Seinäkaappi ja vähän muutakin

Tänään oli melkein häkellyttävä aamuauringon paiste, jonka ensimmäiset säteet ylsivät suoraan juuri eilen illalla seinälle kiinnitettyyn kaappiin. Tämä kaappi tuli meille viime viikolla, kun tein vähän vaihtokauppaa huonekaluilla, jotka ei oikein meillä ole löytänyt paikkaansa.

Ovet alkavat olla nyt maalauskunnossa. Ne ovat olleet aikoinaan punaruskeat, peilit ovat olleet ulkokehyksiä vaaleammat. Tekisi jo kovasti mieli päästä maalaamaan näitä ovia ja koristemaalauksiakin, mutta täytynee odottaa kevääseen, että voimme hetkeksi sulkea alakerran pois käytöstä. On ihan turha kuvitella mitään maalaustöitä tässä, kun asutaan muutamassa huoneessa tiiviisti lasten kanssa. Toisaalta on hyvä, kun on ollut aikaa katsella paikkoja ja miettiä ihan rauhassa valintoja.

Tämä kirjanen Gunilla Lång-Kivilinnan sarjasta Rakennusperinteen vaaliminen olisi pitänyt saada käsiin jo vuosia sitten! Ihmettelen, että luen sitä vasta nyt. Olen samasta sarjasta lainannut kyllä ikkuna- ja kuistikirjaa, mutta tätä en ole onnistunut saamaan käsiini. Ilmeisesti se on aika suosittu tällä alueella, kun ei ole koskaan aiemmin sattunut olemaan kirjaston hyllyssä.

Sain olla viime viikonlopun yksin kotona, kun mies lähti lasten kanssa mummolaan. Minulla oli töitä, mutta illat meni lehtiä ja kirjoja tutkiessa. Ihanaa, kun oli aikaa lukea rauhassa! Päätin jo ennalta, että käytän tämän ajan talomme sisustamisen miettimiseen. Kaivoin esille kaikki lehdet ja kirjat ja selasin antaumuksella niitä läpi. Tässä kirjassa oli muutama kuva Stundarsin rakennuskorjauskeskuksen näyttelytalosta. Jotenkin näissä kuvissa oli jotakin tuttuakin. Uuni, punaiset seinät, valkoinen katto ja tuo ovikuvakin vain vahvisti suunnitelmaani syventää ovien väriä tummemmaksi. Tuntuu, että meillä olisi pian alkamassa jännittävä matka talon sisustamiseen ja esineistön keräämiseen. Vähitellen olen alkanut kaipaamaan myös verhoja ja mattoja!

Istuinmukavuutta etsimässä

Meillä on nyt yläkerrassa laitettu tuulensuojalevyä kattoon. En ole paljon jaksanut kiivetä tuonne kylmään yläkertaan, olen lähinnä keskittynyt pitämään pikkumiehet poissa yläkerrasta.. Moni on sanonut, että on se nyt helpompaa rakentaa, kun saatte asua siinä alakerrassa.  Juu en ole ihan varma kyllä tästä asiasta, ainakin itsellä menee aika lähinnä turvallisuuspoliisina päivystäessä. Aina on jonkinmoinen jonontynkä pyrkimässä yläkertaan, eikä portaissa ole edes kaidetta. Välillä joku pääseekin sinne miehen mukaan apulaiseksi, mutta vielä siellä ei ole oikein turvalliset oltavat lapsilla. Varsinkin pienin on ikänsä puolesta aivan päätön kaveri ja tietenkin se kaikista uteliain ja innoikkain apulaiseksi pyrkijä.

Mutta kuulumisia yläkerrasta kuvien kera sitten aikanaan, tulin tänne kirjoittamaan pienestä sisustusongelmasta. Meidän tupa eli olohuoneemme on tällä hetkellä lasten makuuhuoneena ja sen vuoksi sitä hallitsee kolme vanhaa puusänkyä eikä varsinaista istuintilaa ole ollenkaan. Lähestyvän joulun myötä tässä on tullut mietittyä, miten tupaan saataisiin vähän istuinmukavuutta. Vaikka tuskinpa tässä ennen joulua ryhdytään sohvakauppoihin, kun ei tänne tupaan mitään mahdukkaan ja rahanmenoa on tiedossa ilman sohvahankintojakin. Pari nojatuolia korkeintaan voisi saada jotenkin sijoiteltua tupaan.

Haluamme ehdottomasti jotakin pehmeämpää istuinta myös tupaan. Jos sohvan kanssa päädytään puusohvaan, kaveriksi voisi tulla pari pehmoista nojatuolia. Mutta mistä saa kauniita nojatuoleja, jotka ei ole valtavan möhkömäisiä? Olisi myös suotavaa, ettei sohva lössähtäisi ikävästi parissa vuodessa. Esimerkiksi tuollainen alla olevan kuvan nojatuoli olisi minusta aivan mainio, mutta mistä sellaisia löytäisi. Olen huomannut, että tykkään kapeista siroista käsinojista ja muutenkin melko simppeleistä malleista. Moderneja sohvia tuntuu olevan joka lähtöön, mutta vanhaan taloon kauniisti istuvia ei löydä mistään. Tai minä en ole vain löytänyt niitä.

Herraskaisempaan taloon on ehkä paremmin tarjolla muun muassa Howard-tyylisiä sohvia, mutta jotenkin en meidän taloon osaa ajatella niin muhkeaa ja hienostunutta sohvaa, vaikka sellaisesta pidänkin. Pentikin Miro-sohva on mukavan mallinen, erityisesti pidän noista käsinojien muodoista, mutta sohva on tosi pieni. Gripsholm- tuolit sopisi varmasti aika hyvin, mutta entäs nuo naruilla kiinnitettävät pehmusteet. Luultavasti ne vaeltaisivat meillä pitkin taloa lasten leikeissä. Ikeasta löytyy ihan mukava nojatuoli, mutta siitäkin mielelläni oikaisisin vähän käsinojien pyöreyttä ja Ikean sohvien laatu myös vähän mietityttää. Tuleeko teillä mieleen sohva- tai nojatuolimalleja, jotka sopisivat talonpoikaiseen tupaan?

Kuva 1 ja 2 kirjasta Puhdas tyyli

Kuva Ikea

Kuva Pentik/ Miro-sohva

Kuva Ikea

                                         

Kolinaa yläkerrassa

Eilen oli hieno hetki, kun aurinko pitkästä aikaa paistoi hetken. Maisema oli niin talvinen. Ja mikä valo niin sisällä kuin ulkona! Minun marrasväsyistä mieltä tämä ainakin kummasti piristi.

 
Yläkerrasta on parina iltana kuulunut kolinaa ja pauketta. Lattian peperointia on aloitettu, tästä se taas lähtee.. Tässä kuvassa näkyvä tila on tuosta takajulkisivun lyhdystä, siihen tulee pieni makuuhuone.

Yläkerta on tiloiltaan aika mielenkiintoinen. Tupien päälle tulee kaksi suurta makuuhuonetta, kuistin päälle ja takalyhtyyn kaksi pientä. Jätämme hirret näkyville näihin isoihin huoneisiin. Aula ja pienet huoneet laudoitetaan ja ehkä johonkin tilaan tulee myös tapettia.

Piharakennus on vielä melkoinen tilkkutäkki, mutta tärkein ehdittiin tekemään ennen talven tuloa. Nyt ei pääse lumi sisätiloihin.

Inspiraation pyörteessä

Olemme aina välillä miettineet osaisimmeko tehdä lankuista yksinkertaisen ruokapöydän keittiöön. Mutta aina on ollut jotakin kiireellisempää tekemistä ja pöydän teko on jäänyt. Pitkän aikaa olenkin selaillut myyntipalstoja siinä toiveessa, että löytäisin pöydän valmiina, mutta turhaan. Vanhat hyväkuntoiset talonpoikaiskalusteet maksavat täällä maltaita, eikä kunnostamisellekaan ole nyt aikaa eikä liioin tiloja.

Eilen mies tuli kotiin töistä ja tuumasi heti ovella, että tänään voisin tehdä meille pöydän. Inspiraatio oli päässyt puremaan oikein kunnolla, kun hänellä oli heti niin hirveä kiire päästä rakentamaaan pöytää. Miehen isnspiraation puuskassa on se hyvä puoli, että silloin tapahtuu ja nopealla tahdilla, eikä hommaa keskeytetä ennen kuin se on valmis. Ulkorakennuksessa paloikin valot iltamyöhään ja kuviosaha vonkui kilpaa myrskytuulen kanssa, mutta lopputuloksena saimme kuin saimmekin pöydän keittiöön! Minulla  on vähän pöllähtänyt olo, kun pöydän metsästykseni päättyi yhtäkkiä ja yllättäin täysin toiveitteni mukaiseen pöytään. Pöytää täytyy vielä vähän hioa ja viimeistellä. Nyt pitäisi myös miettiä, miten tämä käsitellään?

Kansi on tehty kolmesta lankusta, kannen koko on 80 x 240.

Sumuisen aamun kuvia

Aamu valkeni täällä sumuisena ja kosteana. Koululaisen ja eskarilaisen lähdettyä, nautimme pikkupoikien kanssa vielä isänpäiväkakkua ja minä hörpin tietenkin kuumaa kahvia. Tähän vuodenaikaan tarvitaan paljon kynttilöitä ja kuumaa juotavaa, ettei maailman koleus ja pimeys pääse puremaan.

Kiireisen viikonvaihteen ja maanantain jälkeen tähän aamuun oli kuitenkin mukava herätä, kun koti oli siisti. Sen vuoksi tuli muutamia kuviakin räpsittyä. Erityisesti eteisen järjestäytyminen tuo iloa, vanha kylmänvihreä kaapinrotisko sai siirtyä piharakennukseen uuden puunaulakon tieltä. Nyt on mukava, kun näkee kunnolla tilasta toiseen. Minusta vanhoissa rakennuksissa viehättävää on näkymät, jotka syntyvät jonomaisesta huonejärjestyksestä, eli niistä epäkäytännöllisiksi haukutuista läpikulkuhuoneista. :)

Naulakkoon on nyt nosteltu roikkumaan kaikenlaista sekalaista tavaraa ja alapuolelle kaikki vanhat ja kauhtuneet nahkakenkäni, joissa on vielä pihalta kantautunutta rapaa päällä. :D Mutta mikä paikka tämä onkaan vaihtuvien vanhojen tavaroiden esille ripustamista varten. Pian siihen saadaan ripustaa myös jouluaiheisia koristeita. Naulakon alle olisi mukava löytää vielä vanha penkki.

Maalinrapsutusurakkani on taas vähän edennyt ja voiton puolella jo ollaan. Olen asettanut itselleni ensimmäisen kerran aikataulunkin, jouluun mennessä väliovet saavat olla maalauskunnossa.

Olenkohan esitellyt tätä pikkuruista tuolia, joka on ehdoton silmäteräni huonekaluistamme. Minulta kysyttiin, onko minulla jotakin huonekalua, jonka ehdottomasti haluaisin. Äkkiseltään en osannut mitään aivan ehdotonta sanoa, mutta jälkikäteen tuli vain mieleen, että tästä en kyllä osaisi ainakaan luopua! Kiitos T, kun sain ostaa tämän. :)

Piharakennuksen ovet ja luukut sai samanlaiset vuorilaudat, kuin niissä alunperin olikin. Piharakennushan tuli meille pikavauhdilla ja valmiiksi purettuna uudisrakennuksen tieltä. Onneksi saimme sentään ovet mukaan.

Piharakennuksen ovet

Piharakennuksen ovia ja luukkuja on saatu paikoilleen. Ovet ovat alkuperäiset ja kohtuullisen hyvässä kunnossa. Harmi vain, että ne on jossakin vaiheessa maalattu kamalalla lateksimaalilla, joka on hyvin hankalasti poistettavissa rosoisesta pinnasta. Välillä jo harkitsimme uusia ovia, mutta vanha paneeli on niin kaunista, että päätimme jaksaa maalinpoistourakan. Piharakennuksen ja ovien maalaus onkin sitten seuraavan kesän hommia. Hetki sitten meillä oli varastot pullollaan vanhoja ovia, joita raahattiin vielä muuttojen mukana paikasta toiseen. Huh hei, nyt ne alkavat olla paikoillaan, helpottava ja palkitseva tunne!

Jugendia, keskiaikaa ja Vanhaa Raumaa

Täällä on kotiuduttu pieneltä reissulta Turun seudulta. Saimme olla mittomassa kaunista jugendtaloa rakennuspiirustuksia varten. Miten mukavaa onkaan astua vanhoihin rakennuksiin, jotka eri tavoin viestivät oman aikakautensa tyylipiirteistä. Ja miten mukavaa onkaan jutella vanhoihin taloihin hurahtaneiden ihmisten kanssa, jotka keskellä kaoottistakin purkutyömaata näkevät selvän vision tulevasta kodistaan, iloitsevat madallettujen kattojen alta löytyneestä huimasta huonekorkeudesta ja alkuperäisestä katosta valtavine koristelistoineen. :)

Koska Turkuun liittyy paljon muistoja ja kaksi vanhinta lastamme on myös syntynyt siellä, jäimme tietenkin samalla päiväksi katselemaan tuttuja paikkoja. Halusin näyttää lapsille Turun linnan ja siellähän vierähti muutama tunti. Ihmeen hyvin lapset jaksoivat kiertää läpi suuren linnan, pieninkin halusi itse kiivetä lukemattomat portaat ylös ja alas. Kotimatkalla kävimme vielä ajaa hurauttelemassa ympäri Vanhaa Raumaa ja sinne täytyy kyllä ehdottomasti vielä palata paremmalla ajalla.

Turun linnan sisääntulo oli yhtä vaikuttava kuin ennenkin.

Valeikkunarivistö Vanhasta Raumasta.

Huh, miten tiivis reissu meillä olikaan ja täynnänsä historian havinaa. Oli kyllä mukava palata taas kotiin. Talo seisoi niin vakaana ja jylhänä kirkkaan tähtitaivaan alla, että kotipihaan päästyämme hetken taas seisoimme vain katselemassa sitä. :)

Pikkuhiljaa olemme myös kääntäneet ajatuksia yläkerran rakentamiseen, toivottavasti saan siis kirjoitella siitä seuraavia postauksia. Luultavasti rakennamme yläkerran vaiheittain, jotta saamme mahdollisimman pian pari huonetta käyttöön. Muutama "pieni" projekti on kuitenkin tehtävä ennen yläkertaa, nimittäin ovet ja luukut piharakennukseen.