Kotona

Täällä ollaan! Talosta ja raksasta on tullut koti. Vaikka olo on muuttorumbasta kovin väsynyt, on se myös valtavan helpottunut. Suurin ponnistus tämän urakan kanssa on takana ja nyt saadaan nauttia uurastuksen tuloksesta. Kotimme on silti melkoinen muuttotanner vielä, tavaraa ajelehtii siellä täällä vailla paikkaansa. Tänään näin jopa makuuhuoneessamme jotakin järjestyksen tapaista ja kodikkaan oloista. :)

Isoisäni tekemä pinnasänky, joka on auttamattomasti liian pieni pian kaksivuotiaalle kuopuksellemme laitettiin vielä huoneen nurkkaan, kun en raskinut varastoonkaan viedä. Isompi sänky odottaa jo seinänvierustalla. Sänkyä katsellessa olen usein ajatellut isoisääni, jota en ole koskaan tavannut. Hän on ehtinyt kuolla ennen syntymääni. Olen varma, että meitä yhdistäisi ainakin yksi asia, kiinnostus käsillä tekemiseen, puurakentamiseen ja kauniiden mittasuhteiden luomiseen. Tämä ei ole ainoa isoisäni tekemä kaluste, kaikki hänen käsistään syntyneet kalusteet ovat minusta kauniin sopusuhtaisia ja kauniilla sävyllä ootrattuja. Voisin suoraan kantaa ne kotiimme. Isoisäni rakensi vielä 50-luvulla uuden hirsitalon.

Makuuhuoneeseen on mahdutettu myös surkuhupaisan kohtalon kokenut klaffipiironkimme, jonka sain vihdoin pudistettua huolellisemmin. Piironki on minusta erityisen hyvin ja huolellisesti tehty. Siinä on kivoja yksityiskohtia ja kauniit mittasuhteet. Valitettavasti tämä joudutaan maalaamaan, sillä en ole saanut töherryksiä nätisti puhdistettua.

Välillä täällä vain katselee ympärilleen, sekavuudesta huolimatta talo on täynnä jännittäviä yksityiskohtia ja valon leikkejä.. Ikkunoista avautuvat peltomaisemat ovat levollista katseltavaa. Yhdessäkään ikkunassa ei ole verhoja, mutta se ei häiritse lainkaan. Katselkoot hirvet ja peurat elämäämme, mikäli kiinostaa! ;)  Hyvin on täällä myös nukuttu kuutamoisista öistä huolimatta.