19. tammikuuta 2016

Könninkellon jäljillä

 
Yläkerran rakentaminen on seissyt täysin alkuvuoden. Pakkaslukemat ovat huidelleet usein tuolla 20-30 välillä, joten olemme suosiolla käyttäneet illat uunin lämmitykseen ja levähtämiseen. Muutama ylimääräinen työprojektikin on vaatinut oman huomionsa.




Joskus mainitsin, että meillä taitaa olla alkamassa mielenkiintoinen matka talon sisustamiseen. Siltä se todella on alkanut tuntumaan. Tämä kello tuli meille samaisesta huonekalukuormasta, kuin keinutuolikin. Jos meni ilta keinutuoliin perehtyen, niin toinen ilta meni könninkellojen parissa. Kellomme aitoudesta ei ole tietoa, se on hämmästyttävän samanlainen, kuin Kansallismuseon kuukaudenesineessä esitelty kaappikello. Lähetimme Könnin suvun sivuille kuvia kellostamme ja saimme vastauksen, että kellossa on hyvin paljon könninkellon piirteitä, mutta se saattaa olla oppipojan tekemä. Kuvat lähetettiin edelleen kellomuseon arvioitavaksi ja odotamme vielä vastausta sieltä. Tietoa etsiessämme törmäsimme hauskaan ja mielenkiintoiseen 1963 tehtyyn dokumenttiohjelmaan Könnit - ja kellonrakentajasuku Pohjanmaalta. Laitan LINKIN tähän, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.
 



Joku saattaa muistaa blogin alkuvaiheilta, että päätin, ettemme osta huonekaluprojekteja, koska talossa on ihan riittävästi työtä. No joo, ilmeisesti huonekaluprojektit ovat luonnollinen jatkumo taloprojektille! Eilen illalla mies viimeisteli keinutuolin maalinpoiston ja minä rapsutin hiuksenhienosti kolmea  maalikerrosta kellostamme. Uunissa rätisi valkea ja lapset leikki leikkejänsä. Ajattelimme, että aika leppoisia tällaiset illat. Oikeastaan on ihan mukavaa, kun on joku pieni projekti työn alla, jota voi käydä vähän kerrallansa edistämässä.




Tämän mallista kelloa kutsutaan myös mamsellikelloksi. Minusta tuo yksinkertainen empiretyylinen alaosa on kaunis. Alla oleva kuva on Kansallismuseon sivuilta, tämä valkoinen kello on Ilmajoelta Yli-Lauroselan talomuseosta. Kello on hyvin samanlainen, kuin meidän kello.


http://www.kansallismuseo.fi/fi/Image/3548/kaappikello-iso.jpg


Kellosta löytyi vaaleanvihreän maalikerroksen alta vielä tummanvihreä ja ruskea maalikerros ennen alkuperäistä vaaleaa väriä. Kellossa on jonkin verran puutteita. Kellotaulun ja tuon heiluriaukon lasit puuttuvat. Missähän sellaisia saisi teetettyä?  Koneistosta puuttui myös jokin osa. Kello on tällainen yksinkertainen kaksiviisarinen vuorokauden käyvä kello, ilmeisesti niin kutsuttu renkituvan kello. Olen oikeastaan aina inhonnut kelloja ja meille suomalaisille tyypillisiä minuutinpäälle -aikatauluja, mutta tällainen kello, joka vain olla möllöttää ja näyttää kauniilta, sopii meille oikein hyvin! :)








20 kommenttia:

  1. Vilken fin klocka, tyvärr har inte klockor varit så uppskattade i Sverige så många har försvunnit. Vilket vackert kök och vilket sammanträffande att vi verkar ha exakt samma färgsättning i Odensvi. Fast ert kök har en mycket pampigare spis.
    Ha en bra dag, Pia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack Pia! Samma sak i Finland. Gamla möbler är fördärvat. I Finland är mycket av svenska gamla möbler till salu nuförtiden.. tyvärr också klockor.

      Vi har liknande huset, gamla parstuga. Jag hittade din blog, när vi borjade att byggna vårt hus. Ert vackert hus och din interesant blog har gav mig mycket av inspiration. Vi har görat kök och badrum till andra stuga. " En röd stuga" är vårt vardagsrum.

      Poista
  2. Anonyymi19.1.16

    Kohta sitä saattaa huomata, että on vähän joka paikassa niitä erilaisia pieniä projekteja. :) Mulla odottaa varastollinen pieniä huonekaluprojekteja, joihin olen ajatellut paneutua sitten kun alkaa kiireellisimmät talohommat olla alta pois. Ja sitten on tietenkin ne pihaprojektit ja käsityöprojektit ja...

    Elämä yhtä projektia! :D

    Ihanan kellon olette löytäneet, meinaatteko laittaa sen ihan toimintakuntoiseksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On huomattu jo, varasto on täynnänsä pieniä ja vähän suurempia projekteja. :D Nyt on jopa aikaa välillä paneutua niihin. Elämä on projektia, mutta pysyypähän virkeänä, kun ei tekeminen lopu kesken.

      Olisi mukava saada kello toimintakuntoiseksi. Mutta saa nähdä, kuinka isoja toimenpiteitä tuo koneisto vaatisi toimiakseen.

      Poista
  3. Todella kaunis kaappikello! Minulla on myös haaveena löytää joskus tuommoinen :) Mielestäni projektit ovat vaan kivoja juttuja ja niiden parissa on kiva touhuta, mutta pitää olla kyllä tilaa missä säilyttää niitä keskeneräisiä juttuja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mia! Kyllä nämä tarvitsee paljon säilytystilaa. Projektit ovat kyllä mukavia, mutta jos on monta keskeneräistä siellä täällä, huomaan vähän stressaantuvani niistä.. :)

      Poista
  4. Tosi kaunis kello. Pappa teki meille tuollaisen kun olin pieni. Olen sun blogissa ekaa kertaa ja liityin heti lukijaksi. Ois tosi kiva jos tulisit kylään Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla, että pappasi on tehnyt kellon omin käsin, ei mikään pikku juttu! Tervetuloa lukijaksi, kävinkin kurkkaamassa kivaan blogiisi. Välillä on aikoja, jolloin en ehdi paljon lukemaan blogeja, vaikka ne ovat niin mukava!

      Poista
  5. Voi, miten upea kello! Tuo vihreä väri on minusta sekin todella upea, vaikkei alkuperäinen olekaan. Sopii jotenkin niin hyvin tuota vaaleanpunertavaa seinää vasten. Ymmärrän hyvin, miksi sitä kutsutaan mamsellin kelloksi. Selvä hamehan tuo alaosa on. Kuulostaa muuten ihanilta puhdetöiltä nuo projektinne talvi-iltoina- kuin vanhanajan pirtissä konsanaan. <3

    Meilläkin on odottamassa huonekaluprojekteja keinutuoleista alkaen, mutta saa nähdä, milloin ne alkavat toteutua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Tuo vihreä lateksimaali vaan rapisee melkein itsestään irti kellon kyljistä. Kyllähän tuo kello ihan mamsellia muistuttaa! :)

      Me puhummekin täällä puhdetöistä aina kun korjaamme jotakin vanhaa tuvan puolella. Kylmät talvi-illat ovat omiaan näille puuhasteluille! :) Tsemppiä teidänkin projekteihin! Kun vain pääsee alulle, niin usein ei malttaisikaan enään lopettaa. Aikapula vaan liian usein on vaivana näissä huonekaluprojekteissa.

      Poista
  6. Kaunis kello, veikeän muotoinen. Kelloihin saa ostaa laseja, kannattaa ennen teettämistä tarkistaa josko vakiomittainen lasi käy. Sitä en osaa sanoa mikä liike myy, mutta eiköhän google löydä osuman. Meille tuli naapurista uusi kaappikello, mutta se oli vanhaan tyyliin tehty. Kun maalasin mäntypinnan piiloon niin kelloa voisi luulla yhtä vanhaksi kuin taloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, pidän erityisesti tästä kellon muodosta. Sainkin vinkin, että kansalaisopistolla pidetään kellonrakennuskursseja ja heiltä voisi saada tietoa noista laseista. Varmasti uudestakin kellosta saa ihanan, kun on oikeaan tyyliin tehty!

      Poista
  7. Olipas kiva kattoa tuo ohjelma, paljon tuttua ja mielenkiintoista tälle ilmajokiselle :) Omat ja mieheni juuret ovat tuolla ja toivonkin että myös meidän tuvassamme joskus seisoo könniläinen. Anoppilassa on mieheni paapan könninkello ja siinä on kellotaulun luukun reuna kovin kulunut, kun sokea paappa oli aina käsin tunnustellut viisareiden asennon.

    EP:n opistolla Ilmajoella ainakin tosiaan tekevät könninkelloja kurssiluonteisesti, että materiaaleja varmaan löytyy (vaikkeivät koneistot taidakaan enää olla könniläisiä;). Tai sitten niinkuin tuossa ohjelmassa sanotaan: "Kuperat lasit valmistettiin Könnillä leivinuunin tapaisessa uunissa, jonka kuumuudessa pehmennyt lasi poltetusta tiilisavesta valmistetuissa muoteissa sai kaarevan muotonsa." .. että sitten kun kylläännyt sablonimaalaukseen, niin voit alkaa polttaa könninkellojen luukkulaseja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kiinnostavaa, jos on vielä sieltä kotoisin! Ihan ehdottomasti teilläkin pitäisi sitten olla könniläinen tuvassa ja liikuttava tuo tarina miehesi paapan kellosta.

      Taitaa olla mun parempi vain heilutella maalisuteja, kuin ryhtyä lasinpolttajaksi. Siinä taitais pehmetä vähän muutakin kuin lasia. :D

      Poista
    2. Muistatko sä muuten minkä takia nuo kellot ripustettiin seinälle? Niinkuin irti maasta, kuten tuo Yli-Lauroselan kello. Mulle tuli mieleen selitys, ettei sitten kaadu jos paukautetaan ovi kiinni, mutta eikös se nyt olisi estettävissä ihan vain tavallisella kiinnittämisellä..

      Poista
    3. En ole varma, mutta muistaakseni lattian kuurausvesi oli yksi syy ja se, että ettei lattialankkujen notkuminen pääse häiritsemään kellon toimintaa.

      Poista
    4. Käy järkeen!:)

      Poista
  8. Voin kyllä kuvitella, että teidän tupaan sopii kuin valettu tuollainen kaappikello! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun se tuotiin tupaan, näytti, kuin se olisi siinä aina ollutkin! :)

      Poista
  9. Hei! En tiedä tuleeko viestini perille, koska edellinen näyttää olevan vuodelta 2016. Kysyisin tuosta kellosta. Selvisikö teille, että onko kyseessä Könniläinen kello. Minulla on nimittäin juuri samanlainen oppipojan signeerauksella. Terv. jari

    VastaaPoista