21. helmikuuta 2014

Maisemia

Eilen vietimme iltaa naisporukalla ja juttelimme luonnosta ja sielunmaisemista. Meidän tonttissa on oikeastaan paljon samaa kuin lapsuuteni kodin maisemassa, paitsi järvinäkymän korvaa meillä pelto. Ennen kuin syntyi ajatus rakentaa juuri tähän kylään, pyöräilimme usein näillä seuduilla ja ihastelimme kaunista maalaismaisemaa. Olen alkanut odottamaan maallemuuttoa.. eräänä iltana ajelin yksin tontille, kuljin pimenevässä illassa hiljalleen hahmottuvissa huoneissamme. Jostakin kuului lehmän ammuminen, se veti hymyn huulille. Me ollaan maalla. Niin maalla, että äänimaailmakin on aivan erityinen.



Toinen ihana kokemus tässä rakentamisen varrella oli, kun lähdimme ilta-ajelulle ja suuntasimme automme jälleen kerran tonttia kohden. Mennessä lapset nukahtivat autoon. Pakkasta oli oikein reippaasti ja luntakin vielä maassa, maisema oli hyvin kaunis. Miehen kanssa kiipesimme perustuskivien päälle ja ihailimme hiljaisuudessa pitkän tovin tuikkivaa tähtitaivasta. Valo- ja melusaaste oli konkreettisesti kaukana.



Eilisten keskustelujen pohjalta jäin miettimään omaa maisemaani. Tulin siihen tulokseen, että avara maisema on minulle tutumpi ja omempi kuin metsä, vaikka rakastankin vanhoja puita ja metsän tuoksua.  Mikä hauskinta, tonttiimme kuuluu pieni suikale takametsää, vaikka luulimme ostavamme pelkän peltotontin! Minulle on jo valikoitunut metsästä lempipuu -vanha viisaan näköinen mänty. :) Sitä on hyvä katsella istutettavien pihapuiden kasvua odoteltaessa.

Huomenna palaan jälleen rakennuskuvien kanssa, sitten on edessä viikon talviloma. Loma on päätetty pitää lomana, pysytään poissa rakennustyömaalta, tehdään aivan muuta koko perheen voimin ja ladataan akut kevättä varten.

4 kommenttia:

  1. Minullekin maisemakokemus on tärkeä. Rannikko ja tämä ihan eteläisin vehreä seutu omenapuineen ja tammilehtoineen on minulle ominta maisemaa. Minusta on ollut hyvä, että tonttia ympäröivä metsä ja maisemat ovat jo tulleet tämän vuoden aikana tutuiksi. Kirkas tähtitaivas vieläkin tosin tuntuu tosi vaikuttavalta. Kaupunkien keskustoissa siihen ei ole tottunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eteläinen rannikko on meillekkin tuttua, luonto on siellä kaunista. Odotan jo kovasti kesää, jolloin voimme viettää enemmän aikaa tontilla ja lapsetkin pääsevät tutuiksi ympäröivän luonnon kanssa. Tähtitaivas on juurikin vaikuttava!

      Poista
  2. Minäkin odotan maalle muttoa kuin kuuta nousevaa! En millään jaksaisi asua enää yhtäkään kesää täällä kaupungissa. Jospa sitä yhden kesän vielä kestäisi. Nuo pellot ovat niin kauniita. Itse asuisin mieluusti järven rannalla, kun olen koko lapsuuteni saanut pulahtaa järveen aina, kun siltä tuntuu. Järvi on maisemallisestikin tosi kaunis, mutta parasta järven läheisyydessä on se uiminen. Täällähän niitä järviä ei pahemmin näy, joten täytyy tyytyä peltoihin. Niissä ei ole muuta vikaa, kuin että niissä ei voi uida. :)

    Onpas tosiaan kiva yllätys, että saitte myös palan metsää! :) Oikein mukavaa lomaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! Kuulostaa tutulta, minäkin olen saanut koko lapsuuteni ajan pulahtaa uimaan järveen, aina kun siltä on tuntunut. Onneksi kylämme halki virtaa joki, jonka rannoilta olemme jo löytäneet mukavia paikkoja. Joten kauas ei tarvi lähteä, jos haluaa laineitten liplatusta kuunnella. Kesäiltoina, joki on todella kaunis ja jäidenlähdön voimaa olemme käyneet ihmettelemässä monena keväänä. Tulva-aikana voimme ainakin saada hetkellisiä järviä pelloistamme, uimaan ei kyllä ole silloinkaan asiaa : D

      Poista