Maanantaita

Väliaikatietoa tontilta..tänään avattiin pressut hirsien päältä ja aloitettiin hirsien lajitteleminen pystytystä varten. Sää ei ollut oikein suosiollinen, mutta siellä ne miehet vain urhoollisesti tekivät töitä päivän. Minä täällä kotona olen vielä vähän toipilaana viikonloppuisesta kuumeilusta, joten en päässyt tontille vielä intoilemaan kamerani kanssa.

Perjantaina piipahdin kirjakauppaan aivan muiden asioitten tiimoilta, mutta lähdinkin kaksi heräteostoskirjaa kainalossa kotiin. Sairastaessa oli sitten hyvin aikaa larata kirjoja pedin pohjalla. Minua on jo jonkin aikaa kiehtonut Lars Sjöbergin elämäntarina vanhojen kartanoiden kunnostajana, joten nyt tuli ostettua tuo hänen elämäntyöstään kertova kirja Yhdeksän taloa ja kirkko -kartanoiden pelestajan elämäntyö. Kirja herätti minussa paljon ajatuksia ja tulen varmasti vielä palaamaan aiheeseen..

Vanhoista puhalletuista ikkunoista lankeava valo on kaunista! Vähän vieläkin kirpaisee se, että meille ei tule vanhoja ikkunoita. Ehkä kesäkodiksi sitten joskus voisi kunnostaa paikalleen ja mahdollisimman hellävaroen jonkun talovanhuksen. Ei tarvitsisi painia mukavuuksien ja rakennusmääräysten mukana tuomien haasteiden kanssa vaan voisi keskittyä konservointiin.

Olen huomannut, että ajattelutapani vanhoja taloja kohtaan on muuttunut tai muuttumassa, vanhenemisen merkkejäkö? Käyn koko ajan sisäistä painia sen kanssa, kuinka paljon haluan vanhaa ja alkuperäisentyylistä vai voinko irrotella talossa, joillakin uusilla asioilla. Huomaan meneväni koko ajan museaalisempaan suuntaan, vaikka alkuperäinen ajatus talon kanssa ei ollut näin. Olen alkanut pitämään välillä jopa nykyaikaista keittiötä liian modernina ilmestyksenä taloon. Kun tätä asiaa pohdiskelin, muistutin itseäni siitä, että tästä tulee kuitenkin ensisijaisesti koti lapsiperheelle. Tämän talon mukana meille tulee vain kehikko ja loppujen lopuksi rakennamme talon melkolailla uusista materiaaleista muutoin. Jonkinlainen keskitie on kait lopulta parempi talossa, jossa eletään ja asutaan jokaista neliötä myöten ja ihan 2000-luvulla.

Muistoja, kuvia Carl Larssonin maailmasta kirjan ostin alepöydästä. Kirja sisälsi varsin laajasti kuvia hänen töistään. En ole oikeastaan koskaan sen enempää syventynyt Carl Larssonin elämään ja taiteeseen, sen vuoksi oli mielenkiintoista lukea hänestä ja tutkailla hänen taidokkaita piiroksia ja interiöörimaalauksia.