16. elokuuta 2017

Päreitä ja tervantuoksua



Meillä on pitkän luovan tauon jälkeen ryhdyttä jatkamaan saunaosaston rakentamista piharakennukseen. Varsinaisesta saunasta ei enään paljoa puutu, lauteet, ikkuna, kiuas sekä suihkun asentaminen paikoilleen. Enemmän työtä on pukuhuoneen ja vilpolan/kesäkeittiön rakentamisessa.




Vilpolassa muut seinät ovat hirrestä, mutta saunaa vasten rakennettu väliseinä on odotuttanut vuorausta. Aluksi ajattelimme tehdä seinän höylätystä laudasta, mutta suunnitelmat saivatkin yllättäin uusia suuntia, kun meille tarjoitui tilaisuus ostaa vanhoja kattopäreitä. Tämän päivän mies onkin tervannut päreitä, joilla seinä on tarkoitus vuorata. Kuvassa piharakennuksen valo vääristää päreiden sävyä, ne näyttävät luonnossa tummemmilta ja tasaisemman sävyisiltä. Tuskin malta odottaa, että näistä päästään tekemään seinäpintaa.

Heti piharakennuksen ovia vastapääten oleva seinä on tarkoitus vuorata päreillä. Kuvassa näkyvä valkoinen ovi johtaa pukuhuoneeseen, sen edustalla on vilpola, jonka toiseen päähän tulee kesäkeittiö.




Pukuhuoneen ovessa on kaunis ruskea sävy, jonka olen ajatellut ottaa esiin maalikerrosten alta. Katsotaan pitääkö puhdistettua ovea vielä kevyesti sävyttää.




Meillä on varastossa myös jonkin verran vanhoja pitkiä lattialankkuja, jotka riittävät sopivasti vilpolan lattiaan. Näissä on nätti vihreä sävy ja täytyykin katsoa miltä se näyttää tervattujen päreiden ja lämpimän ruskean oven kanssa.




Päre on niin mahtava materiaali ja se taipuu minusta upeasti myös moderniin puurakentamiseen. Perinteisen pärekaton teko olisi myös kiva oppia, olemmekin välillä harkinneet sellaisen tekoa pieneen pihamökkiimme, josta tulee suoja kesälampaille.




10. elokuuta 2017

Rakennussuunnittelu Widgren



Reilu vuosi sitten aloimme tehdä rakennussuunnittelua ja vastaavaa työnjohtoa sivutoimisen yrityksen kautta. Tänä keväänä alkoi tuntua siltä, että töitä riittää kokoaikaisen yrityksen perustamiseen. Kesäkuun alkupuolella perustimme oman yrityksen RSW eli Rakennussuunnittelu Widgren. 




Tämän kevään ja kesän aikana olemme saaneet olla mukana monessa vanhan talon suunnitteluprojektissa. Työkohteissa on ollut peräpohjalainen siirtotalo, vanhan pohjalaisen talon tila- ja kunnostussuunnittelu, vanhan tiilinavetan muuntaminen saunarakennukseksi, vanhan kansakoulun suunnitteleminen kahdeksi asunnoksi. Seuraavaksi suuntaamme Turunseudelle, jossa odottaa vanhan VR:n rakennuksen yläkerran suunnittelu asuinkäyttöön.

Vaikka tämä blogi on kertonut kiinnostuksestamme vanhoihin rakennuksiin ja perinnerakentamiseen, katsomme erilaisia rakennustyylejä ja -tapoja ja niiden kerroksellisuutta avarakatseisesti. Yrityksemme kautta teemme rakennussuunnittelua yhtälailla myös uudiskohteiden parissa olipa rakennus perinteiden tai moderni.


Tervetuloa tutustumaan kotisivuillemme www.rsw.fi .


Meidät löytää myös facebookista

Tänään meidän talon siirrosta juttu  Ylellä
sekä Yle Pohjanmaan radiossa juttu klo 17.30, jonka voi kuunnella myös netistä.




2. elokuuta 2017

Tunnelmia porstuakamarista



Porstuakamari eli makuuhuoneemme on tällä hetkellä sisustuksen puolesta ehkä valmiimman tuntuinen. Siitäkin huolimatta, että sabluunamaalauksen välikuviot on edelleen maalaamatta. Tänne en oikeastaan muuta huonekalua kaipaa, kuin vanhaa vaatekaappia. Olen välillä miettinyt tuvan nykyisen kaapin siirtämistä tähän huoneeseen, koska tulppaanikaapissa on käytännölliset hyllyt ja se niiden puolesta soveltuisi vaatteiden säilytykseen täydellisesti. Muutenkin punasävyiset huonekalut tuntuvat sopivan tähän huoneeseen ja sabluunamaalauksen välikuviot olen ajatellut maalata punaisella sävyllä. Voi olla että kaappi joskus siirtyy tänne, jos saan mahdollisuuden ostaa toisen korkean kaapin tupaan. Vanhat talonpoikaiskaapit ovat vain sen verran arvokkaita, että tuskin kuitenkaan kovin nopeasti olen toista hankkimassa.




Porstuakamarissa on kivoja yksityiskohtia, joista tykkään aina vaan, kuten nämä verhojen pidikkeet.




Huoneeseen voisi hankkia kevyen räsymaton, lattia huoneessa on niin kaunis, ettei sitä raski enemmälti peittää. Puu on myös lämmin jalan alla ja kuurilattia maalattua lämpimämpi. Uusi kuurilattia vaatii kärsivällisyyttä. Huomasin, että lattia alkuun kellastui ja silloin teki mieli maalata se, mutta nyt se on alkanut hivenen punertua ja sävy muuttuu koko ajan kauniimmaksi. Pitää jaksaa siis olla kärsivällinen. Kuurilattia vaatii useamman vuoden aikaa patinoituakseen ja saadakseen kauniin himmeän kiillon. Kunhan ehdin, teen kuurilattiasta oman postauksen. Olen saanut siitä paljon kysymyksiä sähköpostiini ja paljon on myös kysytty lattian kuurausohjeita.




Päiväpeitto makuuhuoneessa taas on turhan arka tahroille. Lapset usein juoksevat keittiöstä suoraan köllöttelemään sängyn päälle ja kas kummaa jostakin ilmestyy tahra valkoiseen päiväpeittoon, vaikka kuinka suita ja käsiä pestäisiin ruokailun jälkeen. Parisängyn päiväpeitto on raskas pestävä, jos sen joutuu tekemään usein.




Ehdin jo ajatella, ettei meidän pienin opi koskaan nukkumaan sängyssä, saatikka nukahtamaan sinne. Mutta viimeinen kuukausi on nukuttu mallikkaasti isopapan tekemässä sängyssä aivan äidin sängyn kyljessä. Onneksi pappani huomasi yli kahdeksankymmentä vuotta sitten rakentaa sänkyyn irroitettavan laidan, mitä harvemmin vanhemmissa lastensängyissä on. Muuten ei pojantyttärentytär olisi huolinut tätä sängykseen. ;) Löysin Ikeasta kivan tähtikuosisen pinnasängyn laitasuojan, joka tekee sängystä kotoisan pesän.




Mikään ei ole niin kaunista katseltavaa, kuin levollisesti nukkuva lapsi.




Makuuhuoneeseen pitäisi ommella uudet verhot. Nämä Ikean valmisverhot ovat minusta vähän liian lyhyet. Haluaisin, että verhot ei roiku nipsuttimissa, vaan lähtevät suoraan tangosta läheltä kattoa. Silloin olisi myös kätevä piilottaa pimennysverho verhotangon alle. Olen aikoinaan lukiolaisena ostanut nämä verhot ensimmäiseen omaan kämppääni. Ne olivat silloin Ikean edullisimmat verhot ja köyhällä lukiolaistytölläkin oli mahdollisuus kankkia ne. Kangas on itseasiassa aika kaunista, mutta valitettavasti pituus jää vähän lyhyeksi.






Ilta-aurinko paistaa kivasti keittiön kautta makuuhuoneeseen luoden lämmintä tunnelmaa myös iltaisin.







1. elokuuta 2017

Tupatunnelmia



Viikon loma takana. Tuli jonkin verran räpsittyä kuvia ja ajattelinkin koota vähitellen tänne blogiin vähän tunnelmapostauksia eri huoneista. Ajattelin nostaa esille sellaisia asioita, joista nautin talossamme päivittäin, mutta myös sisustuksen ongelmakohtia, joihin haen ratkaisua. Aloitetaan tuvasta, meidän talon sydämmestä.

Tässä vaiheessa voisin myös sanoa, että aiemmin mainitsemani kotisivut ovat myös auki  ja aivan pian on tulossa tänne lupailemani postaus, jossa kerron työstäni...




Tällaisen perinnetalon sisustus ei tule  kovin nopeasti valmiiksi, vaan täydentyy vuosien saatossa, sillä oikeanlaisten kalusteiden löytyminen vie aikaa. Samalla kodista tulee taatusti persoonallinen, sillä vanhat orginaalit huonekalut ovat sellaisia, että toista samanmoista harvoin tulee vastaan. Talonpoikaiset ovat vielä siinä mielessä oma lukunsa, että ne eivät ole orjallisesti sidottu tyylipuhtauteen, vaan niistä löytyy meilenkiintoisia tyylien yhdistelmiä ja rohkeita värityksiä, mikä tekeekin niistää erityisen jännittäviä. Ehkä juuri sen vuoksi niistä joko tykkää tai sitten ei.

Vaikka huoneet tuntuvat sisustuksen ja kalustuksen puolesta vähän keskeneräisiltä, minusta tässä talossa on ihanaa  pienten yksikohtien paljous, joita voi tutkailla ja jotka näyttävät aina eri valossa hieman toisenlaisilta.


 


Uuni on tuvan sydän. Se on minusta onnistunut hienosti ja on mittasuhteiltaan tähän tilaan juuri oikean kokoinen. Nautin siitä aina tupaan astuesssa. Minusta tällainen pohjalaisuuni on yksi perinteisen pohjalaistalon tärkeimpiä elementtejä. Se on antanut aikoinaan lämpöä, valoa, siinä on valmistettu ruokaa. Siihen kulminoituu sellaiset elämän välttämättömyydet, joihin meillä tällä aikakaudella elävillä ei ole enään kosketuspintaa. Pian avotakassa räiskyy taas tuli, pimeys ja viileys on hiipinyt iltoihin kuin varkain.




Tästä suunnasta en ole tainnut juuri kuvia ottaa. Tällä hetkellä tuvassa on tuo sininen sivustavedettävä, joka ei minusta parhaimmalla tavalla täällä pääse oikeuksiinsa. Se on yksi lempihuonekalujani upean pintansa vuoksi. Orginaalista asusta tulee mieleen vanhat kirkkomaalaukset.

Näiden kahden ikkunan eteen olemme ajatelleet laittaa pitkän seinänvieruspenkin ja pöydän. Sopivaa penkkiä ei vain ole löytynyt ja olemme jo miettineet ryhdymmekö tekemään sitä itse. Vanhoja penkin etumaskeja on välillä ollut myynnissä ja niitä voisi hyödyntää tässä kohdin. 

 

Sivustavedettävän pintaa läheltä kuvattuna.



Olemme miehen kanssa usein pohtineet tätä tupaa, kuinka se on jännä tila. Aina kun laittaa jotakin keskemmälle, huonetta tulee tunne, että se on väärässä paikassa. Näissä pohjalaistuvissa huonekalut ovat kiertäneet pitkin seiniä, oikeastaan pöytä on ainoa hieman keskemmälle sijoittuva huonekalu. Jotenkin sellainen avaruus vain kuuluu vanhaan tupaan. Nojatuolitkin häiritsevät välillä silmääni, mutta jossakin on sentään istuttava. :D

Tuvan kalustaminen ja sisustaminen tulee olemaan siis melko pitkä projekti, etsinnässä on nyt korkoossänky ja pitkä seinänvieruspenkki. Räsymatot palaavat lattialle, kunhan pikkuveitikka kasvaa vähän isommaksi ja mamma jaksaa taas kantaa montakymmentä metriä mattorullaa tuulettumaan.. Tupa kaipaa myös korkeampia huonekaluja, tuossa nurkassa toivottavasti joskus on miltei kattoon asti korkea vanha pohjalainen kerrossänky verhoineen.





Syksyn tuntee jo väistämättäkin hiljaa lähenevän. Ilmojen viilentyessä, on mukava laittaa käsinojille vilttejä, jotka luo kotoista ja lämpöisää tunnelmaa.






Sivustavedettävät ovat minusta aika hauskoja lastensänkyjä, sellaisia turvallisen oloisi pesiä pienille ihmisillä. Meillä myös lapset usein vetäytyvät niiden suojiin lueskelemaan. Sivusvedettävät saavatkin tulevaisuudessa muuttaa tuvan päälle tulevaan suureen lastenhuoneeseen korkoossängyn ja seinänvieruspenkin tieltä.




Tuvasta tulee luultavasti meidän talon perinteitä kunnioittavin huone. Minulle sopii mainiosti, että sen tunnelma hipoo museomaista fiilistä. Muualla talossa on kuitenkin enemmän uuden ja vanhan yhdistelmää. Lasten toiveesta yläkertaan on hankittu myös aivan uusia ja heidän käyttöönsä soveltuvia huonekaluja loman aikana. Niistä lisää myöhemmin.




Tunnelmallista ja lempeää elokuuta toivotelle,

Elina