1. marraskuuta 2014

Raksa-aikaa ja väri-inspiraatioita


Nyt on meillä alkanut "todellinen" raksa-aika, joka vaatii erityistä jaksamista kummaltakin. Minä hoidan lapset ja kodin, mies käy töissä ja rakentaa. Tällä hetkellä on sellaiset työvaiheet, että järkevintä on näin. Sisustustöihin pystyn varmasti välillä paremmin osallistumaan.

Nyt pidetään kiinni perusasioista, syödään hyvin ja nukutaan riittävästi. Koko perheen yhteistä aikaa on pieni hetki miehen palattua töistä, onneksi sentään kerran päivässä ollemme kaikki pöydän ääressä yhteisellä aterialla! Lapset laitan nukkumaan ennen kuin mies palaa raksalta, sitten on taas hetki aikaa olla kahden ja vaihtaa päivän kuulumiset. Päivät vilahtavat melko joutuisaa, on niin monenlaista, kerhoa, koulua, harrastuksia, kavereita, synttäreitä, kahvitteluhetkiä.. elämä tuntuu täydeltä, mutta hyvältä.

Nyt on myös tämä aika syksystä, kun tekisi mieli käpertyä sohvannurkkaan hyvän kirjan kanssa ja olla vain, kuunnella musiikkia ja sytytellä kynttilöitä. Tämä pysähtyneisyys ja hitaus on silti mukavaa, siitä usein kumpuaa uusia ajatuksia, ideoita ja unelmia. Olen taas kaivanut kaikki ihanat inspiroivat kirjat ja lehdet käden ulottuville.
                         
Näiden kolmen alla olevan kuvan kohdalla pysähdyn aina katsellessani kirjaa Yhdeksän taloa ja kirkko. Minusta nämä kuvat huokuvat lämpöä ja kodikkuutta. Vaikka tilat on meidän tupaamme nähden kuvattu hyvin erityyppisestä arvokkaasta kartanorakennuksesta ja sisustus on näissä huoneissa varsin elegantti, voisin nähdä meilläkin tämän värimaailman "talonpoikaistettuna". Vaalea lankkulattia ja lämpimänkeltainen sävy ovissa ja rintapaneeleissa on ihana yhdistelmä ja sinivalkoinen kaakelitakka raikastaa sitä kauniisti.






Kuvat kirjasta Yhdeksän taloa ja kirkko.


Uusimmassa Gård  & Torp -lehdessä oli myös keittiö, jossa yhdistyy sininen ja keltainen kauniisti. Alla oleva kuva on pienemmästä torpasta. Yllättävän hyvin myös Ikean ruokapöytä istuu tuonne muutoin hyvin perinteisillä materiaaleilla ja kalusteilla sisustettuun huoneeseen.

Meidän pitäisi myös löytää keittiöön suuri ruokapöytä. Olemme aina menneet keittiönpöydän kanssa jollakin valiaikaisviritelmällä, nyt toivoisin vihdoinkin uuteen kotiin löytäväni suuren kunnollisen ruokapöydän. Olemme harkinneet sen tekemistä myös itse vanhoista lankuista. Keittiönpöytä saisi olla myös sellainen, jonka puhtaanapito olisi kohtuu helppoa ja jonka ympärillä on mukava istua. Meidän keittiöön mahtuu pitkä pöytä, ei haittaisi, vaikka pöydällä olisi mittaa kolmekin metriä.


Kuva Gård & Torp.


Tämä alla oleva kuva on myös Gård & Torp -lehdestä. Näkymä linnan keittiöstä olisikohan sitten ruokailuhuoneeseen, jossa näkyy keltainen seinä, siniharmaa klaffipöytä ja vaalea puulattia.

Tämä väriyhdistelmä on ehdottomasti yksi hyvä vaihtoehto. Minusta on alkanut tuntua, että talomme alakerrassa on liian vähän huoneita, kun ihania värivaihtoehtoja olisi, vaikka kuinka, mutta vain muutaman voin toteuttaa täällä alakerran kolmessa huoneessa. :D Kesällä kävin Uudessakaarlepyyssä Kuddnäsin museossa, jonka huoneet olivat kaikki erivärisiä. Oli keltaista, sinistä, vihreää, harmaata ja punaista huonetta, mutta kauniin rauhallisissa sävyissä. Roiskemaalausta löytyi myös monen värisellä pohjalla.  Lähes kaikissa huoneissa oli kuurilattia ja valkoinen katto. Sieltä sain paljon ajtuksia myös meidän värivalintoihin.



Kuva Gård & Torp.


Tämä kuva, jonka olen aiemminkin tänne blogiin laittanut ja joka on otettu siirretystä pohjalaistalosta, inspiroi tunnelmallaan minua yhä uudelleen. Ja tunnelma on tietenkin aivan toisenlainen paikan päällä, kuin tällaisen pienen kuvan välityksellä. Sisustusasioissa tämä talo on ollut meille tärkeä suunnannäyttäjä. Tämän kautta olemme myös oppineet ymmärtämään talomme luonnetta aivan toisella tavalla. Talomme tulee samalta paikkakunnalta tämän talon kanssa ja näissä taloissa on paljon yhtenäisiä piirteitä. Rakennusajankohdatkin lienee melko samoilla tietämillä.




Keltaisen, ruskean, valkoisen ja sinisen yhdisetelmä toimii hienosti. Tämä talo ei ole museo vaan aivan nykyaikaiseen asumiskäyttöön tehty. Tuntuu uskomattomalta, kuinka jollakin on taito rakentaa uudelleen näin autenttisen oloista ympäristöä. Sabluunamaalaus keltaisella pohjalla on tuossa omaan silmääni valtavan kaunis!! Toivottavasti onnistuisimme luomaan tämän suuntaista tunnelmaa kotiimme. :)

Olen viime päivinä tehnyt pieniä koemaalauksia ja hullaantunut  taas väreistä ja oikeiden sävyjen löytämisestä. Pellavaöljymaalit vain kuivuvat kovin hitaasti, joten niistä voisin myöhemmin kertoa enemmän.

Rauhaisaa Pyhäinpäivää!


12 kommenttia:

  1. Hienoa nähdä, että uskallat laittaa kauniita värejä taloon! Hyvää pyhäinpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vihdoinkin meillä on talo, jossa voin käyttää niitä. :)

      Poista
  2. Onneksi sinulla on pettämätön värisilmä. Osaat laittaa oikeita sävyjä, jotka sopivat yhteen keskenään. Kuvissa, joita tänne laitoit on lämmin tunnelma. Sellaisissa väreissä on kodikasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Virpi! Toivottasti näitten värien kanssa onnistutaan ensikoittamalla, kun ovat aika arvokkaitakin nämä valmiit perinnemaalit. :)

      Vanhat talot ja niissä käytetyt rohkeatkin värit ovat aina jollakin tavalla kiehtoneet minua. Vahvuuteni näissä väriaisioissa taitaa olla se, että pystyn eläytymään erityyleihin ja aikakausiin, ymmärtämään erilaisiin tyyleihin kuuluvia värejä tai värittömyyttä. Erilaisten tyylien kirjo on niin valtava ja visuaalisesti ne on mielenkiintoisia. Ihmiset kokevat myös erilaiset tilat kodikkaina ja mistä se kodikkuuden tunne kullekkin tulee, on ihan mielenkiintoista. Onko meillä taiteilijasieluilla vain sitten suurempi tarve saada elää värien ympäröimänä? En tiedä. ;D

      Poista
  3. Pidän tuosta ensimmäisestä gård&torpin kuvasta! Mikä ihana yhdistelmä tuo tapetti ja valkoiseksi maalattu puu. Kuvitella että ennen pidin keltaista (tai silloin kyllä oranssia) ja valkoista kauheimpana yhdistelmänä, kuin appelsiinimehu sekoitettuna maitoon, mutta ajan kanssa sävytkin jalostuvat ja löytyy kiinnostavammat väriyhdistelmät. Kieltämättä ne 90-luvun sävyt ei olleet ihan näin pehmeitä. Mutta kertakaikkiaan, ihanan värisiä kuvia, aivan vatsaa kouraisee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kaunis yhdistelmä. Tänne blogiin on hyvä tallentaa muistiin kuvia, joista on inspiroitunut, vähän kuin tekisi samalla leikekirjaa. Perinnemaaleissa sävyt ovat jotenkin niin erillä tavalla hehkuvia ja syviä, että yllättävistäkin väreistä saattaa alkaa pitämään. :)

      Poista
  4. Kauniita kuvia! Hyvin teidän näköisiä, uskallan sanoa! :) Itsellä on pieni värikriisi, kun värimieltymykset tuntuvat vaihtuvan niin tiheään. Vielä hetkin sitten tumman ruskean, valkoisen ja pastellisävyjen yhdistelmä oli ainut vaihtoehto, mutta nyt olen Maalla- ja Gård & Torp -lehtien myötä innostunut itsekin enemmän noista perinteisemmistä värisävyistä. Muutenkin haluaisin nyt enemmän väriä myös huonekaluihin, eikä vain valkoiseksi kaikkea. Kuistiinkin haluaisin jonkun värikkäämmän tapetin. Katsotaan, mitä tästä tulee. Mies onneksi ihastui jo paljon aiemmin noihin perinteisiin väreihin, joten emmeköhän pääse yhteisymmärrykseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau Maria! Värienkäyttöä voi varovasti opetella ja niistä voi oppia hirveästi. Minulle näiden värimaailmoiden tutkaileminen on ollut aina mieluinen harrastus. Aivan yllättävistä väreistä voi alkaa pitämään. Rohkeampaa tapettia voi koittaa, vaikka puolipaneelin kanssa, jolloin siitä ei tule niin hallitseva. Itse olen käynyt paljon museoissa tutkimassa värejä ja niiden yhdistelmiä. Itse en ole oikein ennen osannut käyttää sisustuksessa vaaleanpunaista, mutta nyt olen perinneväreistä löytänyt sellaisia vaaleanpunaisia sävyjä, joihin olen kovasti tykästynyt! :)

      Poista
  5. Tuo on rankkaa aikaa, kun pitää hoitaa sekä arjen pyöritys että toisen olla kiinni remonttityömaalla töiden lomassa. Paljon jaksamista sinne!

    Erittäin kaunis sävymaailma, tyyli ja tunnelma noissa kuvissasi. Tämän kaltainen sisustus on varmasti upea esikuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi! Onneksi tähän tulevaan raksa-aikaan on ehtinyt asennoitumaan ja tietää, että nyt tämä ottaa oman aikansa, mutta sitten saadaan asua ikiomassa kodissa. :)

      Poista
  6. Voimia sinne raksa-aikaan. Teillä on hieno projekti siellä menossa. Meillä remontti kesti toistakymmentä vuotta, ja kesken on vieläkin jotain. Samalla tavalla mentiin meilläkin, mies rakensi ja minä hoidin kodin ja lapset. Se on todellakin raskasta aikaa. Mutta ihanaa se on, ja pakitsevaa ja vieläpä arvokasta työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta Piupau! Kun paikalleen remontoi taloa, voikin mukavasti tehdä pikkuhiljaa. Meillä tämä täytyy (tai ainakin alakerta) tehdä kerralla valmiiksi, että voidaan muuttaa. Näissä vanhoissa taloissa taitaakin olla aina jotain pientä kesken ja laitettavana tai ainakin huollettavana. Onneksi tämä on mukavaa ja mielenkiintoista, sillä sitä jaksaa.

      Poista