10. heinäkuuta 2017

Rauma - Merikarvia - Kaskinen



Meillä menee heinäkuu niin tiiviisti töitä tehden, että lomareissut jää tänä kesänä vähemmälle. Viikonloppuna kuitenkin iski pieni matkakuume. Minä kun olen tällainen vähän levoton luonne, että aina pitäisi päästä näkemään jotakin. Saimme sopivasti lainalle asuntovaunun ja lähdimme sen suurempia suunnittelematta seikkailemaan. Itse tykkään matkustella niin, että mennään vain eikä liikoja suunnitella. Ajatuskin jämähtämisestä lomareissulla viikoksi samaan paikkaan ja kohteeseen saa minut levottomaksi. Tykkään enemmän seikkailla, yllättyä ja vähän eksyäkin..

Löysimme itsemme lopulta Raumalta. Mies tosin vähän jarrutteli Raumalle menoa, sillä olin juuri nähnyt myynti-ilmoituksen upeasta puutaloasunnosta Raumalla ja suunnitellut asuntonäytössä käymistä. :D Enhän minä tosissani, tämä vain on minun harrastus ja hupini. Mutta jokin noissa vanhoissa merenrantakaupungeissa vetää lujasti puoleensa, joten en yllättyisi jos vaikka vanhempana asuisimme sellaisessa paikassa ja kun mies vielä samaan aikaan huokailee veneiden perään. Olipa ihanaa kuljeksia vanhojen puutalojen seassa lämpimänä aurinkoisena kesäpäivänä. Kamera unohtui nopeassa lähdössä kotiin, joten kuvat ovat vähän huonolaatuisia.












Aina pitää poiketa ainakin yhteen museoon..







.. ja kahvilaan.



Ensimmäinen yö nukuttiin matkanvarrella, toinen leirintäalueella Merikarvialla.




Sitten löydettiin itsemme Suomen pienimmästä ja hiljaisimmasta kaupungista. Nautiskeltiin lämpimästä päivästä meren rannalla ja pojat tekivät löytöjä Kaskisten kirpputorilta. :D




Ihania puutaloja täälläkin.. oih ja voih!




Eiköhän nyt jaksa taas hetken istua tietokoneella.




28. kesäkuuta 2017

Kristiinankaupungissa, osa 2


Oho, reilu viikko vierähti hetkessä edellisestä postauksesta. Olenkin tässä ihmetellyt, miten töissä käyvät perheenäidit ylipäätään ehtivät pitämään blogia. :D Minulla on kaksi täyttä työviikkoa takana, eikä ylimääräistä aikaa tunnu enään olevan lainkaan. Illat kun haluaa viettää tiiviisti lasten kanssa ja kotihommatkin kasaantuvat uhkaavasti ilta-aikaa. Tässäpä syy, miksi blogi voi olla vähän hiljaisen puoleinen.

Mutta tässä vielä muutama kuva jatkoksi edelliselle postaukselle. Ulrika Eleonoran kirkosta jatkoimme matkaa Lebellin kauppiaan talomuseoon, joka on yksi lemppari talomuseoni Suomessa. Rakennus on museoitu jo 1930-luvulla ja vaikka sitä on restauroitu myöhemmin, tunnelma on hyvin autenttinen ja viehättävä. Museossa vierailu on aikamatka 1700- ja 1800-luvun porvarisperheen elämään.























Yläkerran salin kattomaalausta.



Viimeinen kohteemme oli Carlsron huvilamuseo hieman sivummalla Kristiinankaupungin keskustasta Suurjärven rannalla. Tämä valtava huvilarakennus on kauppaneuvos ja laivanrakennuttaja Carl Alfred Carlströmin rakennuttama 1800-luvulla. Kurkistus siis kaupungin hienoston kesähuvilaelämään 1800-1900-luvulla. Täytyy sanoa, että rakennus oli niin valtaisan kokoinen ja täynnä kerättyä esineistöä, etten jaksanut edes valokuvata sen enempää, vaan keskityin katselemaan ympärilleni.




Talon uunit oli kyllä vaikuttavia ja niitä oli valtavasti.






Tervemenoa siis kesäretkelle Kristiinankaupunkiin! :)




20. kesäkuuta 2017

Kristiinankaupungissa, osa 1



Olin sunnuntaina Pohjalainen rakennusperintö ry:n kesäretkellä Kristiinankaupungissa. Olemme lähes joka kesä tehneet perheen kanssa retken Kristiinankaupunkiin, mutta nyt koko kaupunki avautui aivan erilailla, kun pääsimme paikallisoppaan mukana kiertelemään kaupungin merkittäviin vanhoihin rakennuksiin. Tässä pieni pintaraapaisu reissusta. Päivä oli niin tiivis, sisälsi niin paljon kiinnostavaa nähtävää ja kuultavaa, että sen jäsentelemiseen johdonmukaiseksi kertomukseksi, menisi liikaa aikaa. Joten esittelen siis reissun ihan lyhyesti, enemmän kuvin kuin sanoin. Ulkokuvat jäi näköjään ottamatta, sillä aamupäivällä ripsi vähän vettä.

Ensimmäisenä saimme kuulla oppaamme kotitalon, Stendahlin talon, värikästä historiaa. Talon ruokasalissa oli jäljellä upeat katto-ja seinämaalaukset muistona talossa asuneesta maalarimestarista.














Toinen kohteemme oli Kruununvouti Starckenin talo, joka oli Pro Kirkkokatu yhdistyksen omistuksessa ja tälläkin rakennuksella oli varsin räväkkä historia. Rakennuksesta löytyi taidenäyttelytila ja erilaisia tiloja kurssitoimintaan. Täällä järjestetään muun muassa pintäkäsittelykursseja, joten voi olla, että löydän vielä joskus itseni täältä uudelleen. ;) Voisiko ympäristö tällaiseen kurssitoimintaan olla enään inspiroivampi!
















Kolmas kohteemme oli Ulrika Eleonoran kirkko, joka on rakennettu vuonna 1700 ja kuuluu maamme merkittävimpiin puukirkkoihin. Kirkossa oli uskomattoman autenttinen tunnelma ja upeita maalauksia. Enpä muista myöskään nähneeni tällaista valaistusratkaisua aiemmin vanhoissa kirkoissa, kynttiläpidikkeitä oli kiinnitetty valtava määrä kirkonpenkkeihin. Olisi hieno nähdä tämä kirkko myös kynttilävalaistuksessa.












Laitan vielä lisää kuvia reissusta toisessa postauksessa.



14. kesäkuuta 2017

Niitä näitä kesäkuulta



Istutettiin viime kesänä kolme omenapuuta ja koko alkukesän ne on hyvin kituliaasti avanneet pieniä lehtiään. Pelkäsimme jo, että ne eivät ole selvinneet talvesta ja kylmästä keväästä. Mutta kuinka ollakkaan, eilen huomasin yhden niistä kukkivan! Toisessakin oli kukat nupulla. Ehkä näistä vielä joskus saadaan satoakin.






Mun ihana pieni Eemelini näytti eilen suloiselta heinäpellossa, mutta ei ollut oikein kuvaustuulella, vaikka onkin yleensä meidän perheen helpoin kuvattava.




Kasvimaalla näyttää kasvavan muutakin kuin rikkaruohoja.




Mies ehti vielä viimeisinä lomapäivinään mylläämään pihan perälle pienen perunamaan.




Ja minun työpiste on nyt käytössä!