Tunnelmia porstuakamarista

Porstuakamari eli makuuhuoneemme on tällä hetkellä sisustuksen puolesta ehkä valmiimman tuntuinen. Siitäkin huolimatta, että sabluunamaalauksen välikuviot on edelleen maalaamatta. Tänne en oikeastaan muuta huonekalua kaipaa, kuin vanhaa vaatekaappia. Olen välillä miettinyt tuvan nykyisen kaapin siirtämistä tähän huoneeseen, koska tulppaanikaapissa on käytännölliset hyllyt ja se niiden puolesta soveltuisi vaatteiden säilytykseen täydellisesti. Muutenkin punasävyiset huonekalut tuntuvat sopivan tähän huoneeseen ja sabluunamaalauksen välikuviot olen ajatellut maalata punaisella sävyllä. Voi olla että kaappi joskus siirtyy tänne, jos saan mahdollisuuden ostaa toisen korkean kaapin tupaan. Vanhat talonpoikaiskaapit ovat vain sen verran arvokkaita, että tuskin kuitenkaan kovin nopeasti olen toista hankkimassa.

Porstuakamarissa on kivoja yksityiskohtia, joista tykkään aina vaan, kuten nämä verhojen pidikkeet.

Huoneeseen voisi hankkia kevyen räsymaton, lattia huoneessa on niin kaunis, ettei sitä raski enemmälti peittää. Puu on myös lämmin jalan alla ja kuurilattia maalattua lämpimämpi. Uusi kuurilattia vaatii kärsivällisyyttä. Huomasin, että lattia alkuun kellastui ja silloin teki mieli maalata se, mutta nyt se on alkanut hivenen punertua ja sävy muuttuu koko ajan kauniimmaksi. Pitää jaksaa siis olla kärsivällinen. Kuurilattia vaatii useamman vuoden aikaa patinoituakseen ja saadakseen kauniin himmeän kiillon. Kunhan ehdin, teen kuurilattiasta oman postauksen. Olen saanut siitä paljon kysymyksiä sähköpostiini ja paljon on myös kysytty lattian kuurausohjeita.

Päiväpeitto makuuhuoneessa taas on turhan arka tahroille. Lapset usein juoksevat keittiöstä suoraan köllöttelemään sängyn päälle ja kas kummaa jostakin ilmestyy tahra valkoiseen päiväpeittoon, vaikka kuinka suita ja käsiä pestäisiin ruokailun jälkeen. Parisängyn päiväpeitto on raskas pestävä, jos sen joutuu tekemään usein.

Ehdin jo ajatella, ettei meidän pienin opi koskaan nukkumaan sängyssä, saatikka nukahtamaan sinne. Mutta viimeinen kuukausi on nukuttu mallikkaasti isopapan tekemässä sängyssä aivan äidin sängyn kyljessä. Onneksi pappani huomasi yli kahdeksankymmentä vuotta sitten rakentaa sänkyyn irroitettavan laidan, mitä harvemmin vanhemmissa lastensängyissä on. Muuten ei pojantyttärentytär olisi huolinut tätä sängykseen. ;) Löysin Ikeasta kivan tähtikuosisen pinnasängyn laitasuojan, joka tekee sängystä kotoisan pesän.

Mikään ei ole niin kaunista katseltavaa, kuin levollisesti nukkuva lapsi.

Makuuhuoneeseen pitäisi ommella uudet verhot. Nämä Ikean valmisverhot ovat minusta vähän liian lyhyet. Haluaisin, että verhot ei roiku nipsuttimissa, vaan lähtevät suoraan tangosta läheltä kattoa. Silloin olisi myös kätevä piilottaa pimennysverho verhotangon alle. Olen aikoinaan lukiolaisena ostanut nämä verhot ensimmäiseen omaan kämppääni. Ne olivat silloin Ikean edullisimmat verhot ja köyhällä lukiolaistytölläkin oli mahdollisuus kankkia ne. Kangas on itseasiassa aika kaunista, mutta valitettavasti pituus jää vähän lyhyeksi.

Ilta-aurinko paistaa kivasti keittiön kautta makuuhuoneeseen luoden lämmintä tunnelmaa myös iltaisin.