Kevättä kohti

Blogi on elänyt hiljaiseloa. Täällä on elämä sen verran täyttä, että blogin päivitys on jäänyt taka-alalle. Rakennusaikana hoidin lapsia kotona ja silloin oli hyvää aikaa kirjoitella blogia. Nyt on työt täyttäneet päivät, mutta mukavaahan se on suunnitella taloja muillekin. :)

Nyt onkin saatu oikea talvi, on lunta ja pakkasta. Ihanaa, kun päivät pitenee ja välillä on saatu nauttia aurinkoisistakin päivistä. Takassa ja uunissa on pidetty tulta ahkerasti.

Joululomalla saimme kunnostettua ja asennettua yläkertaan lastenhuoneiden oviin vanhat lukot. Nämä kamarinlukot ovat kyllä mukavan näköisiä yksityiskohtia.

 

Lasten huoneet pikkuhiljaa täydentyvät kalustuksen ja sisustuksen osalta, ehkä niistä voisi tehdä pian oman postauksensa.

 

Tuvan viihtyisyys taas nousi huomattavasti, kun vihdoin löysimme sinne sohvan. Kyllä olenkin nauttinut tästä vanhasta puusohvasta!

Kunnon talvi on tuntunut hyvältä ilmastonmuutoksen keskellä, mutta välillä huomaa, että mieli alkaa jo kääntymään kohti kevään odotusta.. Toivottavasti tässä kevään aikana ehtisi useammin päivittämään kuulumisia tännekin.

Ennen on kehdattu..

..ei voi muuta ajatella, kun poistaa tylsiä tasaisia maalikerroksia 1800-luvulta peräisin olevasta sängystä ja alta paljastuu tällainen revontulinäytös. ;)

Nyt on vain hirmuinen pähkäily päällä, että miten nämä revontulet saataisiin säilytettyä ja paikoin ehostettua niin ettei ylikorjaa. Kirurgin veitselle on vielä töitä, että saa rapsittua loputkin maalit pienistä koloista.

Syksyn kunnostusprojekti -korkoossänky!

Tuntuu, että on ollut täältä blogimaailmasta pitkähkö tauko. Ei vain ehdi kaikkialle. Välillä kaipaan sitä aikaa, kun vielä rakensimme ja oli mukava seurata mielenkiintoisia talonrakennus- ja remppablogeja ja odottaa uusia päivityksiä. Blogien kautta sai silloin valtavasti ideoita ja tietoa rakentamiseen sekä vertaistukea suuren projektin keskellä elämiseen. Mutta ajallansa talot ja remontitkin valmistuu ja blogit luonnollisesti hiljenee. Näin on omankin blogini käynyt, rakennusrintamalla tahti on hiljentynyt ja muut asiat täyttävät elämää. Hyvä tietenkin, ettei elämä ole ikuista rakentamistakaan.

Mutta nyt meille on löytynyt korkoossänky! Kiitos blogiini eksyneen lukijan, joka otti sähköpostilla yhteyttä ja tarjosi mahdollisuutta ostaa 1800-luvulta peräisin olevan korkoossängyn. Pohjalaisesta kaksikerroksisesta sängystä kuulee käytettävän monenlaisia nimityksiä, kuten ylisänky, korkoossänky, sänkyrati, perisänky jne. Onkohan nämä sitten alueellisesti muodostuneita nimityksiä kerrossängylle, mene ja tiedä, mutta minä olen tottunut kutsumaan tätä kaksikerroksista sänkyä korkoossängyksi. :)

Tämä sänky täytti kaikki kriteerit, jotka olin sille asettanut, joten kaupat syntyivät. Halusin tällaisen vanhemman mallin, jossa päädyt on umpipuuta ja kattoon asti korkeat. Sänky onkin niin korkea, että mahtuu nipin napin tupaamme ja niin leveä, että kaksi lasta nukkuisi siinä vaikka rinnatusten. Kiitos vielä mukavalle ja ystävälliselle myyjälle kaupoista!

Nyt on tiedossa jälleen useiden maalikerrosten rapsuttelua ja varmasti myös pintakäsittelyäkin. Kun ryhtyy puhdistaan huonekalua maalikerrosten alta, on aina oma jännityksensä, minkälainen alkuperäinen pinta alta paljastuu ja onko se mahdollista säilyttää. Meidän korkoossängyn laidoista paljastui ootraus, joka on tehty aika karkealla kädellä. Mutta minusta se on hieno juuri noin, ootraus vain kaipaa paikoin kunnostamista.  Mukavaa kaivaa pitkästä aikaa myös bigmenttipurkit esille ja päästä sekoittelemaan maaleja!

Näköjään tämä kalustus hiljalleen tästä täydentyy, kun jaksaa vain odottaa oikean huonekalun vastaan tulemista. Eiköhän tämä sänky joskus nähdä myös kokonaisenakin täällä blogissa ! Kovin helpolla tämä ei päästä sillä jonkin verran täytyy tehdä myös puukorjauksia. Ei mitään isompaa, mutta kuitenkin.

Päreitä ja tervantuoksua

Meillä on pitkän luovan tauon jälkeen ryhdyttä jatkamaan saunaosaston rakentamista piharakennukseen. Varsinaisesta saunasta ei enään paljoa puutu, lauteet, ikkuna, kiuas sekä suihkun asentaminen paikoilleen. Enemmän työtä on pukuhuoneen ja vilpolan/kesäkeittiön rakentamisessa.

Vilpolassa muut seinät ovat hirrestä, mutta saunaa vasten rakennettu väliseinä on odotuttanut vuorausta. Aluksi ajattelimme tehdä seinän höylätystä laudasta, mutta suunnitelmat saivatkin yllättäin uusia suuntia, kun meille tarjoitui tilaisuus ostaa vanhoja kattopäreitä. Tämän päivän mies onkin tervannut päreitä, joilla seinä on tarkoitus vuorata. Kuvassa piharakennuksen valo vääristää päreiden sävyä, ne näyttävät luonnossa tummemmilta ja tasaisemman sävyisiltä. Tuskin malta odottaa, että näistä päästään tekemään seinäpintaa.

Heti piharakennuksen ovia vastapääten oleva seinä on tarkoitus vuorata päreillä. Kuvassa näkyvä valkoinen ovi johtaa pukuhuoneeseen, sen edustalla on vilpola, jonka toiseen päähän tulee kesäkeittiö.

Pukuhuoneen ovessa on kaunis ruskea sävy, jonka olen ajatellut ottaa esiin maalikerrosten alta. Katsotaan pitääkö puhdistettua ovea vielä kevyesti sävyttää.

Meillä on varastossa myös jonkin verran vanhoja pitkiä lattialankkuja, jotka riittävät sopivasti vilpolan lattiaan. Näissä on nätti vihreä sävy ja täytyykin katsoa miltä se näyttää tervattujen päreiden ja lämpimän ruskean oven kanssa.

Päre on niin mahtava materiaali ja se taipuu minusta upeasti myös moderniin puurakentamiseen. Perinteisen pärekaton teko olisi myös kiva oppia, olemmekin välillä harkinneet sellaisen tekoa pieneen pihamökkiimme, josta tulee suoja kesälampaille.

Hiljaiseloa ja kurkottelua tulevaisuuteen

Täällä rakentaminen on ollut seisahduksissa hetken. Miehellä oli viime viikolla lomaa ja teimme pienen reissun koko perheen voimin. Tämä viikko menee tiukasti töiden parissa myös minulla mammalomalaisella..

Saan olla suunnittelemassa ja piirtämässä rakennuslupakuvia harvinaiseen siirrettävään vanhaan hirsirakennukseen. Parasta tässä on se, kun saa pienen pienellä panoksella olla taas mukana talonpelastusoperaatiossa ja oppia samalla uutta maamme vanhasta rakennuskannasta ja -historiasta. Ajattelin tässä kevään aikana muutenkin kertoa enemmän siitä, minkälaista työtä tulen tekemään äitiysloman jälkeen. Tämä aika, jonka nyt olen saanut viettää rauhassa kotona, on kypsyttänyt ajatukset lopulliseen päätökseen. Katson siis tulevaisuuteen odottavasti, uteliaasti ja innokkaasti!

Yläkerrassa taas ei tainnut viime viikolla muuta tapahtua kuin että mies puhdisti tytön huoneen oven vanhasta maalista ja asensi sen paikoilleen. Näin vanhan maalaistalon tuvanovi pääsi uudelleen käyttöön.

Mitä yläkerrassa sitten on vielä tekemättä? Listojen, lattioiden ja ovien maalaus. Pattereiden, pistorasioiden ja valokytkimien asennus. Kaiteiden rakentaminen portaisiin.

Tuntuu, että tytön huoneen ovi kruunasi yläkerran. Ikkunallinen ovi päästää mukavasti valoa aulaan myös oven ollessa kiinni.

Luultavasti hiljaiselo jatkuu nyt hetken täällä blogissa. Ja toivottavasti seuraavalla kerralla ollaan taas hivenen lähempänä yläkerran käyttöönottoa!

Puusohva valmis

Tähän saakka tupa on ollut lähinnä lastenhuoneena, mutta nyt olemme ryhtyneet sisustamaan sitä olohuoneeksi. Eipä ole juuri tehnyt mieli kuvatakkaan tupaa aiemmin, kun se ollut jatkuvasti lelujen valtaama leikkitanner. Nyt saimme kantaa kunnostamamme puusohvan tupaan. Ehkäpä tässä pian saadaan laajempiakin kuvakulmia otetuksi olohuoneesta.

Sohvassa oli tyypillinen vaaleanvihreä maali, joka oli imeytynyt syvälle kuluneeseen puuhun. Alkuperäinen punaruskea väri oli minusta kaunis, mutta lähti paikoin lähes kokonaan pois maalinpoistossa. Osa jaloista oli uusittu vähän kömpelösti, emme kuitenkaan lähteneet uusimaan niitä nyt, kun sohva tuntui kuitenkin tukevalta. Sekoittelin tämän pellavaöljymaalin mahdollisimman lähelle alkuperäistä väriä. Maalasin kaksi kertaa hyvin ohuelti ja minusta vanha patina jäi paikoin kauniisti kuultamaan alta. Nyt sohvaan pitäisi vielä tehdä pehmuste istuinosaan

Viime päiviltä

Piharakennukseen on nyt laitettu nurkkalautoja. Kunhan loputkin laudat saadaan paikoilleen, vuorossa olisi piharakennuksen maalaus ja ympäristön siistiminen. Oikeanpuoleiseen varastoon täytyy tehdä myös luiska, jotta sinne voi ajaa ruohonleikkurin sisään.

Kuistin yläikkuna on saanut vuorilaudat, enään puuttuu vain portaiden käsittely. Mitenkähän siitä selviydytään, kun tämä on talon ainoa sisäänkäynti ja innokkaita kulkijoita edestakaisin näin kesäaikaan on koko ajan! :)

Nyt on pihamaata, missä juoksennella. Metsän siimeksessä on lasten maja, joka pikkuhijaa maastoutuu puiden sekaan kokonaan.

Varastossa on kunnostettu kustavilaista puusohvaa, pian sohva saadaan maalata.

Toinen huonekaluprojekti odottaa myös maalausta. Huonekalut ovat täällä nyt pyörineet ympäri tupaa etsien paikkaansa..  Juuttimatot sopivat minusta tupaan yllättävän hyvin. Saavat toimia tuvan mattoina niin kauan kunnes saadaan aidot räsymatot. Nämä saavat sitten siirtyä yläkerran suurien huoneiden matoiksi.

Olemme jo pitkään kaivanneet tupaan pehmeämpiä istuimia puisten kalusteiden rinnalle. Olisi tietenkin mukavaa, jos ei tarvitsisi tehdä kompromisseja kalusteiden kanssa, mutta näiden nojatuolien kanssa jouduttiin päätymään edulliseen ratkaisuun. Olen jo monta vuotta etsinyt sekä käytettynä että uutena sopivia nojatuoleja, mutta en ole löytänyt. Sohvan hankinnasta olemme jo luopuneet kokonaan, kustavilainen puusohva saa toimittaa sitä virkaa. Gripsholm -nojatuolit ruskealla rungolla olisi minusta aika täydelliset meidän tupaan, mutta ne eivät mitenkään mahdu hintansa puolesta hankintalistalle vielä vuosikausiin.

Lopulta löysin käytettyinä Ikean ruutupäälliset, joita ei enään ole mallistossa. Tuolien rungot ovat uudet. Nämä taitavatkin olla sitten tuvan ainoat uudet huonekalut. Näitä nojatuoleja on siis kaksi kappaletta. Pelkäsin, että nämäkin ovat liian maalaisromanttisen näköiset, mutta muut rouheat kalusteet kyllä kompensoivat vaikutelmaa aika mukavasti. Suuressa tuvassa yksittäinen nojatuoli ei myöskään ryöstä liikaa huomiota itselleen. Mutta miten vaikeaa onkaan löytää tällaiseen tupamiljööseen sopivat nojatuolit! Korituoleistakaan en ole oikein löytänyt sopivalta tuntuvaa mallia.

50-luvun korituoli ja pari sisustusjuttua

Meille kotiutui muutama viikko sitten vanha korituoli. Tälle olisi monta paikkaa talossa, mutta saa nyt toistaiseksi olla keittiön nurkassa. Tykkään tästä mallista tosi paljon. Myös vanhan tuolin patina on kaunis.

Keittiöön hankin kaksi perusmattoa. Matot ovat Elloksen Himla -mattoja, sävy betoninharmaa. Luovuin lopulta räsymattojen teettämisestä, koska minusta tuntui, ettei räsymatoista tule oikeanlaisia, jos ne tehdään trikookuteista. Tupaan edelleen haaveilen aidoista räsymatoista ja kutojakin on löytynyt, mutta kuteet pitäisi ehtiä itse leikkaamaan. Joten tuvan matot jää vielä toistaiseksi odottamaan tuloaan.

Näiden Himla-mattojen hyvä puoli on se, että ne ovat ohuita, konepestäviä puuvillamattoja. Meidän keittiöön siis täydellisiä, kun voi nakata tarpeen vaatiessä pesuun omaan koneeseen. Lapsiperheen keittiömattoja, kun joutuu aika usein pesemään.

Matot vaikuttavat ohuudestaan huolimatta laadukkailta, ne on tosi tiiviisti kudotut. Lämmin eläväisen harmaa väri on minusta myös ihana.

Tämä on huono kuva, mutta tykkään tästä näkymästä keittiöstä kylppäriin. Syvän punaruskea ovi yhtyy nyt kauniisti kennolaattoihin.

Sain maalattua myös ulko-ovet sisäpuolelta munaöljytemperalla. Mukava, kun vaaleaan kuistiinkin tuli ryhtiä.

Sitten kysymys? Tietääkö kukaan minkälaisella käsittelyllä/maalillla lampun jalan voisi patinoittaa? Olen tämän jalkalampun hankkinut jo vuosia sitten Ellokselta. Malli on mukava, mutta messingin väri tosi keltainen. (Ei näy tässä kuvassa) Haluaisin sen tummemmaksi, vähän vanhemman näköiseksi.

Huomenna tai viimeistään ylihuomenna palaamme takaisin kotiin! Tämä sielukas talovanhus on jo niin koti, ettei enempää olla voisi. Ja lintujen valtava konsertti takametsässä on jälleen alkanut ja toivottaa taas tulijat tervetulleeksi. Ihanaa! <3

Huh huh huhtikuu!

Huhtikuu on mennä humahtanut. Kuukausi on ollut niin kiireinen, että välillä on tuntunut, ettemme ole ehtineet paljonkaan talolla. Mutta onhan sentään jotakin. Nämä ovatkin varmasti hommia hitaimmasta päästää. Huonekalujen kunnostusta, ikkunan kunnostusta, maalausta ja taas maalausta..

Ikkuna on nyt viimeistä maalausta vaille valmis.  Tupa on muuttunut taas melkoiseksi rakennustyömaatantereeksi.

Ovet on maalattu, karmit ja kynnykset täytyy vielä kertaalleen maalata.

Kuistin seinät ovat viimeistä maalikerrosta vaille valmiit, eteisen kaappeja olen aloittanut maalaamaan. Alakertahan alkaa pian olemaan hyvinkin valmis. Sabluunamaalaukset taitavat olla sitten  loppukevään ja alkukesän viimeisimmät sisätyöt alakerrassa. Huonekalujen kunnostamista, kalustamista ja sisustamista tietenkin riittää vielä pikäksi aikaa. Se homma ei taidakkaan koskaan aivan valmiiksi tulla. Rymsteeraaja, kun olen pahimmasta päästä. :)

Ikkunan kunnostusta

Meillä on aloitettu kunnostamaan kuistin isoa yläikkunaa. Poistin siitä maalit jo vuosi sitten, nyt mies purki ensimmäisen ikkunapokan osiin. Poistettiin vanhat kitit lasien urista. Osa puutapeista oli myös tippunut pois ja ne uusittiin.  Puuosiltaan ikkuna on tosi hyväkuntoinen, eikä tarvitse tehdä puukorjauksia lainkaan. Ikkuna ei luultavasti ole niin kovin vanha. Olisikohan 30-luvulta. Lasit ovat tuollaisissa urissa, eli nämä eivät ole pelkällä kitillä kiinnitetyt.

Ensimmäisessä pokassa on jo lasit paikallaan sekä uudet puutapit ja kittaukset. Ihan mukavaa vähän ikkunan kunnostustakin kokeilla ja ennen kaikkea mukava saada vihdoin viimeinen ikkuna taloon paikalleen!

Nyt se löytyi!

Kustavilainen penkkisohva tupaan! Olen pitkään seuraillut myyntipalstoja siinä toivossa, että vastaan tulisi tämän mallinen kustavilaissohva kaarevilla käsinojilla. Onhan niitä ollut antiikkimyyjillä myynnissä, mutta olen pitänyt puolet ja ylikin kalliimpaa hintaa samalla tavalla päällemaalatusta sohvasta vähän turhan korkeana.

Ja taas rapsutetaan samaa mintunvihreää maalia, joka on kyllä joskus ollut todellinen muotiväri. Meidän kaikista päällemaalatuista huonekaluista on löytynyt kyseinen maalikerros. Tuo väri ei kyllä ole ollenkaan minun värini ja lateksimaalikerrokset saavat meillä muutenkin nopeasti kyytiä. Onneksi tässä on vain yksi päällemaalaus ja alta paljastui meidän tupaan oikeinkin passeli punertava sävy, joka on hyvä pohja sohvan maalaukselle.

Olen ihan tyytyväinen keinutuolin käsittelyyn, joten luultavasti maalaan tämän samalla tavalla ohuesti itse sekoitetulla pellavaöljymaalilla pohjaväriä mukaillen. Tarkoitus on laittaa sohvaan ohut patja kansiosan päälle ja runsaasti muhkeita untuvatyynyjä pehmeyttä ja istuinmukavuutta lisäämään. Haluaisin sohvaan kustavilaishenkisen ruudullisen pellavakankaan istuinosan verhoiluun. Sohvaprojekti siis alkakoon! Laitan lisää kuvia sohvasta, kunhan se saadaan sijoitettua johonkin järkevään paikkaan kuististamme.

Huonekalujen kunnostusta

Päätin maalata keinutuolin kotona, kun se kokonsa puolesta mahtui kylppäriin kuivumaan. Eilen sain viimeisteltyä pinnat ja nyt vain odotellaan, että maali on riittävästi kuivunut käyttöönottoa varten. Olen yrittänyt kiertää kunnostettavat huonekalut kaukaa lisätyön pelossa, mutta nyt meillä näitä riittää.. Oikeastaan olen vähän innostunutkin hommasta ja kädet syyhyää jo seuraavaan projektiin.

En ole huonekalujen kunnostamista sen enempää harrastanut. Itse kunnostamani huonekalut voi laskea yhden käden sormin. Tähän sekoittelin pellavaöljymaalin itse. Meillä on valikoitunut tuvan kalusteiden pääasiallisiksi väreiksi ruskean ja punaisen sävyiset huonekalut. Keinutuolin päätimme maalata tummanruskeaksi alta paljastunutta väriä mukaillen. 

Keinutuolissa oli hyvin sileäksi kuluneet kauniit käsinojat, jotka halusin jättää ehdottomasti näkyville. Muutenkin halusin hyvin ohuen maalikerroksen, sillä ennenkään bigmenttejä ei ole ollut tuhlailtavaksi asti

Keinutuolia on jo ehditty kaivata takaisin tupaan, siihen on ihana istahtaa nauttimaan uunin ja takan lämmöstä. Laitan keinutuolista vielä lisää kuvia, kunhan se saadaan tuvan puolelle.

Tässä on seuraava kaluste, jonka olen ajatellut kunnostaa, tämäkin on miehen hankkimasta huonekalukuormasta. Nämä huonekalut tuli meille uudisrakennusten tieltä purkuun menevästä pohjalaistalosta. Tällaiset hylätyt huonekalut sopivat meidän kierrätysmateriaaleista rakennettuun taloon jo kohtalonsakin puolesta varsin hyvin. :)  Pöydässä on hyvin kolhiintunut ja kärsinyt ootrattu pinta, mutta puuosat ovat kunnossa.  Pöydän olen ajatellut laittaa alakerran makuuhuoneeseen. Se sopii muotokielensä puolesta hyvin yhteen makuuhuoneen puusohvan kanssa ja on muutenkin juuri sopivan kokoinen ja kapoinen sivupöydäksi.

Sumuisen aamun kuvia

Aamu valkeni täällä sumuisena ja kosteana. Koululaisen ja eskarilaisen lähdettyä, nautimme pikkupoikien kanssa vielä isänpäiväkakkua ja minä hörpin tietenkin kuumaa kahvia. Tähän vuodenaikaan tarvitaan paljon kynttilöitä ja kuumaa juotavaa, ettei maailman koleus ja pimeys pääse puremaan.

Kiireisen viikonvaihteen ja maanantain jälkeen tähän aamuun oli kuitenkin mukava herätä, kun koti oli siisti. Sen vuoksi tuli muutamia kuviakin räpsittyä. Erityisesti eteisen järjestäytyminen tuo iloa, vanha kylmänvihreä kaapinrotisko sai siirtyä piharakennukseen uuden puunaulakon tieltä. Nyt on mukava, kun näkee kunnolla tilasta toiseen. Minusta vanhoissa rakennuksissa viehättävää on näkymät, jotka syntyvät jonomaisesta huonejärjestyksestä, eli niistä epäkäytännöllisiksi haukutuista läpikulkuhuoneista. :)

Naulakkoon on nyt nosteltu roikkumaan kaikenlaista sekalaista tavaraa ja alapuolelle kaikki vanhat ja kauhtuneet nahkakenkäni, joissa on vielä pihalta kantautunutta rapaa päällä. :D Mutta mikä paikka tämä onkaan vaihtuvien vanhojen tavaroiden esille ripustamista varten. Pian siihen saadaan ripustaa myös jouluaiheisia koristeita. Naulakon alle olisi mukava löytää vielä vanha penkki.

Maalinrapsutusurakkani on taas vähän edennyt ja voiton puolella jo ollaan. Olen asettanut itselleni ensimmäisen kerran aikataulunkin, jouluun mennessä väliovet saavat olla maalauskunnossa.

Olenkohan esitellyt tätä pikkuruista tuolia, joka on ehdoton silmäteräni huonekaluistamme. Minulta kysyttiin, onko minulla jotakin huonekalua, jonka ehdottomasti haluaisin. Äkkiseltään en osannut mitään aivan ehdotonta sanoa, mutta jälkikäteen tuli vain mieleen, että tästä en kyllä osaisi ainakaan luopua! Kiitos T, kun sain ostaa tämän. :)

Piharakennuksen ovet ja luukut sai samanlaiset vuorilaudat, kuin niissä alunperin olikin. Piharakennushan tuli meille pikavauhdilla ja valmiiksi purettuna uudisrakennuksen tieltä. Onneksi saimme sentään ovet mukaan.