Viikon loma takana. Tuli jonkin verran räpsittyä kuvia ja ajattelinkin koota vähitellen tänne blogiin vähän tunnelmapostauksia eri huoneista. Ajattelin nostaa esille sellaisia asioita, joista nautin talossamme päivittäin, mutta myös sisustuksen ongelmakohtia, joihin haen ratkaisua. Aloitetaan tuvasta, meidän talon sydämmestä.
Tässä vaiheessa voisin myös sanoa, että aiemmin mainitsemani kotisivut ovat myös auki ja aivan pian on tulossa tänne lupailemani postaus, jossa kerron työstäni...
Tällaisen perinnetalon sisustus ei tule kovin nopeasti valmiiksi, vaan täydentyy vuosien saatossa, sillä oikeanlaisten kalusteiden löytyminen vie aikaa. Samalla kodista tulee taatusti persoonallinen, sillä vanhat orginaalit huonekalut ovat sellaisia, että toista samanmoista harvoin tulee vastaan. Talonpoikaiset ovat vielä siinä mielessä oma lukunsa, että ne eivät ole orjallisesti sidottu tyylipuhtauteen, vaan niistä löytyy meilenkiintoisia tyylien yhdistelmiä ja rohkeita värityksiä, mikä tekeekin niistää erityisen jännittäviä. Ehkä juuri sen vuoksi niistä joko tykkää tai sitten ei.
Vaikka huoneet tuntuvat sisustuksen ja kalustuksen puolesta vähän keskeneräisiltä, minusta tässä talossa on ihanaa pienten yksikohtien paljous, joita voi tutkailla ja jotka näyttävät aina eri valossa hieman toisenlaisilta.
Uuni on tuvan sydän. Se on minusta onnistunut hienosti ja on mittasuhteiltaan tähän tilaan juuri oikean kokoinen. Nautin siitä aina tupaan astuesssa. Minusta tällainen pohjalaisuuni on yksi perinteisen pohjalaistalon tärkeimpiä elementtejä. Se on antanut aikoinaan lämpöä, valoa, siinä on valmistettu ruokaa. Siihen kulminoituu sellaiset elämän välttämättömyydet, joihin meillä tällä aikakaudella elävillä ei ole enään kosketuspintaa. Pian avotakassa räiskyy taas tuli, pimeys ja viileys on hiipinyt iltoihin kuin varkain.
Tästä suunnasta en ole tainnut juuri kuvia ottaa. Tällä hetkellä tuvassa on tuo sininen sivustavedettävä, joka ei minusta parhaimmalla tavalla täällä pääse oikeuksiinsa. Se on yksi lempihuonekalujani upean pintansa vuoksi. Orginaalista asusta tulee mieleen vanhat kirkkomaalaukset.
Näiden kahden ikkunan eteen olemme ajatelleet laittaa pitkän seinänvieruspenkin ja pöydän. Sopivaa penkkiä ei vain ole löytynyt ja olemme jo miettineet ryhdymmekö tekemään sitä itse. Vanhoja penkin etumaskeja on välillä ollut myynnissä ja niitä voisi hyödyntää tässä kohdin.
Sivustavedettävän pintaa läheltä kuvattuna.
Olemme
miehen kanssa usein pohtineet tätä tupaa, kuinka se on jännä tila. Aina kun
laittaa jotakin keskemmälle, huonetta tulee tunne, että se on väärässä
paikassa. Näissä pohjalaistuvissa huonekalut ovat kiertäneet pitkin
seiniä, oikeastaan pöytä on ainoa hieman keskemmälle sijoittuva huonekalu.
Jotenkin sellainen avaruus vain kuuluu vanhaan tupaan. Nojatuolitkin
häiritsevät välillä silmääni, mutta jossakin on sentään istuttava. :D
Tuvan kalustaminen ja sisustaminen tulee olemaan siis melko pitkä
projekti, etsinnässä on nyt korkoossänky ja pitkä seinänvieruspenkki.
Räsymatot palaavat lattialle, kunhan pikkuveitikka kasvaa vähän
isommaksi ja mamma jaksaa taas kantaa montakymmentä metriä mattorullaa
tuulettumaan.. Tupa kaipaa myös korkeampia huonekaluja, tuossa nurkassa toivottavasti joskus on miltei kattoon asti korkea vanha pohjalainen kerrossänky verhoineen.
Syksyn tuntee jo väistämättäkin hiljaa lähenevän. Ilmojen viilentyessä, on mukava laittaa käsinojille vilttejä, jotka luo kotoista ja lämpöisää tunnelmaa.
Sivustavedettävät ovat minusta aika hauskoja lastensänkyjä, sellaisia turvallisen oloisi pesiä pienille ihmisillä. Meillä myös lapset usein vetäytyvät niiden suojiin lueskelemaan. Sivusvedettävät saavatkin tulevaisuudessa muuttaa tuvan päälle tulevaan suureen lastenhuoneeseen korkoossängyn ja seinänvieruspenkin tieltä.
Tuvasta tulee luultavasti meidän talon perinteitä kunnioittavin huone. Minulle sopii mainiosti, että sen tunnelma hipoo museomaista fiilistä. Muualla talossa on kuitenkin enemmän uuden ja vanhan yhdistelmää. Lasten toiveesta yläkertaan on hankittu myös aivan uusia ja heidän käyttöönsä soveltuvia huonekaluja loman aikana. Niistä lisää myöhemmin.
Tunnelmallista ja lempeää elokuuta toivotelle,
Elina
Meillä on aika paljon samoja ajatuksia! Minä haluan myös tupaan vanhan tunnelman, sen mitä ennenkin on ollut. Takka meillä puuttuu, mutta se tulee varmasti jonain päivänä. Varmasti sopii pöytä ja seinänvieruspenkki tuohon mihin suunnittelit. Onnea etsintään, kyllä ne jossain vaiheessa eteen tulee :)
VastaaPoistaMulle tuo tupa on jotenkin sellainen huone, että sitä kunnioittaa eniten. Luultavasti sen vuoksi, että elämä on ennen keskittynyt sinne. Korkoossängyt taitaa olla kiven alla, vähän nuorempia, joissa on käytetty vaneeria löytyy, mutta haluaisin sellaisen vanhemman kokopuisen. :)
Poista