Asumista, elämistä, sisustamista

Tässä tulee nyt kirjoiteltua niitä näitä, mitä mieleen juolahtaa, kun rakentamisen kanssa emme voi tällä hetkellä tehdä muuta kuin odottaa ja katsoa pääsemmekö tämän syksyn aikana aloittamaan maatöitä. Kovasti tekisi jo mieli aloitella, mutta pakolliset paperi- ja lupa-asiat on pyöriteltävä ensin kuntoon ja niihin vierähtääkin ihan mukavasti aikaa. Talon hirret olisi myös tarkoitus saada piakkoin tontille.

Tämä kirja on kulkenut yli kymmenen vuotta muiden kirjojen joukossa kodista toiseen. Vuosikaudet se on ollut unohtuneena kirjahyllyä täyttämässä. Nyt se tarttui käteeni jokin aika sitten ja olen sitä aina silloin tällöin selaillut.

  
Oikeastaan noissa teksteissä ja kuvissa on paljon sitä, mitä omalta kodilta, elämiseltä ja asustelemiselta haluaa.  Kuvat kirjassa ovat kauniin yksinkertaisia, pelkistettyjä ja karsittuja. 

Tiedän, että en ehkä noin yksinkertaiseen tyyliin itse kykenisi, sillä pidän paljon myös vahvoistakin väreistä ja voimakkaista kontrasteista. Siksi pohjalaistalojen punamulta ja keltaokra väreinä käy meille hyvin. Myös vanhat, värikkäätkin, tapetit ovat kauniita ja odotan innolla, että ehdin niitä hypistelemään ja miettimään.

Nyt on aikaa miettiä ja suunnitella myös talon sisustusta. Moni sitä sanookin, että suunnittelemista ei voi aloittaa liian aikaisin. Kiireisimmän rakennusvaiheen käynnistyessä siihen ei välttämättä ehdikkään niin paneutua. Hirsiseinää varmaan jätämme aluksi aika paljon näkyville, pinkopahvittaa ja tapetoida voi sitten myöhemminkin. Paneliseinää tulee ainakin eteistiloihin ja jonkin verran keittiöön. Saapa sitten nähdä montako kertaa suunnitelmat muuttuu matkan varrella.

Kaappi Liinamaan tuvassa.

Vieraileminen talomuseoissa on väriaistimuksen kannalta aina ilahduttavaa. Ennen on käytetty runsaasti värejä, voimakkaitakin, mutta tunnelma on silti säilynyt levollisena. 2000-luvun eläjälle monet esineet tuntuvat melkein taideteoksilta. Ihailen aina talonpoikaisia taidokkaasti maalattuja ja valmistettuja huonekaluja, joiden patinoitunut maalipinta antaa niille taideteosmaisen vaikutelman. Näitä antiikkikalusteita tulee vain niin harvoin enään vastaan ja ne ovat nykyään aika kovissa hinnoissa. Olisi kuitenkin mukava löytää jokunen orginelli omaankin tupaan.
 
Seinäjoen Törnävän museoalueen Liinamaan tupa oli täynnä näitä ihania kalusteita. Tänne pitää palata joskus valokuvaamaan.