Uutta vuotta

Monta pitkää päivää joutenoloa takana. Sisällä oli kyllä mukavaa ja tunnelmallista jouluna, mutta ulkona ei niinkään. Varsinkin joulupäivän vesisade oli jo vähän liikaa pohjoisemman jouluihin tottuneelle. Lumettomuuteen vielä kait jotenkin tottuu, mutta vesisateeseen jouluna ei. Minä, joka lapsuuden olen peuhannut lumessa, luistellut järven jäällä, hiihdellyt hiljaisissa metsissä, lasketellut ja hiihtovaeltanut Lapin tuntureilla, kaipaan lunta tähän vuodenaikaan. Ikuisuudelta tuntuva syksy nostattaa välillä ikävän lapsuuden maisemiin ja valkoiseen valoisaan talveen.

 Pääasia kuitenkin, että saatiin levätä ja olla vain. :) Ja onneksi saatiin nyt edes pientä pakkasta ja huurrepuita! Maisema kummasti taas kaunistui.

Miehellä toki on kylmemmät oltavat tuolla välikaton päällä. Siellä on nyt paukuteltu taas välipäivinä. Kattorakenteet ovat aika monihyväiset yläkerrassa ja niitä on nyt ryhdytty valmistelemaan villan puhallusta varten. Myös lattioita on paperoitu ja koolattu.

Kuistin päälle tuleva huone ja tämä takalyhdyn yläosa on villoitettu selluvillalla.

Eiköhän tämä tästä taas käynnisty. Vaikka mukava olisi vain laiskotella, kun miehelläkin on pidempi loma. ;) Tätä se uusi vuosi tietää, yläkerran pakerrusta. Mutta sitä jaksaa, kun tietää, miten upeita huoneita sinne on tulossa! Huonekorkeus ja kauniit hyväkuntoiset hirret oli positiivinen yllätys tässä yläkerrassa. Näen mielessäni jo hieman askeettisen yksinkertaiset ja levolliset makuuhuoneet.

Mitä muuta tämä alkava vuosi tuo tullessaan. Toivoisin, että ehdimme aloittamaan puutarhan laittoa ja sieltä voitaisiin pikkuhiljaa saada luomua ruokapöytään. Näinä rakennusvuosina olen ehkä eniten kärsinyt siitä, että ruokapuoli on liian usein hoidettu nopeasti ja kaupasta on haettu kiireellä helppoja ruokia. Leipominen on jäänyt vähälle ja marjat poimimatta. Onneksi ystäväperheen teinipojat poimivat meille mustikoita syksyllä, kun muuttorumban keskellä voimat eivät riittäneet marjametsiin.

Hyvää Uutta Vuotta toivotellen,

Elina