Tammikuuta

Täällä on saatu nauttia lumisesta tammikuusta. Kovin paljon ei ole aurinko paistanut, mutta maisemat ovat valkoisuudessaan olleet satumaisen kauniita. Olemme nauttineet hiihtämisestä ja luistimiakin on käyty koittamassa. Tämän hetkiset maisemat ikkunoista avautuvat upeasti valkoisen ja harmaiden sävyissä.

Saimme viettää myös oikein ihanan ja rauhallisen joululoman. Meillä oli kymmenen päivää lomaa ja vietimme sen lähes kokonaan kotosalla. Tapaninpäivänä saimme sukulaisia kylään ja uuden vuoden aaton aattona olimme itse kyläilemässä. Muuten nautimme vain siitä, että saimme olla kotona yhdessä perheen kanssa. Pelailtiin ja ulkoiltiin. Tätä olimme kaivanneet melko työntäyteisen ja kiireisen syksyn jälkeen.

Huomasin syksyllä, kun meidän pienin aloitti vuoden ikäisenä päivähoidon, että omasta kunnosta huolehtiminen jäi taka-alalle. Työpäivän jälkeen en raskinut irroittautua lenkille vaan halusin viettää illat tiivisti lasten kanssa. Tämä kostautui niin, että kärsin vähän jatkuvasti niskakivuista ja toisinaan päänsärystä.

En ole aiemmin tehnyt sen ihmeempiä uuden vuoden lupauksia, mutta tänä vuonna päätin keskittyä enemmän kuntoilemaan. Asetin itselleni realistiset tavoitteet tähän elämäntilanteeseen, kolme kertaa viikossa kuntoilua ja yli puolentunnin urheilusta saa kirjata merkin kalenteriin. Tätä varten hankin vielä kauniin seinäkalenterin, jotta asia pysyisi mielessä.

Ainakin kaksi ensimmäistä viikkoa on mennyt hyvin, ensimmäiselle viikolle kertyi lenkki+hiihto+hiihto+lenkki ja toiselle viikolle hiihto+hiihto+luistelu. Eilen kävin vielä luistelun päälle lasten kanssa hiihtelemässä, mutta nelivuotiaan vauhdissa meinasi tulla ennemmin kylmä kuin hiki. :D Aika nopeasti kuntoilun vaikutus on havaittavissa niskoissakin, sillä kummasti ne on tuossa hiihdossa rentoutuneet ja olo muutenkin virkeämpi.

Joululomalla tuli räpsittyä puhelimella paljon kuvia, jaan niistä joitakin tänne.

Ihana ajatus, että tästä taas mennään kohti kevättä, oikein mukavaa tammikuuta kaikille!

-Elina-

Kuulumisia ja keskeneräisyyksiä

Täällä on reilu kuukausi totuteltu vähän toisenlaiseen elämänrytmiin. Olen aloittanut työt ja lapsilla on hoitaja kotona, joten kaikilla on ollut nyt vähän uuteen tottumista. Onneksi ehdin viettämään viikon lomaa ennen lasten koulun alkua, niin ei mene aivan putkessa koko kesä. Moni asia, jota ajattelin tekeväni tänä kesänä on jäänyt. Pihaan olisi ollut mukava saada enemmän istutuksia ja piharakennuksen ulko-ovet kaipaisivat kipeästi maalausta. Mutta työpäivän päätteeksi en raskikaan hautautua omiin projekteihini, kun tuntuu tärkeämmältä olla lasten kanssa.

Eilen oltiin kotosalla vain, eikä tehty mitään ihmeempää. Katseltiin ympärillemme ja huomattiin miten moni asia on jäänyt viimeistelemättä muuton jälkeen.. ja muutostakin tähän taloon tulee pian kaksi vuotta! Hupaisaa kyllä, että keskeneräinen koti on silti ehtinyt olla asuntomessukohde ja siitä on tehty useampi lehtijuttukin. :D Ehkä olen myös kasvanut itse näiden vuosien aikana hyväksymään paremmin sen, miten keskeneräisyys ja epätäydellisyys on osa elämää vähän joka saralla. Postauksen kuvat ovat nyt niitä näitä, välillä onkin hyvä katsoa kivoja pieniä yksityiskohtia, kun isommat keskeneräisyydet alkavat painaa mieltä.

Keittiön seinät on edelleen paperoimatta. Keittiön ja kylpyhuoneen työtasot ovat sävyttämättä. Kylpyhuoneessa asia häiritsee enemmän, siellä hieman kellastunut koivutaso ei sovi värimaailmaan ollenkaan. Ikkunat pitäisi maalata, kuistissa on myös ikkunoiden listat edelleen maalaamatta. Yläkerran sisustaminen on jäänyt puolitiehen.. yhtä jos toista siis riittää. Miehellä on onneksi vielä lomaa jäljellä, joten ehkä jotakin pientä nakerretaan valmiimmaksi silloin.. Meillä onkin tullut vitsi siitä, että tehdään jokin asia jouluksi ja jos ehditä niin sitten juhannukseksi. Puoli vuotta tuntuu olevan sellainen sopiva jatkoaika keskeneräisille projekteille.

Onneksi talossa on myös sellaisia kohtia, jotka näyttävät aina mukavilta.

Jotakin täällä on sentään tapahtunut tänä kesänä. Peruna tuntuu kasvavan kohisten ja kasvimaaltakin näyttäisi tulevan satoa oikein mallikkaasti. Onpa vain ollut mukavaa hakea tämän kesän salaatit omalta kasvimaalta. Tämä tuntuu myös kannustavalta tulevia kesiä ja puutarhan laajentamista ajatellen.

Nyt minulla on jännittäviä viikkoja edessä. Pari haastattelua, joista tulen kertomaan täällä ja omat kotisivutkin aukeavat lähipäivinä. Seuraavassa postauksessa kerron myös työstäni, olkaa kuulolla! :)

Niitä näitä kesäkuulta

Istutettiin viime kesänä kolme omenapuuta ja koko alkukesän ne on hyvin kituliaasti avanneet pieniä lehtiään. Pelkäsimme jo, että ne eivät ole selvinneet talvesta ja kylmästä keväästä. Mutta kuinka ollakkaan, eilen huomasin yhden niistä kukkivan! Toisessakin oli kukat nupulla. Ehkä näistä vielä joskus saadaan satoakin.

Mun ihana pieni Eemelini näytti eilen suloiselta heinäpellossa, mutta ei ollut oikein kuvaustuulella, vaikka onkin yleensä meidän perheen helpoin kuvattava.

Kasvimaalla näyttää kasvavan muutakin kuin rikkaruohoja.

Mies ehti vielä viimeisinä lomapäivinään mylläämään pihan perälle pienen perunamaan.

Ja minun työpiste on nyt käytössä!

Toisen romu, toisen aarre

Täällä on päästy kasvimaan kanssa jopa vähän alulle. Porkkanaa, sipulia ja salaattia saatiin laitettua ennen kuin ilmat heitti taas ranttaliksi. On tämä kyllä merkillistä, tomaatit ja yrtit kasvaa edelleen turvallisesti kuistilla..

Puutarhajyrsin saatiin edullisesti, kun tuttavamme osti auton, jonka kylkiäisenä tuli hänelle tarpeeton jyrsin. No meillähän tuolle taas on tulevina vuosina käyttöä. Tämä tuli kuin tilauksesta.

"Toisen romu, toisen aarre" on täällä käynyt toteen muutenkin, sillä kasvihuoneen ideointi lähti yllättäin käyntiin, kun mies huomasi torilla "annetaan ikkunanpokia" ilmoituksen. Saimme näitä hyväkuntoisia pokia juuri sopivasti noin kuuden neliön kasvihuoneeseen. Vielä pitäisi löytää vanhoja tiiliä perustuksiin. Pieni puinen ovi odottaa myös valmiina varastossa. Kasvihuone taitaa kuitenkin olla vasta ensi kesän hommia, sillä tälle kesälle on niin paljon muuta ehdittävää.. Mutta mukavahan sitäkin on jo mielessä ideoida ja hyvä, että materiaalit odottaa valmiina oikeaa rakennushetkeä.

Kyllä onkin ollut tuulista ja kylmää, ja etenkin tuo tuuli on aiheuttanut täällä ylimääräisiä ohjelmanumeroita..

..mutta välillä aurinko sentään paistaa ja kaunistaa maisemaa.

Viherrystä ja tehtävälistoja!

Miten hyvää tekeekään tuo viherrys maisemassa.. Näistä muutamasta vähän lämpimämmästä päivästä täällä on kyllä nautittu täysin siemauksin. Äitienpäiväruusu ilahduttaa vielä keittiössä, sen ajattelin istuttaa joko talon tai piharakennuksen seinustalle. Istutuksista täällä puhellaan muutenkin jatkuvasti, koivut ja syreenit täytyy kyllä tänä kesänä ehtiä istuttamaan.. Ruusupensaita haluan myös mahdollisimman nopeasti kasvamaan.

Nyt kun katsoo talven jälkeen paljasta pihamaata, tuntuu se oikein huutavan istutuksia vähän sinne ja tänne. Mietin aika paljon sitä, minkä väriset kukat sopii tuota punaista taloa vasten. Niin paljon kuin väreistä tykkäänkin, kukissa (kuin myös astioissa ja liinavaatteissa) suosin usein valkoista. Kyllä tänne muunkin värisiä kukkia on tulossa, mutta lähtisin aika varovaisesti kukkaistutusten kanssa liikkeelle. Mikään ei ole minusta ihastuttavampi näky, kuin valtoimenaan kukkiva juhannusruusupensas punaisen pohjalaistalon seinustalla. Joten juhannusruusua on ainakin tulossa.

Istutusten lisäksi piharakennuksen ovet olisi mukava saada maalatuksi. 

Piharakennuksessa sauna ja vilpola odottaa myös viimeistelyä. Niin ja se kasvimaakin.. Kummasti tuo tehtävälista vaan venyy, kun kesä lähenee. Edelleen pitää muistuttaa itseä siitä, että ilman näitäkin talossa voi jo elää varsin mukavasti ja tehdään se, mitä jaksetaan.

Sekä talon että piharakennuksien ikkunoiden ja ovien vuorilaudat haluaisin myös maalata uudelleen ja ehkä myös ikkunoiden ulkopokat. Kaikenlaisia vaihtoehtoja on käynyt mielessä.. ei kuitenkaan taida olla tämän kesän hommia. Keltaiset pokat ovat jääneet mieleen kummittelemaan, sillä ikkunatilausta tehdessä harkitsin niitä viimeiseen saakka. Keltaisia ulkopokia puoltaisi myös se, että talossamme on saattanut olla aikoinaan keltaiset ulkopokat. Olemme näitä kuvia talostamme ennen purkua tutkineet suurennuslasin kanssa ja niiden perusteella sellaisen oletuksen voisi tehdä. Aina näissä kohdin vähän harmittaa, ettei ole nähnyt taloa koskaan pystyssä ennen purkua.

Talomme ennen purkua

Keskikesän kuulumiset

On ollut niin paljon tekemistä, menemistä ja ehtimistä, monenmoista, että blogikin on jäänyt hetkeksi unholaan. Mutta välillä on myös nautittu lomapäivien suomista kiireettömistä hetkistä, yhdessäolosta, keskikesän valosta ja lämmöstä. Asumme nyt ensimmäistä kesää tässä talossa ja olen nauttinut valtavasti auringon kiertokulusta täällä. Heräämisen jälkeen on ihanaa aloittaa päivä aamuaurinkoisessa kylpyhuoneessa. Nykyään heräänkin aina ensimmäisenä ja nautiskelen aamun rauhasta itsekseni.

Myös makuuhuone on valoisa aamuisin. Välillä olen harkinnut pimennysverhon hankkimista, mutta toisaalta on ihanaa herätä kesäaamun aurinkoon. Valkoinen kuvio tuli tehdyksi seiniin, mutta välikuvion taidan tehdä syksymmällä.

Kuluneella viikolla meidän kodissa on tuoksunut juhannusruusu. Myös pihamaalle istutettiin ensimmäinen ruusupensas.

Nämä kuvat pihalta olen napsaissut yhdentoista jälkeen iltayöstä. Täällä on saatu nauttia auringon kiertokulusta aamusta iltamyöhään, vain aivan varhaisin auringonnousu jää metsän taakse, mutta siivilöityy hurmaavasti pohjoispuolen pelloille. Kurjet tuntuvat viihtyvän aamuvarhaisin ympäröivien peltojen rauhassa. Olemme nähneet pelloilla iltamyöhäsellä myös hirviä.

Piharakennuskin on ollut tovin aikaa maalattuna, vielä pitäisi kunnostaa ovet ja luukut. Nyt ei ole raskinut tehdä oikein mitään. Lämpö tuntuu niin harvinaiselta herkulta, että siitä on pitänyt nauttia täysin siemauksin.

Omenapuut ja marjapensaat

Se joka istuttaa puun,

vaikka tietää,

ettei koskaan näe sen kukkivan,

ei ole hölmö,

ei itsekäs.

Hän saa nautintonsa siitä,

että joku muu tulee

joskus iloitsemaan

ja nauttimaan sen kukinnasta.

Hän elää sananmukaisesti 

kahdessa ajassa:

hänelle ei kesä lopu syksyllä.

- Tommy Tabermann-

Meidän tontti on hyvin paljas peltotontti. Puutarhaa lähdemme rakentamaan täysin puhtaalta pöydältä. Kestää siis kauan aikaa, että tämän talon ympärillä nähdään korkeita puita ja rehevä puutarha. Olemme kuitenkin sen verran nuoria, että jos elämä on meille hyvä, saamme nähdä puutarhan jo aika mukavassa loistossa. Tulevat sukupolvet pääsevät varmasti jo nauttimaan aidon vanhan pihapiirin tunnelmasta puutarhoineen.

Miehellä on tänään kesän ensimmäinen lomapäivä ja ensitöikseen hän päätti istuttaa omenapuut ja marjapensaat. Pikkuapulaisella oli aamulla riemu ylimmillään, kun hän huomasi isin puuhailevan pihamaalla. Siinä ei meinattu edes aamupalaa ehtiä syömään, kun poika kaiveli kaapista kenkiä ja "tööhanskan" käteensä. Marjapensaiden istutukseen hän ehtikin vielä hyvin mukaan.

Kolme viinimarjapensasta asettui piharakennuksen taakse. Ensimmäiset kompostorimullat pääsivät myös käyttöön.

Ja omenapuut istutettiin talon eteläsivulle.

Asuntomessut tuovat nyt sen verran tohinaa tähän kesään, että istutustyöt suurimmalta osin siirtyvät ensikesään. Toiveissa olisi, että tänä kesänä saisimme ainakin puita ja pensaita istutettua. Listalla ovat ensimmäisenä koivut, syreenit, juhannusruusu, pihlaja ja kuusi. Perennapenkit ja kasvimaat jäävät ensi kesään. Puitakin varmasti tulevina kesinä istutetaan lisää. Omenapuiden lisäksi haluaisin istuttaa myös luumu - ja kirsikkapuun. Perennoita on jo moni tarjonnut ja se on ilahduttanut. Tulemme niitä myös varmasti hakemaan. Ajattelimme kuitenkin  suunnitella niille paikat rauhassa ja huolella. Nyt joudumme vielä keskittymään paljolti vain rakennuspuuhiin

Vihertyy ja valmistuu

Kevät etenee hurjaa vauhtia, talon ympärillä vihertää jo mukavasti. Viime päivät on vietetty ulkosalla pihamaata siistien rakennusajan jäljiltä. Olemme myös rajanneet ja siistineet pihateiden reunoja. On mukavaa laittaa pihaa. Tuntuu, että pihan parissa menisi, vaikka koko kesä. Mutta paljon on muutakin ehdittävää.. Tonttimme on hieman alle puoli hehtaaria ja talo on tontin perällä, joten piha-alue on aika suuri. Enkäpä tässä pian saan näytettyä myös paperille hahmoteltuja pihasuunnitelmia  täällä blogissa. Talokin on saanut taas jotakin pientä ulkoilmeeseensä. Ulkoportaisiin on ilmestyneet kaidepuut ja ne on maalattu kertaalleen. Lapsetkin ovat ihailtavan hienosti varoneet maalattuja kaiteita ja kaikkea muutakin maalattua. Kuistin yläikkunaan on aloitettu tekemään vuorilautoja, ne tulevat samalla mallilla kuin muutkin vuorilaudat.

Meillä on myös vielä melko suuri alue tontilla, johon ei ole kylvetty mitään. Olemme miettineet tuolle alueelle joko kukkaniittyä tai lammasaitausta. Tämä vähentäisi kiitettävästi myös leikattavaa nurmikkoaluetta, jota meillä on jo nyt riittämiin. Istutuksetkin alkavat hahmottua, vaikka tänä kesänä emme vielä niitä ehdi kovin paljon tekemään. Toiveissa olisi, että saisimme puut ja marjapensaat istutettua ja ehkä jo joitakin kukkaistutuksiakin ainakin talon eteen. Katsotaan, mihin aika riittää. Rakennustapaohjeen mukaisesti tontillemme tulevan tien reunaan istutetaan koivuja ja ne haluamme ehdottomasti jo tänä kesänä istuttaa. Tässä vielä lähikuva kaiteista. Portaat käsitellään mustiksi, kuten jo viime kesänä suunnittelin. Tummat portaat skarppaavat sisääntulon. Jospa seuraavissa ulkokuvissa jo nähtäisiin talo ulkoapäin täysin valmiina! :)

Tuleva kesä onkin meillä mielenkiintoisella tavalla erilainen. Talomme on Seinäjoen asuntomessujen oheiskohteena. Tulen tekemään tästä aiheesta vielä lähemmin oman postauksen tänne blogiin. Asuntomessujen sivuilta messuinfosta löytyy myös tietoa oheiskohteista. On mielenkiintoista olla mukana messuilla näin erilaisen rakennustavan ja asumismuodon kanssa. Aiemmin perinnerakentamista on asuntomessuilla nähty ainakin Kokkolassa, jossa oli oheiskohde Knapen talo vanhassakaupungissa Neristanissa. Toivotan jo nyt omasta puolestani messuvieraat tervetulleiksi Seinäjoelle tulevana kesänä!

Pihatöitä

Menneen viikon lauantaina säätiedot näytti nurmikon kylvämisen kannalta suotuisilta. Vain mahdollista vähäistä sadetta oli lupailtu iltapäiväksi. Niinpä päätettiin ryhtyä jatkamaan kesken jäänyttä nurmikon kylvämistä. Homma sujui joutuisasti, kun miehen veli ja sisko olivat auttamassa. Muutaman tunnin aherruksen jälkeen metsän takaa alkoi nousta musta pilvi, jyrähteli ja paukahteli ja kuinka ollakaan saatiin kunnon kaatosade! Saa nähdä montako siementä kenturalle jäi, vettä tuli niin, että maa kuohui..

Tulipahan maa ainakin muotoiltua hyvin ja mukava päivä vietettiin koko porukalla pihatöissä eväiden kera. Pienin viihtyi erinomaisesti, kun sai istua puutarhatraktorin päällä ja kyydissä. Poika omi laitteen niin tyystin itselleen, että sai huutokohtauksen, jos joku lähestyikään menopeliä. Puutarhatraktorin perään viritelty "jyrä" oli loistava näin laajoja nurmikkoaloja tehdessä. 

Miehen sisko kylvämässä nurmikkoa.

Aiemmin kylvetty nurmikko vihersi jo aavistuksen. Ukkoskuuron vuoksi pihatyöt keskeytyivät ja loput pihamaasta tehdään sitten joskus, kun säät taas hieman rauhoittuvat.

Sadevesikaivot laitettiin samalla kuntoon.

Vähemmän onnistuneesta nurmikon istutuksesta huolimatta, on mahtavaa, kun piha hahmottuu ja kokonaisuus näyttää aina valmiimmalta!

Pihan tasaus

Olin  muutaman päivän reissussa. Palattuani piha oli melko erinäköinen. Kaikki törkykasat oli siivottu pois ja maa tasattu talon ympäriltä. Teki mieli kiljaista riemusta!

Tontin koko hahmottuu hyvin. Huh, kun meillä onkin tilaa.

Kaikki on vinksin vonksin.. tai ainakin ikkunat. Tämä talon pohjoispääty onkin mielenkiintoinen, pidän siitä erityisesti. Kukaan ei asettelisi ikkunoita uuteen taloon näin, mutta tämä onkin vanha ja sillä on omat oikkunsa. :)

Ilta-auringon viimeisiä säteitä tuvassa.