Tammikuuta

Täällä on saatu nauttia lumisesta tammikuusta. Kovin paljon ei ole aurinko paistanut, mutta maisemat ovat valkoisuudessaan olleet satumaisen kauniita. Olemme nauttineet hiihtämisestä ja luistimiakin on käyty koittamassa. Tämän hetkiset maisemat ikkunoista avautuvat upeasti valkoisen ja harmaiden sävyissä.

Saimme viettää myös oikein ihanan ja rauhallisen joululoman. Meillä oli kymmenen päivää lomaa ja vietimme sen lähes kokonaan kotosalla. Tapaninpäivänä saimme sukulaisia kylään ja uuden vuoden aaton aattona olimme itse kyläilemässä. Muuten nautimme vain siitä, että saimme olla kotona yhdessä perheen kanssa. Pelailtiin ja ulkoiltiin. Tätä olimme kaivanneet melko työntäyteisen ja kiireisen syksyn jälkeen.

Huomasin syksyllä, kun meidän pienin aloitti vuoden ikäisenä päivähoidon, että omasta kunnosta huolehtiminen jäi taka-alalle. Työpäivän jälkeen en raskinut irroittautua lenkille vaan halusin viettää illat tiivisti lasten kanssa. Tämä kostautui niin, että kärsin vähän jatkuvasti niskakivuista ja toisinaan päänsärystä.

En ole aiemmin tehnyt sen ihmeempiä uuden vuoden lupauksia, mutta tänä vuonna päätin keskittyä enemmän kuntoilemaan. Asetin itselleni realistiset tavoitteet tähän elämäntilanteeseen, kolme kertaa viikossa kuntoilua ja yli puolentunnin urheilusta saa kirjata merkin kalenteriin. Tätä varten hankin vielä kauniin seinäkalenterin, jotta asia pysyisi mielessä.

Ainakin kaksi ensimmäistä viikkoa on mennyt hyvin, ensimmäiselle viikolle kertyi lenkki+hiihto+hiihto+lenkki ja toiselle viikolle hiihto+hiihto+luistelu. Eilen kävin vielä luistelun päälle lasten kanssa hiihtelemässä, mutta nelivuotiaan vauhdissa meinasi tulla ennemmin kylmä kuin hiki. :D Aika nopeasti kuntoilun vaikutus on havaittavissa niskoissakin, sillä kummasti ne on tuossa hiihdossa rentoutuneet ja olo muutenkin virkeämpi.

Joululomalla tuli räpsittyä puhelimella paljon kuvia, jaan niistä joitakin tänne.

Ihana ajatus, että tästä taas mennään kohti kevättä, oikein mukavaa tammikuuta kaikille!

-Elina-

Sohva on löytynyt

Ne jotka ovat nämä vuodet seuranneet tätä blogia, saattavat muistaa, että olen aika ajoin tuskaillut sohvan puuttumista meidän tuvasta. Mikään ei ole oikein tuntunut hyvältä vaihtoehdolta ja kuitenkin olemme kaivanneet jotakin pehmeämpää istuinta tupaan, johon mahtuisi useampi kerralla. Tällaiseen nyt lopulta päädyttiin. Ihan raikasta, että täällä joukossa on jokin vaaleampikin huonekalu. Puusohvaan täytyy hankkia vielä paksumpi patja. Tästä saisi myös kivan katossängyn kustavilaiseen tyyliin, mutta sohvaksi tämä nyt on jäämässä..

Sohvan pyöristetyt muodot tekevät sen, että tässä on mukava istuskella ja tyynyt asettuvat hyvin laitoja vasten.

Ihan lokoisan sohvan saa puisestakin, kun laittaa reilusti höyhentyynyjä. :)

Ennen on jaksettu panostaa yksityiskohtiin..

Joulua kohti

Joka vuosi joulu tulee nopeammin, sitä ei ehdi enään odottamaan. Onneksi tässä talossa joulua ei tarvitse erityisesti laittaa. Joulun tunnelma, mitä se sitten onkaan, hiipii taloon itsekseen. Kun päivät vain lyhenevät, syttyvät kynttilät talossa ja luovat hämyisän ja rauhallisen tunnelman, jota kutsuisin jouluksi. Mitään hilpettä ei tarvitse ripustella tähän taloon, joka itsessään huokuu tunnelmaa ja rauhaa. Ja ihan joulun alla tunnelmaan sekoittuu kuusen, kuuratun lattian ja jouluruokien tuksut. Joulu on siinä.

Nämä säkkipimeät aamut eivät ole aina helppoja lapsille. Syömme nykyään aamupalankin kynttilänvalossa, sillä herääminen on näin lempeämpää. Olen varmaan kynttilöiden suurkuluttaja, mutta niiden voimalla selätän kaamosväsymyksen ja oikeastaan vain nautiskelen hämyisistä ja levollisista illoista. Lapset nukahtavat aikaisin ja itselle jää enemmän aikaa leppoisaan oloiluun.

Eilen kävin pitkästä aikaa kirpparilla. Löysin kynttilänjalan ja suuren korin. Joka joulu olen vähän tuskaillut, mihin laittaa joululahjat nätisti. Tämä liki metrinen kori sopii siihen tarkoitukseen täydellisesti. Olen myös tehnyt hiljattain muutaman pienen sisustushankinnan; pellavaisia pöytäliinoja keittiöön ja kokeeksi otin myös vähän viileämmän harmaan pellavatyynyliinan tupaan. Ihastuin tuohon sävyyn välittömästi ja taidan hankkia muutaman tyynynpäällisen lisää.

Vielä muutama tiivis työviikko ennen joululomaa ja luulen, että itse joulussa ollaankin taas yllättäin. Lattioiden kuuraus on pian käsillä, siitä postausta tiedossa ennen joulua..

Lempeää joulun odotusta kaikille!

-Elina-

Täydennystä lastenhuoneisiin

Esikoistytär ja vanhin pojista muutti kesän alussa vähän keskeneräisiin huoneisiin yläkertaan. Nyt on onneksi saatu viimeisetkin patterit ja pistorasiat paikoilleen. Toisessa huoneessa on kyllä edelleen vähän maalattavaa seinän alaosassa, mutta muuten on valmista.

Valokatkasijoiksi laitettiin musta Renova, joka sopii hyvin yhteen tapettien kanssa. Valaisimien kanssa on jatkettu Ikea-linjaa. Mustakantaiset lamput tuntuvat sopivan ihan hyvin huoneisiin, joissa on muutenkin mustia yksityiskohtia. Vielä pitäisi löytää mattoja ja koulupöytiä. Pitkään etsiskelin vanhoja kaappeja lastenhuoneisiin, mutta sopivan kokoisia ja kuntoisia ei tuntunut löytyvän ja lopulta sekä lapset että äiti kyllästyi lattialla lojuviin lelukoreihin. Lelukaapeiksi ostettiin lopulta uudet kaapit.

Unisiepparit tuntuvat nyt tärkeiltä tytölle, niitä on ripustettu pienempään ikkunaan. :)

Tämä kaappi kätkee sisäänsä barbie -talon.

Tässä huoneessa pitäisi seinien alaosa vielä kertaalleen maalata.

Jo helpotti alakerrassa, kun miljoona pikkulegoa muutti yläkertaan.

Vähän mattoja, verhoja ja huonekaluja vielä lastenhuoneisiin, niin eiköhän näistä ihan mukavan kotoisat pesät rakennu lapsille.

Tupatunnelmia

Viikon loma takana. Tuli jonkin verran räpsittyä kuvia ja ajattelinkin koota vähitellen tänne blogiin vähän tunnelmapostauksia eri huoneista. Ajattelin nostaa esille sellaisia asioita, joista nautin talossamme päivittäin, mutta myös sisustuksen ongelmakohtia, joihin haen ratkaisua. Aloitetaan tuvasta, meidän talon sydämmestä.

Tässä vaiheessa voisin myös sanoa, että aiemmin mainitsemani kotisivut ovat myös auki  ja aivan pian on tulossa tänne lupailemani postaus, jossa kerron työstäni...

Tällaisen perinnetalon sisustus ei tule  kovin nopeasti valmiiksi, vaan täydentyy vuosien saatossa, sillä oikeanlaisten kalusteiden löytyminen vie aikaa. Samalla kodista tulee taatusti persoonallinen, sillä vanhat orginaalit huonekalut ovat sellaisia, että toista samanmoista harvoin tulee vastaan. Talonpoikaiset ovat vielä siinä mielessä oma lukunsa, että ne eivät ole orjallisesti sidottu tyylipuhtauteen, vaan niistä löytyy meilenkiintoisia tyylien yhdistelmiä ja rohkeita värityksiä, mikä tekeekin niistää erityisen jännittäviä. Ehkä juuri sen vuoksi niistä joko tykkää tai sitten ei.

Vaikka huoneet tuntuvat sisustuksen ja kalustuksen puolesta vähän keskeneräisiltä, minusta tässä talossa on ihanaa  pienten yksikohtien paljous, joita voi tutkailla ja jotka näyttävät aina eri valossa hieman toisenlaisilta.

 

Uuni on tuvan sydän. Se on minusta onnistunut hienosti ja on mittasuhteiltaan tähän tilaan juuri oikean kokoinen. Nautin siitä aina tupaan astuesssa. Minusta tällainen pohjalaisuuni on yksi perinteisen pohjalaistalon tärkeimpiä elementtejä. Se on antanut aikoinaan lämpöä, valoa, siinä on valmistettu ruokaa. Siihen kulminoituu sellaiset elämän välttämättömyydet, joihin meillä tällä aikakaudella elävillä ei ole enään kosketuspintaa. Pian avotakassa räiskyy taas tuli, pimeys ja viileys on hiipinyt iltoihin kuin varkain.

Tästä suunnasta en ole tainnut juuri kuvia ottaa. Tällä hetkellä tuvassa on tuo sininen sivustavedettävä, joka ei minusta parhaimmalla tavalla täällä pääse oikeuksiinsa. Se on yksi lempihuonekalujani upean pintansa vuoksi. Orginaalista asusta tulee mieleen vanhat kirkkomaalaukset.

Näiden kahden ikkunan eteen olemme ajatelleet laittaa pitkän seinänvieruspenkin ja pöydän. Sopivaa penkkiä ei vain ole löytynyt ja olemme jo miettineet ryhdymmekö tekemään sitä itse. Vanhoja penkin etumaskeja on välillä ollut myynnissä ja niitä voisi hyödyntää tässä kohdin. 

 

Sivustavedettävän pintaa läheltä kuvattuna.

Olemme miehen kanssa usein pohtineet tätä tupaa, kuinka se on jännä tila. Aina kun laittaa jotakin keskemmälle, huonetta tulee tunne, että se on väärässä paikassa. Näissä pohjalaistuvissa huonekalut ovat kiertäneet pitkin seiniä, oikeastaan pöytä on ainoa hieman keskemmälle sijoittuva huonekalu. Jotenkin sellainen avaruus vain kuuluu vanhaan tupaan. Nojatuolitkin häiritsevät välillä silmääni, mutta jossakin on sentään istuttava. :D

Tuvan kalustaminen ja sisustaminen tulee olemaan siis melko pitkä projekti, etsinnässä on nyt korkoossänky ja pitkä seinänvieruspenkki. Räsymatot palaavat lattialle, kunhan pikkuveitikka kasvaa vähän isommaksi ja mamma jaksaa taas kantaa montakymmentä metriä mattorullaa tuulettumaan.. Tupa kaipaa myös korkeampia huonekaluja, tuossa nurkassa toivottavasti joskus on miltei kattoon asti korkea vanha pohjalainen kerrossänky verhoineen.

Syksyn tuntee jo väistämättäkin hiljaa lähenevän. Ilmojen viilentyessä, on mukava laittaa käsinojille vilttejä, jotka luo kotoista ja lämpöisää tunnelmaa.

Sivustavedettävät ovat minusta aika hauskoja lastensänkyjä, sellaisia turvallisen oloisi pesiä pienille ihmisillä. Meillä myös lapset usein vetäytyvät niiden suojiin lueskelemaan. Sivusvedettävät saavatkin tulevaisuudessa muuttaa tuvan päälle tulevaan suureen lastenhuoneeseen korkoossängyn ja seinänvieruspenkin tieltä.

Tuvasta tulee luultavasti meidän talon perinteitä kunnioittavin huone. Minulle sopii mainiosti, että sen tunnelma hipoo museomaista fiilistä. Muualla talossa on kuitenkin enemmän uuden ja vanhan yhdistelmää. Lasten toiveesta yläkertaan on hankittu myös aivan uusia ja heidän käyttöönsä soveltuvia huonekaluja loman aikana. Niistä lisää myöhemmin.

Tunnelmallista ja lempeää elokuuta toivotelle,

Elina

Tuvan uudet verhot

Ekaluokkalaisella oli tänään naurussa pitelemistä, kun äiti hakkasi uudet verhot ikkunaan lihanuijalla. Laiskuuttaani, kun en jaksanut lähteä vasaraa etsimään. Pojalla taitaa olla jo paremmin vasaran käyttö hallussa, kuin äidillään, joten homma taisi näyttää muutenkin vähän huvittavalta. :)  Meidän tuvalla onkin nyt kahdet "vaatteet" - räsymatot ja salusiiniverhot museomaisempaan tunnelmaan ja juuttimatot ja rullaverhot vähän raikkaamman ilmeen luomiseen. Tekstiilien vaihtelu virkistää kyllä mukavasti.

Näissä rullaverhoissa on se hyvä puoli, että ylös vedettyinä, ne eivät peitä lainkaan ikkunoista avautuvaa maisemaa. Niillä on myös helppo säädellä häikäisevää auringon valoa. Verhot ovat Ellokselta ja ne ovat samanlaiset pellavaiset Gustav -verhot, kuin aiemmin keittiöön hankkimani. Lähestyvä kastejuhla on kummasti antanut vauhtia myös pinnasohvan istuinpehmusteen tekemiseen. Patjan hankin jo aikoja sitten, mutta verhoilun ompelu ei ole oikein ottanut tuulta purjeisiinsa aiemmin.

Emännänkaappi

Tänä aamuna ulkona satoi vettä ja ilma oli mitä harmain, mutta näkymä makuuhuoneesta tupaan sai auringon paistamaan mielessäni.  Eilen illan hämärissä meille saapui kaappi. Hyvää kannatti odottaa. Tämä kaappi ei ollut missään myynnissä, vaan se löytyi antiikkikauppiaan omasta keittiöstä, jossa se oli toimittanut kattilakaapin virkaa kahdeksan vuotta. Kaappi tuntuu niin oikealta ja niin täydelliseltä meidän tupaan, että en meinaa käynistyä enään mihinkään, kun minun pitää palata yhä uudelleen tuvan puolelle tuijottelemaan kaappia.

Tuvassa lattiat on myös kuurattu ja räsymatot päässeet lattialle. Tuntuu, kuin tuvasta olisi tullut tupa vasta mattojen ja kaapin myötä.

Löysin hiljattain myös tällaisen öljylampun ja sekin näyttää meillä aina olleelta.

Kaapin myötä saimme kaivattua säilytystilaa tupaan. Kaapin sisällä on hyllyt. Kaappi veti hyvin sisäänsä lasten lelut, kirjat ja sarjakuvat. Myös omat tärkeimmät kirjani ja lehteni, mahtuivat ylähyllyille. Nimesinkin kaapin emännänkaapiksi, kun useinmiten puhutaan isännän- ja renginkaapeista. Kylläpä nyt onkin emännällä kaappia kerrakseen.  ;)

Hyvää yötä!

Tämä päivä alkoi omenapuiden istutuksella ja päättyi unohtuneiden verhojen löytöön ja ripustamiseen. Väliin mahtui piharakennuksen maalausta, sabluunamaalauksen viimeistelyä, rymsteerausta, verhotankojen ja pidikkeiden asennusta. Huh hei, ihanan väsyttävä päivä täynnä pieniä ja isoja edistysaskeleita. Ja nyt silmät väsyneinä kaiken kauniin tihrustamisesta.

On aika toivottaa hyvää yötä!

Vanhat räsymatot!

Monen vuoden etsiskelyn jälkeen olin jo menettänyt uskoni siihen, että löytäisimme aidot vanhat räsymatot. Vieläpä sellaiset aivan käyttökuntoiset. Yksittäisiä mattoja on silloin tällöin tullut vastaan, mutta kokonainen sarja pitkiä mattoja, joista riittää suuren tuvan matoiksi, on tuntunut melkein mahdottomalta löytää. Nyt meillä on seitsemän mattoa naapuripitäjästä ja näistä riittää matot myös keittiöön. Matottomuuteen kyllästyneenä ehdin jo hankkimaan muita väliaikaisia mattoja, mutta nytpähän ei matot ainakaan lopu kesken, eikä yläkertaan tarvitse enään hankkia maton mattoa.

Siitä alkaa olla pian kolme vuotta, kun ostimme tämän tontin ja aloimme suunnittelemaan rakentamista. Minkälaiselle matkalle arvaamatta lähdimmekään. Tämä matka on ollut täynnä mielenkiintoisia kohtaamisia, olemme saaneet tutustua moniin aivan ihaniin ihmisiin, jotka ovat osaltaan halunneet olla avuksi puuttuvan palasen löytymisessä kierrätystaloomme. Myös näiden mattojen takana on ihminen, jonka intohimona on perinteiset tekstiilit. Nyt olemme saaneet olla pienellä perehdytysmatkalla perinnetekstiileiden maailmaan. :)

Minulla oli mielessäni kuva melko hillityn värisistä räsymatoista. Mutta kun pohjanmaalla ollaan, täällä on kuulemma tavannut komian tähren olla matoissa vähintäänkin korean väriset raidat. Sain kuin sainkin kuitenkin meille tällaiset melko hillityt matot ja nämä ovatkin kuulemma Lapuan harmaimmat. Tulipa vaatimaton olo, kun oma värimieltymykseni olikin haalistuneiden torpan mattojen puolella!  :D Oli miten oli, ne sointuvat kauniisti sekä keittiöön että tupaan ja näyttävät siltä, kuin olisivat täällä aina olleetkin.

Laitan lisää kuvia matoista sitten kun lattiat saadaan kuurattua ja "uudet" matot vaihdetaan tuvan matoiksi. Tuntuu kuin yksi tärkeä pieni palanen olisi taas loksahtanut paikoilleen.

Viime päiviltä

Piharakennukseen on nyt laitettu nurkkalautoja. Kunhan loputkin laudat saadaan paikoilleen, vuorossa olisi piharakennuksen maalaus ja ympäristön siistiminen. Oikeanpuoleiseen varastoon täytyy tehdä myös luiska, jotta sinne voi ajaa ruohonleikkurin sisään.

Kuistin yläikkuna on saanut vuorilaudat, enään puuttuu vain portaiden käsittely. Mitenkähän siitä selviydytään, kun tämä on talon ainoa sisäänkäynti ja innokkaita kulkijoita edestakaisin näin kesäaikaan on koko ajan! :)

Nyt on pihamaata, missä juoksennella. Metsän siimeksessä on lasten maja, joka pikkuhijaa maastoutuu puiden sekaan kokonaan.

Varastossa on kunnostettu kustavilaista puusohvaa, pian sohva saadaan maalata.

Toinen huonekaluprojekti odottaa myös maalausta. Huonekalut ovat täällä nyt pyörineet ympäri tupaa etsien paikkaansa..  Juuttimatot sopivat minusta tupaan yllättävän hyvin. Saavat toimia tuvan mattoina niin kauan kunnes saadaan aidot räsymatot. Nämä saavat sitten siirtyä yläkerran suurien huoneiden matoiksi.

Olemme jo pitkään kaivanneet tupaan pehmeämpiä istuimia puisten kalusteiden rinnalle. Olisi tietenkin mukavaa, jos ei tarvitsisi tehdä kompromisseja kalusteiden kanssa, mutta näiden nojatuolien kanssa jouduttiin päätymään edulliseen ratkaisuun. Olen jo monta vuotta etsinyt sekä käytettynä että uutena sopivia nojatuoleja, mutta en ole löytänyt. Sohvan hankinnasta olemme jo luopuneet kokonaan, kustavilainen puusohva saa toimittaa sitä virkaa. Gripsholm -nojatuolit ruskealla rungolla olisi minusta aika täydelliset meidän tupaan, mutta ne eivät mitenkään mahdu hintansa puolesta hankintalistalle vielä vuosikausiin.

Lopulta löysin käytettyinä Ikean ruutupäälliset, joita ei enään ole mallistossa. Tuolien rungot ovat uudet. Nämä taitavatkin olla sitten tuvan ainoat uudet huonekalut. Näitä nojatuoleja on siis kaksi kappaletta. Pelkäsin, että nämäkin ovat liian maalaisromanttisen näköiset, mutta muut rouheat kalusteet kyllä kompensoivat vaikutelmaa aika mukavasti. Suuressa tuvassa yksittäinen nojatuoli ei myöskään ryöstä liikaa huomiota itselleen. Mutta miten vaikeaa onkaan löytää tällaiseen tupamiljööseen sopivat nojatuolit! Korituoleistakaan en ole oikein löytänyt sopivalta tuntuvaa mallia.