Terveisiä sairastuvalta, täällä köhistään ja rohistaan. Olla köllötellään siis kotona tai oikeastaan juostaan jalkansa alle ottaneen yksivuotiaan perässä. Kyllä tämä poika onkin vikkeläksi tullut, kun ehtii tyhjentämään kaapin toisensa perään ja tekemään kaikenlaista muuta mukavaa. Lauantaisiivous tuntui melkein mahdottomalta, kun poika tyhjensi vuoroin vaatekaappien ja vuoroin astiakaappien sisältöä lattialle. Tällaisen apulaisen kanssa ei ole oikein asiaa rakennuksellekaan. ;)
Tulipa tässä "joutessa" kuitenkin katseltua kuvia matkan varrelta. Mieletön vaikutus tuolla auringolla, huomaa, että on aina tullut kuvattua, kun aurinko on vähänkään näyttäytynyt tämän talvikauden aikana. Löytyipä pari kuvaa talostamme hyytävän pakkasenkin kourissa keskellä sydäntalvea. Aurinko jaksoi laiskasti hetken paistaa hyvin matalalta.
Syksyn ja talven aikana on ehditty kovin vähän rakentamaan päivänvalon aikaan, mutta nyt on välillä saatu nauttia jopa auringonpaisteesta rakentamisen lomassa. Auringonsäteissä tuntuu jo voimakkaasti lähestyvä kevät. Aletaan päästä raskaimman sydäntalven yli, miten tervetulleelta kevät ja lisääntyvä valo tuntuukaan! Välillä on vain täytynyt pysähtyä katsomaan auringon kurkottelua talon uumeniin. On myös mukava nähdä, kuinka auringonvalo kulkee huoneissa.
Tästä huoneesta, alakerran porstuakamarista, en ole juurikaan laittanut kuvia tänne. Porstuakamari ja eteinen on siis kahden tuvan välissä. Molemmista tuvista on kulku tähän huoneeseen.
Eteinen on talon ainoa ikkunaton huonetila alakerrassa, mutta tupaan, keittiöön ja kuistiin aukeavat ovet tuovat valoa eteiseen. Mietimme jossakin vaiheessa pitääkö seinät maalata vaaleiksi valoisuuden maksimoimiseksi, mutta olen alkanut pitämään tästä pienestä tunnelmallisesta tilasta tällaisenaan hirsipinnoilla, eikä valoisuuskaan näytä muodostuvan ongelmaksi. Eteinen on minusta mielenkiintoinen tila. Kuistiin astuessa näkee eteisen ja porstuakamarin välisen kauniisti piilutun hirsiseinän, mutta vasta eteiseen tultaessa avautuu näkymät molempiin tupiin. Kuvista näkee, että taas alkaisi olla myös siivouksen aika..
Tässä kuvassa näkyy vähän myös tuvan juuri pohjamaalattua kattoa.
Kuistin seinät ovat sillä mallilla, että maalauksen voisi aloittaa. Seinät on laudoitettu vaihtelevan levyisillä höylätyillä laudoilla. Olenkin vähän miettinyt, että kuistissa olisi mahdollisuus maalata seinien alaosa erisävyiseksi alla olevien kuvien tyyliin. Kuvat ovat kyllä hirveän huonoja, nopeasti napsaistu kameralla Yhdeksän taloa ja kirkko -kirjasta, mutta ajatus välittynee. Alimman kuvan tunnelmaan lautakaappeineen olen myös mieltynyt, mutta kuinka saavuttaa tuollainen eläväinen maalipinta? Vielä ei olla myöskään ratkaistu maalataanko kuistin lattia vai jääkö se muiden lattioiden tapaan käsittelemättömäksi. Kuva Gård&Torp -lehdestä.
Ai että mitkä inspiraatiokuvat -jälleen :)! Saisikohan tuollaisen elävän pinnan maalaamalla todella ohuesti ensin jonkun vaaleamman pohjavärin, ja kun se on kuivunut, lisäisi pintaan taas ohuen ohuesti jotain hieman tummempaa sävyä, jonka rievulla sitten vetelisi lähes olemattomiin. Tummempi sävy jäisi korostamaan kolhuja ja toisi pintaan vähän patinaa ja elävyyttä. Maalasin tällä tyylillä vanhoista listoista tekemäni peilinkehykset ja tuli sopivasti patinoituneen näköistä jälkeä :)
VastaaPoistaTuo voisi olla hyvä menetelmä.. innostun varmasti joku päivä koittamaan. Mulla kuivuu täällä kohta joka kaapin päällä koemaalauslautoja, joita muut saa sitten varoa ja väistellä ja lisää senkun vain tulee ;D Kuistissa maalipinta saisi olla pyyhkimistä kestävä, kun pikkuväki tahtoo kuitenkin pyyhkäistä seiniä kurakintailla kulkeissaan. En tiedä kuinka maitomaali kestäisi, tuollaista jälkeä voisi ajatella tulevan myös maitomaalilla.
Poista