Kuulumisia ja keskeneräisyyksiä

Täällä on reilu kuukausi totuteltu vähän toisenlaiseen elämänrytmiin. Olen aloittanut työt ja lapsilla on hoitaja kotona, joten kaikilla on ollut nyt vähän uuteen tottumista. Onneksi ehdin viettämään viikon lomaa ennen lasten koulun alkua, niin ei mene aivan putkessa koko kesä. Moni asia, jota ajattelin tekeväni tänä kesänä on jäänyt. Pihaan olisi ollut mukava saada enemmän istutuksia ja piharakennuksen ulko-ovet kaipaisivat kipeästi maalausta. Mutta työpäivän päätteeksi en raskikaan hautautua omiin projekteihini, kun tuntuu tärkeämmältä olla lasten kanssa.

Eilen oltiin kotosalla vain, eikä tehty mitään ihmeempää. Katseltiin ympärillemme ja huomattiin miten moni asia on jäänyt viimeistelemättä muuton jälkeen.. ja muutostakin tähän taloon tulee pian kaksi vuotta! Hupaisaa kyllä, että keskeneräinen koti on silti ehtinyt olla asuntomessukohde ja siitä on tehty useampi lehtijuttukin. :D Ehkä olen myös kasvanut itse näiden vuosien aikana hyväksymään paremmin sen, miten keskeneräisyys ja epätäydellisyys on osa elämää vähän joka saralla. Postauksen kuvat ovat nyt niitä näitä, välillä onkin hyvä katsoa kivoja pieniä yksityiskohtia, kun isommat keskeneräisyydet alkavat painaa mieltä.

Keittiön seinät on edelleen paperoimatta. Keittiön ja kylpyhuoneen työtasot ovat sävyttämättä. Kylpyhuoneessa asia häiritsee enemmän, siellä hieman kellastunut koivutaso ei sovi värimaailmaan ollenkaan. Ikkunat pitäisi maalata, kuistissa on myös ikkunoiden listat edelleen maalaamatta. Yläkerran sisustaminen on jäänyt puolitiehen.. yhtä jos toista siis riittää. Miehellä on onneksi vielä lomaa jäljellä, joten ehkä jotakin pientä nakerretaan valmiimmaksi silloin.. Meillä onkin tullut vitsi siitä, että tehdään jokin asia jouluksi ja jos ehditä niin sitten juhannukseksi. Puoli vuotta tuntuu olevan sellainen sopiva jatkoaika keskeneräisille projekteille.

Onneksi talossa on myös sellaisia kohtia, jotka näyttävät aina mukavilta.

Jotakin täällä on sentään tapahtunut tänä kesänä. Peruna tuntuu kasvavan kohisten ja kasvimaaltakin näyttäisi tulevan satoa oikein mallikkaasti. Onpa vain ollut mukavaa hakea tämän kesän salaatit omalta kasvimaalta. Tämä tuntuu myös kannustavalta tulevia kesiä ja puutarhan laajentamista ajatellen.

Nyt minulla on jännittäviä viikkoja edessä. Pari haastattelua, joista tulen kertomaan täällä ja omat kotisivutkin aukeavat lähipäivinä. Seuraavassa postauksessa kerron myös työstäni, olkaa kuulolla! :)

Niitä näitä kesäkuulta

Istutettiin viime kesänä kolme omenapuuta ja koko alkukesän ne on hyvin kituliaasti avanneet pieniä lehtiään. Pelkäsimme jo, että ne eivät ole selvinneet talvesta ja kylmästä keväästä. Mutta kuinka ollakkaan, eilen huomasin yhden niistä kukkivan! Toisessakin oli kukat nupulla. Ehkä näistä vielä joskus saadaan satoakin.

Mun ihana pieni Eemelini näytti eilen suloiselta heinäpellossa, mutta ei ollut oikein kuvaustuulella, vaikka onkin yleensä meidän perheen helpoin kuvattava.

Kasvimaalla näyttää kasvavan muutakin kuin rikkaruohoja.

Mies ehti vielä viimeisinä lomapäivinään mylläämään pihan perälle pienen perunamaan.

Ja minun työpiste on nyt käytössä!

Toisen romu, toisen aarre

Täällä on päästy kasvimaan kanssa jopa vähän alulle. Porkkanaa, sipulia ja salaattia saatiin laitettua ennen kuin ilmat heitti taas ranttaliksi. On tämä kyllä merkillistä, tomaatit ja yrtit kasvaa edelleen turvallisesti kuistilla..

Puutarhajyrsin saatiin edullisesti, kun tuttavamme osti auton, jonka kylkiäisenä tuli hänelle tarpeeton jyrsin. No meillähän tuolle taas on tulevina vuosina käyttöä. Tämä tuli kuin tilauksesta.

"Toisen romu, toisen aarre" on täällä käynyt toteen muutenkin, sillä kasvihuoneen ideointi lähti yllättäin käyntiin, kun mies huomasi torilla "annetaan ikkunanpokia" ilmoituksen. Saimme näitä hyväkuntoisia pokia juuri sopivasti noin kuuden neliön kasvihuoneeseen. Vielä pitäisi löytää vanhoja tiiliä perustuksiin. Pieni puinen ovi odottaa myös valmiina varastossa. Kasvihuone taitaa kuitenkin olla vasta ensi kesän hommia, sillä tälle kesälle on niin paljon muuta ehdittävää.. Mutta mukavahan sitäkin on jo mielessä ideoida ja hyvä, että materiaalit odottaa valmiina oikeaa rakennushetkeä.

Kyllä onkin ollut tuulista ja kylmää, ja etenkin tuo tuuli on aiheuttanut täällä ylimääräisiä ohjelmanumeroita..

..mutta välillä aurinko sentään paistaa ja kaunistaa maisemaa.

Viherrystä ja tehtävälistoja!

Miten hyvää tekeekään tuo viherrys maisemassa.. Näistä muutamasta vähän lämpimämmästä päivästä täällä on kyllä nautittu täysin siemauksin. Äitienpäiväruusu ilahduttaa vielä keittiössä, sen ajattelin istuttaa joko talon tai piharakennuksen seinustalle. Istutuksista täällä puhellaan muutenkin jatkuvasti, koivut ja syreenit täytyy kyllä tänä kesänä ehtiä istuttamaan.. Ruusupensaita haluan myös mahdollisimman nopeasti kasvamaan.

Nyt kun katsoo talven jälkeen paljasta pihamaata, tuntuu se oikein huutavan istutuksia vähän sinne ja tänne. Mietin aika paljon sitä, minkä väriset kukat sopii tuota punaista taloa vasten. Niin paljon kuin väreistä tykkäänkin, kukissa (kuin myös astioissa ja liinavaatteissa) suosin usein valkoista. Kyllä tänne muunkin värisiä kukkia on tulossa, mutta lähtisin aika varovaisesti kukkaistutusten kanssa liikkeelle. Mikään ei ole minusta ihastuttavampi näky, kuin valtoimenaan kukkiva juhannusruusupensas punaisen pohjalaistalon seinustalla. Joten juhannusruusua on ainakin tulossa.

Istutusten lisäksi piharakennuksen ovet olisi mukava saada maalatuksi. 

Piharakennuksessa sauna ja vilpola odottaa myös viimeistelyä. Niin ja se kasvimaakin.. Kummasti tuo tehtävälista vaan venyy, kun kesä lähenee. Edelleen pitää muistuttaa itseä siitä, että ilman näitäkin talossa voi jo elää varsin mukavasti ja tehdään se, mitä jaksetaan.

Sekä talon että piharakennuksien ikkunoiden ja ovien vuorilaudat haluaisin myös maalata uudelleen ja ehkä myös ikkunoiden ulkopokat. Kaikenlaisia vaihtoehtoja on käynyt mielessä.. ei kuitenkaan taida olla tämän kesän hommia. Keltaiset pokat ovat jääneet mieleen kummittelemaan, sillä ikkunatilausta tehdessä harkitsin niitä viimeiseen saakka. Keltaisia ulkopokia puoltaisi myös se, että talossamme on saattanut olla aikoinaan keltaiset ulkopokat. Olemme näitä kuvia talostamme ennen purkua tutkineet suurennuslasin kanssa ja niiden perusteella sellaisen oletuksen voisi tehdä. Aina näissä kohdin vähän harmittaa, ettei ole nähnyt taloa koskaan pystyssä ennen purkua.

Talomme ennen purkua

Mööpelien pyöritystä ja kasvunihmettä

Tuvan nurkasta lähti tällä viikolla punainen rekisänky uuteen hyvään kotiin.. ehkäpä sänky näkyy pian toisessa blogissa, jossa niin ikään kunnostetaan vanhaa pohjalaistaloa. :) Meille on kertynyt lastensänkyjä ja sivustavedettäviä yli tarpeen, joten jostakin oli luovuttava. Nyt makustellaan makuuhuoneen puolelta siirtynyttä sivustavedettävää tuvassa. Piristävää välillä pyörittää näitä mööpeleitä uusille paikoille.

Oikealla näkyvä lelukori on paikallisesta halpamarketista. Joskus tekee yllättäviä löytöjä sieltä mistä vähiten uskoisi. Korit on tosi käteviä ja niihin mahtuu hyvin lasten isommatkin lelut. Tuohon vasemmanpuoleiselle seinälle olen pitkään etsinyt vanhaa kynttilälampettia tai seinälamppua, mutta oikeanlaista ei näytä löytyvän. Sähköistetty seinämallinen öljylamppu voisi olla yksi vaihtoehto.

Meillä on myös seurattu ensimmäisten istutusten tuomaa kasvunihmettä jännityksellä. Lapset saivat nämä istuttaa ja kaikki lähtivät kyllä hyvin  itämään. Ensimmäisenä kasvamaan laitettiin keltasipulia, ruohosipulia, basilikaa, persiljaa, jäävuorisalaattia ja tomaatteja. Taitaa vaan olla siemeniä vähän yli ohjeistuksen aina yhdessä purkissa..

Onnistutaankohan me saamaan ensimmäiset omat tomaatit ja yrtit tänä kesänä. Jännää!

Omenapuut ja marjapensaat

Se joka istuttaa puun,

vaikka tietää,

ettei koskaan näe sen kukkivan,

ei ole hölmö,

ei itsekäs.

Hän saa nautintonsa siitä,

että joku muu tulee

joskus iloitsemaan

ja nauttimaan sen kukinnasta.

Hän elää sananmukaisesti 

kahdessa ajassa:

hänelle ei kesä lopu syksyllä.

- Tommy Tabermann-

Meidän tontti on hyvin paljas peltotontti. Puutarhaa lähdemme rakentamaan täysin puhtaalta pöydältä. Kestää siis kauan aikaa, että tämän talon ympärillä nähdään korkeita puita ja rehevä puutarha. Olemme kuitenkin sen verran nuoria, että jos elämä on meille hyvä, saamme nähdä puutarhan jo aika mukavassa loistossa. Tulevat sukupolvet pääsevät varmasti jo nauttimaan aidon vanhan pihapiirin tunnelmasta puutarhoineen.

Miehellä on tänään kesän ensimmäinen lomapäivä ja ensitöikseen hän päätti istuttaa omenapuut ja marjapensaat. Pikkuapulaisella oli aamulla riemu ylimmillään, kun hän huomasi isin puuhailevan pihamaalla. Siinä ei meinattu edes aamupalaa ehtiä syömään, kun poika kaiveli kaapista kenkiä ja "tööhanskan" käteensä. Marjapensaiden istutukseen hän ehtikin vielä hyvin mukaan.

Kolme viinimarjapensasta asettui piharakennuksen taakse. Ensimmäiset kompostorimullat pääsivät myös käyttöön.

Ja omenapuut istutettiin talon eteläsivulle.

Asuntomessut tuovat nyt sen verran tohinaa tähän kesään, että istutustyöt suurimmalta osin siirtyvät ensikesään. Toiveissa olisi, että tänä kesänä saisimme ainakin puita ja pensaita istutettua. Listalla ovat ensimmäisenä koivut, syreenit, juhannusruusu, pihlaja ja kuusi. Perennapenkit ja kasvimaat jäävät ensi kesään. Puitakin varmasti tulevina kesinä istutetaan lisää. Omenapuiden lisäksi haluaisin istuttaa myös luumu - ja kirsikkapuun. Perennoita on jo moni tarjonnut ja se on ilahduttanut. Tulemme niitä myös varmasti hakemaan. Ajattelimme kuitenkin  suunnitella niille paikat rauhassa ja huolella. Nyt joudumme vielä keskittymään paljolti vain rakennuspuuhiin