Kaksin aina kaunihimpi..

Niin se vaan taas kaksi kuukautta vierähti. Mietin, vieläköhän täällä joku vierailee. Muutama kommentti oli ilokseni kopsahtanut tänne, joten aivan unholaankaan blogi ei ole vielä jäänyt. :) Meillä on elämässä tapahtunut jännittäviä muutoksia, jotka pitää kiirusta yllä. Mies jäi muutama viikko sitten kokoaikaisesti yritykseemme töihin ja säpinää töiden puolesta on nyt enemmän. Olen yllättynyt, miten leppoisaa on tehdä töitä oman puolison kanssa. Viiteentoista yhteiseen vuoteen mahtuu melko paljon. :D

Jos haluat seurata Italianpunaisen parituvan elämänmenoa ja tunnelmia, niin minut löytää instagramista nimimerkillä elamaapohjalaistalossa. Instagram tuntuu sopivan tähän elämäntilanteeseen paremmin nopeuden ja helppouden vuoksi. Blogi jatkaa hiljaisemmalla tahdilla, sillä rakennettavaakin vielä riittää..

Ihana kevätvalo on taas vallannut talon!

Parahinta kevään etenemisen seurailua kaikille!

-Elina-

Kevättä kohti

Blogi on elänyt hiljaiseloa. Täällä on elämä sen verran täyttä, että blogin päivitys on jäänyt taka-alalle. Rakennusaikana hoidin lapsia kotona ja silloin oli hyvää aikaa kirjoitella blogia. Nyt on työt täyttäneet päivät, mutta mukavaahan se on suunnitella taloja muillekin. :)

Nyt onkin saatu oikea talvi, on lunta ja pakkasta. Ihanaa, kun päivät pitenee ja välillä on saatu nauttia aurinkoisistakin päivistä. Takassa ja uunissa on pidetty tulta ahkerasti.

Joululomalla saimme kunnostettua ja asennettua yläkertaan lastenhuoneiden oviin vanhat lukot. Nämä kamarinlukot ovat kyllä mukavan näköisiä yksityiskohtia.

 

Lasten huoneet pikkuhiljaa täydentyvät kalustuksen ja sisustuksen osalta, ehkä niistä voisi tehdä pian oman postauksensa.

 

Tuvan viihtyisyys taas nousi huomattavasti, kun vihdoin löysimme sinne sohvan. Kyllä olenkin nauttinut tästä vanhasta puusohvasta!

Kunnon talvi on tuntunut hyvältä ilmastonmuutoksen keskellä, mutta välillä huomaa, että mieli alkaa jo kääntymään kohti kevään odotusta.. Toivottavasti tässä kevään aikana ehtisi useammin päivittämään kuulumisia tännekin.

Tammikuuta

Täällä on saatu nauttia lumisesta tammikuusta. Kovin paljon ei ole aurinko paistanut, mutta maisemat ovat valkoisuudessaan olleet satumaisen kauniita. Olemme nauttineet hiihtämisestä ja luistimiakin on käyty koittamassa. Tämän hetkiset maisemat ikkunoista avautuvat upeasti valkoisen ja harmaiden sävyissä.

Saimme viettää myös oikein ihanan ja rauhallisen joululoman. Meillä oli kymmenen päivää lomaa ja vietimme sen lähes kokonaan kotosalla. Tapaninpäivänä saimme sukulaisia kylään ja uuden vuoden aaton aattona olimme itse kyläilemässä. Muuten nautimme vain siitä, että saimme olla kotona yhdessä perheen kanssa. Pelailtiin ja ulkoiltiin. Tätä olimme kaivanneet melko työntäyteisen ja kiireisen syksyn jälkeen.

Huomasin syksyllä, kun meidän pienin aloitti vuoden ikäisenä päivähoidon, että omasta kunnosta huolehtiminen jäi taka-alalle. Työpäivän jälkeen en raskinut irroittautua lenkille vaan halusin viettää illat tiivisti lasten kanssa. Tämä kostautui niin, että kärsin vähän jatkuvasti niskakivuista ja toisinaan päänsärystä.

En ole aiemmin tehnyt sen ihmeempiä uuden vuoden lupauksia, mutta tänä vuonna päätin keskittyä enemmän kuntoilemaan. Asetin itselleni realistiset tavoitteet tähän elämäntilanteeseen, kolme kertaa viikossa kuntoilua ja yli puolentunnin urheilusta saa kirjata merkin kalenteriin. Tätä varten hankin vielä kauniin seinäkalenterin, jotta asia pysyisi mielessä.

Ainakin kaksi ensimmäistä viikkoa on mennyt hyvin, ensimmäiselle viikolle kertyi lenkki+hiihto+hiihto+lenkki ja toiselle viikolle hiihto+hiihto+luistelu. Eilen kävin vielä luistelun päälle lasten kanssa hiihtelemässä, mutta nelivuotiaan vauhdissa meinasi tulla ennemmin kylmä kuin hiki. :D Aika nopeasti kuntoilun vaikutus on havaittavissa niskoissakin, sillä kummasti ne on tuossa hiihdossa rentoutuneet ja olo muutenkin virkeämpi.

Joululomalla tuli räpsittyä puhelimella paljon kuvia, jaan niistä joitakin tänne.

Ihana ajatus, että tästä taas mennään kohti kevättä, oikein mukavaa tammikuuta kaikille!

-Elina-

Tulkoon joulu!

Täällä on palattu pieneltä Helsinginreissulta. Helsingissä oli aurinkoista ja kaunista. Nautin täysin siemauksin, mutta paluumatkalla mieli kiirehti jo kotiin. Kotona odotti vielä yksi mööpeli paikalleen asettumista. Klaffipöytä ostettiin keittiöön, mutta se jää tupaan siihen saakka, että korkoossänky on paikallaan. Pöydällä on syvyyttä mukavasti ja siihen mahtuu kaksi istumaan päätyihin. Tähän pöytään mahtuu siis kahdeksan ihan mukavasti.. Meillä vaan kaivattaisiin tuoleja lisää kipeästi, mistä löytää vanhoja käyttökuntoisia tuoleja? Nämä meinaa jo hajota käsiin. :D

Ajattelin kattaa jouluaterian tuvan puolelle klaffipöytään.

Koti alkaa tuntua koko ajan enemmän oman näköiseltä.

Olisin jo ihan valmis viettämään joulua, vaikka en ole vielä ehtinyt leipomaan lainkaan! 

Eihän tuota pöytää edes raski peittää liinalla, niin ihanat nuo kannen lankut.

Minun puolestani joulu saa tulla. <3

Sohva on löytynyt

Ne jotka ovat nämä vuodet seuranneet tätä blogia, saattavat muistaa, että olen aika ajoin tuskaillut sohvan puuttumista meidän tuvasta. Mikään ei ole oikein tuntunut hyvältä vaihtoehdolta ja kuitenkin olemme kaivanneet jotakin pehmeämpää istuinta tupaan, johon mahtuisi useampi kerralla. Tällaiseen nyt lopulta päädyttiin. Ihan raikasta, että täällä joukossa on jokin vaaleampikin huonekalu. Puusohvaan täytyy hankkia vielä paksumpi patja. Tästä saisi myös kivan katossängyn kustavilaiseen tyyliin, mutta sohvaksi tämä nyt on jäämässä..

Sohvan pyöristetyt muodot tekevät sen, että tässä on mukava istuskella ja tyynyt asettuvat hyvin laitoja vasten.

Ihan lokoisan sohvan saa puisestakin, kun laittaa reilusti höyhentyynyjä. :)

Ennen on jaksettu panostaa yksityiskohtiin..

Tupatunnelmia ja vielä lattian kuurauksesta..

Olen huone kerrallaan tehnyt suursiivousta talossa, pessyt paikkoja kirjaimellisesti lattiasta kattoon. Eilen kävin läpi suuren kaapin, joka oli pullollaan lehtiä ja muuta tavaraa. Hauska sattuma oli, että jäin selaamaan vanhaa Glorian Antiikkilehteä, jossa oli tosi hyvät ohjeet puulattian kuuraukseen! Ohjeet on laatinut pitkän linjan konservaattori Wilma Patomaki.

Näitä ohjeita on tullut vuosien varrella useita vastaan ja hieman niissä on aina ollut eroja. Omiin ohjeisiini verraten Wilma käyttää enemmän pellavaöljysaippuaa kuurausvedessä 3-5dl/10 litraa kylmää vettä. Ajattelisin niin, että määrää voi säädellä lattian likaisuuden mukaan. Itselläni oli muistikuva, ettei lattiaa tarvitse isommin huuhdella ja näin oli Wilmankin ohjeessa, mutta jos lattia on hyvin likainen tulee huuhdella niin kauan, että likaista vettä ei enään lähde lattiasta. Muutoin lattia voi jäädä kellertäväksi. Tämä siis Wilman ohjeista lainaten. Ohjeet löytyy Glorian Antiikin numerosta 5/2013.

Olen täällä fiilistellyt puhdasta tupaa ja vähän pyöritellyt huonekalujen paikkoja. Mikään siivousintoilija en ole, vaan talomme oli todella suursiivouksen tarpeessa. Mukavaahan tuo siivoaminenkin on, kun vauhtiin pääsee ja vielä mukavampaa, kun työ on tehty ja palkaksi saa raikkaan ja puhtaan kodin. Tuntuu, että talo on valmis vastaanottamaan joulun.

Välillä se aurinkokin jaksaa paistaa ihania tunnelmia luoden.

Käsittelemättömän lankkulattian kuuraus

Minulta on kysytty usein ohjeita käsittelemättömän puulattian kuuraukseen ja hoitoon. Eilen sain aikaiseksi tehdä tupaan suursiivouksen, jonka päätteeksi kuurasin myös lattian. Kuvat eivät valitettavasti ole kovin laadukkaita, päivä jo hämärsi, kun pääsin lattiaan käsiksi. Myöskään työvälineet eivät ole aivan sellaiset, joita lattian kuuraukseen kaupataan, mutta tähän asti ollaan menty näillä, mitä kaapista on löytynyt.

Varrellisia kuurausharjoja ja pellavarättejä sekä pellavaöjysaippuaa ja jopa kokonaisia kuuraussettejä ohjeineen myy mm. Antiikkiverstas, Domus Classica, Lundagård, Kymin Palokärki ja varmasti lähes kaikki hyvin varustautuneet perinnerakentamiseen erikoistuneet myymälät.

Pellavaöljysaippuasta sellainen huomio tuoksuallergisille, että ainakin Ottossonin pellavaöljysaippua on hajusteeton.

Mutta mennään tällä kertaa näin amatöörimeiningillä.

Lattian kuuraukseen tarvitset, kaksi vesisankoa, varrellisen kuurausharjan, rättejä ja pellavaöljysaippuaa. Toiseen sankoon laitetaan kylmää puhdasta vettä lattian kastelua ja huuhtelua varten. Toiseen sankoon laitetaan myös kylmää vettä n. 10 litraa, johon sekoitetaan 2-3 desiä pellavaöljysaippuaa. Lisäksi tarvitset varrellisen keskikovan luonnonharjaksisen kuurausharjan. Huuhtelun ja lattian kastelun voit tehdä makusi mukaan rätillä tai mopilla.

1. Kastele ensin lattia kylmällä vedellä. On hyvä pestä pari lankkua kerrallaan, ettei lattia ehdi kuivahtamaan. Olen kastellut lattian yksinkertaisesti mopilla, joka on reilusti märkä.

2. Kuurausharja kastellaan saippuavedessä. Vettä saa olla reilusti lankun pinnalla, ei kuitenkaan niin, että se valuu lankkujen väliin. Muista harjata lattia puun syiden suuntaisesti. Pellavaoljysaippuavesi vaahtoaa kevyesti harjatessa. 

(Kuurausharjani tässä on Sinin luonnonharjaksinen matonpesuharja. :D Ostakaa vain oikea kuurausharja, jos kaapista ei vielä löydy sellaista.)

3. Kuurauksen jälkeen pyyhi lattia puhtaalla kylmällä vedellä. Tämä poistaa myös enimmät vedet lattialta. Tässä voit käyttää rättiä, itse olen pyyhkinyt mopilla.

Mihinkään massiivisiin huuhteluihin ei tarvitse ryhtyä, tarkoitus on että pellavaöljysaippuan rasva jää lankun pintaan ja muodostaa likaa hylkivän ja kulutusta kestävän pinnan. Mutta mikäli lattia on hyvin likainen, huuhdellaan niin kauan, että likaista vettä ei enään lähde lattiasta.

Pyyhin lattian myös viikoittain kylmällä vedellä, jossa pellavaöljysaippuaa on n 0.5 dl / 10 litraa vettä. Jokainen pesukerta jättää saippuaa hieman lattiaan ja parantaa lattian pintaa.

Kuurauksen jälkeen lattia vaalenee ja saa kauniin silkinhimmeän hohdon. Lattiat on hyvä kuurata 1-2 kertaa vuodessa.

Kuurilattia on edullinen ja ekologinen. Sen pinta on luonnollinen ja kaunis sekä lämmin jalan alle. Uusi kuurilattia paranee vain ajan saatossa ja uusien kuurauskertojen myötä. Uusi kuurilattia vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Huomasin, että uudet kuusilankut olivat alkuun kauniin vaaleita, mutta sen jälkeen hieman kellastuivat, jolloin teki mieli maalata ne. Nyt lankkut ovat alkaneet saamaan sellaisen sävyn, jonka mielessäni näin, kun ajattelin kauniita vanhoja käsittelemättömiä lankkulattioita Olen iloinen, ettemme ryhtyneet hätiköiden maalaamaan kaikkia lattioita. Kuurilattia on myös mahdollista maalata tai käsitellä muutoin myöhemmin.

Tänä sunnuntaiaamuna täällä on saatu nauttia puhtoisesta tuvasta. Pyyhin myös katot ja seinät ja totesin, että tämän perinnetalon puhdistus ei ole mitenkään erityisen hankalaa. Meillä poltetaan näin talviaikaan avotakassa melko tiuhaan tulta, joten luulen, että sen myötä tupaan leijailee hivenen hienoa nokea. Sen huomaa pesuvedessä ja olen iloinen, että mattapellavaöljymaalilla maalatut seinät kestää pyyhkimistä kostealla rätillä ja miedolla pesuainevedellä.

.

Joulua kohti

Joka vuosi joulu tulee nopeammin, sitä ei ehdi enään odottamaan. Onneksi tässä talossa joulua ei tarvitse erityisesti laittaa. Joulun tunnelma, mitä se sitten onkaan, hiipii taloon itsekseen. Kun päivät vain lyhenevät, syttyvät kynttilät talossa ja luovat hämyisän ja rauhallisen tunnelman, jota kutsuisin jouluksi. Mitään hilpettä ei tarvitse ripustella tähän taloon, joka itsessään huokuu tunnelmaa ja rauhaa. Ja ihan joulun alla tunnelmaan sekoittuu kuusen, kuuratun lattian ja jouluruokien tuksut. Joulu on siinä.

Nämä säkkipimeät aamut eivät ole aina helppoja lapsille. Syömme nykyään aamupalankin kynttilänvalossa, sillä herääminen on näin lempeämpää. Olen varmaan kynttilöiden suurkuluttaja, mutta niiden voimalla selätän kaamosväsymyksen ja oikeastaan vain nautiskelen hämyisistä ja levollisista illoista. Lapset nukahtavat aikaisin ja itselle jää enemmän aikaa leppoisaan oloiluun.

Eilen kävin pitkästä aikaa kirpparilla. Löysin kynttilänjalan ja suuren korin. Joka joulu olen vähän tuskaillut, mihin laittaa joululahjat nätisti. Tämä liki metrinen kori sopii siihen tarkoitukseen täydellisesti. Olen myös tehnyt hiljattain muutaman pienen sisustushankinnan; pellavaisia pöytäliinoja keittiöön ja kokeeksi otin myös vähän viileämmän harmaan pellavatyynyliinan tupaan. Ihastuin tuohon sävyyn välittömästi ja taidan hankkia muutaman tyynynpäällisen lisää.

Vielä muutama tiivis työviikko ennen joululomaa ja luulen, että itse joulussa ollaankin taas yllättäin. Lattioiden kuuraus on pian käsillä, siitä postausta tiedossa ennen joulua..

Lempeää joulun odotusta kaikille!

-Elina-

Syksy

Eilen oli kyllä niin kylmä pohjoistuuli, kurjetkin tekivät lähtöä. Syksy tuntui vahvasti. Laitoimme toisen kerran tälle syksyä oikein leivinuuniin tulet. Töiden jälkeen piti pitkä tovi vain fiilistellä tuvassa tulen ritinää kuunnellen ja kynttilöitä poltellen. Käännän tämän syksyn kylmyyden ja ankeuden aina positiiviseksi niin, että annan itselleni luvan kyhjöttää oman kodin lämmössä ja tunnelmoida antaumuksella kynttilöiden valossa. Meillä on aina poltettu kynttilöitä paljon, joten lapset on niihin vauvasta lähtien tottuneet ja antavat niiden olla rauhassa. En ole koskaan joutunut vahtimaan kynttilöitä sen enempää. Tietenkin olemme aina itse siinä tilassa, missä kynttilät palavat.

Tähän nurkkaan tulee korkoossänky, kunhan se saadaan kunnostettua. Eilen saatiin vähän jo toista sängynpäätyä puhdistettua ja päädyssäkin oli ootraukset! Ilmeisesti sängyn päädyssä ei ole ollut lautaskaappia, joka usein sitä vasten on laitettu, koska päätykin on koristeltu. Odotan kyllä mielenkiinnolla, millainen kokonaisuus sängystä vielä tulee, kun maalit saadaan poistettua.

Tunnelmallista syksyä jokaiseen tupaan!

-Elina-

Syksyn kunnostusprojekti -korkoossänky!

Tuntuu, että on ollut täältä blogimaailmasta pitkähkö tauko. Ei vain ehdi kaikkialle. Välillä kaipaan sitä aikaa, kun vielä rakensimme ja oli mukava seurata mielenkiintoisia talonrakennus- ja remppablogeja ja odottaa uusia päivityksiä. Blogien kautta sai silloin valtavasti ideoita ja tietoa rakentamiseen sekä vertaistukea suuren projektin keskellä elämiseen. Mutta ajallansa talot ja remontitkin valmistuu ja blogit luonnollisesti hiljenee. Näin on omankin blogini käynyt, rakennusrintamalla tahti on hiljentynyt ja muut asiat täyttävät elämää. Hyvä tietenkin, ettei elämä ole ikuista rakentamistakaan.

Mutta nyt meille on löytynyt korkoossänky! Kiitos blogiini eksyneen lukijan, joka otti sähköpostilla yhteyttä ja tarjosi mahdollisuutta ostaa 1800-luvulta peräisin olevan korkoossängyn. Pohjalaisesta kaksikerroksisesta sängystä kuulee käytettävän monenlaisia nimityksiä, kuten ylisänky, korkoossänky, sänkyrati, perisänky jne. Onkohan nämä sitten alueellisesti muodostuneita nimityksiä kerrossängylle, mene ja tiedä, mutta minä olen tottunut kutsumaan tätä kaksikerroksista sänkyä korkoossängyksi. :)

Tämä sänky täytti kaikki kriteerit, jotka olin sille asettanut, joten kaupat syntyivät. Halusin tällaisen vanhemman mallin, jossa päädyt on umpipuuta ja kattoon asti korkeat. Sänky onkin niin korkea, että mahtuu nipin napin tupaamme ja niin leveä, että kaksi lasta nukkuisi siinä vaikka rinnatusten. Kiitos vielä mukavalle ja ystävälliselle myyjälle kaupoista!

Nyt on tiedossa jälleen useiden maalikerrosten rapsuttelua ja varmasti myös pintakäsittelyäkin. Kun ryhtyy puhdistaan huonekalua maalikerrosten alta, on aina oma jännityksensä, minkälainen alkuperäinen pinta alta paljastuu ja onko se mahdollista säilyttää. Meidän korkoossängyn laidoista paljastui ootraus, joka on tehty aika karkealla kädellä. Mutta minusta se on hieno juuri noin, ootraus vain kaipaa paikoin kunnostamista.  Mukavaa kaivaa pitkästä aikaa myös bigmenttipurkit esille ja päästä sekoittelemaan maaleja!

Näköjään tämä kalustus hiljalleen tästä täydentyy, kun jaksaa vain odottaa oikean huonekalun vastaan tulemista. Eiköhän tämä sänky joskus nähdä myös kokonaisenakin täällä blogissa ! Kovin helpolla tämä ei päästä sillä jonkin verran täytyy tehdä myös puukorjauksia. Ei mitään isompaa, mutta kuitenkin.

Tupatunnelmia

Viikon loma takana. Tuli jonkin verran räpsittyä kuvia ja ajattelinkin koota vähitellen tänne blogiin vähän tunnelmapostauksia eri huoneista. Ajattelin nostaa esille sellaisia asioita, joista nautin talossamme päivittäin, mutta myös sisustuksen ongelmakohtia, joihin haen ratkaisua. Aloitetaan tuvasta, meidän talon sydämmestä.

Tässä vaiheessa voisin myös sanoa, että aiemmin mainitsemani kotisivut ovat myös auki  ja aivan pian on tulossa tänne lupailemani postaus, jossa kerron työstäni...

Tällaisen perinnetalon sisustus ei tule  kovin nopeasti valmiiksi, vaan täydentyy vuosien saatossa, sillä oikeanlaisten kalusteiden löytyminen vie aikaa. Samalla kodista tulee taatusti persoonallinen, sillä vanhat orginaalit huonekalut ovat sellaisia, että toista samanmoista harvoin tulee vastaan. Talonpoikaiset ovat vielä siinä mielessä oma lukunsa, että ne eivät ole orjallisesti sidottu tyylipuhtauteen, vaan niistä löytyy meilenkiintoisia tyylien yhdistelmiä ja rohkeita värityksiä, mikä tekeekin niistää erityisen jännittäviä. Ehkä juuri sen vuoksi niistä joko tykkää tai sitten ei.

Vaikka huoneet tuntuvat sisustuksen ja kalustuksen puolesta vähän keskeneräisiltä, minusta tässä talossa on ihanaa  pienten yksikohtien paljous, joita voi tutkailla ja jotka näyttävät aina eri valossa hieman toisenlaisilta.

 

Uuni on tuvan sydän. Se on minusta onnistunut hienosti ja on mittasuhteiltaan tähän tilaan juuri oikean kokoinen. Nautin siitä aina tupaan astuesssa. Minusta tällainen pohjalaisuuni on yksi perinteisen pohjalaistalon tärkeimpiä elementtejä. Se on antanut aikoinaan lämpöä, valoa, siinä on valmistettu ruokaa. Siihen kulminoituu sellaiset elämän välttämättömyydet, joihin meillä tällä aikakaudella elävillä ei ole enään kosketuspintaa. Pian avotakassa räiskyy taas tuli, pimeys ja viileys on hiipinyt iltoihin kuin varkain.

Tästä suunnasta en ole tainnut juuri kuvia ottaa. Tällä hetkellä tuvassa on tuo sininen sivustavedettävä, joka ei minusta parhaimmalla tavalla täällä pääse oikeuksiinsa. Se on yksi lempihuonekalujani upean pintansa vuoksi. Orginaalista asusta tulee mieleen vanhat kirkkomaalaukset.

Näiden kahden ikkunan eteen olemme ajatelleet laittaa pitkän seinänvieruspenkin ja pöydän. Sopivaa penkkiä ei vain ole löytynyt ja olemme jo miettineet ryhdymmekö tekemään sitä itse. Vanhoja penkin etumaskeja on välillä ollut myynnissä ja niitä voisi hyödyntää tässä kohdin. 

 

Sivustavedettävän pintaa läheltä kuvattuna.

Olemme miehen kanssa usein pohtineet tätä tupaa, kuinka se on jännä tila. Aina kun laittaa jotakin keskemmälle, huonetta tulee tunne, että se on väärässä paikassa. Näissä pohjalaistuvissa huonekalut ovat kiertäneet pitkin seiniä, oikeastaan pöytä on ainoa hieman keskemmälle sijoittuva huonekalu. Jotenkin sellainen avaruus vain kuuluu vanhaan tupaan. Nojatuolitkin häiritsevät välillä silmääni, mutta jossakin on sentään istuttava. :D

Tuvan kalustaminen ja sisustaminen tulee olemaan siis melko pitkä projekti, etsinnässä on nyt korkoossänky ja pitkä seinänvieruspenkki. Räsymatot palaavat lattialle, kunhan pikkuveitikka kasvaa vähän isommaksi ja mamma jaksaa taas kantaa montakymmentä metriä mattorullaa tuulettumaan.. Tupa kaipaa myös korkeampia huonekaluja, tuossa nurkassa toivottavasti joskus on miltei kattoon asti korkea vanha pohjalainen kerrossänky verhoineen.

Syksyn tuntee jo väistämättäkin hiljaa lähenevän. Ilmojen viilentyessä, on mukava laittaa käsinojille vilttejä, jotka luo kotoista ja lämpöisää tunnelmaa.

Sivustavedettävät ovat minusta aika hauskoja lastensänkyjä, sellaisia turvallisen oloisi pesiä pienille ihmisillä. Meillä myös lapset usein vetäytyvät niiden suojiin lueskelemaan. Sivusvedettävät saavatkin tulevaisuudessa muuttaa tuvan päälle tulevaan suureen lastenhuoneeseen korkoossängyn ja seinänvieruspenkin tieltä.

Tuvasta tulee luultavasti meidän talon perinteitä kunnioittavin huone. Minulle sopii mainiosti, että sen tunnelma hipoo museomaista fiilistä. Muualla talossa on kuitenkin enemmän uuden ja vanhan yhdistelmää. Lasten toiveesta yläkertaan on hankittu myös aivan uusia ja heidän käyttöönsä soveltuvia huonekaluja loman aikana. Niistä lisää myöhemmin.

Tunnelmallista ja lempeää elokuuta toivotelle,

Elina