23. toukokuuta 2017

Ystävän puutarhasta



Kävin aamupäivällä ystävääni tervehtimässä ja kotiin palatessa mukaani lähti peräkontillinen taimia. Miten paljon voikaan olla puhuttavaa kahdella vanhoihin taloihin ja puutarhoihin höyrähtäneellä! Se on aivan uskomaton miten suut vaan käy taukoamatta monta tuntia. Mies onkin sitten illan heilunut lapion varressa pihalla pikkuapulaisineen ja minä olen yrittänyt pysyä tietokoneella töitä tekemässä. Pihalle saatiin syreeneitä, juhannusruusuja, kieloja ja aivan pikkuriikkinen vaahteran alkukin otettiin kokeeksi. Pian haetaan taas lisää taimia ja viikonlopulle on suunniteltu myös kasvimaan laittoa..




 Voiko tästä kasvaa suuri ja vahva vaahtera?



22. toukokuuta 2017

Auringon kiertoa ja vähän keittiöstä



Huomasin, että kameraan on tallentunut taas melkoinen määrä kuvia. Keräsin niistä muutaman kuvan sarjan tännekin. Kuvissa taas näkyy tämä meidän arkinen todellisuutemme leluineen ja lehtipinoineen. :) Mutta se mistä oikeastaan ajattelin kirjoittaa, näkyy näissä kuvissa aika hyvin. Nimittäin auringon kiertokulku.


Aamuaurinkoa tuvassa


Meidän taloa ei juuri varjosta mikään. Vain aivan varhaisin aamuauringon nousu jää metsän taakse. Mutta sen olen kokenut vain hyväksi asiaksi, ettei aurinko herätä kesäisin neljältä yöllä.. Talo kylpee auringossa kuitenkin varhaisesta aamusta iltayöhön. Nautin tästä valon kiertokulusta talossamme tosi paljon, vaikkakin talo myös lämpenee toisinaan turhan tehokkaasti, kun mikään ei päiväaikaan varjosta taloa.

Aamu-aurinko paistaa siis ensimmäisenä makuuhuoneeseemme. Olen huomannut, että se tekee heräämisestä helppoa, unisuus katoaa hetkessä ja olo on virkeä. Muuten makuuhuone pysyy päivän ajan varjossa ja on illalla viileä ja hämärä, mikä antaa levollisen tien uneen.




Tupa, meidän kodin sydän ja oleskeluhuone, on taas valoisa koko päivän. Kolmeen ilmansuuntaan, itään, etelään ja länteen, avautuvat ikkunat pitävät siitä huolen. Yksi parhaimpia hankintoja taloomme ovat olleet nuo pellavarullaverhot. Niillä saa todella hyvin säädeltyä pahinta auringon porotusta ja niiden läpi siivilöityvä valo on lempeän kaunista. Sellaiset pitää hankkia vielä kuistiinkin, joka myös on hyvin valoisa etelään ja länteen avautuvien ikkunoiden ansiosta ja toisinaan myös paahtavan kuumakin.. Kotiin on silti ihanaa tulla, kun tulijaa tervehtii aurinkoinen kuisti!




Keittiö pysyy myös viileänä, kun pahin aamupäivän auringon porotus ei osu suoraan siihen. Mutta koko iltapäivän aina myöhäiseen iltaan saakka sekin kylpee auringossa. Eli juuri ne ajat jolloin koko perhe on koolla ja nautitaan yhteiset ateriat, päivällinen ja iltapala. Ilta-aurinko on myös aivan erityisen ihana keittiössä, sellainen lämmin, mutta rauhallisen lempeä. Ilmansuuntien kannalta tämä talo onkin tuntunut istuvan juuri oikein tälle tontille. Valolla on minusta valtava suuri merkitys viihtyisyyteen ja korostan sitä myös suunnittelutyössäni.




Kesän lähestyessä olen taas alkanut kaipaamaan pitkiä räsymattojamme keittiöön. Räsymatot piti rullata varastoon, kun pienin oli vauvana niin kova pulauttelemaan ja monimetrisiä mattoja ei niin vain pestä..






Keittiötäpä en ole tainnut kovin paljon kuvata. Syynä taitaa olla se, että se on tilana herkin keräämään sotkua. Aina kun on joku välipalan syöjä keittiössä.. Keittiön pöytä on myös sellainen, jonka ääressä tehdään läksyt ja piirretään..







 Loppuun vielä tällainen pöö-kuva meidän pikkuisesta auringostamme, joka valaisee koko talon pimeimpänäkin päivänä. :D






20. toukokuuta 2017

Viherrystä ja tehtävälistoja!



Miten hyvää tekeekään tuo viherrys maisemassa.. Näistä muutamasta vähän lämpimämmästä päivästä täällä on kyllä nautittu täysin siemauksin. Äitienpäiväruusu ilahduttaa vielä keittiössä, sen ajattelin istuttaa joko talon tai piharakennuksen seinustalle. Istutuksista täällä puhellaan muutenkin jatkuvasti, koivut ja syreenit täytyy kyllä tänä kesänä ehtiä istuttamaan.. Ruusupensaita haluan myös mahdollisimman nopeasti kasvamaan.




Nyt kun katsoo talven jälkeen paljasta pihamaata, tuntuu se oikein huutavan istutuksia vähän sinne ja tänne. Mietin aika paljon sitä, minkä väriset kukat sopii tuota punaista taloa vasten. Niin paljon kuin väreistä tykkäänkin, kukissa (kuin myös astioissa ja liinavaatteissa) suosin usein valkoista. Kyllä tänne muunkin värisiä kukkia on tulossa, mutta lähtisin aika varovaisesti kukkaistutusten kanssa liikkeelle. Mikään ei ole minusta ihastuttavampi näky, kuin valtoimenaan kukkiva juhannusruusupensas punaisen pohjalaistalon seinustalla. Joten juhannusruusua on ainakin tulossa.




Istutusten lisäksi piharakennuksen ovet olisi mukava saada maalatuksi. 




Piharakennuksessa sauna ja vilpola odottaa myös viimeistelyä. Niin ja se kasvimaakin.. Kummasti tuo tehtävälista vaan venyy, kun kesä lähenee. Edelleen pitää muistuttaa itseä siitä, että ilman näitäkin talossa voi jo elää varsin mukavasti ja tehdään se, mitä jaksetaan.

Sekä talon että piharakennuksien ikkunoiden ja ovien vuorilaudat haluaisin myös maalata uudelleen ja ehkä myös ikkunoiden ulkopokat. Kaikenlaisia vaihtoehtoja on käynyt mielessä.. ei kuitenkaan taida olla tämän kesän hommia. Keltaiset pokat ovat jääneet mieleen kummittelemaan, sillä ikkunatilausta tehdessä harkitsin niitä viimeiseen saakka. Keltaisia ulkopokia puoltaisi myös se, että talossamme on saattanut olla aikoinaan keltaiset ulkopokat. Olemme näitä kuvia talostamme ennen purkua tutkineet suurennuslasin kanssa ja niiden perusteella sellaisen oletuksen voisi tehdä. Aina näissä kohdin vähän harmittaa, ettei ole nähnyt taloa koskaan pystyssä ennen purkua.


Talomme ennen purkua





9. toukokuuta 2017

Arkikuvia ja kevätsiivouksen aika?



Facebookissa kiertänyt arkikuvahaaste toi hymyn huulille ja sai välillä naurunkin hörähtämään kunnolla, mutta kummasti nuo omat rytökasat ei hymyilytä ollenkaan. Tänä aamuna koti tuntui siltä, kuin tornado olisi pyyhkäissyt talomme läpi. Jokaisessa huoneessa vallitseva kaaostila sai enemmän kuin ahdistustunteen aikaiseksi. Ja kun kaaosta ei voinut edes paeta toiseen siistimpään huoneeseen, alkoi tuntua, että nyt ei enään riitä edes tavaroiden järjestely ja viikkosiivous. Talommehan kaipaa kipeästi ensimmäistä perusteellista kevätsiivousta! Siihen kuulukoon myös lattioiden suopakuuraus ja uunin maitomaalaus.

Kaunis tupakaappimme kätkee sisäänsä lastenkirjat, sarjakuvat, askartelutarvikkeita ja leluja. Kaapin ovet ovatkin siitä syystä useimmiten auki ja kun sisältö vielä pääsee epäjärjestykseen, on näky entistä karmeampi.





Tuvan pöydällä on usein lasten rakentelema leikki, jota ei mistään hinnasta saa siivota pois, koska sitä jatketaan tietenkin seuraavana päivänä.




Äidin kirja- ja lehtipinot jostakin syystä tuppaavat kasaantumaan keittiön työtasolle.. Argh!




Kaapista perkatut talvivaatteet vieläkin empivät siirtymistä piharakennuksen puolelle. Huoh!




Kylpyhuoneessa hommasta ei saanut enään mitään tolkkua, joten päätin aloittaa kevätsiivouksen täältä.




Eikä näky helpottanut täysin edes ulos katsoessa.




Eipä auta kuin ottaa härkää sarvista kiinni!




7. toukokuuta 2017

Blogin uusi ilme



Blogin ilme päivittyy, mutta sisältö pysyy ennallaan. Väliaikainen sekavuus blogissa voi siis johtua näistä muutostuulista. Maisema on viime postauksesta muuttunut melkoisesti, kinokset on tiessään ja luonnossa on jo pieni häivähdys vihreää..  Täällä on haaveiltu kesälomasta ja ensimmäisestä kunnon kesästä omassa kodissa kaikkien näiden rakennusvuosien jälkeen. Juuri nyt elämässä tapahtuu paljon asioita, jotka vaativat keskittymistäni ja sen vuoksi blogi voi olla vähän hiljaisempi.




Postauksen kuvan olen muistaakseni räpsäissyt kirjasta Kuningattaren kaupungissa. Tuollainen sabluunamaalaus väreineen sopisi medän keittiöön.. ah, näitä haaveita kyllä riittää!




26. huhtikuuta 2017

Suomen kevättä!



Kevät keikkuen tulevi -totta vieköön! Jotenkin tämä aamu oli niin surkuhupaisa, että piti laittaa pari kuvaa muistoksi tännekin.  Koululaisten leuat loksahti epäuskoisesti alas, kun he aamulla herätessään katsoivat ikkunasta ulos. Pikkupojat taas mutisivat jotakin hiihtämisestä. :D Olen vielä pitänyt lasten toppavaatteet kaapissa kevätvaatteiden rinnalla, eikä mieskään ole kiirehtinyt kesärenkaiden kanssa. Tätäköhän me ollaan alitajuntaisesti odoteltu..










25. huhtikuuta 2017

Odottelua ja aulatilan ideointia




Nyt on sellainen tilanne, että yläkertaan ei voi kuin kurkistella portaiden yläpäästä ja odottaa ensimmäisen lattiamaalikerroksen kuivahtamista. Mutta hyvä niin sillä välillä tehdään taas hetki töitä muiden ihanien vanhojen rakennuksien parissa..




Onneksi yläkerrassa on enään vain nämä loput maalaukset jäljellä, mutta kuten tiedätte pellavaöljymaalien kanssa valmista tulee kovin hitaanlaisesti. En odota yläkertaa ainoastaan sen vuoksi, että lapset saavat huonetilaa, sillä itsekin saan jotakin hyvin tärkeää -oman työpisteen! Se tulee enemmän kuin tarpeeseen. Suurin kiitos siitä kuuluu siipalle, joka on taas viime päivät ahkeroinut yläkerran kimpussa. Työtila näyttäisi nyt valmistuvan juuri sopivasti äitiyslomani loppuun.




Koska teen töitä tietokoneella, en kovin suurta tilaa tarvitse. Työpiste sijoittuu tuohon aulan nurkkaan, joka näkyy ylemmässä kuvassa oikealla. Rakennuspiirustustulostin tulee aiheuttamaan enemmän päänvaivaa suurikokoisuudellaan. Saa nähdä, miten saan sen järkevästi sijoitettua aulaan, josta ovia lähtee joka suuntaan. Onneksi kaikkia ovia ei vielä käytetä aktiivisesti.

Työpisteestä olen saanut myös uuden sisustushaasteen. Miten saada kauneus, viihtyvyys ja hyvä ergonomia samaan pakettiin? Heittäkääpä rohkeasti idoita tällaiseen vanhan talon työpisteeseen. Kaikki otetaan ilolla vastaan, sillä hankintoja ei ole vielä tehty. Ainakin nämä vanhat mööpelit pitänee tässä kohdin unohtaa. Työpöydäksi olen katsellut Ikean Linnmon -pukkipöytää, sarjaan kuuluva tuolikaan ei ole hullumman näköinen. Molemmissa saa säädettyä korkeutta. Nämä ovat kuitenkin puisia huonekaluja ja niihin voisi sutia myös hieman pehmeämmän sävyn päälle, vaikka pellavaöljymaalilla.

LINNMON / FINNVARD Pöytä IKEA Pöytälevyä voi halutessaan kallistaa kirjoittamista, maalaamista tai piirtämistä varten jalkoja säätämällä.


21. huhtikuuta 2017

Roiskemaalausta vai ei?



Olen täällä arponut, että tekisinkö poikien huoneeseen roiskemaalausta lumppupaperiseinille. Kannatatteko ajatusta? Pienet herrat ovat antaneet suostumuksen asialle, mutta äiti ei ole vielä ratkaissut jaksaako ryhtyä hommaan. Roiskimisessa ei ole mitään ongelmaa, mutta se  muiden paikkojen suojaus.. Roiskeet voisivat tuoda hauskankin kontrastin modernille tapetille. Pikkuisen näin harmaana meinaa seinät olla vähän pliisut makuuni, mutta toisaalta saahan huonekaluilla ja muulla tavaralla tarvittaessa jytyä huoneeseen.




Päädyin lopulta maalaamaan seinien alaosan vaaleaksi, toinen maalikerros on vielä maalaamatta ja sen vuoksi alaosa näyttää vähän rumankirjavalta. Tämä vaalea alaosa tekee huoneesta kyllä mukavan valoisan. Tykkään tosi paljon tuosta, kun seinät on kokonaan lumppupaperoidut ja lista jakaa sen kahteen osaan. Olen luultavasti päätymässä tähän ratkaisuun myös keittiön seinien kanssa. Yläosaan voisi keittiössä maalata sabluunalla. Nyt olen tyytyväinen, etten lähtenyt hosumaan keittiön seinien kanssa liian aikaisin. Lumppupaperi, roiskemaalaus ja sabluunajutut ovat osoittautuneet mun jutuiksi! Savirappaus olisi myös kovasti kiinnostava, mutta en ole vielä saanut siippaa oikein innostumaan siihen, että alettaisiin ämpärikaupalla kantamaan rapaa sisään. ;)




Nyt pitäisi löytää sopivan kokoisia huonekaluja lastenhuoneisiin. Sänkyjä löytyy, mutta pieniä kaappeja ja koulupöydiksi soveltuvia vanhoja talonpoikaispöytiä on etsinnässä. Ongelma noissa vanhoissa pöydissä vain tahtoo olla, kun jalkatila jää niissä usein turhan pieneksi.




Tämä jalkapallotapetti on  kyllä niin meidän vanhimman pojan näköinen ja myös mieluinen hänelle. Poika ehti jo huolehtimaan, että jos hän joskus muuttaa tuvan päälle tulevaan huoneeseen, jalkapallotapetti jääkin tähän huoneeseen. Mutta onneksi tapettia jäi hyvä määrä jemmaan, jos se vielä muutaman vuoden päästäkin tykästyttää.


Tapetti Boråstapetter Lilleby 2681



19. huhtikuuta 2017

Illan viimeiset säteet



Ihan uskomatonta, miten auringonvaloa riittää jo lasten nukkumaanmenoaikaan saakka. Ja kello pääsee varkain livahtamaan aina vähän liian myöhäiseen..




Kevät- ja kesäiltoina tuvassa alkaa uskomaton valojen ja varjojen leikki. Välillä on aivan mystisiä tunnelmia. Pitää vain pysähtyä ja katsella ympärilleen. Melkein olin unohtanut tämän pitkän ja niin pimeän talven aikana.




Yläkerrassa taas on vähän touhuttu.. ja ollaan jo hyvin lähellä valmista. Odotan niin, että saan sisustaa tämän tuvan lopullisesti olohuonekäyttöön. Tämä on minun ehdoton lempparihuone koko talossa. Iso valoisa tila, josta aukeaa näkymät kolmeen ilmansuuntaan. Miljoona lego-palikkaa saa pian muuttaa täältä yläkertaan. Sitten on luvassa enemmän tunnelmakuvia.




Ajatelkaas, meidän tuvassa kaikki näkyvillä olevat pinnat on uutta materiaalia kahta kattoparrua ja väliovia lukuunottamatta. Lumppupaperiseinät, kattolaudat, listat, lattialankut, rintalistat, ikkunat, uuni.. Tällä talolla on vanha sielu, mutta uudet vaatteet.

Lisään tämän postauksen myötä blogiin uuden tunnisteen nimellä tunnelmia. Kerään tunnisteen alle tunnelmakuvia talostamme. Uskoisin, että niitä tulee jatkossa otettua vähän enemmän, kun huoneet pääsevät niille suunniteltuun käyttötarkoitukseen.





17. huhtikuuta 2017

Pääsiäistä ja turhin huonekalu?



Täällä on pääsiäisen aika pyhitetty levolle ja kotana oloilulle. Ainoastaan pitkänäperjantaina käytiin kyläilemässä ja lauantaina vähän maalasin yläkerrassa. Hyvää on tehnyt vain olla koko perheellä kotosalla monta päivää. Tuvassa istuskellessa katselen usein meille kertyneitä huonekaluja. Tänään mietin, että mikä huonekalu olisi sellainen josta viimeisenä luopuisin -kaappikello! Se on kaikista turhin kapine, ei näytä aikaa ja on vähän rikkinäinenkin, mutta se on kaikesta huolimatta tuvan katseenvangitsija.




Jotenki se myös kuvastaa tämän asumisen filosofiaa. Ajalla ei ole niin merkitystä, esteettisyys käytännöllisyyttä edellä vähän kaikessa ja niin, pieni keskeneräisyys tietenkin kuuluu asiaan. Mamsellikellossa helmat on nimittäin  päässeet vähän repaleisiksi. Tämän mööpelin kohdalla olemme kyllä päättäneet turvautua huonekalurestauroijan apuun, joten kaappikello saa vielä tovin odottaa ehostusta.








Lauantaina oman ohjelmanumeronsa järjestivät pääsiäisnoidat. Tästäkin talosta liikkeellä oli kokonaista kolme noitaa ja yksi musta kissa. Kolmevuotias tyytyi vielä pitämään noitavahtia ikkunassa ja verotti aina tilaisuuden tullen trulleille varattuja karamelleja suuhunsa.. voi sitä makean määrää, mutta onneksi vain kerran vuodessa!






12. huhtikuuta 2017

Komeat pohjalaistalot



On pitänyt jo aikoja sitten kirjoittaa postaus tästä upeasta kirjasta, mutta jotenkin asia on vain jäänyt kiireiden alle. Palaan vielä siis viime kesän asuntomessuihin sen verran, että asuntomessujen teemanahan oli pohjalaistalot ja meidän talo sivukohteena edusti tällaista perinteistä pohjalaistaloa. Aivan huikeaa oli, että saimme vielä messuille jakoon tämän Helsingin yliopiston Ruralia instituutin toteuttaman Komeat pohjalaistalot -kirjan aivan uunituoreena. Moni meillä messuilla vierraillut on vielä jälkikäteenkin kiitellyt ja ihastellen ihmetellyt kirjaa. Tämän tiiviin tietokirjan pohjalaistalokulttuurista ovat kirjoittaneet Matti Mäkelä ja Sulevi Riukulehto.




Muistan vielä selvästi, kun aloimme tosissamme pohtia oman pohjalaistalon hankkimista tai rakentamista ja yritimme etsiä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Eipä ollut kovin helppoa löytää kirjastostakaan juuri mitään aiheeseen liittyvää. Myöhemmin käsiini saamaani Toivo Vuorelan Etelä-Pohjanmaan kansanrakennukset kirjaa olisi silloin kaivattu kovasti. Kirja on kirjoitettu vuonna 1949, joten pohjalaistalokulttuurista kertovalle uudemmalle kirjallisuudelle tuntui jo kovasti olevan tilausta. Tätä aukkoa paikkaamaan saimme siis tämän upean kirjan, Komeat pohjalaistalot.




Kirjassa on myös todella hieno ja havainnollistava kuvitus. Kirja sisältää aiemmin julkaisematonta kuvamateriaalia, kuten Julia Widgrenin varhaisia valokuvia jo 1870 -luvulta, Toivo Salervon sekä Alvar Aallon akvarelleja ja piirroksia.




Tämä kirja on todella merkittävä kaikille pohjalaistalokulttuurista kiinnostuneille. Tulevaisuus näyttää mielenkiintoiselta pohjalaistalojen näkökulmasta ja uskallan toivoa, että saamme lisää aihepiiriä käsitteleviä kirjoja. Tätä kirjaa jaettiin asuntomessuilla muistaakseni 3000 kappaletta. Onnekas, joka sait tämän kirjahyllyysi. :)






8. huhtikuuta 2017

Pääsiäistä kohti



Blogi on ollut hiljainen, mutta elämä täällä vilkasta. Valo ja lämpö on kutsunut lenkkipolulle ja pihalle puuhastelemaan. Lapset viihtyvät nyt hyvin ulkona, leikkivät majassa, läträävät veden kanssa, kaivelevat pyöriä talviteloilta.. Kuisti on täynnä kuraisia ulkovaatteita ja hujan hajan jääneitä kumisaappaita. Mutta ei haittaa, sillä tuntuu että elämä on tässä vahvasti läsnä. Olemme usein ihmetelleet miehen kanssa sitä tunnetta, kun tuohon pihaamme johtavalle tielle saapuu, miten kotiin sitä tunteekaan tulevansa. Saamme olla siitä tunteesta kiitollisia ja onnellisia.




Eilen aamupäivällä saimme tänne kahvitteluseuraa. Vieraamme toivat tullessaan maatiaiskanojen ja ankkojen luomumunia. Olen ollut höperön ihastuksissani näihin muniin. Molemmissa munissa oli niin kaunis sävy, että tänä vuonna saimmekin luonnollisen kauniita pääsiäiskoristeita näistä.




Tänään olikin sitten hyvä syy tehdä pannaria kananmunista. Ankkojen munista taas ajattelin leipoa jotakin hyvää pääsiäiseksi. 




Eipä täällä siis mitään ihmeellistä. Tavallinen arkinen puuhastelu tuntuu vain erityisen arvokkaalta ja terapeuttiselta tämän maailman melskeen keskellä. Jospa tässä taas pian palattaisiin myös yläkerran kuulumisiin..

Mukavaa huomista sunnuntaipäivää kaikille!





26. maaliskuuta 2017

Mööpelien pyöritystä ja kasvunihmettä



Tuvan nurkasta lähti tällä viikolla punainen rekisänky uuteen hyvään kotiin.. ehkäpä sänky näkyy pian toisessa blogissa, jossa niin ikään kunnostetaan vanhaa pohjalaistaloa. :) Meille on kertynyt lastensänkyjä ja sivustavedettäviä yli tarpeen, joten jostakin oli luovuttava. Nyt makustellaan makuuhuoneen puolelta siirtynyttä sivustavedettävää tuvassa. Piristävää välillä pyörittää näitä mööpeleitä uusille paikoille.




Oikealla näkyvä lelukori on paikallisesta halpamarketista. Joskus tekee yllättäviä löytöjä sieltä mistä vähiten uskoisi. Korit on tosi käteviä ja niihin mahtuu hyvin lasten isommatkin lelut. Tuohon vasemmanpuoleiselle seinälle olen pitkään etsinyt vanhaa kynttilälampettia tai seinälamppua, mutta oikeanlaista ei näytä löytyvän. Sähköistetty seinämallinen öljylamppu voisi olla yksi vaihtoehto.




Meillä on myös seurattu ensimmäisten istutusten tuomaa kasvunihmettä jännityksellä. Lapset saivat nämä istuttaa ja kaikki lähtivät kyllä hyvin  itämään. Ensimmäisenä kasvamaan laitettiin keltasipulia, ruohosipulia, basilikaa, persiljaa, jäävuorisalaattia ja tomaatteja. Taitaa vaan olla siemeniä vähän yli ohjeistuksen aina yhdessä purkissa..




Onnistutaankohan me saamaan ensimmäiset omat tomaatit ja yrtit tänä kesänä. Jännää!



15. maaliskuuta 2017

Hiljaiseloa ja kurkottelua tulevaisuuteen



Täällä rakentaminen on ollut seisahduksissa hetken. Miehellä oli viime viikolla lomaa ja teimme pienen reissun koko perheen voimin. Tämä viikko menee tiukasti töiden parissa myös minulla mammalomalaisella..




Saan olla suunnittelemassa ja piirtämässä rakennuslupakuvia harvinaiseen siirrettävään vanhaan hirsirakennukseen. Parasta tässä on se, kun saa pienen pienellä panoksella olla taas mukana talonpelastusoperaatiossa ja oppia samalla uutta maamme vanhasta rakennuskannasta ja -historiasta. Ajattelin tässä kevään aikana muutenkin kertoa enemmän siitä, minkälaista työtä tulen tekemään äitiysloman jälkeen. Tämä aika, jonka nyt olen saanut viettää rauhassa kotona, on kypsyttänyt ajatukset lopulliseen päätökseen. Katson siis tulevaisuuteen odottavasti, uteliaasti ja innokkaasti!




Yläkerrassa taas ei tainnut viime viikolla muuta tapahtua kuin että mies puhdisti tytön huoneen oven vanhasta maalista ja asensi sen paikoilleen. Näin vanhan maalaistalon tuvanovi pääsi uudelleen käyttöön.




Mitä yläkerrassa sitten on vielä tekemättä? Listojen, lattioiden ja ovien maalaus. Pattereiden, pistorasioiden ja valokytkimien asennus. Kaiteiden rakentaminen portaisiin.




Tuntuu, että tytön huoneen ovi kruunasi yläkerran. Ikkunallinen ovi päästää mukavasti valoa aulaan myös oven ollessa kiinni.




Luultavasti hiljaiselo jatkuu nyt hetken täällä blogissa. Ja toivottavasti seuraavalla kerralla ollaan taas hivenen lähempänä yläkerran käyttöönottoa!