Arkikuvia

Sain arkikuvahaasteen Vaniljan valkoista blogin Marialta. Tehtävänä oli ottaa kuva viitenä päivänä arjesta. En ole pysynyt perässä päivissä, mutta muutamia kuvia nappasin, jotka kertovat viime päivien tapahtumista. Näihin päiviin mahtui myös vähän syntymäpäivähumua. :)

Puolukka-mansikka-kinuskikakku on vähemmän arkinen näky kahvipöydässä, mutta viikonloppuna meillä saatiin juhlia syntymäpäiviä.

Tämän blogin ajatus on aivan ensisijaisesti seurata talonsiirtoprojektin eri vaiheita. Kuvaan kyllä paljon kotona lapsia ja heidän touhujaan ja hauskoja tilannekuvia löytyisi varmasti paljon, mutta pidän mieluiten kuvat lapsista perheen omassa albumissa ja tämän blogin kutakuinkin kiinni aiheessaan.

Imurin hurinassa on hyvä torkahtaa hetkeksi sohvalle ja antaa muiden touhottaa. Nukkuva lapsi on aina niin suloinen, että usein pysähdyn hetkeksi vain katselemaan pienten unta.

Meidän perheen arki koostuu varmasti pitkälti niistä samoista tutuista asioista kuin muidenkin pikkulapsiperheiden. Neljä lasta tekee kyllä arjesta välillä varsin tapahtumarikasta. Vauva näyttelee sitä pääroolia ja rytmittää arjen tekemiset ja touhut omilla tarpeillaan. Pikkuisemme on ollut hirmuisen hyväntuulinen tapaus ja nukkuu yönsä hyvin heräten vain kerran aamuyöstä syömään. Olen siitä hyvin kiitollinen tässä moninaisessa elämäntilanteessa, johon rakentamisen lisäksi on mahtunut myös opiskelua.

Tietokoneen ääressä koulutöitään tekevä äiti on ollut aika tyypillinen näky viimeisten viikkojen arki-iltoina.. Useinmiten saan isin valvovan silmän alta livistäneen pienen assistentin viereeni. Pojista vanhin tokaisikin minulle, että äiti rakentaa taloja tietokoneella ja isi tontilla. Kun äidin koulu loppuu, ei äitiä kuulemma enään päästetä tietokoneelle. Pieni tauko on kyllä äidinkin mielestäkin paikallaan, siitä huolimatta, että olen tykännyt tekemisistäni.

Pojat lempipuuhassa legoilla leikkimässä. Lievähkö kaaos näyttäisi levittäytyneen poikien huoneeseen..

Makuuhuoneemme ikkunaan oli ilmestynyt taideteoksen alku. Kuviin liittyi myös tarina, joka oli kirjoitettu paperille ja löytyi ikkunalaudalta. Meillä lasten piirustuksia ilmestyy iso läjä joka päivä. Siinä ovat ainakin äitiinsä tulleet. :) Lasten ajatusten ja mielikuvituksen juoksua on hauska seurata.

En ajatellut tätä haastetta laittaa eteenpäin, mutta tämän voi halutessaan napata ja toteuttaa! Pian voisin taas päivittääkin kuulumisia talolta.

Pohjalaistalot - yhteinen rakennusperintömme kurssille

Tällä kertaa pääsin mukaan, vaikka ilmottautumispäivä oli jo mennyt.. :) Etelä-pohjanmaan opistolla järjestetään viikon päästä kaksipäiväinen kurssi aiheesta Pohjalaistalot- yhteistä rakennusperintöämme.Vielä kannattaa kysyä vapaita paikkoja, jos kurssille lähtö kiinnostaa. Ajattelen niin, että jos on unelmana pohjalaistalo tai aikeissa sellaisen kunnostus, näitä kursseja olisi hyvä käydä etukäteen niin oppii ymmärtämään tulevaa taloaan. Tähän asti olemme kulkeneet vaiston suuntaamina poimien tietoa sieltä täältä, mutta kaipaan jatkuvasti kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä pohjalaistaloista, paikallisista erityispiirteistä ja historiasti. Toivon saavani sitä tältä kurssilta. Ohjelma vaikuttaa ainakin niin hyvältä, niin että mukaan vaan kaikki asiasta kiinnostuneet! LINKKI OHJELMAAN.

Autioitunut pohjalaistalo, ensimmäinen, jota harkitsimme siirtää.

Talolla tapahtunutta

Eilen kävin pitkästä aikaa talolla katselemassa ja kuvaamassa. Tällä hetkellä talo näyttää vähän lentoon lähtevältä. :) Välipohjaa oli vahvistettu, takajulkisivun lyhdyn kattorakenteet hahmottuvat, räystäslaudoitustakin on jo päätyihin aloitettu. Räystäiden mittasuhteet muuttuvat vielä hieman, kun hirsikehikon ulkopuolelle tulee lisälämmöneristys ja vuorilaudoitus.

Halusimme yläkerran lisälämmöneristyksen hirsikehikon yläpuolelle, jotta huonekorkeus säilyy yläkerrassa alkuperäisena. Kuistin runkotolpatkin siinä hojottavat kohti taivasta. Vieläkään en uskaltanut kiivetä yläkertaan, vaikka mies tuli pitämään tikapuista kiinni. Olen iän myötä tullut niin korkeanpaikankammoiseksi ja huimaantuvaiseksi. Kovasti tekisi mieleni tuonne yläkertaan, mutta ei, huippaus alkaa heti, kun kurkistan välipohjan yläpuolelle ja etenkin jos satun katsomaan tikapuilta alas. Pysytään siis turvallisesti maan kamaralla.

Kevättä

Työt talolla jatkuvat, kattorakenteita siellä tehdään kovaa kyytiä. Tuntuu, että tästä auringosta saa valtavasti energiaa, kotikin näyttää viihtyisämmältä auringon valossa. Piti aivan katsella ympärille, mitä kaunista meiltä löytyy. Talven aikana meille on kertynyt hyvä joukko vanhoja tuoleja. Suosikkini on tämä pieni renesanssihenkinen lasten tuoli. Kiitos siitä Tarjalle, jos tätä satut lekemaan. :) Ja tuleppa päiväkahville!

Meillä on suurikokoinen tumma öljyvärimaalaus, joka on Marianne Niemisen työ. Tässä on pieni pala työstä, koska en ole onnistunut saamaan maalauksesta kuvaa, jossa se pääsisi lainkaan oikeuksiinsa. Olen asettanut maalauksen sängyn viereiselle seinälle, jotta saan katsella sitä vauvan kanssa pötkötellessä. Talvella huutokaupasta huutamani todella vanhat kustavilaistuolit, jotka toimittavat yöpöytien virkaa, keskustelevat sujuvasti abstraktin maalauksen kanssa. Niissä on jotakin samaa, kuultavia maalikerrostumia. Mariannen tauluja tulee meille varmasti lisää. Olen hankkinut kaikilta taiteilijaystäviltäni jonkin työn, grafiikkaa ja akvarelleja, ne odottelevat kehystystä ja pääsyä seinälle tulevassa kodissamme.                     

Pitkästä aikaa itsellänikin on kaipuu taiteen tekemiseen. Ehkä olen saanut yliannostuksen tietokoneella istumista viimeisten kuukausien aikana. Vieläköhän sitä osaisi. Porstuakamarin kattorosetin aijon ainakin tehdä itse, minulla on ikävä saven ja kipsin tuoksua.. Pitäisiköhän sitä lähteä kaivamaan tontilta savea.

 

                                                     

 Aurinkoista huhtikuun alkua kaikkille!

Suunnittelusta ja Stundarsista

Olemme pitäneet viikon paussin rakentamisesta. Mies on parannellut itseään sitkeästä kurkkukivusta. Tauko on toisaalta ollut paikallaan, olen saanut tehdä koulutöitäni enemmän ja näyttää siltä, että pian saan lähettää viimeisetkin koulutyöt matkaan ja arvioitaviksi. Helpotus on suuri, kun yhden ison etapin saa jättää taakse. Koulutöissäni on se etu, että tulee tehtyä oman talon suunnittelua samalla. Eilen hioin talostamme 3D-mallinnuksen ja olikin hauska tehdä virtuaalikierroksia talossamme!

Kevätaurinko on saanut ajatukset välillä kääntymään tulevaan pihapiiriimme. Tänään istutin mielessäni pihaan omenapuita ja marjapensaita, koivukujannetta ja pihakuusen, syreeneitä ja ruusuja. Pihan suunnitteluun saan silti paneutua huolella, kun en ole luonnostani mikään viherpeukalo. Pihan ja puutarhan suunnittelu onkin alue, johon koemme kaipaavamme suunnitteluapua. Rakennustapaohjeessa on kyllä myös hyvä luku perinteisen pihapiirin luomisestakin.

Maalaistalon umpipiha Stundarsissa. Tämän postauksen kuvat ovat Stundarsin museoalueelta.

Tähän asti onkin ollut kohtuullisen helppoa, kun arkkitehdin alueelle laatimat rakennustapaohjeet ovat niin perusteelliset ja huolella laaditut, että oma suunnittelu on ollut helppo pohjata niihin. Miehelläni on myös pitkä kokemus rakentamisesta ja hän on koulutukseltaan rakennesuunnitteluun suuntautunut rakennusinsinööri. Itsekkin olen näin aikuisiällä innostunut erityisesti rakennuspiirtämisestä ja lähtenyt opiskelemaan alaa. Minut on myös yllättänyt monipuolisuudellaan tämä rakennusalan suunnitteluassistentin koulutus, joka on ollut myös melkoisen työläs läpivietävä perheen äidille. Oman työn osuus onkin ollut iso jo heti alkumetreiltä asti, rakennulupakuvista alkaen. Tähän mennessä emme ole tarvinneet suunnittelijoita tai vastaavia muihin kuin sähkö- ja putkitöihin.
 

Kannattaa vierailla Stundarsissa.

Vanhan talon siirto tai kunnostus kannattaa suunnitella huolella ja kääntyä asiantuntijoiden puoleen, jos jokin asia mietityttää. Ajattelinkin mainita myös täällä blogissa, jos joku kaipaa apua suunnitteluun ja toteutukseen, että Vaasan seudulla on mahdollista saada vanhojen talojen kunnostukseen liittyen neuvonta apua Stundarsin intendentiltä Peter Båskilta. Neuvontaa annetaan myös muiltaki alueilta tuleviin kysymyksiin. Laitan tähän linkin yhteystietoihin.

Otin itse yhteyttä uunin suunnittelun tiimoilta. Kävi ilmi, että Peter Båsk oli aikonut 10 vuotta sitten siirtää meidän talon Sulvalle. Peter Båsk ja rakennusmestari Carl-Erik Forth kävivät menneellä viikolla tutustumassa projektiimme. Carl-Erik Forth on puolestaan numeroinut ja dokumentoinut hirsikehikkomme sekä piirtänyt hirsikartan kehikkoomme.  Meillä on ollut onnea, että meillä on mahdollisuus saada neuvoja projektiimme näin vahvan asiantuntemuksen omaavilta henkilöiltä.

Kesä 2012. Täältä taisi tulla se lopullinen inspiraatia omaan perinnetaloon. Kissa, kanat ja lampaat ovat tervetulleita pihapiiriimme.

Ilta-ajelulla

Eilen illalla pää oli niin täynnä koulutehtäviä, että kaipasin uusiin maisemiin. Mietimme, mihin emme vielä ole ulottaneet maakunta-ajeluitamme ja mieleeni tuli Kuortane. Ilta alkoi jo hämärtää, kun suuntasimme Kuortaneelle. Ja voih, takapenkkiläisten mutustaessa tyytyväisinä sunnuntaikaramelleja, saimme ihailla rauhassa kauniita rakennuksia. Olipa suuria ja komeita taloja. Autiotalojakin näkyi siellä täällä.  Alla muutamia autonikkunasta napattuja kuvia.

 

 

Museo oli juuri mennyt kiinni.

Pappila

Huone tytölle

Vaaleanpunainen raikas ja valoisa huone Yli-Lauroselan talomuseosta.

Kysyin tytöltä minkälaisia toivomuksia hänellä olisi tulevaan huoneeseensa. Vastaus ei yllättänyt -jotakin vaaleanpunaista. Minusta on mukava toteuttaa myös lasten toivomuksia sisustuksessa ja olen melko kaikkiruokainen värien kanssa. Kysymys ei niinkään ole väristä vaan oikean sävyn löytämisestä. Minulla on muitakin lämpimän vaaleanpunaisia suunnitelmia taloon, mutta niistä myöhemmin.

Kuva kirjasta Yhdeksän taloa ja kirkko.

Haaveilin itse pienenä sänkykatoksesta, johon äitini ei koskaan suostunut niinkin kuivasta syystä kuin, että se kerää pölyä (!) Joten vaaleanpunaiset unelmat toteutukoon! :) Äitini ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut sisustamisesta, mutta lapsuudenkotini hirsipirtin tunnelman ja kalustuksen vaaliminen oli hänelle kunnia-asia, kuten myös yleinen historian tuntemus. Sieltäköhän juontunee myös minun kiinnostukseni historiallisiin interiööreihin.

Syntymäpäivä yllätys tytölle odottelee varastossa. Tässä on kaunis lämmin vaaleanpunainen sävy.

Huomasin torilta myynnissä olevan rokokoohenkisen sängyn, joka sopii mainiosti tytölle. Kauniit yksityiskohdat ovat myös mieleeni. Sänky on 1900-luvun alkupuolelta. Jos ei seiniä kuorruteta vaaleanpunaisella, niin voihan tuota sävyä tuoda ripauksen kalusteilla ja tekstiileillä. Hillityn värinen kelim-matto sopisi kaveriksi sängylle ja se yhdistäisi rouheudellaan sisustusta muihin tiloihin.

Museoissa on hyvä käydä oppimassa ennakkoluulotonta värien yhdistelyä. Ennen on osattu, vaikka värien saaminen on ollut haastavaa. Katsokaa, minkä värinen lattia tuossa yllä olevassa kuvassa on. Kuka nykyään maalaisi lattian vaalean punertavaan huoneeseen kellanrusehtavaksi? Ah tulisipa jo kesä niin pääsisi taas kiertämään talomuseoita.. Ensi kesäksi on jo lista valmiina, eikä niin kauvaksi tarvitse lähteä.
                                           

Kuva Carpetvista.