihmisistä!

Uuniasioita

Viime viikolla haimme vanhan uuninluukun ja avotakkaan tulevan valurautaisen pohjalevyn Antiqista. Kraakun varsi löytyi pihakirpparilta Stundarsista ja  eräs isäntä naapurustosta lahjoitti pannunkannattimen. Monesta kierrätetystä osasta nämäkin lopulta saatiin kasaan.

Ensin poistettiin ruoste teräsharjalla. Käytimme porakoneeseen asennettavaa harjaa.

Antiqin Arto neuvoi kuumentamaan metallin ennen liesimustan laittoa, jotta se imeytyy paremmin. Aika puhdas luukusta tuli jo pelkällä harjaamisella.

Kuumentamisen jälkeen hierrettiin rätillä liesimusta pintaan.

Olipa onni, ettemme ostaneet uutta luukkua, kun näin hyvä tuli kunnostamalla ja kovin edullisesti. Muutenkin luukku ei ole aivan musta vaan kauniisti metallinhohtoinen ja tietenkin vähän rosoinen vanha, kun on.

Siinä ovat kaikki valmiina. Avotakan pohjalevyssä on vuosiluku 1908, se täytyy vielä rälläköidä sopivan kokoiseksi. Huuvan tukirauta ja nuohousluukut tulevat uusina.

Tänään alkaa uunin muuraaminen, sen edistymistä seuraillen alkavaan viikkoon!

Piharakennuksen katto

Tuntuu ihmeelliseltä, että piharakennus on ollut vain parisen viikkoa tuossa pihamaallamme. Minusta tuntuu, että se on ollut siinä aina. Kaksi hylättyä rakennusta on nyt löytäneet toisensa, tyytyväisen näköisinä ne siinä seisoo vieretysten. ;) Yksi kaveri vielä odottaa pressun alla.

Alla oleva kuva on varaston puolelta. Kattorakenne näkyy siinä yksinkertaisuudessaan. Seuraavaksi olisi vuorossa kolmiorimahuopakaton teko.

Vähän oli vaikeuksia kuvata piharakennusta suoraan edestä. Kaikki tavara, kun on pitänyt kaivinkoneen tieltä kasata etupihalle ja siltä kyllä näyttääkin! Siihen kaaoksen keskelle saapui vielä valtava läjä tiiliäkin.

Jos haluaa numeroida hirret nopeasti ja vaivattomasti, niin tällaisia lätkiä on rautakaupassa olemassa ja sopii tähän hommaan mainiosti. Nämä on siis tuulensuojavillan naulaamiseen tarkoitettuja tukia, reikä naulalle on tuossa keskellä valmiina. Kunnon sään ja valon kestävällä tussilla merkkaus pysyy noissa hyvin. Olemme käyttäneet näitä kahdessa rakennuksessa, hyvin ovat tuulta ja tuiskua kestäneet. Eli vinkiksi vain, jos joku miettii oikotietä hyvien ja kestävien merkkauslappujen tekoon. Nämä ovat todella vahvaa ja lujaa muovia. Pinta on sellaista karkeaa, että tussi jää siihen hyvin.

Ohi ajaessa aina katson pikkutuvamme entistä markkia. On se raukan näköinen, aivan tulee mieleen kuvat evakoista, jotka palasivat kotiseuduilleen ja vastassa oli vain uuni muistona omasta kodista. Kuulimme, että talossa on ennen asunut koulun keittäjä. Minulla on nyt hänen vanhoja kotiliesiä pino vuodelta 1961.

Vanhoja uunin osia on kunnostettu muuraria varten.. niistä tuli hienoja! Meinasin liittää muutaman kuvan tähän jatkoksi, mutta sitten ajattelin, että osien kunnostus ansaitsee oman postauksen. Takojalta tilaamme vielä pari uuninhuuvaan kiinnitettävää kynttilänpidikettä. Jännityksellä odotan alkavaa viikkoa ja uuninmuurausta.

Kuva Antiikkiverstas

                                                 

    

Mukavaa viikonvaihdetta toivottaen!