Jo alkumatkasta mieleeni hiipi hiljainen kysymys, mitä asiaa meillä tänne oikeasti olikaan. Valtavan hallin sisällä tunsin halua päästä ulos mahdollisimman nopeasti ja suorinta tietä. Niimpä pyysin ensimmäistä vastaan tulevaa myyjää tulostamaan meille ostoslistamme tuotteiden hylly- ja lokeropaikat ja näin suunnistimme suoraan kohti varastoa.
Mutta ei Ikean reissua ilman heräteostosta. Lastenosaston kohdalla materialistinen minäni heräsi hetkeksi horroksestaan, kun näin tyttäreni silmien kirkastuvan. Ja niimpä kotiinviemisenä mukaan lähtivät nämä kieltämättäkin suloiset miniatyyrikalusteet.
Kun paketit oli kerätty pikavauhdilla kärryihin ja jäätelöannokset nautittu ovensuussa, tyytyväisin mielin suuntasimme takaisin kotia kohden. Ilmeistä on, että kuukausien juoksentelu vanhojen hirsien ja 1800- luvun hengen perässä on muuttanut suhtautumistani uusien esineiden, hyödyllisten tai vähemmän hyödyllisten hankintaan.
Illan hämärissä hiivin vielä autotalliin ihailemaan mieheni aikaansaannoksia. Pellavaöljymaalin vienossa tuoksussa Ikeamaailma unohtui, leikkimökin kolmiorimahuopakate oli viimeistelty ja ikkunanpielet olivat saaneet ensimmäisen maalikerroksen.
Mutta tämä oli se, mitä Ikeasta alunperin lähdettiin hakemaan. Sain kaivaa kaapista myös pitkään säilössä olleen virkatun päiväpeiton. Olen hamstrannut kirppisreissuilta virkattuja peittoja ja verhoja osaamatta kuitenkaan käyttää niitä modernissa vanhassa kodissamme. Mutta nyt ne saavat tulla päivänvaloon kaapin perukoilta ja käyttöön tulevassa kodissamme.
Seuraavaksi Ikeasta voisi hakea integroitavat keittiön kodinkoneet. Sellaiset meillä oli vanhassa kodissammekin ja ajateltiin myös laittaa tulevaan keittiöön.
Tänään tontilla on tiedossa piharakennuksen hirsien lajittelua ja suojaamista talven varalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti