Muuton jälkeen on vain oltu. Pikkuhiljaa laitettu tavaraa paikoilleen. Levätty, ihasteltu maisemia ja valon kiertoa talossa. Kiire loppui yhtäkkiä. On ihmeellistä, kun on aikaa lähteä joelle kalaan tai metsään kävelylle. Aamulla usvaiset pellot ovat tavattoman kauniita, illalla saa vuoteelta katsella kirkasta tähtitaivasta. Lapset nukkuvat tuvassa kuin menneinä aikoina. Sanovat, että se on parasta täällä, kun saadaan nukkua tuvassa, eikä pelota ollenkaan. Itse pelkäsin, ettei lapset rauhoitu yöunille samassa huoneessa, mutta uni tuntuu tulevan täällä kaikkien silmään nopeammin kuin koskaan. Vanhan talon sanomaton rauha hellii mieltä. Unelma, josta joskus vain haaveiltiin, välillä päätettiin unohtaa ja kuopata, onkin tässä ja nyt.
Kuulostaa ja näyttää oikein hyvälle <3
VastaaPoistaKiitos, kyllä täällä on ollut hyvä olla. :)
PoistaIhanan levollinen tunnelma!
VastaaPoistaJotenkin tuntuu, kuin aika pysähtyisi täällä. On niin rauhallista ja levollista.
PoistaEI unelmia pidä kuopata...ikinä...elämässä kaikki on mahdollista....sitä paitsi ilman unelmia ei kyllä jaksais...niitä huonompia aikoja!!! en koskaan unohda ensimmäistä yötäni tässä meidän talossa...siiitä tulee lokakuun alussa jo 10 vuotta kun ostettiin tää...alusk käytiin kaupungista käsin iltaisin lämmittämässä....eikä ois haluttu lähteä pois...sit päätettiin jäädä yöks vaikkei ollut vielä ees omia tavaroita tuotu...oli vaan tänne jätetyt huonekalut ym...USKOMATON tunne kun ei ollut sähkölaitteet esim jääkaappi hurisemassa...maaseudun pimeä lokakuun yö ja hiirenhiljainen vanha hirsitalo kun tuossa oloHuone kammarissa nukuttiin...heräsin yöllä ja tuntui että leijun jossain ...oli niin hiljaista ja niin pimeää....kun kaupunkilaisena oli tottunut johonkin ihan muuhun!!!....ei oo ehditty tupareitapitää mutta kunhan tuo meidän työhuoneet-urakka valmistruu niin kyllä se on juhlanPaikka...nyt tosiaankaipaa...arjenpikkuJuttuja...esim just sienireissua...mut nytkin on räystäslautojon maalausNakki langetettu...ei auta (vaikka ois päivänSankari)....no mut onneks nää urakat ei oo ikuisia!
VastaaPoistaJoo ei pidä unelmia haudata, mutta meillä tuli välillä sellainen tunne ettei löydetä ikinä sopivaa vanhaa taloa. Lopuksi piti siirtää ja rakentaa sellainen "oikea" talo ja "oikealle" paikalle. Tuo hiljaisuuden tunne, jonka tekin olette kokeneet, on tosi pysäyttävä nykyihmiselle, joka elää kaiken hurinan, surinan ja piipityksen keskellä. :)
PoistaKaunista. Lapset viihtyvät hyvin samassa huoneessa, se on mielestäni nykyajan turhia kuvitelmia, että kaikille pitäisi olla oma huone.
VastaaPoistaNiin se on. Varsinkin pienet lapset ei niin omia huoneita kaipaa. Itse sain oman huoneen vasta 11-vuotiaana, silloin se tuntui mukavalta. Meillä pojille on tulossa iso tuvan kokoinen yhteinen huone yläkertaan. Siitä voi myöhemmin jakaa omia tiloja, jos on tarvetta.
PoistaEikö olekkin ihanaa, vanhassa talossa on sitä jotain - rauhaa ja paljon pieniä ihania asioita! Kauniita kuvia, erityisesti nuori herra tuolin päällä :)
VastaaPoistaVanhojen talojen tunnelma on aina kiehtonut, on hienoa, että saa nyt asua itse sellaista. :) Nuori herra on sen verran liikkuvainen, että harvoin saan hyviä kuvia hänestä. Hauska, miten hän on täällä ollut kuin kotonaan. Korkeisiin kynnyksiinkin tottui myös heti, vaikka hänen mittakaavassa jalkoja saa jo nostaa tosissaan. :)
PoistaVoi ihanuus! Juuri tuo rauha on jotain taianomaista vanhassa talossa.
VastaaPoistaNiin kauniita vanhoja kalusteita, joissa on myös aitoa tunnelmaa <3
Rauha on kyllä taianomaista. :) Vanhat kalusteet tuo tunnelmaa, ovat minusta aika merkittäväkin osa taloa.
PoistaOlipa ihana postaus, onnea on tuollainen tunne <3
VastaaPoistaAllekirjoitan täysin nuo tuntemuksesi, jotka vanha talo saa aikaan. Itse muistan sen käsittämättömän hiljaisuuden, kun ensimmäisenä iltana muuton jälkeen painettiin pää tyynyyn. Samoin täydellinen pimeys, vain tähdet taivaalla, joita harvoin oli aikaisemmin voinut kunnolla ihailla. Vanhan talon hengessä on jotain arvokasta ja kunnioitettavaa. Ihanaa, kun nyt saatte nauttia siitä kaikesta pitkän uurastuksen jälkeen. :)
VastaaPoistaSinä sen sanoiksi puitkin - arvokasta ja kunnioitettavaa! Sitä se juuri on. On myös sellainen nöyrä olo, kun saa pienen hetken kuulua talon pitkään historiaan.
PoistaTeillä näyttää ihanalta! Voi että, jospa mekin oltaisiin joskus tuossa pisteessä. Tällä hetkellä ollaan juuri siellä alkupisteessä eli unelmoidaan! Jospa se ei jäisi tähän.
VastaaPoistaKiitos! Tällaisen unelman toteutuminen tarvitseekin pitkän unelmointivaiheen ja se ei ole kuin hyväksi. Siinä hiljalleen selkiytyy, mitä haluaa ja mihin on ryhtymässä. On hyvä, että unelma ei ole hetken hurahdus vaan tietoinen valinta, myös elämäntavan valinta, sillä vanha talo myös ottaa paljon, vaikka antaakin sitä enemmän. Onnea ja lentoa unelmiinne, sekin on ihana vaihe, kun kaikki on vielä auki ja mahdollista! :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaIhana tunnelma, ja keittiöpöytä - voi että kuinka kaunis!
VastaaPoistaKiitos! Keittiönpöytä on tosi ihana, mutta muhkurainen kansi vähän haastava lasten kanssa.. juomalasit välillä kaatuvat. Laitamme pöydän tupaan, kunhan saamme tuvan kunnolla laitettua olohuoneeksi. :)
PoistaIhanan rauhallinen tunnelma!
VastaaPoistaSitä se kyllä on, aamut täällä jotenkin erityisen ihania ja rauhaisia.
Poista