Sisäpokien rakentelua

Meidän talon ikkunat ovat pääosin uusia puusepänikkunoita, joissa on konevedetty lasi. Ainoa talon vanha alkuperäinen ikkuna löytyy kuistista. Sen kunnostimme keväällä. Alkujaan kuisti on ollut kylmää tilaa, eikä ikkunassa ollut sisäpokia. Meillähän kuisti on nyt kokonaan lämmintä tilaa ja kuistin päälle yläkertaan tulee pieni huone.

Mietimme tilaisimmeko sisäpokat puusepältä vai ryhtyisimmekö kokeilemaan niiden tekoa itse. Päädyttiin jälkimmäiseen ja tähänhän tietenkin saa taas kulumaan aikaa mukavasti.. Työkalutkaan ei ole ihan sellaiset, kuin pitäisi, mutta jotakin saatiin silti aikaiseksi. Mies teki pokat samanlaisella uramallilla, kuin ulkopokatkin. Ensimmäinen poka on nyt lasitettu, tapitettu, kitattu ja pohjamaalattu. Kunhan pokat saadaan valmiiksi, saamme laittaa lämmötkin yläkertaan.

Puusepällä käsityönä valmistetut ikkunat ovat mielestäni niin kauniit, kuin uudet ikkunat olla voivat ja konevedetty lasi tuo mukavasti eloisuutta ikkunaan. Mutta mutta täytyy silti sanoa, että ehkä vielä ikkunoiden kohdalla harkitsisin vanhojen ikkunoiden kunnostuttamista, jos sellaiset olisi löydettävissä. Vanha lasi on kuitenkin vanha lasi eikä sitä uusi konevedetty korvaa millään.

Jos nyt olisin tilaamassa ikkunoita puusepältä saattaisin vaihtaa myös pokien mallin 1800-luvun uramalliin ja profiilin hieman simppelimpään viistettyyn. Tällaista hienosäätöä voisi tietenkin tehdä loputtomiin. Kaiken kaikkiaan olemme kyllä tyytyväisiä ikkunoihimme! :) Ensikesänä onkin sitten ikkunoiden maalaaminen sisäpuolelta edessä, siinä riittääkin taas hommaa.

Ja taas on talvi!

Tulinpa tänne höpisemään niitä näitä. Miten nämä viikot vain vierii (ja vuodet)? Jo toista talvea asumme punaisessa tuvassamme. Marraskuu on kyllä nyt pistänyt parastaan -pientä pakkasta, aurinkoa ja hentoinen lumivaippa. Talvella minusta on aina ankarinta lähteä heti aamulla liikkeelle, kun ulkona on pimeä ja niin kylmä. Ja täällä peltolakeuksilla viima on usein hyytävä, kuin merellä konsanaan. Nyt olemme vain kurkistelleet vauvan kanssa talvea ikkunoista ja nauttineet siitä, kun ei ole aivan pakko lähteä mihinkään.

Aivan leppoista tämä elämä ei silti ole ollut. Sairastimme pitkän ja sitkeän flunssan, josta ehdimme häthätää toipua ennen vauvan ristiäisiä. Kun juhlat oli juhlittu, olimme kyllä tosi väsyneitä. Vauvan refluksioireet ovat myös tuoneet omat haasteensa. Aiemmin meillä ei ole ollut tällaista pulauttelijaa, joten uuteen asiaan totuttelu on vaatinut kärsivällisyyttä.

Pulautteluista huolimatta tylleröinen on miltei tuplannut syntymäpainonsa. :)

Vieläkin mieltä lämmittää ystävien leivonta-apu kastejuhlaan. Kahvipöydässä oli monenlaista ihanaa kaakkua ja muuta tarjottavaa, vaikka itse en leiponut mitään.  Myös miehen kummitäti puolisoineen kävi täyttämässä pakastimemme monenlaisilla marjoilla ja jääkaapin hillopurkeilla. Lämmin kiitos myös sinne! Meillähän jäi marjat kokonaan poimimatta poikkeuksellisen kesän ja vauvan syntymän vuoksi. Väsymyksen hetkinä tällaiset kädenojennukset ovat tuntuneet erityisen merkityksellisiltä. <3

Muitakin pienempiä kemuja täällä on vietetty. Yksi asia tulee aina ilmi, kun talossa on enemmän väkeä koolla. Meillä on istuinpula. Vanhoja yksittäisiä tuoleja olen sieltä täältä haalinut, mutta ne ovat mitä ovat. Osa huojuu, joissakin istuinlaudat ovat tikkuisiksi kuluneet. Keittiön penkkikin on vähän kiikkerä. Ensitöiksemme varoittelemmekin aina vieraita istuimien ominaisuuksista tai puutteista. :D

Istuinongelmaan sain ajatuksen tuvan naulakkoon nostetusta tuohikontista. Lastutuolithan voisivat olla sellaiset, jotka sopisivat yhteen talonpoikaisten mööpeleiden kanssa. Tuolien metsästys siis alkakoon!

Kuva Bukowskis.

Mukavia marraspäiviä kaikille!

Tuvan uudet verhot

Ekaluokkalaisella oli tänään naurussa pitelemistä, kun äiti hakkasi uudet verhot ikkunaan lihanuijalla. Laiskuuttaani, kun en jaksanut lähteä vasaraa etsimään. Pojalla taitaa olla jo paremmin vasaran käyttö hallussa, kuin äidillään, joten homma taisi näyttää muutenkin vähän huvittavalta. :)  Meidän tuvalla onkin nyt kahdet "vaatteet" - räsymatot ja salusiiniverhot museomaisempaan tunnelmaan ja juuttimatot ja rullaverhot vähän raikkaamman ilmeen luomiseen. Tekstiilien vaihtelu virkistää kyllä mukavasti.

Näissä rullaverhoissa on se hyvä puoli, että ylös vedettyinä, ne eivät peitä lainkaan ikkunoista avautuvaa maisemaa. Niillä on myös helppo säädellä häikäisevää auringon valoa. Verhot ovat Ellokselta ja ne ovat samanlaiset pellavaiset Gustav -verhot, kuin aiemmin keittiöön hankkimani. Lähestyvä kastejuhla on kummasti antanut vauhtia myös pinnasohvan istuinpehmusteen tekemiseen. Patjan hankin jo aikoja sitten, mutta verhoilun ompelu ei ole oikein ottanut tuulta purjeisiinsa aiemmin.

Sähköistetty öljylamppu

Mies sähköisti kesällä löytämäni öljylampun. Meillä onkin tuvan valaistus ollut melko onnettomalla tolalla. Tähän saakka on menty pelkän lattiavalaisimen ja takkatulen valossa. :) Tämäkään lamppu ei kovin paljon valaise, mutta antaa kyllä kaunista lämpöisää tunnelmavaloa. Johto täytyy vielä laittaa vähän nätimmin. Nyt kun illat alkavat hämärtyä aina vain varhaisemmin, täytynee ryhtyä tosissaan etsimään lamppuja tupaan.

Tässä äitiyslomalaisena olen paljon kotona ja on aikaa taas katsella ympärilleen. Ehkäpä nyt olisi enemmän aikaa unohduksiin jääneen kuvablogini päivittämiseen.

Sähkömiestä odotellessa

Todettiin, ettei yläkerrassa kannata aloittaa mitään hommaa, ennen kuin sähkömies ehtii tekemään välttämättömiä sähkötöitä alta pois. Niin mukavaa kuin onkin, että mies on tässä lastenhoidossa illat mukana, niin vähän malttamattomana taas odotan, että pääsisimme pian jatkamaan lastenhuoneiden rakentamista. Tässä odotellessa laitan kuvapläjäyksen yläkerrasta.

Poikien huoneen kattoa.

Aulasta poikien huoneeseen. Tilat hahmottuu jo mukavasti, kun väliseiniä on laudoitettu.

Aulasta kuistin päälle tulevaan huoneeseen.

Oikealla porrasaukko.

Isojen päätyhuoneiden oviaukoissa käyn aina huokailemassa, ehkä nämä sitten muutaman vuoden päästä valmistuvat. :)

Esitellään vielä lopuksi toinenkin uusi perheenjäsen. Vanhin lapsi on toivonut kissaa jo monta vuotta ja nyt tuo toive saatiin toteutettua. Tämä kissanpoika matkasin monta sataa kilometriä meille. Oli ainokainen, joka oli jäänyt kissapentueesta vaille kotia.  Oman allergiani vuoksi, kissasta tulee ulkokissa. Rakensimme sille lämmitetyn kopin piharakennukseen. Eilen yritin saada kissasta kuvaa, vaan enpä oikein onnistunut, kun kissa oli niin vauhdissa puista lentelevien lehtien kanssa. Onhan se ihanaa katsoa, kun pihamaalla viilettää leikkisä kissanpoika ja lapset tykkäävät, kun saavat hoivata.

Ihana syksy!

Lämmin kiitos kaikille edellisen postauksen vauvaonnitteluista!

 

Tämä on sitä aikaa vuodesta, josta tykkään ihan hirveästi. Puissa on vielä lehdet ja ruska. Tuntuu, että lenkille ja luontoon on päästävä päivittäin. Onneksi olen ollut hyvässä voinnissa vauvan syntymän jälkeen ja päässyt nauttimaan lenkkipolulle näistä syysilmoista. Mahtavaa on myös tulla kotiin syyskirpeästä ulkoilmasta, kun takassa leiskuaa tuli. Mies on nyt muutamana päivänä laittanut takkaan tulen. Liekit näkyvät ikkunasta ulos heti kotitielle kääntyessä. Joskus mietin, tuleeko tätä takkaa käytettyä, mutta tämähän on aivan mahtava tunnelmanluoja ja siitä saa myös nopeaa lämmön tupaan.

Erityinen syyskuu

Aika on taas rientänyt vauhdilla eteenpäin ja syyskuukin ehtinyt jo yli puolenvälin! Meillä onkin ollut aivan erityinen syyskuu, perheeseemme syntyi alkukuusta pikkuruinen tyttövauva (2597g ja 45,5cm). <3 Kiireisen ja työntäyteisen kevään ja alkukesän jälkeen on taas ihanaa nauttia kotona olosta. Tyttö on ollut kyllä tosi rauhallinen ja tyytyväinen vauva. Kauniita syysilmojakin on riittänyt ja olemme päässet heti vaunuttelemaan ulos.

Poikien vaatteiden jälkeen oli ihmeellistä ostaa pikkuriikkisiä mekkosia. Näitä ei raski edes kaappiin kätkeä. Onneksi on sopiva naulakko makuuhuoneen seinällä. :)

Ennen vauvan syntymää ehdimme yläkerrassa rakentaa väliseiniä. Rakennustyöt on nyt luonnollisesti seisseet muutaman viikon ja tuskin tässä kovin vauhdikkaasti lähtevät etenemäänkään, mutta palataan niihin taas seuraavaksi.

Ihania syyspäiviä kaikille!

- Elina -