7. kesäkuuta 2014

Päivän sekalaiset

Tässäpä varsin epäjohdonmukainen postaus, aiheet hyppelevät, sallittakoon näin hellepäivänä. Ostimme syksyllä sivustavedettävän sohvan, jonka halusin ehdottomasti olohuoneeseen, vaikka mies kovasti epäili, että istuuko siinä kukaan. Minua on huvittanut, kun mies itse usein valtaa sohvan työpäivän päätteeksi. Vauvan hän ottaa viereen köllöttelemään, niin että pienet varpaat vain vinhasti vispaa laidan yli. Sohvasta onkin tullut sellainen päivätorkkujen paikka. Tämä huonekalu tulee kyllä ehdottomasti myös uudessa kodissakin tupaan.


Meillä on vielä yksi muutto edessä. Toivottavasti viimeinen ennen omaan kotiin muuttoa.  Ei millään enään jaksaisi muuttaa, mutta päädyimme tähän sen vuoksi, että esikoinen saa aloittaa koulun mahdollisimman varhain tulevassa lähikoulussa, eikä muutosta tule ainakaan kesken lukuvuoden. Muutossa on myös se hyväpuoli, että tontille on matkaa vain kilometri. Meidänkin on sitten lasten kanssa helpompi viettää aikaa talolla, eikä ajeluihin kulu aikaa. Muuttoa helpottaa se, että vastassa on viehättävä ja varsin tilava 40-luvun talo ja mukava pihapiiri, jossa on kiva piharakennus saunoineen. Tänään vein ensimmäisen tavarakuorman, lapset ottivat pihan heti omakseen

Tulevan vuokrakodin pihalta.
Tavaroita viedessä poikkesimme talolle ja veimme eväitä siellä ahkeroivalle. Muutaman kuvan räpsäsin vielä talosta. Talo on hetkeksi ummistanut silmänsä. Toisessa päädyssä on aloitettu ulkovuoren alle tulevaa koolausta. Hirsikehikon pitkätnurkat tilkitään huolella ja kierretään tuulensuojalevyllä. Minusta on mukava, kun hirsikehikon rakenne näkyy juuri noissa nurkissa ulkovuorilaudoituksesta huolimatta.




Isin eväät maistuvat muillekkin.




Ja sitten tämä viimeinen kuva. Se tuli tänään vastaan sattumalta ja minusta siinä on ihana tunnelma. Tuota kuvaa katsellessa ajattelin, miten vähän ihminen oikeastaan tarvitsee. Sänky, pöytä, tuoli, valoa ja kauneutta. Tämä kuva on runsas ja minimalistinen yhtäaikaa. Tuohon kuvaan voisi kiteytyä sisustusfilosofiani, jos sellaista pitäisi määritellä. :)

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

Hälsingegårdarna
Kuva täältä.

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Vauvan pienet varpaat on suloiset :)

      Poista
  2. Ihana myös tuo viimeinen kuva. Elämän onnea lisää vauvan kehto ja pienet varpaat... Teillä on aivan mahtava projekti meneillään, olen pitkään seurannut blogiasi. Tsemppiä muuttoon ja raksaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Oiva! Tämä rakennusprojekti on meille pitkään haaveillun unelman toteuttamasti, ihanaa ja mielenkiintoista aikaa. Mutta totta se on, elämän suurta onnea on oma perhe ja nuo pienet ihmeelliset varpaat. :)

      Poista
  3. Täytyi tulla lähemmäs ruutua, kun näin vipan kuvan. Aivan ihana ja kuvailit just osuvasti. Mä tykkään runsaasta sisutuksesta, mutta toisaalta ahdistun tavaramäärästä. Täydellinen vaihtoehto.

    VastaaPoista
  4. Vanhoissa taloissa on ihanaa yksityiskohtien, värien, kuvioiden ja koukeroiden runsaus.. Eilen juuri haettiin talomme pääovi ja ihasteltiin jo yksistään vanhan lukon kauniita yksityiskohtia. Mutta tosiaan, tavaraa ei tarvitsisi olla niin paljon, että täytyy kompastellen kulkea ja ahdistusta tuntea. :)

    VastaaPoista
  5. Hyvä idea tuo nurkkien näkyviin jättäminen. Eiköhän se muuttokin suju teiltä rutiinilla kun olette jo monta kertaa sen hoitaneet :) Saapahan luopua kaikesta ylimääräisestä vielä ennen omaan kotiin pääsemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä hyvä puoli muutossa, että tulee karsittua tavaraa, jospa säästyis siltä sitten ennen omaan tupaan muuttoa. :)

      Poista