Joulua kohti

Joka vuosi joulu tulee nopeammin, sitä ei ehdi enään odottamaan. Onneksi tässä talossa joulua ei tarvitse erityisesti laittaa. Joulun tunnelma, mitä se sitten onkaan, hiipii taloon itsekseen. Kun päivät vain lyhenevät, syttyvät kynttilät talossa ja luovat hämyisän ja rauhallisen tunnelman, jota kutsuisin jouluksi. Mitään hilpettä ei tarvitse ripustella tähän taloon, joka itsessään huokuu tunnelmaa ja rauhaa. Ja ihan joulun alla tunnelmaan sekoittuu kuusen, kuuratun lattian ja jouluruokien tuksut. Joulu on siinä.

Nämä säkkipimeät aamut eivät ole aina helppoja lapsille. Syömme nykyään aamupalankin kynttilänvalossa, sillä herääminen on näin lempeämpää. Olen varmaan kynttilöiden suurkuluttaja, mutta niiden voimalla selätän kaamosväsymyksen ja oikeastaan vain nautiskelen hämyisistä ja levollisista illoista. Lapset nukahtavat aikaisin ja itselle jää enemmän aikaa leppoisaan oloiluun.

Eilen kävin pitkästä aikaa kirpparilla. Löysin kynttilänjalan ja suuren korin. Joka joulu olen vähän tuskaillut, mihin laittaa joululahjat nätisti. Tämä liki metrinen kori sopii siihen tarkoitukseen täydellisesti. Olen myös tehnyt hiljattain muutaman pienen sisustushankinnan; pellavaisia pöytäliinoja keittiöön ja kokeeksi otin myös vähän viileämmän harmaan pellavatyynyliinan tupaan. Ihastuin tuohon sävyyn välittömästi ja taidan hankkia muutaman tyynynpäällisen lisää.

Vielä muutama tiivis työviikko ennen joululomaa ja luulen, että itse joulussa ollaankin taas yllättäin. Lattioiden kuuraus on pian käsillä, siitä postausta tiedossa ennen joulua..

Lempeää joulun odotusta kaikille!

-Elina-

Syksyn kuulumisia

Tämä syksy on kiitänyt hirmuisella tahdilla eteenpäin. Vanhat rakennukset täyttävät elämääni, mutta vahän toisessa muodossa, kuin rakennusvuosina. Oma projekti on ollut monta kuukautta aikalailla seisahduksissa, mutta olen saanut olla monen muun vanhan talon kunnostusprojektin lähtölaskennassa mukana. On ollut ilo huomata, miten suurella sydämmellä vanhoja rakennuksia pelastetaan. Minulla on tuntuma, että suunta on vahvasti sellainen, että vanha rakennus halutaan oppia tuntemaan ja korjaamaan hellävaraisesti ja kunnioittaen. Postauksen kuvissa on pieniä pilkahduksia asiakaskohteista, joissa olemme olemme olleet tavalla tai toisella mukana.

Blogi on ollut vähän hiljainen. Päivät menevät nopeasti töiden parissa ja illat perheen kanssa. Toivottavasti taas jossakin vaiheessa on aikaa sabluunamaalauksille ja muulle mukavalle omassa kodissa. Blogienkin lukeminen on jäänyt vähemmälle, mutta mukava silti huomata, että täällä on vierailtu hiljaisuudesta huolimatta.

Instagram on tuntunut tähän tilanteeseen paremmin sopivammalta tavalta, nopeuden ja helppouden vuoksi, päivittää kuulumisia. Italianpunaisen parituvan elämänmenoa voi seurata instagramissa täältä.

Avasin myös hiljattain yrityksellemme instagram-tilin, johon pyrin laittamaan kuvamateriaalia aika ajoin työkohteista ja facebookissa myös kerron hieman tarkemmin kohteista. Rakennussuunnittelu Widgrenin Instagram-tilin löydät tästä. Ja facebook-sivuille pääsee tästä. Kotisivuillemme on myös avautunut töitämme linkki.

Yksi asia, jonka tarkistan aina ensimmäisten joukossa vanhoissa taloissa, on tulisijat. Jostakin syystä juuri vanhat uunit vetoavat minuun voimakkaasti. Asiakaskohteissa on tullut vastaan monen moisia ihania uuneja.

Työni on pitkälti suunnittelua tietokoneella, mutta käynnit kohteissa tuovat siihen sopivasti vaihtelua ja mukavia kohtaamisia sekä mielenkiintoisia keskusteluja rakentajien kanssa. Välillä ryömitään alapohjissa ja toisinaan mietitään pikkutarkasti talon julkisivuvärityksiä.

Parhaillaan minulla on työnalla myös mielenkiintoinen uudiskohde, josta olen suunnitellut kertovani myöhemmin vähän lisää täällä blogissa.

Jollakin tavalla tuntuu, että tämä asuminen vanhassa talossa yhdistettynä työhöni, on hyvin kokonaisvaltainen elämäntapa. Se tuntuu juurikin oikealta, hyvältä ja innostavalta!

Pohjalaistalon sadat vuodet -seminaari Seinäjoella

Tulipa mieleeni vinkata täälläkin, jos joku vielä innostuisi viime metreillä.. Nimittäin Seinäjoella järjestetään marraskuussa mielenkiintoinen kaksipäiväinen seminaari perinnerakentamisesta ja rakennuskulttuurista kiinnostuneille! Ilmoittautumisaikaa vielä hetki jäljellä. Ohjelmaan voi tutustua täällä.

Kuva Nurmon museosta, pienoismalli pohjalaistalon pihapiiristä.

Ennen on kehdattu..

..ei voi muuta ajatella, kun poistaa tylsiä tasaisia maalikerroksia 1800-luvulta peräisin olevasta sängystä ja alta paljastuu tällainen revontulinäytös. ;)

Nyt on vain hirmuinen pähkäily päällä, että miten nämä revontulet saataisiin säilytettyä ja paikoin ehostettua niin ettei ylikorjaa. Kirurgin veitselle on vielä töitä, että saa rapsittua loputkin maalit pienistä koloista.

Syksy

Eilen oli kyllä niin kylmä pohjoistuuli, kurjetkin tekivät lähtöä. Syksy tuntui vahvasti. Laitoimme toisen kerran tälle syksyä oikein leivinuuniin tulet. Töiden jälkeen piti pitkä tovi vain fiilistellä tuvassa tulen ritinää kuunnellen ja kynttilöitä poltellen. Käännän tämän syksyn kylmyyden ja ankeuden aina positiiviseksi niin, että annan itselleni luvan kyhjöttää oman kodin lämmössä ja tunnelmoida antaumuksella kynttilöiden valossa. Meillä on aina poltettu kynttilöitä paljon, joten lapset on niihin vauvasta lähtien tottuneet ja antavat niiden olla rauhassa. En ole koskaan joutunut vahtimaan kynttilöitä sen enempää. Tietenkin olemme aina itse siinä tilassa, missä kynttilät palavat.

Tähän nurkkaan tulee korkoossänky, kunhan se saadaan kunnostettua. Eilen saatiin vähän jo toista sängynpäätyä puhdistettua ja päädyssäkin oli ootraukset! Ilmeisesti sängyn päädyssä ei ole ollut lautaskaappia, joka usein sitä vasten on laitettu, koska päätykin on koristeltu. Odotan kyllä mielenkiinnolla, millainen kokonaisuus sängystä vielä tulee, kun maalit saadaan poistettua.

Tunnelmallista syksyä jokaiseen tupaan!

-Elina-

Syksyn kunnostusprojekti -korkoossänky!

Tuntuu, että on ollut täältä blogimaailmasta pitkähkö tauko. Ei vain ehdi kaikkialle. Välillä kaipaan sitä aikaa, kun vielä rakensimme ja oli mukava seurata mielenkiintoisia talonrakennus- ja remppablogeja ja odottaa uusia päivityksiä. Blogien kautta sai silloin valtavasti ideoita ja tietoa rakentamiseen sekä vertaistukea suuren projektin keskellä elämiseen. Mutta ajallansa talot ja remontitkin valmistuu ja blogit luonnollisesti hiljenee. Näin on omankin blogini käynyt, rakennusrintamalla tahti on hiljentynyt ja muut asiat täyttävät elämää. Hyvä tietenkin, ettei elämä ole ikuista rakentamistakaan.

Mutta nyt meille on löytynyt korkoossänky! Kiitos blogiini eksyneen lukijan, joka otti sähköpostilla yhteyttä ja tarjosi mahdollisuutta ostaa 1800-luvulta peräisin olevan korkoossängyn. Pohjalaisesta kaksikerroksisesta sängystä kuulee käytettävän monenlaisia nimityksiä, kuten ylisänky, korkoossänky, sänkyrati, perisänky jne. Onkohan nämä sitten alueellisesti muodostuneita nimityksiä kerrossängylle, mene ja tiedä, mutta minä olen tottunut kutsumaan tätä kaksikerroksista sänkyä korkoossängyksi. :)

Tämä sänky täytti kaikki kriteerit, jotka olin sille asettanut, joten kaupat syntyivät. Halusin tällaisen vanhemman mallin, jossa päädyt on umpipuuta ja kattoon asti korkeat. Sänky onkin niin korkea, että mahtuu nipin napin tupaamme ja niin leveä, että kaksi lasta nukkuisi siinä vaikka rinnatusten. Kiitos vielä mukavalle ja ystävälliselle myyjälle kaupoista!

Nyt on tiedossa jälleen useiden maalikerrosten rapsuttelua ja varmasti myös pintakäsittelyäkin. Kun ryhtyy puhdistaan huonekalua maalikerrosten alta, on aina oma jännityksensä, minkälainen alkuperäinen pinta alta paljastuu ja onko se mahdollista säilyttää. Meidän korkoossängyn laidoista paljastui ootraus, joka on tehty aika karkealla kädellä. Mutta minusta se on hieno juuri noin, ootraus vain kaipaa paikoin kunnostamista.  Mukavaa kaivaa pitkästä aikaa myös bigmenttipurkit esille ja päästä sekoittelemaan maaleja!

Näköjään tämä kalustus hiljalleen tästä täydentyy, kun jaksaa vain odottaa oikean huonekalun vastaan tulemista. Eiköhän tämä sänky joskus nähdä myös kokonaisenakin täällä blogissa ! Kovin helpolla tämä ei päästä sillä jonkin verran täytyy tehdä myös puukorjauksia. Ei mitään isompaa, mutta kuitenkin.

Täydennystä lastenhuoneisiin

Esikoistytär ja vanhin pojista muutti kesän alussa vähän keskeneräisiin huoneisiin yläkertaan. Nyt on onneksi saatu viimeisetkin patterit ja pistorasiat paikoilleen. Toisessa huoneessa on kyllä edelleen vähän maalattavaa seinän alaosassa, mutta muuten on valmista.

Valokatkasijoiksi laitettiin musta Renova, joka sopii hyvin yhteen tapettien kanssa. Valaisimien kanssa on jatkettu Ikea-linjaa. Mustakantaiset lamput tuntuvat sopivan ihan hyvin huoneisiin, joissa on muutenkin mustia yksityiskohtia. Vielä pitäisi löytää mattoja ja koulupöytiä. Pitkään etsiskelin vanhoja kaappeja lastenhuoneisiin, mutta sopivan kokoisia ja kuntoisia ei tuntunut löytyvän ja lopulta sekä lapset että äiti kyllästyi lattialla lojuviin lelukoreihin. Lelukaapeiksi ostettiin lopulta uudet kaapit.

Unisiepparit tuntuvat nyt tärkeiltä tytölle, niitä on ripustettu pienempään ikkunaan. :)

Tämä kaappi kätkee sisäänsä barbie -talon.

Tässä huoneessa pitäisi seinien alaosa vielä kertaalleen maalata.

Jo helpotti alakerrassa, kun miljoona pikkulegoa muutti yläkertaan.

Vähän mattoja, verhoja ja huonekaluja vielä lastenhuoneisiin, niin eiköhän näistä ihan mukavan kotoisat pesät rakennu lapsille.