25. heinäkuuta 2017

Uusi sohvan paikka ja ajatuksia puhdistusaineista



Ihanaa, pitkästä aikaa vapaapäivä keskellä viikkoa. Tässähän aivan innostuu tekemään postauksia enemmänkin, eli nyt tulee tällainen "välipostaus". :) Täällä on ollut ilmojen puolesta vähän harmaita päiviä, joten on tullut touhuiltua enemmän sisällä. Eilen oli hyvä syy siistiä kotia ja se innoitti myös tarttumaan kameraan. En ole juuri sisustellut viimeisen vuoden aikana, luultavasti sain yliannostuksen viime keväänä ja kesänä. Ikkunalaudalla maljakossa on apiloita, joita kasvaa valtoimenaan pihallamme ja sen laitamilla ojien varsilla.




Nyt on ihan selvästi pieni innostus kuitenkin nousussa ja muutama huonekalukin etsintälistalla. Aloitin vähän rymsteerauksella vanhojen mööpelien kanssa. Punainen puusohva muutti makuuhuoneeseen ja se tuntuu sopivan sinne hyvin. Meillä on haaveissa tehdä tästä tuvan ja keittiön välisestä huoneesta tulevaisuudessa ruokailuhuone. Jos nyt pääsisin jo sisustamaan tätä huonetta tuohon käyttöön, etsisin vanhan klaffipöydän puusohvan pariksi. Kummasti huonekalujen paikkojen vaihtokin saa jo kodin tuntumaan jotenkin uudistuneelta.




Olen myös pessyt täällä hymyssä suin pyykkiä, sillä olen vihdoin löytänyt "pyykinpesuaineeni". Pesupähkinöissä ei varmastikaan ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta itse olen jostain syystä suhtautunut niihin skeptisesti. Ehkäpä sen vuoksi, että lapsiperheessä vaatteet ovat välillä ihan reippaasti likaisia eikä vain vähän käytössä nuhruuntuneita. Nyt kuitenkin ostin pähkinöitä kokeeksi ja olen aivan ihastunut niihin ja myös positiivisesti yllättynyt niiden tehokkuudesta. Melkeinhän tässä odottelee, että saa laittaa uuden koneellisen pyörimään. :D Puhdasta tulee ja pyykki on ihanan pehmoista!




Onhan pesupähkinät lasipurkissa myös kaikenlisäksi kauniin näköisiä.




Yleispuhdistusaineena meillä on tässä talossa ollut pellavaöljysuopa, jota tilaan aina viisi litraa kerralla. Suopaa käytämme myös maalisiveltimien puhdistukseen, joten sitä on myös rakentamisen aikana kulunut melko reippaasti. Olen muutenkin pikkuhiljaa vähentänyt ja yksinkertaistanut kaikkien puhdistusaineiden käyttöä ja suunnannut koko ajan ympäristöystävällisempiin vaihtoehtoihin. Tämä ei kuitenkaan ole aina aivan yksinkertaista pienemmässä kaupungissa, jossa tarjontaa ja valikoimaa on vähemmän. Välillä myös etikettien tiiraileminen suurennuslasin kanssa kyllästyttää. Tarvittavia tuotteita ei myöskään välttämättä löydä samasta paikasta, vaan joudut poimimaan niitä pitkin kaupunkia tai tilaamaan nettikaupoista.




Aika ajoin olen tehnyt pesuainetilauksia muun muassa Ruohonjuuresta. Välillä olen käyttänyt palashampoota- ja saippuaa, joissa hyvä puoli on se, että säästyy myös muovipulloilta. Meidän kokoisen perheen ruoka- ja talousostokset on kuitenkin ollut kätevintä hakea suuremmasta marketista, joten jos jokin pesuaine on juuri sattunut loppumaan, on kiireessä saattanut taas sortua perusvalikoimiin. Onneksi vuosien varrella on isompiin kauppoihin alkanut myös tulla valikoimaa ekosertifioiduista tuotteista. Perusmarketeistakin löytyy jo vaihtoehtoja ja näin pienemmässä kaupungissa näyttää ainakin puhdistusaineista Ecoverin tuotteita löytyvän hyvin.




Kohtuuhintaisia shampoovaihtoehtojakin löytyy jo hyvin perusmarketeista. Viimeisimpänä olen vaihtanut myös hammastahnan luonnonhammastahnaan.




Meidän kaupungissa löytyy myös ison Citymarketin kyljestä Punnitse ja Säästä -liike, josta voi täydentää mukavasti ostoksia. Viimeksi huomasin, että täältä on mahdollista ostaa myös ympäristöystävällistä käsisaippuaa omaan pulloon. Tämä toimintamalli voisi minun puolestani olla käytössä yhdessä jos toisessakin tuotteessa ja samalla säästyttäisiin järjettömältä pakkausjätteeltä. Ei kun tyhjien pullojen kanssa kauppaan ja täysien kanssa kotiin. :)

Onko teillä lukijoilla vinkkejä hyviin ekologisiin puhdistusaineisiin? Erityisesti olisin kiitollinen jos vihjaisitte hyvästä tiskikonejauheesta. 



24. heinäkuuta 2017

Kuulumisia ja keskeneräisyyksiä



Täällä on reilu kuukausi totuteltu vähän toisenlaiseen elämänrytmiin. Olen aloittanut työt ja lapsilla on hoitaja kotona, joten kaikilla on ollut nyt vähän uuteen tottumista. Onneksi ehdin viettämään viikon lomaa ennen lasten koulun alkua, niin ei mene aivan putkessa koko kesä. Moni asia, jota ajattelin tekeväni tänä kesänä on jäänyt. Pihaan olisi ollut mukava saada enemmän istutuksia ja piharakennuksen ulko-ovet kaipaisivat kipeästi maalausta. Mutta työpäivän päätteeksi en raskikaan hautautua omiin projekteihini, kun tuntuu tärkeämmältä olla lasten kanssa.




Eilen oltiin kotosalla vain, eikä tehty mitään ihmeempää. Katseltiin ympärillemme ja huomattiin miten moni asia on jäänyt viimeistelemättä muuton jälkeen.. ja muutostakin tähän taloon tulee pian kaksi vuotta! Hupaisaa kyllä, että keskeneräinen koti on silti ehtinyt olla asuntomessukohde ja siitä on tehty useampi lehtijuttukin. :D Ehkä olen myös kasvanut itse näiden vuosien aikana hyväksymään paremmin sen, miten keskeneräisyys ja epätäydellisyys on osa elämää vähän joka saralla. Postauksen kuvat ovat nyt niitä näitä, välillä onkin hyvä katsoa kivoja pieniä yksityiskohtia, kun isommat keskeneräisyydet alkavat painaa mieltä.




Keittiön seinät on edelleen paperoimatta. Keittiön ja kylpyhuoneen työtasot ovat sävyttämättä. Kylpyhuoneessa asia häiritsee enemmän, siellä hieman kellastunut koivutaso ei sovi värimaailmaan ollenkaan. Ikkunat pitäisi maalata, kuistissa on myös ikkunoiden listat edelleen maalaamatta. Yläkerran sisustaminen on jäänyt puolitiehen.. yhtä jos toista siis riittää. Miehellä on onneksi vielä lomaa jäljellä, joten ehkä jotakin pientä nakerretaan valmiimmaksi silloin.. Meillä onkin tullut vitsi siitä, että tehdään jokin asia jouluksi ja jos ehditä niin sitten juhannukseksi. Puoli vuotta tuntuu olevan sellainen sopiva jatkoaika keskeneräisille projekteille.




Onneksi talossa on myös sellaisia kohtia, jotka näyttävät aina mukavilta.




Jotakin täällä on sentään tapahtunut tänä kesänä. Peruna tuntuu kasvavan kohisten ja kasvimaaltakin näyttäisi tulevan satoa oikein mallikkaasti. Onpa vain ollut mukavaa hakea tämän kesän salaatit omalta kasvimaalta. Tämä tuntuu myös kannustavalta tulevia kesiä ja puutarhan laajentamista ajatellen.




Nyt minulla on jännittäviä viikkoja edessä. Pari haastattelua, joista tulen kertomaan täällä ja omat kotisivutkin aukeavat lähipäivinä. Seuraavassa postauksessa kerron myös työstäni, olkaa kuulolla! :)




10. heinäkuuta 2017

Rauma - Merikarvia - Kaskinen



Meillä menee heinäkuu niin tiiviisti töitä tehden, että lomareissut jää tänä kesänä vähemmälle. Viikonloppuna kuitenkin iski pieni matkakuume. Minä kun olen tällainen vähän levoton luonne, että aina pitäisi päästä näkemään jotakin. Saimme sopivasti lainalle asuntovaunun ja lähdimme sen suurempia suunnittelematta seikkailemaan. Itse tykkään matkustella niin, että mennään vain eikä liikoja suunnitella. Ajatuskin jämähtämisestä lomareissulla viikoksi samaan paikkaan ja kohteeseen saa minut levottomaksi. Tykkään enemmän seikkailla, yllättyä ja vähän eksyäkin..

Löysimme itsemme lopulta Raumalta. Mies tosin vähän jarrutteli Raumalle menoa, sillä olin juuri nähnyt myynti-ilmoituksen upeasta puutaloasunnosta Raumalla ja suunnitellut asuntonäytössä käymistä. :D Enhän minä tosissani, tämä vain on minun harrastus ja hupini. Mutta jokin noissa vanhoissa merenrantakaupungeissa vetää lujasti puoleensa, joten en yllättyisi jos vaikka vanhempana asuisimme sellaisessa paikassa ja kun mies vielä samaan aikaan huokailee veneiden perään. Olipa ihanaa kuljeksia vanhojen puutalojen seassa lämpimänä aurinkoisena kesäpäivänä. Kamera unohtui nopeassa lähdössä kotiin, joten kuvat ovat vähän huonolaatuisia.












Aina pitää poiketa ainakin yhteen museoon..







.. ja kahvilaan.



Ensimmäinen yö nukuttiin matkanvarrella, toinen leirintäalueella Merikarvialla.




Sitten löydettiin itsemme Suomen pienimmästä ja hiljaisimmasta kaupungista. Nautiskeltiin lämpimästä päivästä meren rannalla ja pojat tekivät löytöjä Kaskisten kirpputorilta. :D




Ihania puutaloja täälläkin.. oih ja voih!




Eiköhän nyt jaksa taas hetken istua tietokoneella.