22. helmikuuta 2014

Alakerta valmistuu

Sieltä se kohoaa. Onhan se hassua, että tämä kehikko on ollut kolme vuotta läjässä ja ehtinyt tuona aikana jo kolmannelle omistajalle. Tätä kehikkoa on pystytetty pääsääntöisesti kahden miehen voimin, hirren  korvaukset on tehty pystytyksen lomassa. Kahdeksan työpäivää on mennyt, puolivälissä mennään. Varauduimme kaikenlaisiin vastuksiin ja yllätyksiin, mutta hienostihan tämä on tähän asti mennyt.

Hirsi hirreltä siirettävän talon etu on se, että mahdolliset lahovauriot päästään näkemään kunnolla. Meidänkin kehikossa korvattavaa loytyi yllättävän ylhäältä hirren sisästä, mikä ei näkynyt ulospäin. Mutta esimerkiksi kaikki ikkunoiden aluset olivat hyvässä kunnossa, vaikka usein juuri nämä paikat vaativat korjausta. Hirsien korvaamisessa ei ole mitään ihmeellistä, laho poistetaan ja tilalle laitetaan tervettä puuta. Uskon, että lahoa tulee vastaan jokaisessa siirrettävässä rakennuksessa, eikä sitä kannata säikähtää.


Toivon, että talomme saa nyt tällä paikalla huollettuna jatkaa elämäänsä vielä piiitkään. Onkin aika huikeaa ajatella, kuinka lyhyt tämän talon hiilijalanjälki on. Haluan kannustaa vastaavasta projektista haaveilevia; teette viisaan valinnan, kun pelastette yhdenkään rakennuksen uuteen elämään. Ei ole hullumpaa sijoittaa asuntoon käytettävät varat taloon, jonka elinkaari voi olla huikaisevan pitkä. Tässä projektissa ei ole mitään ihmeellistä, mistä tavallinen kuolevainen ei voisi selviytyä maalaisjärkeä käyttämällä. Olemmekohan nykyään turhan vieraantuneita luonnonmukaisesta elämästä ja rakentamisesta. Kun isovanhempamme vielä rakensivat täyttä päätä terveitä hirsitaloja, meidän sukupolvi tyytyy helposti luontoa kuormittaviin kertakäyttöratkaisuihin. Meille syötetään markkinoinnin kautta tietynlaisia ratkaisuja, jotka tehdään houkuttelevan helpoiksi ja nopeiksi. Valitettavasti laatu kärsii ja talojen elinkaari jää usein varsin lyhyeksi. Harva enään unelmoi vaikkapa 80-luvun lähiöön.

Tämä puutavara on aikoinaan työstetty käsin ja kuljetettu hevosella metsästä. En ole kirjoittanut tänne blogiin sen enempää ekologisuudesta, ajattelen, että se on melkein turhaa. Kaikki ymmärtävät, että talo, joka on ollut ja elänyt tähän päivään saakka 160-170 vuotta ja joka vielä jatkaa elämäänsä kuinka pitkälle lie, on ekologinen. Materiaalit tähän taloon tulee olemaan luonnonmukaisia, pitkäikäisiä ja kierrätettäviä. Lämmitysmuotona meille tulee usiutuva energia, maalämpö.


Rakennustyömaallamme ei näy juurikaan muovijätettä, eikä sitä paljon tulekkaan. Ylijäämä puun voi aina hyödyntää.
 
Eteläpääty, tuvan pää.

Näkymä tuvasta eteisen läpi keittiöön.

Keittiöstä tupaan päin.

Pohjoispääty, kaksi korvattua hirttä.

Takajulkisivu.

21. helmikuuta 2014

Maisemia

Eilen vietimme iltaa naisporukalla ja juttelimme luonnosta ja sielunmaisemista. Meidän tonttissa on oikeastaan paljon samaa kuin lapsuuteni kodin maisemassa, paitsi järvinäkymän korvaa meillä pelto. Ennen kuin syntyi ajatus rakentaa juuri tähän kylään, pyöräilimme usein näillä seuduilla ja ihastelimme kaunista maalaismaisemaa. Olen alkanut odottamaan maallemuuttoa.. eräänä iltana ajelin yksin tontille, kuljin pimenevässä illassa hiljalleen hahmottuvissa huoneissamme. Jostakin kuului lehmän ammuminen, se veti hymyn huulille. Me ollaan maalla. Niin maalla, että äänimaailmakin on aivan erityinen.



Toinen ihana kokemus tässä rakentamisen varrella oli, kun lähdimme ilta-ajelulle ja suuntasimme automme jälleen kerran tonttia kohden. Mennessä lapset nukahtivat autoon. Pakkasta oli oikein reippaasti ja luntakin vielä maassa, maisema oli hyvin kaunis. Miehen kanssa kiipesimme perustuskivien päälle ja ihailimme hiljaisuudessa pitkän tovin tuikkivaa tähtitaivasta. Valo- ja melusaaste oli konkreettisesti kaukana.



Eilisten keskustelujen pohjalta jäin miettimään omaa maisemaani. Tulin siihen tulokseen, että avara maisema on minulle tutumpi ja omempi kuin metsä, vaikka rakastankin vanhoja puita ja metsän tuoksua.  Mikä hauskinta, tonttiimme kuuluu pieni suikale takametsää, vaikka luulimme ostavamme pelkän peltotontin! Minulle on jo valikoitunut metsästä lempipuu -vanha viisaan näköinen mänty. :) Sitä on hyvä katsella istutettavien pihapuiden kasvua odoteltaessa.

Huomenna palaan jälleen rakennuskuvien kanssa, sitten on edessä viikon talviloma. Loma on päätetty pitää lomana, pysytään poissa rakennustyömaalta, tehdään aivan muuta koko perheen voimin ja ladataan akut kevättä varten.

17. helmikuuta 2014

Kehikko nousee

Viikonloppu huilittiin rakentamisesta. Tänään taas homma on jatkunut. Päivällä piipahdin ottamaan muutaman kuvan, keittiön pääty alkaa jo muistuttamaan huonetilaa.



Keittiöstä välikamariin.

Roiskemaalauksien rippeet.

 Ootrausta.

Kaksi yllä olevaa kuvaa tästä huoneesta. Nuo roiskemaalaukset ja ootraukset vaikuttavat melko hyväkuntoisilta vielä ennen purkua.


Pellavanauhaa.

Haaste!

Sain Östermyran aurinko-blogin Kasarmin J(d)onnalta haasteen. Kiitos haasteesta, tällä on hyvä aloittaa uusi viikko! :)

1. Lempiväri sisustuksessa

Rakastan värejä ja siksi on vaikea sanoa mitään lempiväriä, mutta ainakin mausteinen oranssi on ollut pitkään yksi kestosuosikki ja petroolinsininen. Myös siniharmaat sävyt ovat viime aikoina alkaneet viehättämään.. Talonpoikaisissa kalusteissa tykkään hirmuisesti niiden väriloistosta ja mielettömistä väriyhdistelmistä.


Jämälautapöytä. Kuva täältä
               

2. Designesine/-huonekalu, joka ei ikinä tule meille

Mitään ehdotonta eitä ei tule mieleen, mutta tulevaan kotiimme minun on ylipäätän vaikea kuvitella juuri mitään designesineitä. :) Vaikeimpia tapauksia olisi kyllä räikylit muoviesineet. Mutta jos jokin lempimuotoilijan nimi pitäisi nostaa esille niin se olisi Piet Hein Eek. Hänen jämälautakalusteita taas voisin hyvinkin nähdä meillä. Niissä on jotain sopivan alkukantaista.

3. Hurmaavimmat henkilöt TV:ssä

En katso telkkaria, joten jätän vastaamatta. Blogimaailmassa olen huomannut myös mielenkiintoisen ilmiön. Moni kertoo katsovansa telkkaria hyvin vähän tai ei ollenkaan. Onko ihmiset jonkunlaisen ähkyn partaalla, kun joka paikasta kailotetaan jotakin. Itse viihdyn hiljaisuudessa vallan mainiosti. En omista edes älykästä puhelinta, ajatuskin sellaisesta ahdistaa. Puhelimen voin helposti unohtaa päiväksi autoon.

4. Suosikki leivonnassa

Kaikki suklainen, njams! Voi kuulostaa aika arkiselta, mutta miehen leipoma tuore kanelipulla maistuu aina yhtä ihanalta!

5. Viisi blogisuosikkia

En paljon ehdi seuraamaan blogeja, mutta tuohon blogilistaan olen kerännyt ihania blogeja. Tällä hetkellä kiinnostaa luonnollisesti kaikki vanhojen talojen remppablogit. Tässä viisi ihanaa blogia.

Viimeisin blogilöytöni on Jovelan talopäiväkirja, ihania pohdintoja ja vanhan talon kunnostusta.

Riemukas, konstailematon ja elämänmakuinen Östermyran aurinko.

Pömpeli, uuden ekotalon rakennusta, esteettisesti kaunista katseltavaa.

Vaniljan valkoista, monipuolinen blogi, kauniin uuden perinnetalon rakentamista.

Blogilistastani ei löydy tätä, kun en onnistunut jostain syystä linkittään. Mutta Viivin verstas on taiteilija ja käsillätekijä ystäväni ihana blogi. Viivi on viivi aina. Tämän rautaisen lapineläjän kaltaista myönteistä ja mutkatonta elämänasennetta kohtaa harvoin. Viivin näppäristä sormista syntyy ihania kierrätyskankaista ommeltuja nuttuja sekä pieniä hurmaavia akvarelleja.






13. helmikuuta 2014

Päivän kuvat

Korvauspala, oikeanpuoleinen hirsi odottaa vielä korjausta.


Tuonko "ikkunan" äärellä sitä joskus juodaan aamukahvit ja tuolla nurkassako raotetaan jääkaapin ovea kerran jos toisenkin?  Melkeinhän sen voi jo nähdä, eikö totta. Pinkopahville aikoinaan tehdyt ootrauksien rippeet roikkuvat vielä hirsissä muistuttamassa menneistä.

12. helmikuuta 2014

Kehikon pystytys alkaa

Hirsiä on nyt alkuviikko lajiteltu pystytystä varten, ensimmäiset hirret nostettiin alapohjan päälle eilen. Tänään on aloitettu alimpien hirsien sovitteleminen. Tästä se alkaa! Paljon meiltä on kyselty, milloin talo valmistuu ja milloin kehikko on pystyssä. Vanhan kehikon kanssa ei kiirehditä, se kohoaa pala palalta hitaasti, mutta varmasti. Lahovauriot korjataan, välillä veistetään korvaushirrestä paikkaa. Tästä alkaa viikkojen aherrus. Emme ole asettaneet minkäänlaisia aikatauluja, tämä valmistuu ajallaan.


Eilen näytti tältä. Ensimmäiset hirret siinä pötkötteli.


Olipa päivä. Tänään oli sen verran vauhdikas päivä, että en juuri ehtinyt ajattelemaan, mitä tontilla tapahtuu. Aamu alkoi varsin mielenkiintoisesti ja yllätyksellisesti. Erään myynti-ilmoituksen johdosta ajelin erään tuikitavallisen talon pihaan aivan tuikitavalliselle asuinalueelle, mutta jouduinkin eriskummallisiin aarreluoliin, jotka olivat täpötäynnä harvinaisia talonpoikaiskaappeja. Siis kaappeja oli monen näköisiä, muotoisia, ikäisiä ja kokoisia kymmeniä ja kymmeniä aivan mielettömiä ilmestyksiä. Se oli monen vuosikymmenen keräilyharrastuksen tulos.

Sain myös siinä samalla kattavan luennon eri paikkakunnilta olevien kaappien tyylipiirteistä. (tämä ei nyt liittynyt mitenkään postauksen aiheeseen, mutta kaappikaunottarien mysteerinen rivistö jäi päähäni pyörimään :)) Aijon palata luoliin vielä uudestaan. Kun sieltä selvisin, oli vuorossa isohkon pohjalaistalon mittominen läpikotaisin rakennuspiirustuksia varten. Illansuussa kuulin, että tontilla oli tehty ensimmäisiä hirrenkorvauksia ja aseteltu kahta ensimmäistä kierrosta alulle. Illalla kävimme vielä tytön kanssa saviset kengät jalassa pääkirjastossa, kun savittomia ei enään ollut tarjolla. Yhteisvastuukerääjäkin taisi järkyttyä savista eteistämme.. tontilla on aivan mahdoton lällinki  päällä tällä hetkellä, eikä rapa voi olla kantautumatta kotiimmekin. Pakkasta siis, kiitos!


Hei tuollahan on meidän tuleva tupa ja pätkä eteisen seinää.




10. helmikuuta 2014

Maanantaita

Väliaikatietoa tontilta..tänään avattiin pressut hirsien päältä ja aloitettiin hirsien lajitteleminen pystytystä varten. Sää ei ollut oikein suosiollinen, mutta siellä ne miehet vain urhoollisesti tekivät töitä päivän. Minä täällä kotona olen vielä vähän toipilaana viikonloppuisesta kuumeilusta, joten en päässyt tontille vielä intoilemaan kamerani kanssa.

Perjantaina piipahdin kirjakauppaan aivan muiden asioitten tiimoilta, mutta lähdinkin kaksi heräteostoskirjaa kainalossa kotiin. Sairastaessa oli sitten hyvin aikaa larata kirjoja pedin pohjalla. Minua on jo jonkin aikaa kiehtonut Lars Sjöbergin elämäntarina vanhojen kartanoiden kunnostajana, joten nyt tuli ostettua tuo hänen elämäntyöstään kertova kirja Yhdeksän taloa ja kirkko -kartanoiden pelestajan elämäntyö. Kirja herätti minussa paljon ajatuksia ja tulen varmasti vielä palaamaan aiheeseen..


Vanhoista puhalletuista ikkunoista lankeava valo on kaunista! Vähän vieläkin kirpaisee se, että meille ei tule vanhoja ikkunoita. Ehkä kesäkodiksi sitten joskus voisi kunnostaa paikalleen ja mahdollisimman hellävaroen jonkun talovanhuksen. Ei tarvitsisi painia mukavuuksien ja rakennusmääräysten mukana tuomien haasteiden kanssa vaan voisi keskittyä konservointiin.

Olen huomannut, että ajattelutapani vanhoja taloja kohtaan on muuttunut tai muuttumassa, vanhenemisen merkkejäkö? Käyn koko ajan sisäistä painia sen kanssa, kuinka paljon haluan vanhaa ja alkuperäisentyylistä vai voinko irrotella talossa, joillakin uusilla asioilla. Huomaan meneväni koko ajan museaalisempaan suuntaan, vaikka alkuperäinen ajatus talon kanssa ei ollut näin. Olen alkanut pitämään välillä jopa nykyaikaista keittiötä liian modernina ilmestyksenä taloon. Kun tätä asiaa pohdiskelin, muistutin itseäni siitä, että tästä tulee kuitenkin ensisijaisesti koti lapsiperheelle. Tämän talon mukana meille tulee vain kehikko ja loppujen lopuksi rakennamme talon melkolailla uusista materiaaleista muutoin. Jonkinlainen keskitie on kait lopulta parempi talossa, jossa eletään ja asutaan jokaista neliötä myöten ja ihan 2000-luvulla.


Muistoja, kuvia Carl Larssonin maailmasta kirjan ostin alepöydästä. Kirja sisälsi varsin laajasti kuvia hänen töistään. En ole oikeastaan koskaan sen enempää syventynyt Carl Larssonin elämään ja taiteeseen, sen vuoksi oli mielenkiintoista lukea hänestä ja tutkailla hänen taidokkaita piiroksia ja interiöörimaalauksia. 



5. helmikuuta 2014

Kissanluukut ja alapohjaa

Tällä hetkellä tuntuu, että on monta rautaa tulessa rakentamisen kanssa, pitää rinnakkain ajatella ja huomioida monia asioita. Tähän asti on edetty leppoisasti, tontilla on tarvinnut piipahtaa vain silloin tällöin. Mutta mukavaa, kun alkaa tapahtua!! Tässä lyhyt päivitys kuullumisista tontilla.

Kissanluukut tehty. Pystysuunnassa kiveen sahattiin timanttisahalla lovi, kivikiiloilla hoidettiin pala irti kivestä. Pienten palasten lohkominen kivistä on tarkkaa työtä, jotta kivi ei holtittomasti lohkea. Tämä ratkaisu toimi hyvin ainakin näissä valtavissa kivenjärkäleissä.





Kiviä vasten tulevat luonnonmukaisesti tervalla "painekyllästetyt" lankut.



Alapohjaa. Meidän kehikossa alin hirsikerta korvataan alapohjarakenteella. Alimmassa hirsikerrassa oli kehikon laajimmat lahovauriot. Kivien välit muurataan umpeen myöhemmin.


4. helmikuuta 2014

Ikkuna-asiaa

Ikkunoihin perehtyessä huomasi, kuinka valtavan laaja erinlaisten vaihtoehtojen kirjo on. Useista vaihtoehdoista meidän ikkunoihin olemme valitsemassa alla olevat asiat.

Jos jollakulla tätä postausta lukevalla on kokemusta uusien perinneikkunoiden hankkimisesta ja niissä huomioitavista seikoista, kerro ihmeessä!



-ikkuna kaksijakoinen huultamaton (= ikkunapoka karmin sisällä), sisään-ulosaukeava perinneikkuna
-ulkolasi konevedettyä lasia, sisälasi lämpöikkunaelementti, josta sisälasi konevedettyä
-ulkopuitteissa aito jakopuu, sisäpuitteessa jakopuu lämpölasielementissä pintaan laitettuna
-pellavaöljykittaus, maalaus sävytetyllä öljymaalilla, sivellinjälki
-alla kuvia yksityiskohdista, kuvat Domus Classican sivuilta.


TuulihakaSormihaka
Sormihaka ja tuulihaka


                                                                                
Ikkunasalpa, valkoinen
Ikkunasalpa
Ikkunakulmarauta
Kulmarauta
Ikkunasarana
Nostosarana kartiopäällä
              



Ikkunan puuaihio   Ikkunakarmin jakopuu


ikkunan vaakajakopuu ja välikarmi

IkkunatippalistaIkkunakarmilankku 
 Karmilankku ja tippalista




Vedetty ikkunalasi
Vedetty lasi
                                            


3. helmikuuta 2014

Ikkunat

Ikkunat pyörii mielessä, tässä kuva kauniista uudesta perinneikkunasta. Olen saanut päähäni, että vedetty lasi täytyy olla myös sisälasissa, jotta vanhan ikkunan tuntu on varmasti myös sisäpuolellakin. Puhun nyt siis konevedetystä lasista. Konevedetyn ja puhalletun lasin hintaero on niin huikean suuri, että konevedettyyn päädyimme suosiolla.

Olisin toivonut taloon vanhoja ikkunoita, mutta kun uusiin päädyttiin, niin täytyy olla tarkkana, että ikkunoista tulee juuri oikeanlaiset. Ikkunoiden valitseminen on varmasti yksi niistä tärkeimmistä valinnoista, jotka vaikuttavat vanhan talon tunnelman aitouteen. Haluamme myös ikkunoihin nämä aivan yksinkertaiset ja eleettömät ikkunasalvat.

Perinneikkunat 6- ruutu
Kuva täältä