Kaksin aina kaunihimpi..

Niin se vaan taas kaksi kuukautta vierähti. Mietin, vieläköhän täällä joku vierailee. Muutama kommentti oli ilokseni kopsahtanut tänne, joten aivan unholaankaan blogi ei ole vielä jäänyt. :) Meillä on elämässä tapahtunut jännittäviä muutoksia, jotka pitää kiirusta yllä. Mies jäi muutama viikko sitten kokoaikaisesti yritykseemme töihin ja säpinää töiden puolesta on nyt enemmän. Olen yllättynyt, miten leppoisaa on tehdä töitä oman puolison kanssa. Viiteentoista yhteiseen vuoteen mahtuu melko paljon. :D

Jos haluat seurata Italianpunaisen parituvan elämänmenoa ja tunnelmia, niin minut löytää instagramista nimimerkillä elamaapohjalaistalossa. Instagram tuntuu sopivan tähän elämäntilanteeseen paremmin nopeuden ja helppouden vuoksi. Blogi jatkaa hiljaisemmalla tahdilla, sillä rakennettavaakin vielä riittää..

Ihana kevätvalo on taas vallannut talon!

Parahinta kevään etenemisen seurailua kaikille!

-Elina-

Kevättä kohti

Blogi on elänyt hiljaiseloa. Täällä on elämä sen verran täyttä, että blogin päivitys on jäänyt taka-alalle. Rakennusaikana hoidin lapsia kotona ja silloin oli hyvää aikaa kirjoitella blogia. Nyt on työt täyttäneet päivät, mutta mukavaahan se on suunnitella taloja muillekin. :)

Nyt onkin saatu oikea talvi, on lunta ja pakkasta. Ihanaa, kun päivät pitenee ja välillä on saatu nauttia aurinkoisistakin päivistä. Takassa ja uunissa on pidetty tulta ahkerasti.

Joululomalla saimme kunnostettua ja asennettua yläkertaan lastenhuoneiden oviin vanhat lukot. Nämä kamarinlukot ovat kyllä mukavan näköisiä yksityiskohtia.

 

Lasten huoneet pikkuhiljaa täydentyvät kalustuksen ja sisustuksen osalta, ehkä niistä voisi tehdä pian oman postauksensa.

 

Tuvan viihtyisyys taas nousi huomattavasti, kun vihdoin löysimme sinne sohvan. Kyllä olenkin nauttinut tästä vanhasta puusohvasta!

Kunnon talvi on tuntunut hyvältä ilmastonmuutoksen keskellä, mutta välillä huomaa, että mieli alkaa jo kääntymään kohti kevään odotusta.. Toivottavasti tässä kevään aikana ehtisi useammin päivittämään kuulumisia tännekin.

Tammikuuta

Täällä on saatu nauttia lumisesta tammikuusta. Kovin paljon ei ole aurinko paistanut, mutta maisemat ovat valkoisuudessaan olleet satumaisen kauniita. Olemme nauttineet hiihtämisestä ja luistimiakin on käyty koittamassa. Tämän hetkiset maisemat ikkunoista avautuvat upeasti valkoisen ja harmaiden sävyissä.

Saimme viettää myös oikein ihanan ja rauhallisen joululoman. Meillä oli kymmenen päivää lomaa ja vietimme sen lähes kokonaan kotosalla. Tapaninpäivänä saimme sukulaisia kylään ja uuden vuoden aaton aattona olimme itse kyläilemässä. Muuten nautimme vain siitä, että saimme olla kotona yhdessä perheen kanssa. Pelailtiin ja ulkoiltiin. Tätä olimme kaivanneet melko työntäyteisen ja kiireisen syksyn jälkeen.

Huomasin syksyllä, kun meidän pienin aloitti vuoden ikäisenä päivähoidon, että omasta kunnosta huolehtiminen jäi taka-alalle. Työpäivän jälkeen en raskinut irroittautua lenkille vaan halusin viettää illat tiivisti lasten kanssa. Tämä kostautui niin, että kärsin vähän jatkuvasti niskakivuista ja toisinaan päänsärystä.

En ole aiemmin tehnyt sen ihmeempiä uuden vuoden lupauksia, mutta tänä vuonna päätin keskittyä enemmän kuntoilemaan. Asetin itselleni realistiset tavoitteet tähän elämäntilanteeseen, kolme kertaa viikossa kuntoilua ja yli puolentunnin urheilusta saa kirjata merkin kalenteriin. Tätä varten hankin vielä kauniin seinäkalenterin, jotta asia pysyisi mielessä.

Ainakin kaksi ensimmäistä viikkoa on mennyt hyvin, ensimmäiselle viikolle kertyi lenkki+hiihto+hiihto+lenkki ja toiselle viikolle hiihto+hiihto+luistelu. Eilen kävin vielä luistelun päälle lasten kanssa hiihtelemässä, mutta nelivuotiaan vauhdissa meinasi tulla ennemmin kylmä kuin hiki. :D Aika nopeasti kuntoilun vaikutus on havaittavissa niskoissakin, sillä kummasti ne on tuossa hiihdossa rentoutuneet ja olo muutenkin virkeämpi.

Joululomalla tuli räpsittyä puhelimella paljon kuvia, jaan niistä joitakin tänne.

Ihana ajatus, että tästä taas mennään kohti kevättä, oikein mukavaa tammikuuta kaikille!

-Elina-

Hyvää Joulua!

Täällä on herätty tänä vuonna valkoiseen jouluaaton aamuun.

Ihana odotettu joulu on täällä!

Hyvää Joulua!

God Jul!

Merry Christmas!

Tulkoon joulu!

Täällä on palattu pieneltä Helsinginreissulta. Helsingissä oli aurinkoista ja kaunista. Nautin täysin siemauksin, mutta paluumatkalla mieli kiirehti jo kotiin. Kotona odotti vielä yksi mööpeli paikalleen asettumista. Klaffipöytä ostettiin keittiöön, mutta se jää tupaan siihen saakka, että korkoossänky on paikallaan. Pöydällä on syvyyttä mukavasti ja siihen mahtuu kaksi istumaan päätyihin. Tähän pöytään mahtuu siis kahdeksan ihan mukavasti.. Meillä vaan kaivattaisiin tuoleja lisää kipeästi, mistä löytää vanhoja käyttökuntoisia tuoleja? Nämä meinaa jo hajota käsiin. :D

Ajattelin kattaa jouluaterian tuvan puolelle klaffipöytään.

Koti alkaa tuntua koko ajan enemmän oman näköiseltä.

Olisin jo ihan valmis viettämään joulua, vaikka en ole vielä ehtinyt leipomaan lainkaan! 

Eihän tuota pöytää edes raski peittää liinalla, niin ihanat nuo kannen lankut.

Minun puolestani joulu saa tulla. <3

Sohva on löytynyt

Ne jotka ovat nämä vuodet seuranneet tätä blogia, saattavat muistaa, että olen aika ajoin tuskaillut sohvan puuttumista meidän tuvasta. Mikään ei ole oikein tuntunut hyvältä vaihtoehdolta ja kuitenkin olemme kaivanneet jotakin pehmeämpää istuinta tupaan, johon mahtuisi useampi kerralla. Tällaiseen nyt lopulta päädyttiin. Ihan raikasta, että täällä joukossa on jokin vaaleampikin huonekalu. Puusohvaan täytyy hankkia vielä paksumpi patja. Tästä saisi myös kivan katossängyn kustavilaiseen tyyliin, mutta sohvaksi tämä nyt on jäämässä..

Sohvan pyöristetyt muodot tekevät sen, että tässä on mukava istuskella ja tyynyt asettuvat hyvin laitoja vasten.

Ihan lokoisan sohvan saa puisestakin, kun laittaa reilusti höyhentyynyjä. :)

Ennen on jaksettu panostaa yksityiskohtiin..

Keittiön uusi kaappi

Täällä on käyty melkoista huonekalukaruselliä.. Koko vyöryn sai aikaiseksi korkoossänky, jonka tieltä myin kaksi vanhaa lastensänkyä pois. Suurikokoinen korkoossänky vaikuttaa koko tuvan kalustukseen. Kun sivustavedettävät lähtivät pois, täytyi taas sohva-asiaa tuumailla uudestaan. Kaunis puusohva löytyikin nopeasti  ja sen esittelen tuonnempana.

Keittiön oven vieressä oleva nurkka on myös mietityttänyt pitkään, se on tuntunut kaipaavan jotakin. Suunnittelin siihen hetken skafferia, sillä meillä tarvittaisiin lisää tilaa kuivaruokien säilyttämiselle. Kun etsin sopivaa sohvaa tupaan, osui tämä kaappi silmiini ja tuntui heti oikealta keittiön nurkkaan.

Kaappi on melkoisen korkea ja hyvän mallinen keittiöön, koska se ei vie juurikaan tilaa ruokailutilasta.

Kaapin lisäksi löytyi vielä pitkään etsimäni suuri klaffipöytä, siitäkin myöhemmin täällä, kunhan huonekalut asettuvat jotenkin aloilleen.. :)