Tammikuuta

Täällä on saatu nauttia lumisesta tammikuusta. Kovin paljon ei ole aurinko paistanut, mutta maisemat ovat valkoisuudessaan olleet satumaisen kauniita. Olemme nauttineet hiihtämisestä ja luistimiakin on käyty koittamassa. Tämän hetkiset maisemat ikkunoista avautuvat upeasti valkoisen ja harmaiden sävyissä.

Saimme viettää myös oikein ihanan ja rauhallisen joululoman. Meillä oli kymmenen päivää lomaa ja vietimme sen lähes kokonaan kotosalla. Tapaninpäivänä saimme sukulaisia kylään ja uuden vuoden aaton aattona olimme itse kyläilemässä. Muuten nautimme vain siitä, että saimme olla kotona yhdessä perheen kanssa. Pelailtiin ja ulkoiltiin. Tätä olimme kaivanneet melko työntäyteisen ja kiireisen syksyn jälkeen.

Huomasin syksyllä, kun meidän pienin aloitti vuoden ikäisenä päivähoidon, että omasta kunnosta huolehtiminen jäi taka-alalle. Työpäivän jälkeen en raskinut irroittautua lenkille vaan halusin viettää illat tiivisti lasten kanssa. Tämä kostautui niin, että kärsin vähän jatkuvasti niskakivuista ja toisinaan päänsärystä.

En ole aiemmin tehnyt sen ihmeempiä uuden vuoden lupauksia, mutta tänä vuonna päätin keskittyä enemmän kuntoilemaan. Asetin itselleni realistiset tavoitteet tähän elämäntilanteeseen, kolme kertaa viikossa kuntoilua ja yli puolentunnin urheilusta saa kirjata merkin kalenteriin. Tätä varten hankin vielä kauniin seinäkalenterin, jotta asia pysyisi mielessä.

Ainakin kaksi ensimmäistä viikkoa on mennyt hyvin, ensimmäiselle viikolle kertyi lenkki+hiihto+hiihto+lenkki ja toiselle viikolle hiihto+hiihto+luistelu. Eilen kävin vielä luistelun päälle lasten kanssa hiihtelemässä, mutta nelivuotiaan vauhdissa meinasi tulla ennemmin kylmä kuin hiki. :D Aika nopeasti kuntoilun vaikutus on havaittavissa niskoissakin, sillä kummasti ne on tuossa hiihdossa rentoutuneet ja olo muutenkin virkeämpi.

Joululomalla tuli räpsittyä puhelimella paljon kuvia, jaan niistä joitakin tänne.

Ihana ajatus, että tästä taas mennään kohti kevättä, oikein mukavaa tammikuuta kaikille!

-Elina-

Keittiön uusi kaappi

Täällä on käyty melkoista huonekalukaruselliä.. Koko vyöryn sai aikaiseksi korkoossänky, jonka tieltä myin kaksi vanhaa lastensänkyä pois. Suurikokoinen korkoossänky vaikuttaa koko tuvan kalustukseen. Kun sivustavedettävät lähtivät pois, täytyi taas sohva-asiaa tuumailla uudestaan. Kaunis puusohva löytyikin nopeasti  ja sen esittelen tuonnempana.

Keittiön oven vieressä oleva nurkka on myös mietityttänyt pitkään, se on tuntunut kaipaavan jotakin. Suunnittelin siihen hetken skafferia, sillä meillä tarvittaisiin lisää tilaa kuivaruokien säilyttämiselle. Kun etsin sopivaa sohvaa tupaan, osui tämä kaappi silmiini ja tuntui heti oikealta keittiön nurkkaan.

Kaappi on melkoisen korkea ja hyvän mallinen keittiöön, koska se ei vie juurikaan tilaa ruokailutilasta.

Kaapin lisäksi löytyi vielä pitkään etsimäni suuri klaffipöytä, siitäkin myöhemmin täällä, kunhan huonekalut asettuvat jotenkin aloilleen.. :)

Joulua kohti

Joka vuosi joulu tulee nopeammin, sitä ei ehdi enään odottamaan. Onneksi tässä talossa joulua ei tarvitse erityisesti laittaa. Joulun tunnelma, mitä se sitten onkaan, hiipii taloon itsekseen. Kun päivät vain lyhenevät, syttyvät kynttilät talossa ja luovat hämyisän ja rauhallisen tunnelman, jota kutsuisin jouluksi. Mitään hilpettä ei tarvitse ripustella tähän taloon, joka itsessään huokuu tunnelmaa ja rauhaa. Ja ihan joulun alla tunnelmaan sekoittuu kuusen, kuuratun lattian ja jouluruokien tuksut. Joulu on siinä.

Nämä säkkipimeät aamut eivät ole aina helppoja lapsille. Syömme nykyään aamupalankin kynttilänvalossa, sillä herääminen on näin lempeämpää. Olen varmaan kynttilöiden suurkuluttaja, mutta niiden voimalla selätän kaamosväsymyksen ja oikeastaan vain nautiskelen hämyisistä ja levollisista illoista. Lapset nukahtavat aikaisin ja itselle jää enemmän aikaa leppoisaan oloiluun.

Eilen kävin pitkästä aikaa kirpparilla. Löysin kynttilänjalan ja suuren korin. Joka joulu olen vähän tuskaillut, mihin laittaa joululahjat nätisti. Tämä liki metrinen kori sopii siihen tarkoitukseen täydellisesti. Olen myös tehnyt hiljattain muutaman pienen sisustushankinnan; pellavaisia pöytäliinoja keittiöön ja kokeeksi otin myös vähän viileämmän harmaan pellavatyynyliinan tupaan. Ihastuin tuohon sävyyn välittömästi ja taidan hankkia muutaman tyynynpäällisen lisää.

Vielä muutama tiivis työviikko ennen joululomaa ja luulen, että itse joulussa ollaankin taas yllättäin. Lattioiden kuuraus on pian käsillä, siitä postausta tiedossa ennen joulua..

Lempeää joulun odotusta kaikille!

-Elina-

Kuulumisia ja keskeneräisyyksiä

Täällä on reilu kuukausi totuteltu vähän toisenlaiseen elämänrytmiin. Olen aloittanut työt ja lapsilla on hoitaja kotona, joten kaikilla on ollut nyt vähän uuteen tottumista. Onneksi ehdin viettämään viikon lomaa ennen lasten koulun alkua, niin ei mene aivan putkessa koko kesä. Moni asia, jota ajattelin tekeväni tänä kesänä on jäänyt. Pihaan olisi ollut mukava saada enemmän istutuksia ja piharakennuksen ulko-ovet kaipaisivat kipeästi maalausta. Mutta työpäivän päätteeksi en raskikaan hautautua omiin projekteihini, kun tuntuu tärkeämmältä olla lasten kanssa.

Eilen oltiin kotosalla vain, eikä tehty mitään ihmeempää. Katseltiin ympärillemme ja huomattiin miten moni asia on jäänyt viimeistelemättä muuton jälkeen.. ja muutostakin tähän taloon tulee pian kaksi vuotta! Hupaisaa kyllä, että keskeneräinen koti on silti ehtinyt olla asuntomessukohde ja siitä on tehty useampi lehtijuttukin. :D Ehkä olen myös kasvanut itse näiden vuosien aikana hyväksymään paremmin sen, miten keskeneräisyys ja epätäydellisyys on osa elämää vähän joka saralla. Postauksen kuvat ovat nyt niitä näitä, välillä onkin hyvä katsoa kivoja pieniä yksityiskohtia, kun isommat keskeneräisyydet alkavat painaa mieltä.

Keittiön seinät on edelleen paperoimatta. Keittiön ja kylpyhuoneen työtasot ovat sävyttämättä. Kylpyhuoneessa asia häiritsee enemmän, siellä hieman kellastunut koivutaso ei sovi värimaailmaan ollenkaan. Ikkunat pitäisi maalata, kuistissa on myös ikkunoiden listat edelleen maalaamatta. Yläkerran sisustaminen on jäänyt puolitiehen.. yhtä jos toista siis riittää. Miehellä on onneksi vielä lomaa jäljellä, joten ehkä jotakin pientä nakerretaan valmiimmaksi silloin.. Meillä onkin tullut vitsi siitä, että tehdään jokin asia jouluksi ja jos ehditä niin sitten juhannukseksi. Puoli vuotta tuntuu olevan sellainen sopiva jatkoaika keskeneräisille projekteille.

Onneksi talossa on myös sellaisia kohtia, jotka näyttävät aina mukavilta.

Jotakin täällä on sentään tapahtunut tänä kesänä. Peruna tuntuu kasvavan kohisten ja kasvimaaltakin näyttäisi tulevan satoa oikein mallikkaasti. Onpa vain ollut mukavaa hakea tämän kesän salaatit omalta kasvimaalta. Tämä tuntuu myös kannustavalta tulevia kesiä ja puutarhan laajentamista ajatellen.

Nyt minulla on jännittäviä viikkoja edessä. Pari haastattelua, joista tulen kertomaan täällä ja omat kotisivutkin aukeavat lähipäivinä. Seuraavassa postauksessa kerron myös työstäni, olkaa kuulolla! :)

Auringon kiertoa ja vähän keittiöstä

Huomasin, että kameraan on tallentunut taas melkoinen määrä kuvia. Keräsin niistä muutaman kuvan sarjan tännekin. Kuvissa taas näkyy tämä meidän arkinen todellisuutemme leluineen ja lehtipinoineen. :) Mutta se mistä oikeastaan ajattelin kirjoittaa, näkyy näissä kuvissa aika hyvin. Nimittäin auringon kiertokulku.

Aamuaurinkoa tuvassa

Meidän taloa ei juuri varjosta mikään. Vain aivan varhaisin aamuauringon nousu jää metsän taakse. Mutta sen olen kokenut vain hyväksi asiaksi, ettei aurinko herätä kesäisin neljältä yöllä.. Talo kylpee auringossa kuitenkin varhaisesta aamusta iltayöhön. Nautin tästä valon kiertokulusta talossamme tosi paljon, vaikkakin talo myös lämpenee toisinaan turhan tehokkaasti, kun mikään ei päiväaikaan varjosta taloa.

Aamu-aurinko paistaa siis ensimmäisenä makuuhuoneeseemme. Olen huomannut, että se tekee heräämisestä helppoa, unisuus katoaa hetkessä ja olo on virkeä. Muuten makuuhuone pysyy päivän ajan varjossa ja on illalla viileä ja hämärä, mikä antaa levollisen tien uneen.

Tupa, meidän kodin sydän ja oleskeluhuone, on taas valoisa koko päivän. Kolmeen ilmansuuntaan, itään, etelään ja länteen, avautuvat ikkunat pitävät siitä huolen. Yksi parhaimpia hankintoja taloomme ovat olleet nuo pellavarullaverhot. Niillä saa todella hyvin säädeltyä pahinta auringon porotusta ja niiden läpi siivilöityvä valo on lempeän kaunista. Sellaiset pitää hankkia vielä kuistiinkin, joka myös on hyvin valoisa etelään ja länteen avautuvien ikkunoiden ansiosta ja toisinaan myös paahtavan kuumakin.. Kotiin on silti ihanaa tulla, kun tulijaa tervehtii aurinkoinen kuisti!

Keittiö pysyy myös viileänä, kun pahin aamupäivän auringon porotus ei osu suoraan siihen. Mutta koko iltapäivän aina myöhäiseen iltaan saakka sekin kylpee auringossa. Eli juuri ne ajat jolloin koko perhe on koolla ja nautitaan yhteiset ateriat, päivällinen ja iltapala. Ilta-aurinko on myös aivan erityisen ihana keittiössä, sellainen lämmin, mutta rauhallisen lempeä. Ilmansuuntien kannalta tämä talo onkin tuntunut istuvan juuri oikein tälle tontille. Valolla on minusta valtava suuri merkitys viihtyisyyteen ja korostan sitä myös suunnittelutyössäni.

Kesän lähestyessä olen taas alkanut kaipaamaan pitkiä räsymattojamme keittiöön. Räsymatot piti rullata varastoon, kun pienin oli vauvana niin kova pulauttelemaan ja monimetrisiä mattoja ei niin vain pestä..

Keittiötäpä en ole tainnut kovin paljon kuvata. Syynä taitaa olla se, että se on tilana herkin keräämään sotkua. Aina kun on joku välipalan syöjä keittiössä.. Keittiön pöytä on myös sellainen, jonka ääressä tehdään läksyt ja piirretään..

Blogin uusi ilme

Blogin ilme päivittyy, mutta sisältö pysyy ennallaan. Väliaikainen sekavuus blogissa voi siis johtua näistä muutostuulista. Maisema on viime postauksesta muuttunut melkoisesti, kinokset on tiessään ja luonnossa on jo pieni häivähdys vihreää..  Täällä on haaveiltu kesälomasta ja ensimmäisestä kunnon kesästä omassa kodissa kaikkien näiden rakennusvuosien jälkeen. Juuri nyt elämässä tapahtuu paljon asioita, jotka vaativat keskittymistäni ja sen vuoksi blogi voi olla vähän hiljaisempi.

Postauksen kuvan olen muistaakseni räpsäissyt kirjasta Kuningattaren kaupungissa. Tuollainen sabluunamaalaus väreineen sopisi medän keittiöön.. ah, näitä haaveita kyllä riittää!

Edistyy, edistyy..

..hitaasti, mutta varmasti. Yläkerrassa alkaa katot olla valmiina ja laudoitettavat seinät myös. Ainoastaan porrasaukko on enään laudoittamatta. Yläkerrasta on aika vaikea ottaa kuvia niin, että niistä  saisi jotakin käsitystä. Laitan nyt kuitenkin pari kuvaa kuistin päältä ja aulan katosta. Huh, oksalakkausta on taas mukavasti tiedossa..

Ei olisi varmasti yhtään liian aikaista ryhtyä miettimään tosissaan maalisävyjä yläkertaan, mutta omat ajatukset ovat pyörineet nyt kyllä kaikkialla muualla, kuin rakentamisessa. Ollaan käyty lasten kanssa ahkerasti kerhoissa ja meillä on käynyt paljon vieraita viime aikoina. Mutta ihan positiivista, että elämä ei ole yhtä rakentamista ja kaikelle muulle mukavalle avautuu enemmän tilaa ja aikaa.

Pari kuvaa vielä lopuksi keittiöstä eteiseen ja porstuakamariin päin. Tykkään näistä levollisista näkymistä, joita tulee katseltua keittiönpöydän äärestä. Eteisessä on jotenkin aika vahvasti vanhan talonpoikaistalon tunnelma puunaulakoineen ja hirsiseinineen. Lattia ja lattialistat pitäisi vielä maalata.

Keittiön maalattu lattia ja uudistunut valaistus

Maalasimme keväällä keittiön lattian ja miehen nikkaroiman ruokapöydän vaalean harmaaksi. Nyt kun illat ovat pimentyneet, tämä on tuntunut hyvältä ratkaisulta. Keittiö on paljon raikkaampi ja valoisampi. Enään ei tunnu, että hirsiseinille täytyisi tehdä jotakin. Viime talvena, kun mietin niiden maalaamista tai tapetoimista.

Ostin kesällä myös keittiöön pari Bloomingvillen seinälyhtyä paikallisen sisustusliikkeen poistotuotteista. Nämä lyhdyt valaisevat peilin ansiosta todella tehokkaasti keittiön, eikä muuta valaistusta ole keittiössä tarvittu iltaisin. Kynttilänvalo tuo myös seinien kauniin piilutuksen hienosti esille. Päivän helmihetkiä onkin, kun lapset ovat nukahtaneet tupaan ja saamme miehen kanssa rauhassa nauttia iltateen viihtyisässä keittiössä. Tunnelma on niin rauhoittava ja pysähtynyt.

Keittiöön on myös saatu pöydän päälle uusi valaisin. Se on Antiikkiverstaan isompi suutarinlamppu. Aiemmin meillä oli tässä pöydän päällä Ikean Ranarp-valaisimet, mutta niiden möhkömäinen muoto jotenkin häiritsi ja valo ei tuntunut mukavalta. Yksi tällainen suutarinlamppu tuntuu paitsi keveämmältä myös valaisee paljon kauniimmin ja tehokkaammin. Keittiössä tuntuu siis palat loksahtaneen paikoilleen viime talven jäljiltä, kun silloin tuntui, että keittiössä on hieman liian raskas tunnelma pimeään aikaan.

Keskikesän kuulumiset

On ollut niin paljon tekemistä, menemistä ja ehtimistä, monenmoista, että blogikin on jäänyt hetkeksi unholaan. Mutta välillä on myös nautittu lomapäivien suomista kiireettömistä hetkistä, yhdessäolosta, keskikesän valosta ja lämmöstä. Asumme nyt ensimmäistä kesää tässä talossa ja olen nauttinut valtavasti auringon kiertokulusta täällä. Heräämisen jälkeen on ihanaa aloittaa päivä aamuaurinkoisessa kylpyhuoneessa. Nykyään heräänkin aina ensimmäisenä ja nautiskelen aamun rauhasta itsekseni.

Myös makuuhuone on valoisa aamuisin. Välillä olen harkinnut pimennysverhon hankkimista, mutta toisaalta on ihanaa herätä kesäaamun aurinkoon. Valkoinen kuvio tuli tehdyksi seiniin, mutta välikuvion taidan tehdä syksymmällä.

Kuluneella viikolla meidän kodissa on tuoksunut juhannusruusu. Myös pihamaalle istutettiin ensimmäinen ruusupensas.

Nämä kuvat pihalta olen napsaissut yhdentoista jälkeen iltayöstä. Täällä on saatu nauttia auringon kiertokulusta aamusta iltamyöhään, vain aivan varhaisin auringonnousu jää metsän taakse, mutta siivilöityy hurmaavasti pohjoispuolen pelloille. Kurjet tuntuvat viihtyvän aamuvarhaisin ympäröivien peltojen rauhassa. Olemme nähneet pelloilla iltamyöhäsellä myös hirviä.

Piharakennuskin on ollut tovin aikaa maalattuna, vielä pitäisi kunnostaa ovet ja luukut. Nyt ei ole raskinut tehdä oikein mitään. Lämpö tuntuu niin harvinaiselta herkulta, että siitä on pitänyt nauttia täysin siemauksin.

Vanhat räsymatot!

Monen vuoden etsiskelyn jälkeen olin jo menettänyt uskoni siihen, että löytäisimme aidot vanhat räsymatot. Vieläpä sellaiset aivan käyttökuntoiset. Yksittäisiä mattoja on silloin tällöin tullut vastaan, mutta kokonainen sarja pitkiä mattoja, joista riittää suuren tuvan matoiksi, on tuntunut melkein mahdottomalta löytää. Nyt meillä on seitsemän mattoa naapuripitäjästä ja näistä riittää matot myös keittiöön. Matottomuuteen kyllästyneenä ehdin jo hankkimaan muita väliaikaisia mattoja, mutta nytpähän ei matot ainakaan lopu kesken, eikä yläkertaan tarvitse enään hankkia maton mattoa.

Siitä alkaa olla pian kolme vuotta, kun ostimme tämän tontin ja aloimme suunnittelemaan rakentamista. Minkälaiselle matkalle arvaamatta lähdimmekään. Tämä matka on ollut täynnä mielenkiintoisia kohtaamisia, olemme saaneet tutustua moniin aivan ihaniin ihmisiin, jotka ovat osaltaan halunneet olla avuksi puuttuvan palasen löytymisessä kierrätystaloomme. Myös näiden mattojen takana on ihminen, jonka intohimona on perinteiset tekstiilit. Nyt olemme saaneet olla pienellä perehdytysmatkalla perinnetekstiileiden maailmaan. :)

Minulla oli mielessäni kuva melko hillityn värisistä räsymatoista. Mutta kun pohjanmaalla ollaan, täällä on kuulemma tavannut komian tähren olla matoissa vähintäänkin korean väriset raidat. Sain kuin sainkin kuitenkin meille tällaiset melko hillityt matot ja nämä ovatkin kuulemma Lapuan harmaimmat. Tulipa vaatimaton olo, kun oma värimieltymykseni olikin haalistuneiden torpan mattojen puolella!  :D Oli miten oli, ne sointuvat kauniisti sekä keittiöön että tupaan ja näyttävät siltä, kuin olisivat täällä aina olleetkin.

Laitan lisää kuvia matoista sitten kun lattiat saadaan kuurattua ja "uudet" matot vaihdetaan tuvan matoiksi. Tuntuu kuin yksi tärkeä pieni palanen olisi taas loksahtanut paikoilleen.

50-luvun korituoli ja pari sisustusjuttua

Meille kotiutui muutama viikko sitten vanha korituoli. Tälle olisi monta paikkaa talossa, mutta saa nyt toistaiseksi olla keittiön nurkassa. Tykkään tästä mallista tosi paljon. Myös vanhan tuolin patina on kaunis.

Keittiöön hankin kaksi perusmattoa. Matot ovat Elloksen Himla -mattoja, sävy betoninharmaa. Luovuin lopulta räsymattojen teettämisestä, koska minusta tuntui, ettei räsymatoista tule oikeanlaisia, jos ne tehdään trikookuteista. Tupaan edelleen haaveilen aidoista räsymatoista ja kutojakin on löytynyt, mutta kuteet pitäisi ehtiä itse leikkaamaan. Joten tuvan matot jää vielä toistaiseksi odottamaan tuloaan.

Näiden Himla-mattojen hyvä puoli on se, että ne ovat ohuita, konepestäviä puuvillamattoja. Meidän keittiöön siis täydellisiä, kun voi nakata tarpeen vaatiessä pesuun omaan koneeseen. Lapsiperheen keittiömattoja, kun joutuu aika usein pesemään.

Matot vaikuttavat ohuudestaan huolimatta laadukkailta, ne on tosi tiiviisti kudotut. Lämmin eläväisen harmaa väri on minusta myös ihana.

Tämä on huono kuva, mutta tykkään tästä näkymästä keittiöstä kylppäriin. Syvän punaruskea ovi yhtyy nyt kauniisti kennolaattoihin.

Sain maalattua myös ulko-ovet sisäpuolelta munaöljytemperalla. Mukava, kun vaaleaan kuistiinkin tuli ryhtiä.

Sitten kysymys? Tietääkö kukaan minkälaisella käsittelyllä/maalillla lampun jalan voisi patinoittaa? Olen tämän jalkalampun hankkinut jo vuosia sitten Ellokselta. Malli on mukava, mutta messingin väri tosi keltainen. (Ei näy tässä kuvassa) Haluaisin sen tummemmaksi, vähän vanhemman näköiseksi.

Huomenna tai viimeistään ylihuomenna palaamme takaisin kotiin! Tämä sielukas talovanhus on jo niin koti, ettei enempää olla voisi. Ja lintujen valtava konsertti takametsässä on jälleen alkanut ja toivottaa taas tulijat tervetulleeksi. Ihanaa! <3