Maisemia

Eilen vietimme iltaa naisporukalla ja juttelimme luonnosta ja sielunmaisemista. Meidän tonttissa on oikeastaan paljon samaa kuin lapsuuteni kodin maisemassa, paitsi järvinäkymän korvaa meillä pelto. Ennen kuin syntyi ajatus rakentaa juuri tähän kylään, pyöräilimme usein näillä seuduilla ja ihastelimme kaunista maalaismaisemaa. Olen alkanut odottamaan maallemuuttoa.. eräänä iltana ajelin yksin tontille, kuljin pimenevässä illassa hiljalleen hahmottuvissa huoneissamme. Jostakin kuului lehmän ammuminen, se veti hymyn huulille. Me ollaan maalla. Niin maalla, että äänimaailmakin on aivan erityinen.

Toinen ihana kokemus tässä rakentamisen varrella oli, kun lähdimme ilta-ajelulle ja suuntasimme automme jälleen kerran tonttia kohden. Mennessä lapset nukahtivat autoon. Pakkasta oli oikein reippaasti ja luntakin vielä maassa, maisema oli hyvin kaunis. Miehen kanssa kiipesimme perustuskivien päälle ja ihailimme hiljaisuudessa pitkän tovin tuikkivaa tähtitaivasta. Valo- ja melusaaste oli konkreettisesti kaukana.

Eilisten keskustelujen pohjalta jäin miettimään omaa maisemaani. Tulin siihen tulokseen, että avara maisema on minulle tutumpi ja omempi kuin metsä, vaikka rakastankin vanhoja puita ja metsän tuoksua.  Mikä hauskinta, tonttiimme kuuluu pieni suikale takametsää, vaikka luulimme ostavamme pelkän peltotontin! Minulle on jo valikoitunut metsästä lempipuu -vanha viisaan näköinen mänty. :) Sitä on hyvä katsella istutettavien pihapuiden kasvua odoteltaessa.

Huomenna palaan jälleen rakennuskuvien kanssa, sitten on edessä viikon talviloma. Loma on päätetty pitää lomana, pysytään poissa rakennustyömaalta, tehdään aivan muuta koko perheen voimin ja ladataan akut kevättä varten.