Kehikko pystyssä ja kurkihirsi asennettu

Eilen illalla autoilin talolle. Hirsikasat olivat poissa, jokainen hirsi on löytänyt paikkansa. Ihmeellisiä ja toisaalta niin yksinkertaisia nämä hirsitalot, matkaavat nyt paikalta toiselle, kohtaavat erinlaisia ihmisiä eri aikakausilta. Mietin, miten paljon ratkaisee kunkin autiotalon kohdalla ne ihmiset, jotka sattuvat talosta kiinnostumaan tai olemaan kiinnostumatta. Yksi ei näe talossa mitään ja antaa välinpitämättömyyttään talon lahota sijoilleen. Toinen näkee edessään vuosien polttopuut ja antaa moottorisahan laulaa. Kolmas ymmärtää tulleensa unelmiensa kotiin ja antaa talolle jatkoajan ja uuden elämän.

       
Vanha kurkihirsi korvattiin uudella palkilla lujuuden parantamiseksi (minä olisin kyllä laittanut sen vanhan). Vanhat vuoliaiset saadaan onneksi näkyviin yläkerran huoneisiin, koska kattorakenne lämmöneristyksineen tulee vuoliaisten päälle. Iloitsen yläkerran korkeudesta, matalilla sivuilla, jossa haukanikkunat ovat, mahtuu reilusti seisomaan ihan seinän vieressä.

Tässä kuvassa näkyy hyvin talon kuisti muutokset ajan saatossa. Alunperin on selvästi ollut pieni avokuisti, jonka päällä on ollut haukanikkuna, taloon on tuolloin käyty suoraan pariovista, joiden paikka vielä näkyy porrasaukon vieressä. Myöhemmin on rakennettu korkea kuisti ja tehty aukko portaille yläkertaan. Kuistista taas on tehty uusi oviaukko parioviaukon viereen. Siitä johtuu tuo hassun näköinen porrasmainen aukko eteiseen.

Alla muutama kuva viime viikon työvaiheista.

 

  

Vuoliaiset yläkerrassa.

Väliseinät on hirrestä harjaan asti. Yläkerran hirret olivat kaikki hyväkuntoisia ja se nopeutti paljon pystytystä.

Ideoita keittiöön

Löytyihän niitä, retrohenkisiä uuneja ja helloja. Kuvat täältä. Alemmasta voi ainakin haaveilla.. :) Värivaihtoehtoja oli monia, minua miellytti tämä antrasiitti.

Hei isi, me tultiin käymään!

Päätimme tänään lähteä lasten kanssa tervehtimään kehikon parissa ahertavaa isiä. En tiedä enään puhuisiko tontista vai talosta. Näyttää siltä, että tänään tulimme käymään talolla. :)

Kehikko on tasakertaan valmis, päätykolmioita tehdään vielä. Huoneet hahmottuvat jo selvästi. Mahtava tunne, kun ollaan tähän asti päästy!

Haukanikkunatkin jo näkyvät.

 

Eräs päätti kotiinlähdön hetkellä varoituksista huolimatta käydä vielä testaamassa maan kantavuutta takapihalla. Niinhän siinä kävi, ettei omin avuin liejukosta selvinnyt pois ja toinen päätti mennä auttamaan pinteeseen joutunutta kaveria. Havahduimme kehikon ihailusta takapihalta kuuluviin hätähuutoihin. Äitistä ei ollut pelastajaksi jalkaan sattuneiden pikkuruisten juoksukenkien vuoksi. Mies joutui lopulta kampeamaan jälkikasvunsa lankulla ylös mudakosta. Äitiä pyrki väkisinkin naurattamaan, vaikka muilla oli hommassa nauru kaukana.. Seuraavan kerran taidamme tulla tervehdyskäynnille ilmojen hieman pakastuessa tai kuivuessa.

Sänky, pellavaa ja vintage pyörä

Meillä on pitkään kaivattu isompaa lastensänkyä, mutta oikeanlaisen vastaan putkahtamista saatiin odotella pitkä tovi. Sitten se eräänä päivänä ilmestyi huutonettiin ja kovin pitkän matkan päästä sitä ei onneksi tarvinnut lähteä hakemaan. Sänky 1800-luvun puolenvälin tietämiltä tuntui niin täydelliseltä, että jännäsin todella saanko sen. En ole vielä ehtinyt hankkimaan tekstiilejä sänkyyn. Sängyn mukana kaupanpäällisiksi tuli vieno tallin tuoksu, joten jonkin aikaa olemme vain tuuletelleet sänkyä ennen käyttöönottoa.

Mistä saisi hyvää pehmoista pellavaa? Tämä kuvan pellavakangas on niin ihanaa, mutta Suomessa ei ole tullut kangaskaupoissa tällaista vastaan, vaikka liikoja en ole kyllä ehtinyt etsimäänkään. Kangas on ystäväni Venäjältä tuomaa, alunperin taidekäyttöön ajateltua, mutta osoittautui turhan joustavaksi ja hienoksi öljyvärimaalaukseen.

Vintage pyörä on äidin suosikki lasten leluista. Kirppislöytö vuosien takaa.

Talo nimeltä Kalax

Talomme tuli Kalaxin kylästä, Närpiöstä, ruotsinkieliseltä länsirannikolta. Talon tarina on meille arvoitus. Mielenkiintoinen matka talon historiaan on vielä edessä . Sisäpuolella tapahtuu nyt; eteisen ja porstuakamarin välinen seinä on kohonnut, välipohjaa on tehty ja tuvan parrut asennettu paikalleen.

 

Piiluttu hirsi ilta-auringossa näytti kauniilta.

Eteisestä tupaan.

Keittiönkaapit

Ihania tällaiset yksinkertaiset keittiöt. Kuva Kvänum-keittiöiden sivuilta.

Keittiönkaappeja olen välillä miettinyt ja piirrellyt myös yksinkertaiset naamakuvat kaapistoista. Haluaisimme aika yksinkertaiset kaapistot ja jonkin verran avohyllyjä. Kyllähän tässä on monenlaisia vaihtoehtoja käynyt mielessä, mutta aina olen palannut tähän ensimmäiseen yksinkertaiseen L-ratkaisuun.

Huonekorkeudet ja mittasuhteet ovat todellisuutta vastaavat. Ikkunat lähtevät sen verta alhaalta, että ikkuna päätyseinällä jää väistämättä hieman kaapistojen taakse. Päätyseinälle tulee mukavasti 3 metriä yhtenäistä työtasoa.

Kaapit ikkunaseinällä.

Kaapit on ajateltu tehdä itse. Katsotaan, miten onnistuu  "tee se itse"-keittiö, mielenkintoista päästä kokeilemaan. :) Olemme aijemmin tehneet itse huonekaluja, joten ei tämä urakka ihan mahdottomalta tunnu. Minusta vanhassa talossa ei haittaa, vaikka keittiönkaapit eivät ole ihan viimesen päälle silosia ja huoliteltuja, jokin junnaava ja nariseva ovihan kuuluu vain asiaan.. Maalipinta saa olla reilusti sivellintyönä tehty. Ovissa voisi käyttää koivua, rungot teemme ehkä mäntyliimapuulevystä. Kaapit maalataan kauttaaltaan pellavaöljymaalilla. Mutta minkähän väriseksi? Ihania vaihtoehtoja on niin paljon..

Kuva Kvänum-keittiöiltä.

Talvilomaa ja ikkunoita

Talviloma oli mökkeilyä Päijät-Hämeessä, ystävien ja sukulaisten tapaamista, takkatulta ja järven jäällä kävelyä. Loma meni hyvin, mutta kotiin palatessa puolelle porukasta nousi kuumetta, joten rakentaminen saa nyt odottaa. Ainoa rakentamiseen liittyvä asia lomalla oli vierailu puusepän verstaalla. Ikkuna-asia saatiin sovittua, niiden valmistus aloitetaan pian. Ikkunat valmistaa meille Puusepänliike Hannes Ky.

 

Pienen pojan suuri saalis.