27. huhtikuuta 2015

Väliovia ja kuivamuonakomeroa


En arvannut, kuinka paljon vanhat väliovet vaikuttavat tunnelmaan. Nyt tuntuu, että tepastelemme oikeasti vanhassa talossa, nostelemme jalkojamme korkeiden kynnysten yli, käännämme oven auki vanhalla avaimella.. Kynnykset myös rytmittävät mukavasti muuten niin yhtenäistä lankkulattiaa. Vieläkin vähän hämmästelen, kuinka löysimme nämä viisi samanlaista ovea, jotka kaikki vielä avautuvatkin ajateltuun suuntaan.



On siniharmaita ja vaaleanpunaisia kynnyksiä.


Kylpyhuoneeseen menevä ovi on hieman muita kapeampi.


Kylpyhuoneen oven lukko toimii moitteettomasti ja saa jatkaa virkaansa siinä.




Keittiön nurkkaan on rakennettu komeroa, tämä näyttää ihan sellaiselta kuivamuonavarastolta ja onkin tarpeellinen täällä maalla, josta ei kauppaan aivan pienen takia lähdetä. Toki kylällä majaansa pitävä kauppa-auto toimii hätävarana ja olemmekin hiljattain oppineet käyttämään sitä. En voinut uskoa, että omat lapsenikin saavat vielä kipaista kauppa-autolle. Maaseutuasumisen pieniä nostalgisia asioita! ;)



12 kommenttia:

  1. Eikä, en kestä miten upeat ovet. Etenkin tuo kylppärin ovi. Rakastuin heti, vanha lukko ja kaikki. Täydellistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikissa näissä ovissa on vanha kamarinlukko tallella, joissakin tuo lukko ei vain toimi. Onneksi tosiaan tuossa kylpyhuoneen ovessa toimii, kun on ainoa, missä sitä tarvitaan. :)

      Poista
  2. Teillä on kovaa vauhtia remontti edennyt, ja kylläpä näyttää hyvältä! Ihan kohtahan te jo asutatte tuota ihanuutta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mikähän meitä vaivaa, kun muutto ja talon asuminen tuntuu vielä silti kaukaiselta. Jotenkin ei ole sellainen kiire, kun on niin mukava vain tehdäkkin tätä. Mutta totta se on, alakerta alkaa olla hyvällä mallilla! :) Mun piti eilen kommentoida teidän tipuista, mutta tulikin keskeytys. Me oltaisiin vuoden päästä kiinnostuneita ottamaan pieni kanaparvi. Kanalakin on jo valmiina, tosin vielä kaipaa kunnostusta.

      Poista
  3. Ihania yksityiskohtia, ne viimeistelevät kokonaisuuden. On hienoa, että teillä päin kulkee vielä kauppa-auto. Ihan luksusta suorastaan ja samalla ihana tuulahdus menneiltä ajoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä 90-luvun alkupuolella kauppa-auto kulki lapsuuden kotini ohitse. Tuntuu ihanalta, että sellainen vielä nykyäänkin huristelee menemään.

      Poista
  4. Ihania ovia! Kävimmekin niitä lauantai-iltana ihastelemassa! :) Tuo kauppa-auto on kyllä myös hieno juttu! Itse olen saanut muutaman kerran lapsena käydä mummun kanssa kauppa-autolla ja kiva, että omatkin lapset pääsevät vielä tuon ihmeen näkemään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauppa-auto näkyy meidän vuokrakodin ikkunasta ja joskus olen juossut kesken leipomisen hakemaan puuttuvaa ainesta sieltä. Kätevää! :)

      Poista
  5. Kaunista taas! :)
    Kyllä ovet ovat yksi suurimmista tunnelmaa ja ilmettä tuovista asioista! Edellisessä kodissa siirsimme keskikerran ylimääräisiksi jääneet vanhat ovet täysin uuteen kellarikerrokseen. Ja ehkä niiden(kin) ansiosta tuo uusi tila sulautui vanhaan sen verran hyvin, että vieraille täytyi monesti vakuutella, että uutta rakennetta on se kellari.
    Malttamattomana jo odotan, että saamme järjesteltyä tilaa, jossa pääsen ovia ja listoja rapsuttelemaan vanhoista maalikerroksista.
    Jotenkin tämä teidän blogi on muodostunut minulle sellaiseksi tsemppauspaikaksi. Syitä on moniakin; samantyylinen talo, samanoloinen maku, tutuntuntoinen projekti. Lisäksi olette sellaisessa vaiheessa, että pystyn kuvittelemaan samat vaiheet meille, joskin vähän myöhemmin toteutettavaksi. Teillä ei ole vielä niin valmista, että sisustusasiat olisivat pääosassa, mutta silti niin valmista, että niidenkin kuvittelu ja haaveilu on hyvinkin ajankohtaista. Antaa uskoa ja luottoa siihen, että valmista tulee meilläkin joskus.
    Hienosti projektinne etenee ja pikkuhiljaa valmiiita palasia alkaa ilmaantua. Tsemppiä jälleen!
    Ja kiitos ja kumarrus siis tästä tuesta, jota kirjoituksillasi ja kuvillasi välität! :)
    Ps. Kauppa-autot on huippuja, itse olen innoissani kirjastoautosta, joka vierailee viikoittain tulevan kotimme lähistöllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten mukavaa, että voimme näin tsempata! Ihailen sitä tarmokkuutta, jolla olette lähteneet jo toista taloa remontoimaan, vanhojen talojen täytyy olla teille intohimo ja innolla minäkin seuraan, mitä teillä tulee tapahtumaan Kaitalassa. :)

      Poista
  6. Ihanan näköstä <3

    VastaaPoista