Seinäkaappi ja vähän muutakin

Tänään oli melkein häkellyttävä aamuauringon paiste, jonka ensimmäiset säteet ylsivät suoraan juuri eilen illalla seinälle kiinnitettyyn kaappiin. Tämä kaappi tuli meille viime viikolla, kun tein vähän vaihtokauppaa huonekaluilla, jotka ei oikein meillä ole löytänyt paikkaansa.

Ovet alkavat olla nyt maalauskunnossa. Ne ovat olleet aikoinaan punaruskeat, peilit ovat olleet ulkokehyksiä vaaleammat. Tekisi jo kovasti mieli päästä maalaamaan näitä ovia ja koristemaalauksiakin, mutta täytynee odottaa kevääseen, että voimme hetkeksi sulkea alakerran pois käytöstä. On ihan turha kuvitella mitään maalaustöitä tässä, kun asutaan muutamassa huoneessa tiiviisti lasten kanssa. Toisaalta on hyvä, kun on ollut aikaa katsella paikkoja ja miettiä ihan rauhassa valintoja.

Tämä kirjanen Gunilla Lång-Kivilinnan sarjasta Rakennusperinteen vaaliminen olisi pitänyt saada käsiin jo vuosia sitten! Ihmettelen, että luen sitä vasta nyt. Olen samasta sarjasta lainannut kyllä ikkuna- ja kuistikirjaa, mutta tätä en ole onnistunut saamaan käsiini. Ilmeisesti se on aika suosittu tällä alueella, kun ei ole koskaan aiemmin sattunut olemaan kirjaston hyllyssä.

Sain olla viime viikonlopun yksin kotona, kun mies lähti lasten kanssa mummolaan. Minulla oli töitä, mutta illat meni lehtiä ja kirjoja tutkiessa. Ihanaa, kun oli aikaa lukea rauhassa! Päätin jo ennalta, että käytän tämän ajan talomme sisustamisen miettimiseen. Kaivoin esille kaikki lehdet ja kirjat ja selasin antaumuksella niitä läpi. Tässä kirjassa oli muutama kuva Stundarsin rakennuskorjauskeskuksen näyttelytalosta. Jotenkin näissä kuvissa oli jotakin tuttuakin. Uuni, punaiset seinät, valkoinen katto ja tuo ovikuvakin vain vahvisti suunnitelmaani syventää ovien väriä tummemmaksi. Tuntuu, että meillä olisi pian alkamassa jännittävä matka talon sisustamiseen ja esineistön keräämiseen. Vähitellen olen alkanut kaipaamaan myös verhoja ja mattoja!