26. huhtikuuta 2017

Suomen kevättä!



Kevät keikkuen tulevi -totta vieköön! Jotenkin tämä aamu oli niin surkuhupaisa, että piti laittaa pari kuvaa muistoksi tännekin.  Koululaisten leuat loksahti epäuskoisesti alas, kun he aamulla herätessään katsoivat ikkunasta ulos. Pikkupojat taas mutisivat jotakin hiihtämisestä. :D Olen vielä pitänyt lasten toppavaatteet kaapissa kevätvaatteiden rinnalla, eikä mieskään ole kiirehtinyt kesärenkaiden kanssa. Tätäköhän me ollaan alitajuntaisesti odoteltu..










25. huhtikuuta 2017

Odottelua ja aulatilan ideointia




Nyt on sellainen tilanne, että yläkertaan ei voi kuin kurkistella portaiden yläpäästä ja odottaa ensimmäisen lattiamaalikerroksen kuivahtamista. Mutta hyvä niin sillä välillä tehdään taas hetki töitä muiden ihanien vanhojen rakennuksien parissa..




Onneksi yläkerrassa on enään vain nämä loput maalaukset jäljellä, mutta kuten tiedätte pellavaöljymaalien kanssa valmista tulee kovin hitaanlaisesti. En odota yläkertaa ainoastaan sen vuoksi, että lapset saavat huonetilaa, sillä itsekin saan jotakin hyvin tärkeää -oman työpisteen! Se tulee enemmän kuin tarpeeseen. Suurin kiitos siitä kuuluu siipalle, joka on taas viime päivät ahkeroinut yläkerran kimpussa. Työtila näyttäisi nyt valmistuvan juuri sopivasti äitiyslomani loppuun.




Koska teen töitä tietokoneella, en kovin suurta tilaa tarvitse. Työpiste sijoittuu tuohon aulan nurkkaan, joka näkyy ylemmässä kuvassa oikealla. Rakennuspiirustustulostin tulee aiheuttamaan enemmän päänvaivaa suurikokoisuudellaan. Saa nähdä, miten saan sen järkevästi sijoitettua aulaan, josta ovia lähtee joka suuntaan. Onneksi kaikkia ovia ei vielä käytetä aktiivisesti.

Työpisteestä olen saanut myös uuden sisustushaasteen. Miten saada kauneus, viihtyvyys ja hyvä ergonomia samaan pakettiin? Heittäkääpä rohkeasti idoita tällaiseen vanhan talon työpisteeseen. Kaikki otetaan ilolla vastaan, sillä hankintoja ei ole vielä tehty. Ainakin nämä vanhat mööpelit pitänee tässä kohdin unohtaa. Työpöydäksi olen katsellut Ikean Linnmon -pukkipöytää, sarjaan kuuluva tuolikaan ei ole hullumman näköinen. Molemmissa saa säädettyä korkeutta. Nämä ovat kuitenkin puisia huonekaluja ja niihin voisi sutia myös hieman pehmeämmän sävyn päälle, vaikka pellavaöljymaalilla.

LINNMON / FINNVARD Pöytä IKEA Pöytälevyä voi halutessaan kallistaa kirjoittamista, maalaamista tai piirtämistä varten jalkoja säätämällä.


21. huhtikuuta 2017

Roiskemaalausta vai ei?



Olen täällä arponut, että tekisinkö poikien huoneeseen roiskemaalausta lumppupaperiseinille. Kannatatteko ajatusta? Pienet herrat ovat antaneet suostumuksen asialle, mutta äiti ei ole vielä ratkaissut jaksaako ryhtyä hommaan. Roiskimisessa ei ole mitään ongelmaa, mutta se  muiden paikkojen suojaus.. Roiskeet voisivat tuoda hauskankin kontrastin modernille tapetille. Pikkuisen näin harmaana meinaa seinät olla vähän pliisut makuuni, mutta toisaalta saahan huonekaluilla ja muulla tavaralla tarvittaessa jytyä huoneeseen.




Päädyin lopulta maalaamaan seinien alaosan vaaleaksi, toinen maalikerros on vielä maalaamatta ja sen vuoksi alaosa näyttää vähän rumankirjavalta. Tämä vaalea alaosa tekee huoneesta kyllä mukavan valoisan. Tykkään tosi paljon tuosta, kun seinät on kokonaan lumppupaperoidut ja lista jakaa sen kahteen osaan. Olen luultavasti päätymässä tähän ratkaisuun myös keittiön seinien kanssa. Yläosaan voisi keittiössä maalata sabluunalla. Nyt olen tyytyväinen, etten lähtenyt hosumaan keittiön seinien kanssa liian aikaisin. Lumppupaperi, roiskemaalaus ja sabluunajutut ovat osoittautuneet mun jutuiksi! Savirappaus olisi myös kovasti kiinnostava, mutta en ole vielä saanut siippaa oikein innostumaan siihen, että alettaisiin ämpärikaupalla kantamaan rapaa sisään. ;)




Nyt pitäisi löytää sopivan kokoisia huonekaluja lastenhuoneisiin. Sänkyjä löytyy, mutta pieniä kaappeja ja koulupöydiksi soveltuvia vanhoja talonpoikaispöytiä on etsinnässä. Ongelma noissa vanhoissa pöydissä vain tahtoo olla, kun jalkatila jää niissä usein turhan pieneksi.




Tämä jalkapallotapetti on  kyllä niin meidän vanhimman pojan näköinen ja myös mieluinen hänelle. Poika ehti jo huolehtimaan, että jos hän joskus muuttaa tuvan päälle tulevaan huoneeseen, jalkapallotapetti jääkin tähän huoneeseen. Mutta onneksi tapettia jäi hyvä määrä jemmaan, jos se vielä muutaman vuoden päästäkin tykästyttää.


Tapetti Boråstapetter Lilleby 2681



19. huhtikuuta 2017

Illan viimeiset säteet



Ihan uskomatonta, miten auringonvaloa riittää jo lasten nukkumaanmenoaikaan saakka. Ja kello pääsee varkain livahtamaan aina vähän liian myöhäiseen..




Kevät- ja kesäiltoina tuvassa alkaa uskomaton valojen ja varjojen leikki. Välillä on aivan mystisiä tunnelmia. Pitää vain pysähtyä ja katsella ympärilleen. Melkein olin unohtanut tämän pitkän ja niin pimeän talven aikana.




Yläkerrassa taas on vähän touhuttu.. ja ollaan jo hyvin lähellä valmista. Odotan niin, että saan sisustaa tämän tuvan lopullisesti olohuonekäyttöön. Tämä on minun ehdoton lempparihuone koko talossa. Iso valoisa tila, josta aukeaa näkymät kolmeen ilmansuuntaan. Miljoona lego-palikkaa saa pian muuttaa täältä yläkertaan. Sitten on luvassa enemmän tunnelmakuvia.




Ajatelkaas, meidän tuvassa kaikki näkyvillä olevat pinnat on uutta materiaalia kahta kattoparrua ja väliovia lukuunottamatta. Lumppupaperiseinät, kattolaudat, listat, lattialankut, rintalistat, ikkunat, uuni.. Tällä talolla on vanha sielu, mutta uudet vaatteet.

Lisään tämän postauksen myötä blogiin uuden tunnisteen nimellä tunnelmia. Kerään tunnisteen alle tunnelmakuvia talostamme. Uskoisin, että niitä tulee jatkossa otettua vähän enemmän, kun huoneet pääsevät niille suunniteltuun käyttötarkoitukseen.





17. huhtikuuta 2017

Pääsiäistä ja turhin huonekalu?



Täällä on pääsiäisen aika pyhitetty levolle ja kotana oloilulle. Ainoastaan pitkänäperjantaina käytiin kyläilemässä ja lauantaina vähän maalasin yläkerrassa. Hyvää on tehnyt vain olla koko perheellä kotosalla monta päivää. Tuvassa istuskellessa katselen usein meille kertyneitä huonekaluja. Tänään mietin, että mikä huonekalu olisi sellainen josta viimeisenä luopuisin -kaappikello! Se on kaikista turhin kapine, ei näytä aikaa ja on vähän rikkinäinenkin, mutta se on kaikesta huolimatta tuvan katseenvangitsija.




Jotenki se myös kuvastaa tämän asumisen filosofiaa. Ajalla ei ole niin merkitystä, esteettisyys käytännöllisyyttä edellä vähän kaikessa ja niin, pieni keskeneräisyys tietenkin kuuluu asiaan. Mamsellikellossa helmat on nimittäin  päässeet vähän repaleisiksi. Tämän mööpelin kohdalla olemme kyllä päättäneet turvautua huonekalurestauroijan apuun, joten kaappikello saa vielä tovin odottaa ehostusta.








Lauantaina oman ohjelmanumeronsa järjestivät pääsiäisnoidat. Tästäkin talosta liikkeellä oli kokonaista kolme noitaa ja yksi musta kissa. Kolmevuotias tyytyi vielä pitämään noitavahtia ikkunassa ja verotti aina tilaisuuden tullen trulleille varattuja karamelleja suuhunsa.. voi sitä makean määrää, mutta onneksi vain kerran vuodessa!






12. huhtikuuta 2017

Komeat pohjalaistalot



On pitänyt jo aikoja sitten kirjoittaa postaus tästä upeasta kirjasta, mutta jotenkin asia on vain jäänyt kiireiden alle. Palaan vielä siis viime kesän asuntomessuihin sen verran, että asuntomessujen teemanahan oli pohjalaistalot ja meidän talo sivukohteena edusti tällaista perinteistä pohjalaistaloa. Aivan huikeaa oli, että saimme vielä messuille jakoon tämän Helsingin yliopiston Ruralia instituutin toteuttaman Komeat pohjalaistalot -kirjan aivan uunituoreena. Moni meillä messuilla vierraillut on vielä jälkikäteenkin kiitellyt ja ihastellen ihmetellyt kirjaa. Tämän tiiviin tietokirjan pohjalaistalokulttuurista ovat kirjoittaneet Matti Mäkelä ja Sulevi Riukulehto.




Muistan vielä selvästi, kun aloimme tosissamme pohtia oman pohjalaistalon hankkimista tai rakentamista ja yritimme etsiä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Eipä ollut kovin helppoa löytää kirjastostakaan juuri mitään aiheeseen liittyvää. Myöhemmin käsiini saamaani Toivo Vuorelan Etelä-Pohjanmaan kansanrakennukset kirjaa olisi silloin kaivattu kovasti. Kirja on kirjoitettu vuonna 1949, joten pohjalaistalokulttuurista kertovalle uudemmalle kirjallisuudelle tuntui jo kovasti olevan tilausta. Tätä aukkoa paikkaamaan saimme siis tämän upean kirjan, Komeat pohjalaistalot.




Kirjassa on myös todella hieno ja havainnollistava kuvitus. Kirja sisältää aiemmin julkaisematonta kuvamateriaalia, kuten Julia Widgrenin varhaisia valokuvia jo 1870 -luvulta, Toivo Salervon sekä Alvar Aallon akvarelleja ja piirroksia.




Tämä kirja on todella merkittävä kaikille pohjalaistalokulttuurista kiinnostuneille. Tulevaisuus näyttää mielenkiintoiselta pohjalaistalojen näkökulmasta ja uskallan toivoa, että saamme lisää aihepiiriä käsitteleviä kirjoja. Tätä kirjaa jaettiin asuntomessuilla muistaakseni 3000 kappaletta. Onnekas, joka sait tämän kirjahyllyysi. :)






8. huhtikuuta 2017

Pääsiäistä kohti



Blogi on ollut hiljainen, mutta elämä täällä vilkasta. Valo ja lämpö on kutsunut lenkkipolulle ja pihalle puuhastelemaan. Lapset viihtyvät nyt hyvin ulkona, leikkivät majassa, läträävät veden kanssa, kaivelevat pyöriä talviteloilta.. Kuisti on täynnä kuraisia ulkovaatteita ja hujan hajan jääneitä kumisaappaita. Mutta ei haittaa, sillä tuntuu että elämä on tässä vahvasti läsnä. Olemme usein ihmetelleet miehen kanssa sitä tunnetta, kun tuohon pihaamme johtavalle tielle saapuu, miten kotiin sitä tunteekaan tulevansa. Saamme olla siitä tunteesta kiitollisia ja onnellisia.




Eilen aamupäivällä saimme tänne kahvitteluseuraa. Vieraamme toivat tullessaan maatiaiskanojen ja ankkojen luomumunia. Olen ollut höperön ihastuksissani näihin muniin. Molemmissa munissa oli niin kaunis sävy, että tänä vuonna saimmekin luonnollisen kauniita pääsiäiskoristeita näistä.




Tänään olikin sitten hyvä syy tehdä pannaria kananmunista. Ankkojen munista taas ajattelin leipoa jotakin hyvää pääsiäiseksi. 




Eipä täällä siis mitään ihmeellistä. Tavallinen arkinen puuhastelu tuntuu vain erityisen arvokkaalta ja terapeuttiselta tämän maailman melskeen keskellä. Jospa tässä taas pian palattaisiin myös yläkerran kuulumisiin..

Mukavaa huomista sunnuntaipäivää kaikille!





26. maaliskuuta 2017

Mööpelien pyöritystä ja kasvunihmettä



Tuvan nurkasta lähti tällä viikolla punainen rekisänky uuteen hyvään kotiin.. ehkäpä sänky näkyy pian toisessa blogissa, jossa niin ikään kunnostetaan vanhaa pohjalaistaloa. :) Meille on kertynyt lastensänkyjä ja sivustavedettäviä yli tarpeen, joten jostakin oli luovuttava. Nyt makustellaan makuuhuoneen puolelta siirtynyttä sivustavedettävää tuvassa. Piristävää välillä pyörittää näitä mööpeleitä uusille paikoille.




Oikealla näkyvä lelukori on paikallisesta halpamarketista. Joskus tekee yllättäviä löytöjä sieltä mistä vähiten uskoisi. Korit on tosi käteviä ja niihin mahtuu hyvin lasten isommatkin lelut. Tuohon vasemmanpuoleiselle seinälle olen pitkään etsinyt vanhaa kynttilälampettia tai seinälamppua, mutta oikeanlaista ei näytä löytyvän. Sähköistetty seinämallinen öljylamppu voisi olla yksi vaihtoehto.




Meillä on myös seurattu ensimmäisten istutusten tuomaa kasvunihmettä jännityksellä. Lapset saivat nämä istuttaa ja kaikki lähtivät kyllä hyvin  itämään. Ensimmäisenä kasvamaan laitettiin keltasipulia, ruohosipulia, basilikaa, persiljaa, jäävuorisalaattia ja tomaatteja. Taitaa vaan olla siemeniä vähän yli ohjeistuksen aina yhdessä purkissa..




Onnistutaankohan me saamaan ensimmäiset omat tomaatit ja yrtit tänä kesänä. Jännää!



15. maaliskuuta 2017

Hiljaiseloa ja kurkottelua tulevaisuuteen



Täällä rakentaminen on ollut seisahduksissa hetken. Miehellä oli viime viikolla lomaa ja teimme pienen reissun koko perheen voimin. Tämä viikko menee tiukasti töiden parissa myös minulla mammalomalaisella..




Saan olla suunnittelemassa ja piirtämässä rakennuslupakuvia harvinaiseen siirrettävään vanhaan hirsirakennukseen. Parasta tässä on se, kun saa pienen pienellä panoksella olla taas mukana talonpelastusoperaatiossa ja oppia samalla uutta maamme vanhasta rakennuskannasta ja -historiasta. Ajattelin tässä kevään aikana muutenkin kertoa enemmän siitä, minkälaista työtä tulen tekemään äitiysloman jälkeen. Tämä aika, jonka nyt olen saanut viettää rauhassa kotona, on kypsyttänyt ajatukset lopulliseen päätökseen. Katson siis tulevaisuuteen odottavasti, uteliaasti ja innokkaasti!




Yläkerrassa taas ei tainnut viime viikolla muuta tapahtua kuin että mies puhdisti tytön huoneen oven vanhasta maalista ja asensi sen paikoilleen. Näin vanhan maalaistalon tuvanovi pääsi uudelleen käyttöön.




Mitä yläkerrassa sitten on vielä tekemättä? Listojen, lattioiden ja ovien maalaus. Pattereiden, pistorasioiden ja valokytkimien asennus. Kaiteiden rakentaminen portaisiin.




Tuntuu, että tytön huoneen ovi kruunasi yläkerran. Ikkunallinen ovi päästää mukavasti valoa aulaan myös oven ollessa kiinni.




Luultavasti hiljaiselo jatkuu nyt hetken täällä blogissa. Ja toivottavasti seuraavalla kerralla ollaan taas hivenen lähempänä yläkerran käyttöönottoa!



6. maaliskuuta 2017

Inspiroivaa kevätvaloa



Talo kylpee jälleen ihanasti kevätvalossa. Talvihorroksesta heräilevän vain täytyy vielä säädellä häikäisevää valoa pellavarullaverhoilla.




Tämä on niin vaarallista aikaa, kun inspiraatio toisensa perään tahtoo iskeä ja uusia maalaussuunnitelmia alkaa viritä päässä.. Mies jo kyseli, että aiotko kenties maalata koko talon uusiksi. :) No en sentään. Mutta olen pitkän pimeän talven ajan silmäillyt eteistä ja kuistia, joiden maalaustyöt on edelleen vaiheessa ja miettinyt, mitä niihin lopulta laittaisin. Tänään taas keräsin kaikki ihanat kirjani kasaan ja katselin antaumuksella kuvia vanhoista rakennuksista. Monta ideaahan niistä lähti taas syntymään.




Nämä kolme alimmaista kuvaa on Lena Nesslen kirjasta Sablonimaalaus. Tätä ensimmäisen kuvan kuviota olen jo pitkään katsellut ja miettinyt, voisinko hyödyntää sitä meidän eteisen ja ehkä kuistinkin lautaseiniin ja kaappeihin. Pieni yksinkertainen kuvio, mutta isona alana tehtynä näyttää upealta. Tätä olisi myös aika näppärä käydä tekemässä aina muutama kuvio kerrallansa. Köyhän tapettia siis, mutta eikö se köyhyys ollut perinnerakentajan hyvä ystävä. ;)







Tämä kuvio olisi myös kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.




Katsotaanpa liikenisikö jo aikaa tällaisten suunnitelmien toteuttamiseen, vai jäävätkö nämä vielä hautumaan ja odottamaan parempaa hetkeä.. Sen olen oivaltanut, että matkalla olo on parasta perinnerakentamisessa ja tylsäksi menisi, jos kaikki olisi hetkessä täysin valmista -siitäkin huolimatta, että keskeneräisyys välillä stressaa ja jopa tuskastuttaa.


Inspiroivia kevätpäiviä kaikille!




2. maaliskuuta 2017

Uusi maalituttavuus



Jokin aika sitten kävin vanhaa taloa kunnostavan ystäväni luona ja hän oli juuri maalannut kuistin kattoa ja vähän hirsiseiniäkin minulle tuntemattomalla pellavaöljyemulsiomaalilla. Ihastuin heti tuohon mattamaaliin ja minunkin täytyi tilata maalia kokeeksi. Tätä Allbäckin maalia saa siis Rakennusapteekista.





Eilen hipsin vauvan päiväunien aikana yläkertaan ja ajatus oli vain vähän koittaa, miltä maali näyttää. Yhtäkkiä olinkin sutinut toisen aulan hirsiseinän kokonaan.. Tällä oli kyllä ilo maalata! Maalista löytyy valmiita sävyjä, jotka itse sekoitetaan. Bigmentit tulee siis pussissa mukana. Tämä on minusta aika kätevääkin. Tilasin valkoista maalia kolme litraa ja erilaisia bigmenttejä, joista voin sekoitella sopivia sävyjä.




Tähän hirsiseinään laitoin vintagen harmaata, mutta en laitanut bigmenttiä niin paljon kuin valmiissa sävyssä kehoitettiin laittamaan. Maali kuivuu nopeaa ja mikä parasta, tämä ei tuoksu juuri millekään. Maali on vesiliukoinen, joten pensselitkin puhdistuvat helposti miedolla suopavedellä. Valmiista seinästä minulla tuli jotenkin mieleen synnyinpitäjäni vanhan puukirkon maalatut hirsiseinät, joita lapsena aina joulukirkossa käydessämme tutkailin ja ihailin.






26. helmikuuta 2017

Listoja taas



Heittipä hyytävän aamun. Nyt on hyvä kuljeksia sisällä kahvikupposen kanssa ja fiilistellä yläkerrassa. Aula tuli eilen melkein valmiiksi. Lattialankut paukuteltiin kiinni kunnon nauloilla. Muutama lista enään ja lattian maalaus.







Voi että tykkään vanhoista ovista! Täyttä puuta, eikä mitään höttöä, johon tulee pikku töytäisystä reikä. Kestää parisataa vuotta ja enemmänkin. Miksi ihmeessä nykyään kaikki tehdään niin kertakäyttöiseksi ja huonosti korjattavaksi. Tuntuu, ettei sellaiseen olisi enään varaa.






25. helmikuuta 2017

Futareita ja lumppupaperia



Nyt on poikien huoneessa yksi seinällinen jalkapalloilijoita juoksentelemassa. Tämän tapetin valitsi vanhin poikamme, joka aloittelee juuri jalkapalloharrastusta. Oikealla näkyy lumppupaperiseinää, joka ei ole täysin vielä kuivunut ja mattaantunut. Sen vuoksi se näyttää vielä vähän rumankirjavalta.

Alunperin haaveilin tekeväni näihinkin huoneisiin sabluunamaalausta, mutta nyt on tuntunut, että lasten huoneet täytyy saada vain mahdollisimman nopeasti käyttöön. Niinpä lapset saivat valita yhden seinän itselleen mieluista tapettia. Kun tästä tapetista on kasvettu yli, päälle on helppo liisteröidä lumppupaperiarkit ja maalailla sitten niitä sabluunakuvioita, kun on enemmän aikaa pikkutarkalle nysväilylle.



Aamunsarastusta lumppupaperiarkeilla.



Alaosassa tätä tapettiseinää on lumppupaperia. Huonetta tulee kiertämään rintalista ja tämä alaosa seinästä maalataan hieman tummemmalla harmaalla.







Huone kalustetaan vanhoilla kalusteilla, jotka tuovat lämpöä tilaan. Lastenhuoneissa tulee olemaan alakertaa enemmän uuden ja vanhan kontrastia. Yläkertaan aion sijoittaa myös keräilemäni hieman modernimmat taideteokset. Vanhassa talossa ei minusta tarvitse elää, kuin museossa, vaan tilaa tulee  olla myös uudemmille itselle tärkeille asioille. Taide on ainakin itselleni yksi sellainen, jota ilman olisi vaikea kuvitella elävänsä omassa kodissa.





Talviloma alkoi kyllä varsin talvisissa tunnelmissa. Saatiin lunta heti kunnolla ja lumikolalle riittää nyt töitä. Mutta aurinko paistaa tänään mahtavasti ja kevättalvi tuntuu vahvasti olevan läsnä! Pitää nauttia nyt tästä!





24. helmikuuta 2017

Ensimmäiset tapiseeraukset



Mies sai eilen onnellisesti ja onnistuneesti tapetoitua vanhemman tytön huoneen seinän. Yläkerrassa on tällä hetkellä niin paljon kaikenlaista rakennustavaraa, että kuvaaminen tuntuu vähän hankalalta. Romuvuorista huolimatta laitan nyt muutaman kuvan tulemaan. Lautaseinät maalasin vaaleankeltaisiksi. Sävystä ei kyllä kuvan välityksellä saa oikein hyvää käsitystä, mutta tykkään siitä ihan hirveästi. Se on sellainen lempeän rauhallinen ja valoisa keltainen. Mietin jo kuumeisesti, mihin muualle voisin tätä väriä käyttää..




Siellä ne hepat nyt kirmailee. Tässä tapetissa on sen verran liikettä, että maksimissaan yhden seinän tapetoisin tällä. Muuten voisi mennä liian levottomaksi ainakin minun makuun. Tapetti on kyllä hyvin vahvaa ja laadukkaan oloista.




Ovenpielilistoitukset saatiin myös tytön huoneeseen tehtyä. Tässä huoneessa olisi jäljellä enään parin listan asennus ja maalaus, oven ja lattian maalaus sekä patterin asennus. Sitten olisi tytölle oma huone valmiina.




Tuohon porraskuiluun tulee suurikokoinen öljyvärimaalaus. Tilassa on hivenen modernikin fiilis.



Aaltoileva vanha hirsi on maalattuna veistoksellinen.





Pienen pieni pätkä porraskaidetta pitäisi rakentaa tuohon portaiden yläpäähän.




Jospa pian saataisiin kuvia myös aulan toiselta puolelta poikien huoneesta. Yläosa seinästä on jo maalattu. Pian myös tapetoidaan sielläkin yksi seinä. Alaosan maalia vielä odotellaan postiin saapuvaksi.. Nyt täällä alkaakin koululaisilla loma, mukavaa ottaa viikko rennosti ilman pakollisia aamuherätyksiä!